Eläinten oikeuksista puhuttaessa käsitellään usein niitä kärsimyksiä, joita aiheutetaan koe-eläimille laboratorioissa, turkiseläinten häkkikasvatukseen ja tuotantoeläinten kohteluun teollistyyppisessä maataloudessa. "Oikeutta lemmikeille" kuitenkin väittää, että myös lemmikki-eläinten pitäminen on eläinten oikeuksien rikkomista. On tietnkin selvää, etteivät lemmikkien kärsimykset ole samaa luokkaa kuin teollisesti kasvatettujen tuotantoeläinten tai koe-eläinten kokemat. Mutta on kiistatonta, että lemmikit eivät saa viettää lajille tyypillistä elämää, ne eivät saa elää vapaudessa eivätkä sosiaaliset eläimet saa elää lajitovereidensa keskuudessa. Useille eläinoikeusihmisille on lemmikin pitäminen myös yksinkertaisesti vastenmielistä, sillä lemmikki elää orjamaisessa asemassa.
Takaisin alkuun" back to homepage
MORAALITONTA TEKOA EI VOI PERUSTELLA VERTAAMALLA SITÄ SUUREMPAAN RIKOKSEEN
Mies, joka hakkaa vaimoaan ei voi puolustella tekoaan vertaamalla sitä Natsien juutalaisvainoihin toisen maailmansodan aikana. Tämä sama moraalisääntö pätee myös lemmikkien pitoon. Vaikka turkiseläinten asema tarhalla on kauhistuttava ja vaikka lääketehtaan laboratoriossa kittuu koe-eläimiä, ei näiden eläinten kärsimykset mitenkään oikeuta tuottamaan vähjäisintäkään kärsimystä lemmikkinä käytetylle eläimelle. Vaikka lemmikkinä olo tuottaisi eläimielle vain lievää kärsimystä, niin silloin lemmikin pitäminen on moraalisesti tuomittavaa ja lajiriistoa. Lemmikin olosuhteita tulee verrata luonnossa eläviin eläimiin. Myös arvot, joiden perusteella lemmikin elämää arvioidaan, tulee ottaa luonnosta. Esimerkiksi Leena Vilkka perusteli lemmikkien hyvää asemaa sillä, että niitä kohdellaan persoonina. Vilkan arviointi on käsittämättömän ihmiskeskeinen. Luonto, vapaus ja lajityypillinen elämä ovat niitä arvoja, jotka eläimelle kuuluvat.
HASSUN NÄKÖISET KOIRAT
Monet koirat näyttävät hassuilta koska joku ajattelematon koiraihminen on joskus saanut ajatuksen:"Tehdäänpä oikein hauskan näköinen koira." Sen jälkeen hän on aloittanut "jalostamisen". Sana "jalostaa" ei tietnkään ole oikea, sillä "jalostamisen" seurauksena jotkut koirarodut kärsivät mm. hengitysvaikeuksista. Niinsanotun "jalostuksen" seurauksena koirilla on yli 300 perinnöllistä sairautta tai vammaa. Emme tietnkään väitä, että sairaus tai vamma olisi jotenkin tuomittavaa, tai vammaisten eläinten synnyttäminen olisi väärin. Mutta asetamme kyseenalaiseksi sen, että ihminen leikkii koiran fyysisillä ominaisuuksilla aiheuttaen samalla pitkäaikaisia, tuskallisia, elinikäisiä sairauksia. Kysymme myös, onko ihmisellä ylipäänsä oikeutta ottaa eläimiä luonnosta ja muokata niiden perinnöllisiä ominaisuuksia. Eikö eläimen tulisi itse saada valita sukupuolikumppaninsa. Ongelmaksi nousee myös se, että hankkiessaan koiran, ihminen tulee osalliseksi "jalostusbisnestä" ja osasyylliseksi sairaan jalostuksen jatkumiseen. Kaikki koirathan ovat enemmän tai vähemmän jalostettuja. Hankkimalla hyvin lähellä sutta olevan koiran voisi ihminen välttää tämän ongelman, mutta villieläimen ottaminen lemmikiksihän on ehdottomasti tuomittavaa.
