Eräässä aikaisemmassa keskustelunavauksessa ("ylistystä, ylistystä") kirjoittaja ihmetteli seuraavasti kristityksi itsensä tunnustavista nuorista:
"Miten on mahdollista, että kaikenlaisessa kuviteltavissa olevassa moraalittomuudessa elävät nuoret laulavat ylistystä Jumalalle? ... "
Tuo lause mielestäni osoittaa, että kirjoittaja ei ole sisäistänyt elävän kristillisen uskon perusasiaa eli sitä, että kelvollisuus Jumalan edessä saadaan vain ja ainoastaan Kristuksen sovitustyöhön eli evankeliumiin uskomalla.
Hänen mielestään ihmisen tulisi ilmeisesti (?) ansaita pyhyys, vanhurskaus ja ylipäätään kelvollisuus Jumalan edessä omin teoin, rituaalein tai suorituksin.
Ymmärrän, että tuo vääristynyt ajatus uskon ydinasiasta on poiminta yhdestä yksittäisestä keskustelunavauksesta.
Muttamutta... jostain syystä oma tuntemukseni on ollut monen helluntailaisen kanssa keskustellessani, että tälläinen vääristymä ydinasiasta ei ole vallan vierasta. Ja tämän seurauksena monet tuntuvat elävän jatkuvan, kroonisessa syyllisyydessä.
Osaako helluntailainen erottaa uskon, evankeliumin ja armon laista, teoista ja omista suorituksista?
Vai vaatiiko itseltään ja muilta suorituksia, tekoja, normien täyttämistä tai sairaanloisia pyhyysharjoituksia tullakseen riittävän kelvolliseksi Jumalalle?
En heitä tätä kysymystä tänne provosoidakseni tai syyttääkseni mitään tai ketään vaan kuullakseni kokemuksia ja ajatuksia tästä teemasta.
"Miten on mahdollista, että kaikenlaisessa kuviteltavissa olevassa moraalittomuudessa elävät nuoret laulavat ylistystä Jumalalle? ... "
Tuo lause mielestäni osoittaa, että kirjoittaja ei ole sisäistänyt elävän kristillisen uskon perusasiaa eli sitä, että kelvollisuus Jumalan edessä saadaan vain ja ainoastaan Kristuksen sovitustyöhön eli evankeliumiin uskomalla.
Hänen mielestään ihmisen tulisi ilmeisesti (?) ansaita pyhyys, vanhurskaus ja ylipäätään kelvollisuus Jumalan edessä omin teoin, rituaalein tai suorituksin.
Ymmärrän, että tuo vääristynyt ajatus uskon ydinasiasta on poiminta yhdestä yksittäisestä keskustelunavauksesta.
Muttamutta... jostain syystä oma tuntemukseni on ollut monen helluntailaisen kanssa keskustellessani, että tälläinen vääristymä ydinasiasta ei ole vallan vierasta. Ja tämän seurauksena monet tuntuvat elävän jatkuvan, kroonisessa syyllisyydessä.
Osaako helluntailainen erottaa uskon, evankeliumin ja armon laista, teoista ja omista suorituksista?
Vai vaatiiko itseltään ja muilta suorituksia, tekoja, normien täyttämistä tai sairaanloisia pyhyysharjoituksia tullakseen riittävän kelvolliseksi Jumalalle?
En heitä tätä kysymystä tänne provosoidakseni tai syyttääkseni mitään tai ketään vaan kuullakseni kokemuksia ja ajatuksia tästä teemasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.