Lukiessani Iltasanomista juttua suuresti
ihailemastani Adolf Ehnrooth:sta ajattelin
kirjoittaa jonkinlaista jutun tynkää ja herättää
keskustelua ISÄNMAALLISUUDESTA,jonka todellisena
esikuvana itseään Ehroothia pidän.
Vaikka nykyiset nuoretmiehet ovatkin sellaisia...
kuin ovatkin,niin aina tämä ikinuori TERVASKANTO
on heitä kuitenkin kehunut ja kannustanut.
On todella ikävää,että hän on jo niin iäkäs ja
väsynyt,ettei jaksa linnan juhliinkaan enää mennä.
Jos joku tietäisi,miten saisin jollakin tavoin
Ehnroothille osoitettua kunnioitustani,niin
kertokoon sen minulle!
ihailemastani Adolf Ehnrooth:sta ajattelin
kirjoittaa jonkinlaista jutun tynkää ja herättää
keskustelua ISÄNMAALLISUUDESTA,jonka todellisena
esikuvana itseään Ehroothia pidän.
Vaikka nykyiset nuoretmiehet ovatkin sellaisia...
kuin ovatkin,niin aina tämä ikinuori TERVASKANTO
on heitä kuitenkin kehunut ja kannustanut.
On todella ikävää,että hän on jo niin iäkäs ja
väsynyt,ettei jaksa linnan juhliinkaan enää mennä.
Jos joku tietäisi,miten saisin jollakin tavoin
Ehnroothille osoitettua kunnioitustani,niin
kertokoon sen minulle!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todellisia sankareita olivat sodassa etulinjassa
taistelleet,nyt jo unohdetut,sairaat ja vanhat
miehet.Aatu on saanut hieman liikaa kunniaa
teoista jotka eivät ole hnen ansiotaan. Nämä
oikeat sankarit elävät jossain kylmässä mökissä
ilman juoksevaa vettä. Eivätkä he valita, eivät
vaadi yhteiskunnalta mitään! Heidän pitäisi saad
kutsu linnan juhliin. Heitä MINÄ kummarran Tämä
rivi harvenee ja minun lapseni tulevaisuudessa
eivät ole nähneet yhtään sotaveteraania.
Olet aivan oikeassa,itse unohdin mainita nuo
todelliset sankarit,mutta AATU oli mies joka sai
nuo muut sankarit tekemään sen mitä tekivät.
HÄN käski miehiään edestäpäin eikä takaa,niinkuin
yleinen tapa oli!
No tarkalleen ottaen, ei se Aatu niitä miehiä
saanut liikkumaan vaan joukkueen/ryhmänjohtajat,
jotka olivat itsekin poteroissa. Helppohan sieltä
turvaisesta kapiteltasta on käskyjä annella, kun
ei itse tarvi ryömiä.
Sodan todellisia sankareita olivat naiset, jotka
kantoivat yksin vastuun perheestään noina
taloudellisesti ja henkisesti vaikeina aikoina.
Sodassa ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä.
Kun rintamalla niin fyysisiä kuin henkisiäkin
vammoja saaneet miehet tulivat kotiin, niin ei
heistä ollut tueksi vaan olisivat itse tarvinneet
hoivaa. Naiset saivat parhaan kykynsä mukaan
taiteilla sotatraumoja saaneet perheenisän ja
lastenkasvattamisen välillä. Ja samalla katsoa,
että arki sujui ja ruokaa saatiin pöytään.
Näiltä uupuneilta äideiltä vielä vaadittiin lisää
lapsia, kansalaisia sodasta toipuvan Suomen
jälleenrakentamiseen.
Naiset ovat Suomen kivijalka, yhä edelleenkin.
Eivät kiihkoilevat pullamössöpojat, jotka
katselevat kunniamerkkejä silmät kiiluen.
hän on kunniansa saanut.ja koko somenkansan
ihailut.ja syystäkin .
No kyllä ne etulinjassa olevat kuitenkin
raskaimman työn tekivät, ei siitä pääse
mihinkään. Ilman sitä työtä ei oltas kasvatettu
meitä pullanaamapoikia/tyttöjä !