KUINKA SOPEUTUNEITA LEMMIKIT TODELLA OVAT
Kun koiria on jalostettu, ovt ne ulkonäöltään muuttuneet huomattavasti, eivätkä enää paljoa muistuta kantamuotoaan sutta. Ulkonäön muuttaminen aiheuttaa tietynlaisen harhan, sillä koiran psyykkinen puoli ei välttämättä ole paljonkaan muuttunut sudesta. Esimerkiski professori Erkki Pulliainen on kirjassaan Koiran luonne ja käyttäytyminen tuonut hyvin esiin, miten koiran käyttäytymisessä tulevat esiin sudelle lajityypilliset vaistotoiminnat. Kennelbisneksen edustajat tietnkin väittävät, että villin suden piirteet ovat koirasta kadonneet, ja koira on täysin sopeutunut elämään 20 neliön kaupunkiyksiössä. Tällaiset väitteet ovat hyvin käyttökelpoisia silloin, kun puolustellaan rahan tekemistä eläinten avulla. Väittäväthän esimerkiksi turkistarhaajat, että he ovat parissa sukupolvessa jalostuksen avulla kehittäneet kettulajikkeen, joka on täysin sopeutunut elämään ahtaassa häkissä. Samanlainen perustelu on muilla tuotantoeläinten kasvattajilla. Monet pitävät myös kissaa ihmiskotiin täysin sopeutuneena eläimenä. Kuitenkin kun lemikkikissoja on päässyt vapaiksi eristyneille saarille, ovat nämä kotikissat osoittautuneet tehokkaiksi saalistajiksi, jotka ovat tuhonneet osan saaren luonnollisista lajeista sukupuuttoon. Samalla tavoin kuin kissassa asuu pinnan alla metsästäjä, asuu muissakin lemmikeissä niiden "villi" lähisukulainen. Tällaisen villin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen on kehittynyt vapassa luonnossa ja vapassa luonnossa eläin elää täydemmin ja onnellisemmin. Sitä, kuinka paljon lemmikkien jalostuksessa alkuperäisen eläimen lajityypilliset vaistotoiminnot ovat muuttuneet on tarkkaan ottaen vaikea, ellei mahdoton sanoa. Ulkonäöstä tätä ei voi päätellä: valkoiseksi muutamassa sukupolvessa jalostettu kani tai rotta ei ole oleellisesti vähemmän villi kuin harmaan sävyn säilyttänyt lajitoverinsa. Vaikka koira ulkoisesti muistuttaisi sutta, ei se välttämättä ole yhtään vähemmän psyykkisesti muuttunut kuin villakoira.
Takaisin alkuun
ELÄIMEN ONNEN PSYKOLOGIAA
Eläimen tunnetiloista ja onnellisuudesta on tietenkin vaikea tehdä päätelmiä, koska eläimeltä ei voida kysellä sen tuntemuksia. Ongelmana onkin, että eläimen omistaja heijastaa eli projisoi omia tuntemuksiaan eläimeen. Koska lemmikit ovat useimmiten hankittu tyydyttämään omistajan rakkauden tarpeita, kuvitellaan eläimenkin kokevan lämmön, kiintymyksen ja hellyyden tuntemuksia. Niinpä koiranomistaja tarkkaillessaan nopeasti liikehtivää koiraansa saattaa ajatela:"Onpa koirani innokas", vaikka itse asiassa on kyse siitä, että koira on ahdistunut ja kärsii jännityksestä. Voi olla, että koirat yleensä kärsivät liian monimutkaisen, ihmisille suunnitellun ympäristön aiheuttamasa kroonisesta hämmennyksestä ja ahdistuksesta, joka voisi ihmisellä vastata skitsofreniaa, ja lisäksi jatkuvasta lievästä masennuksesta. Eläimen tunnetilojen ja onnellisuuden tulkinta onkin aina subjektiivista ja oman lemmikin oloa pidetään erinomaisena. Parempi olisikin arvioida naapureiden lemmikkien asemaa ja sitä, viettävätkö ne elämisen arvoista onnellista elämää. Yleensä tulisi päästä eroon asenteesta, että ihmisen eläimiin kohdistamat rakkaudentunteet oikeuttavat kohtelemaan eläimiä ihmisen mielihalujen mukaan. Lemmikithän ovat ihmisille nimenomaan rakkauden kohteita, mutta eikö olisi parempi, että ihmiset käyttäisivät rakkauden kohteina ihmisiä eikä eläimiä. Moni tyttö paijaa ja halaa kyllä innokkaasti koiraa sen tavatessaan, mutta moni ihan kunnon mies jää ilman mitään huomiota.
Takaisin alkuun
SOSIAALISET ELÄIMET JOILTA ON RIISTETTY KUMPPANIT
Koirat ja sudet elävät vapaassa luonnossa laumoissa ja ovat luonteeltaan erittäin sosiaalisia eläimiä. Sanotaan, että eläessään ihmisten kanssa koirat luulevat ihmisä toisiksi koiriksi. Tähän vaikuttaa myös se, että koiranpennut vieroitetaan emosta luonnottoman varhain, sillä tarkoituksella, että voimaksta sitoutumista omaan lajiin ei tapahtuisi. Jos ihmislapsi vieroitettasiin samallatavoin eroon äidistään liian varhain, johtaisi tämä psyykkisten sairauksein syntymiseen. Mutta voiko ihminen täyttää koiran sosiaaliset tarpeet. Meidän mielestämme ihminen ei ole koiralle toisen koiran veroinen kumppani. Tämänhän jokainen näkee, kun talutushihnassa ulkoilutettu koira tapaa toisen koiran. Yhteiset hajut, yhteiset vaistotoiminnot tekevät toisesta koirasta sopivamman kumppanin. Tässäkin ilmenevää lajisortoa voisi kuvailla esimerkillä siitä, suostuisitko siihen, että oma lapsesi pistettäisiin viettämään lähes kaikki päivänsä vain koirien seurassa. Kuitenkin ihmiset riistävät koiranpennut emoltaan ja kuvittelevat itse olevansa niille parempaa seuraa. Meidän mielestämme myöskään 15 minuuttia päivittäin koirapuistossa (koirien keskitysleirissä) ei riitä tyydyttämään koirien biologisia soisiaalisia tarpeita.
ELÄINLÄÄKÄRIMAFIA
Suomessa eläinten hyvinvoinnin valvomista virkamiehinä toteuttavat eläinlääkärit. Eläinlääkärit ovat kuitenkin riippuvaisia lemmikkieläimistä ja niiden omistajista, sillä suuri osa todella hyväpalkkaisista eläinlääkäreistä joutuisi työttömäksi, jos ihmiset luopuisivat lemmikkien pitämisestä. Tämän takia eivät eläinlääkärit ole kovin inokkaita kertomaan eläinten kärsimyksistä ja jalostuksen aiheuttamista sairauksista. Kuka nyt sahaisi omaa oksaa altaan.
MITÄ ON TEHTÄVÄ ?
CTavoittena on, että ihmiset luopuisivat lemmikkien pidosta, ja hyväksyisivät ajatuksen, että eläimet kuuluvat luontoon. Ensimmäisenä välitavoitteena on vapaaehtoinen luopuminen uusien lemmikkien hankkimisesta. Erityisessä asemassa ovat ensimmäistä lemmikkiään hankkivat, eli lapset. Tavoitteena on tukea vanhempia, jotka lapsen kinuamisesta huolimatta pysyvät lujina vanhemman roolissaan eivätkä yritä tyydyttää lapsen rakkauden tarpeita lemmikin avulla vaan huolehtivat lapsen tarpeista itse. Pitkän tähtäyksen tavoitteena on, että lemmikkien pitäminen kielletään lailla. Tätä ennen kannatetaan lainsäädännön kiristämistä eläinten hyvinvointia ja lemmikki-eläinten omistamista haittaavaan suuntaan. Esimerkiksi sairaita eläimi-ä jalostava kennelinpitäjä tulisi saattaa tuotevastuuseen ja hänen tulisi maksaa synnynnäisitä vioista johtuvat eläinlääkäri ja leikkauskulut koko koiran elämän ajalta. Lemmikkieläimen kohtelu ei myöskään saisi olla omistajan energisyyden ja mielialojen varaan, vaan kohtelu pitää normittaa. Minimiulkoiluajat ja pisimmät yksinoloajat tulee kirjata lakiin. Eläinten hyvinvoinni parantamiseksi sosiaalisille eläimille, koirille, tulisi perustaa päiväkoteja, joihin työssä käyvät lemmikkien huoltajat voisivat viedä koiransa lajitovereiden seuraan työpäivän ajaksi. Koska ennen pitkää kävisi ehkä niin, että koirat eivät enää suostuisi vapaaehtoisesti lähtemään päivätarhasta ihmisen mukaan, voitaisiin koiraryhmät siirtää luontoon reservatteihin. Näihin reservaatteihin voitaisiin myös sijoittaa ne koirat, joita omistaja ei enää voi kunnolla pitää oman fyysisen kunnon heikennyttyä tai elämänolosuhteiden muuttuessa. Näissä reservaateissa samankokoiset (liian epätasaisten tappelujen välttämiseksi) koirat voisivat elää laumassa ihmisten ruokkiessa niitä. Näiden reservattien perustamiseen voitaisiin hakea rahaa EU:lta.
Takaisin alkuun" back to homepage
MORAALITONTA TEKOA EI VOI PERUSTELLA VERTAAMALLA SITÄ SUUREMPAAN RIKOKSEEN
Mies, joka hakkaa vaimoaan ei voi puolustella tekoaan vertaamalla sitä Natsien juutalaisvainoihin toisen maailmansodan aikana. Tämä sama moraalisääntö pätee myös lemmikkien pitoon. Vaikka turkiseläinten asema tarhalla on kauhistuttava ja vaikka lääketehtaan laboratoriossa kittuu koe-eläimiä, ei näiden eläinten kärsimykset mitenkään oikeuta tuottamaan vähjäisintäkään kärsimystä lemmikkinä käytetylle eläimelle. Vaikka lemmikkinä olo tuottaisi eläimielle vain lievää kärsimystä, niin silloin lemmikin pitäminen on moraalisesti tuomittavaa ja lajiriistoa. Lemmikin olosuhteita tulee verrata luonnossa eläviin eläimiin. Myös arvot, joiden perusteella lemmikin elämää arvioidaan, tulee ottaa luonnosta. Esimerkiksi Leena Vilkka perusteli lemmikkien hyvää asemaa sillä, että niitä kohdellaan persoonina. Vilkan arviointi on käsittämättömän ihmiskeskeinen. Luonto, vapaus ja lajityypillinen elämä ovat niitä arvoja, jotka eläimelle kuuluvat.
HASSUN NÄKÖISET KOIRAT
Monet koirat näyttävät hassuilta koska joku ajattelematon koiraihminen on joskus saanut ajatuksen:"Tehdäänpä oikein hauskan näköinen koira." Sen jälkeen hän on aloittanut "jalostamisen". Sana "jalostaa" ei tietnkään ole oikea, sillä "jalostamisen" seurauksena jotkut koirarodut kärsivät mm. hengitysvaikeuksista. Niinsanotun "jalostuksen" seurauksena koirilla on yli 300 perinnöllistä sairautta tai vammaa. Emme tietnkään väitä, että sairaus tai vamma olisi jotenkin tuomittavaa, tai vammaisten eläinten synnyttäminen olisi väärin. Mutta asetamme kyseenalaiseksi sen, että ihminen leikkii koiran fyysisillä ominaisuuksilla aiheuttaen samalla pitkäaikaisia, tuskallisia, elinikäisiä sairauksia. Kysymme myös, onko ihmisellä ylipäänsä oikeutta ottaa eläimiä luonnosta ja muokata niiden perinnöllisiä ominaisuuksia. Eikö eläimen tulisi itse saada valita sukupuolikumppaninsa. Ongelmaksi nousee myös se, että hankkiessaan koiran, ihminen tulee osalliseksi "jalostusbisnestä" ja osasyylliseksi sairaan jalostuksen jatkumiseen. Kaikki koirathan ovat enemmän tai vähemmän jalostettuja. Hankkimalla hyvin lähellä sutta olevan koiran voisi ihminen välttää tämän ongelman, mutta villieläimen ottaminen lemmikiksihän on ehdottomasti tuomittavaa.
KUINKA SOPEUTUNEITA LEMMIKIT TODELLA OVAT
Kun koiria on jalostettu, ovt ne ulkonäöltään muuttuneet huomattavasti, eivätkä enää paljoa muistuta kantamuotoaan sutta. Ulkonäön muuttaminen aiheuttaa tietynlaisen harhan, sillä koiran psyykkinen puoli ei välttämättä ole paljonkaan muuttunut sudesta. Esimerkiski professori Erkki Pulliainen on kirjassaan Koiran luonne ja käyttäytyminen tuonut hyvin esiin, miten koiran käyttäytymisessä tulevat esiin sudelle lajityypilliset vaistotoiminnat. Kennelbisneksen edustajat tietnkin väittävät, että villin suden piirteet ovat koirasta kadonneet, ja koira on täysin sopeutunut elämään 20 neliön kaupunkiyksiössä. Tällaiset väitteet ovat hyvin käyttökelpoisia silloin, kun puolustellaan rahan tekemistä eläinten avulla. Väittäväthän esimerkiksi turkistarhaajat, että he ovat parissa sukupolvessa jalostuksen avulla kehittäneet kettulajikkeen, joka on täysin sopeutunut elämään ahtaassa häkissä. Samanlainen perustelu on muilla tuotantoeläinten kasvattajilla. Monet pitävät myös kissaa ihmiskotiin täysin sopeutuneena eläimenä. Kuitenkin kun lemikkikissoja on päässyt vapaiksi eristyneille saarille, ovat nämä kotikissat osoittautuneet tehokkaiksi saalistajiksi, jotka ovat tuhonneet osan saaren luonnollisista lajeista sukupuuttoon. Samalla tavoin kuin kissassa asuu pinnan alla metsästäjä, asuu muissakin lemmikeissä niiden "villi" lähisukulainen. Tällaisen villin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen on kehittynyt vapassa luonnossa ja vapassa luonnossa eläin elää täydemmin ja onnellisemmin. Sitä, kuinka paljon lemmikkien jalostuksessa alkuperäisen eläimen lajityypilliset vaistotoiminnot ovat muuttuneet on tarkkaan ottaen vaikea, ellei mahdoton sanoa. Ulkonäöstä tätä ei voi päätellä: valkoiseksi muutamassa sukupolvessa jalostettu kani tai rotta ei ole oleellisesti vähemmän villi kuin harmaan sävyn säilyttänyt lajitoverinsa. Vaikka koira ulkoisesti muistuttaisi sutta, ei se välttämättä ole yhtään vähemmän psyykkisesti muuttunut kuin villakoira.
Takaisin alkuun
ELÄIMEN ONNEN PSYKOLOGIAA
Eläimen tunnetiloista ja onnellisuudesta on tietenkin vaikea tehdä päätelmiä, koska eläimeltä ei voida kysellä sen tuntemuksia. Ongelmana onkin, että eläimen omistaja heijastaa eli projisoi omia tuntemuksiaan eläimeen. Koska lemmikit ovat useimmiten hankittu tyydyttämään omistajan rakkauden tarpeita, kuvitellaan eläimenkin kokevan lämmön, kiintymyksen ja hellyyden tuntemuksia. Niinpä koiranomistaja tarkkaillessaan nopeasti liikehtivää koiraansa saattaa ajatela:"Onpa koirani innokas", vaikka itse asiassa on kyse siitä, että koira on ahdistunut ja kärsii jännityksestä. Voi olla, että koirat yleensä kärsivät liian monimutkaisen, ihmisille suunnitellun ympäristön aiheuttamasa kroonisesta hämmennyksestä ja ahdistuksesta, joka voisi ihmisellä vastata skitsofreniaa, ja lisäksi jatkuvasta lievästä masennuksesta. Eläimen tunnetilojen ja onnellisuuden tulkinta onkin aina subjektiivista ja oman lemmikin oloa pidetään erinomaisena. Parempi olisikin arvioida naapureiden lemmikkien asemaa ja sitä, viettävätkö ne elämisen arvoista onnellista elämää. Yleensä tulisi päästä eroon asenteesta, että ihmisen eläimiin kohdistamat rakkaudentunteet oikeuttavat kohtelemaan eläimiä ihmisen mielihalujen mukaan. Lemmikithän ovat ihmisille nimenomaan rakkauden kohteita, mutta eikö olisi parempi, että ihmiset käyttäisivät rakkauden kohteina ihmisiä eikä eläimiä. Moni tyttö paijaa ja halaa kyllä innokkaasti koiraa sen tavatessaan, mutta moni ihan kunnon mies jää ilman mitään huomiota.
Takaisin alkuun
SOSIAALISET ELÄIMET JOILTA ON RIISTETTY KUMPPANIT
Koirat ja sudet elävät vapaassa luonnossa laumoissa ja ovat luonteeltaan erittäin sosiaalisia eläimiä. Sanotaan, että eläessään ihmisten kanssa koirat luulevat ihmisä toisiksi koiriksi. Tähän vaikuttaa myös se, että koiranpennut vieroitetaan emosta luonnottoman varhain, sillä tarkoituksella, että voimaksta sitoutumista omaan lajiin ei tapahtuisi. Jos ihmislapsi vieroitettasiin samallatavoin eroon äidistään liian varhain, johtaisi tämä psyykkisten sairauksein syntymiseen. Mutta voiko ihminen täyttää koiran sosiaaliset tarpeet. Meidän mielestämme ihminen ei ole koiralle toisen koiran veroinen kumppani. Tämänhän jokainen näkee, kun talutushihnassa ulkoilutettu koira tapaa toisen koiran. Yhteiset hajut, yhteiset vaistotoiminnot tekevät toisesta koirasta sopivamman kumppanin. Tässäkin ilmenevää lajisortoa voisi kuvailla esimerkillä siitä, suostuisitko siihen, että oma lapsesi pistettäisiin viettämään lähes kaikki päivänsä vain koirien seurassa. Kuitenkin ihmiset riistävät koiranpennut emoltaan ja kuvittelevat itse olevansa niille parempaa seuraa. Meidän mielestämme myöskään 15 minuuttia päivittäin koirapuistossa (koirien keskitysleirissä) ei riitä tyydyttämään koirien biologisia soisiaalisia tarpeita.
ELÄINLÄÄKÄRIMAFIA
Suomessa eläinten hyvinvoinnin valvomista virkamiehinä toteuttavat eläinlääkärit. Eläinlääkärit ovat kuitenkin riippuvaisia lemmikkieläimistä ja niiden omistajista, sillä suuri osa todella hyväpalkkaisista eläinlääkäreistä joutuisi työttömäksi, jos ihmiset luopuisivat lemmikkien pitämisestä. Tämän takia eivät eläinlääkärit ole kovin inokkaita kertomaan eläinten kärsimyksistä ja jalostuksen aiheuttamista sairauksista. Kuka nyt sahaisi omaa oksaa altaan.
MITÄ ON TEHTÄVÄ ?
CTavoittena on, että ihmiset luopuisivat lemmikkien pidosta, ja hyväksyisivät ajatuksen, että eläimet kuuluvat luontoon. Ensimmäisenä välitavoitteena on vapaaehtoinen luopuminen uusien lemmikkien hankkimisesta. Erityisessä asemassa ovat ensimmäistä lemmikkiään hankkivat, eli lapset. Tavoitteena on tukea vanhempia, jotka lapsen kinuamisesta huolimatta pysyvät lujina vanhemman roolissaan eivätkä yritä tyydyttää lapsen rakkauden tarpeita lemmikin avulla vaan huolehtivat lapsen tarpeista itse. Pitkän tähtäyksen tavoitteena on, että lemmikkien pitäminen kielletään lailla. Tätä ennen kannatetaan lainsäädännön kiristämistä eläinten hyvinvointia ja lemmikki-eläinten omistamista haittaavaan suuntaan. Esimerkiksi sairaita eläimi-ä jalostava kennelinpitäjä tulisi saattaa tuotevastuuseen ja hänen tulisi maksaa synnynnäisitä vioista johtuvat eläinlääkäri ja leikkauskulut koko koiran elämän ajalta. Lemmikkieläimen kohtelu ei myöskään saisi olla omistajan energisyyden ja mielialojen varaan, vaan kohtelu pitää normittaa. Minimiulkoiluajat ja pisimmät yksinoloajat tulee kirjata lakiin. Eläinten hyvinvoinni parantamiseksi sosiaalisille eläimille, koirille, tulisi perustaa päiväkoteja, joihin työssä käyvät lemmikkien huoltajat voisivat viedä koiransa lajitovereiden seuraan työpäivän ajaksi. Koska ennen pitkää kävisi ehkä niin, että koirat eivät enää suostuisi vapaaehtoisesti lähtemään päivätarhasta ihmisen mukaan, voitaisiin koiraryhmät siirtää luontoon reservatteihin. Näihin reservaatteihin voitaisiin myös sijoittaa ne koirat, joita omistaja ei enää voi kunnolla pitää oman fyysisen kunnon heikennyttyä tai elämänolosuhteiden muuttuessa. Näissä reservaateissa samankokoiset (liian epätasaisten tappelujen välttämiseksi) koirat voisivat elää laumassa ihmisten ruokkiessa niitä. Näiden reservattien perustamiseen voitaisiin hakea rahaa EU:lta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ettei eläinten oikeuksista kirjoittavalla ole kovinkaan paljon tietoa tai edes kokemusta eläimistä, varsinkaan lemmikeistä. Ihan hyvä olisi lähteä tutustumaan aiheeseen alusta ja ottaa selvää siitä, mitä tapahtuu, kun koiranpentu leimautuu omistajaansa... Siitä on sitten hyvä lähteä kasvattamaan ymmärrystään aiheesta, vaikkapa vain keskustelemalla koiranomistajien kanssa niistä "kärsimyksistä", varsinkin kuvitteellisista sellaisista.
Asiavirheetkin voisi yrittää korjata, varsinkin tuo koirien laumaeläminen villissä luonnossa oli jo hauskan puolella.
Myös lemmikin eläminen orjamaisessa asemassa on asia, jota kannattaa selvittää, vaikkapa tutkimalla susien arvojärjestystä, voi vaikka yllättyä:)
Tuokin oli erikoinen väite, että kennelbisnekseen osallistuvat väittäisivät susien piirteiden koirista kadonneen, muuten kuin ulkoisesti.
Se, että koiranomistajia pidetään niin omituisina, etteivät he osaisi erottaa ahdistunutta ja kärsivää koiraa iloisesta ja innokkaasta, menee jo kirjoittajan oman ymmärryskyvyn ja asenteellisuuden piikkiin.
Lapsen vieroittaminen äidistään varhain johtaa siis psyykkisiin sairauksiin? Tuon mukaan kaikki ihmiset joiden äiti on kuollut esim. synnytykseen ovat siis psyykkisesti sairaita? Epäilen kuitenkin. Ennemminkin näyttäisi taas olevan ongelma kirjoittajalla löytää asennoitumisensa takia oikeita vertauskohtia, tässä kohden kirjoitus näyttää jopa naiivilta:) Tosin saman kai voisi sanoa koko kirjoitelmasta. Nippelitietoa on, mutta laajempi ymmärrys puuttuu.
Enempää tuon kirjoitelman erikoisuuksiin puuttumatta voin kuitenkin sanoa, että ongelmiakin eläitenpidossa esiintyy ja sitä enemmän niitä esiintyy, mitä epävarmemmaksi eläminen pätkätöineen ja muine nykyisine vaatimuksineen muuttuu. Myös ihmisten käsitystä eläintenpidosta voisi korjata, ei eläin ole lelu, eikä myöskään sovi kaikille ihmisille.
Myös yhteiskunta ja sen asenne on muuttunut, varsinkin koirienpidon kannalta ja eniten kaupungeissa, kielteiseen jopa vihamieliseen suuntaan, mutta ei kuitenkaan minkään eläinten oikeuksien takia, vaan aivan muista syistä, joiden selvittämisessä olisi monille psygologeille työsarkaa.
Siis onko tämä nyt tosissaan kirjoitettu? Siis ihan kun Aku Ankasta!
Kun lukee tätä tulee ihan mieleen se Aku Ankan juttu missä kerättiin rahaa puiden pehmustamiseen ettei tikkoihin sattuis niin paljoa kun ne hakkaa niitä puita. Siis ihan samaa kategoriaa.
Siis mitä helvettiä? Eläinten oikeudet? Ei ole todellista!
Ja jos nyt joku oikeasti välittää jostain eläinten oikeuksista, niin eiköhän silti pitäis ensin hoitaa ihmisten oikeudet kuntoon ja sitten siirtyä niihin eläimiin?
Jospa vaikka nyt ensin lähettäs siitä että nostettais naisen asema ympäri maailman samalle tasolle missä on miehen asema ja kateltas nyt muutkin asiat kuntoon ja alettais sen jälkeen puhumaan jostain tyhjänpäiväisestä ongelmasta.
Keksi nyt vaikka ennemmin ittelles jotain oikeata hommaa, älä tuhlaa elämääs ajamalla jotain lemmikkieläinten oikeuksia, jos tämä viesti nyt ei ole mikään provo?
Siis...tässä nyt kyllä menee tämä ilta kun kelaan päässäni läpi tätä termiä "lemmikkieläinten oikeudet", perustakaa nyt vielä ihmeessä rahasto silmävaurioisten myyrien lepokotia varten!
Eihän tämä viesti enää edes herätä vihaa tai mitään, lähinnä hilpeyttä! Hehehe, eihän tämä voi olla tosissaan kirjoitettua!