Terve taas (eli kaikista huonoin tapa aloittaa)...
Olen pohtinut pitkään Taivasta ja Helvettiä;
monet sanovat niiden olevan tunnetila, toiset
vetoavat "etäisyyteen" Jumalasta... Molemmat
vaihtoehdot tuntuvat jättävän auki Raamatussa
esitetyn kysymyksen: "Missä on Taivas ja Helvetti"
(nyt joku sanoo, että Raamatussa ei kysytä moista.
Olette oikeassa, sitä ei sanota Raamatussa
"suoraan", vaan on luettavissa "rivien välistä")
Itse päädyin seuraavaan ratkaisuun:
Taivas ja Helvetti ovat sidonnaisia maailmaan
mutta sijaitsevat maailman "ulkopuolella"...
Selvennän oletustani kahdella esimerkillä.
Esim 1.
Gaia-hypoteesissä sanotaan, että Maa on solu.
Siitä seuraisi, että maailmankaikkeus on
suuri solurypäs... Mutta mikä onkaan tämä
soluryppään muodostaman kokonaisuuden "ulkopinnalla?"
Esim 2.
Kehittämäni multidimensionaalioppi on mielestäni
paras tapa kuvata tarkoitustani.
Oletetaan, että Maa sijaitsee multidimensionaalisella tasolla
(eli moniulotteisella tasolla)...
Meidän maailmaamme ympäröi kokoajan eräänlainen
ajan ja paikan kudos, joka jakaa kaikkeuden
ulottuvuuksiin...
Tämä kudos on tavallaan puskurivyöhyke
mahdollisten ulottuvuuksien välissä.
Mutta kudos ei ole kaikkialla tasainen, vaan
ajaittain se heikkenee, jolloin ulottuvuudet
tulevat lähemmäksi toisiaan...
Tästä seuraa se, että ulottuvuuksien välillä
tapahtuu "virtausta", joka mahdollistaa
näiden toisten ulottuvuuksien tiedostamisen...
Hyvä esimerkki kudoksen heikentymisestä on
ihmeet. Kun kudos on tarpeeksi heikkoa, toiselta
puolelta virtaa tänne energiaa ja se liittyy
osaksi luontoa... Mutta koska se ei kuulu tänne
se kuluu ajan myötä pois kudoksen "paikatessa"
itseään...
Tällä tavoin voidaan olettaa, että Taivas ja
Helvetti ovat Maata ympäröiviä ulottuvuuksia
ja kun kudos heikkenee tarpeeksi, voimme
aistia asioita näistä toisista maailmoista.
Englannin kielisessä Raamatussa Jumalan valtakunnan tulemista kuvataan:
"The kingdom of our World becomes the kingdom
of our Lord"
Eli Ihmisten valtakunta tulee Jumalan valtakunnaksi...
Selitys: Kun kudos repeytyy Maan ja muiden
maailmojen välistä, nämä maailmat muodostuvat
yhdeksi.
Olen pohtinut pitkään Taivasta ja Helvettiä;
monet sanovat niiden olevan tunnetila, toiset
vetoavat "etäisyyteen" Jumalasta... Molemmat
vaihtoehdot tuntuvat jättävän auki Raamatussa
esitetyn kysymyksen: "Missä on Taivas ja Helvetti"
(nyt joku sanoo, että Raamatussa ei kysytä moista.
Olette oikeassa, sitä ei sanota Raamatussa
"suoraan", vaan on luettavissa "rivien välistä")
Itse päädyin seuraavaan ratkaisuun:
Taivas ja Helvetti ovat sidonnaisia maailmaan
mutta sijaitsevat maailman "ulkopuolella"...
Selvennän oletustani kahdella esimerkillä.
Esim 1.
Gaia-hypoteesissä sanotaan, että Maa on solu.
Siitä seuraisi, että maailmankaikkeus on
suuri solurypäs... Mutta mikä onkaan tämä
soluryppään muodostaman kokonaisuuden "ulkopinnalla?"
Esim 2.
Kehittämäni multidimensionaalioppi on mielestäni
paras tapa kuvata tarkoitustani.
Oletetaan, että Maa sijaitsee multidimensionaalisella tasolla
(eli moniulotteisella tasolla)...
Meidän maailmaamme ympäröi kokoajan eräänlainen
ajan ja paikan kudos, joka jakaa kaikkeuden
ulottuvuuksiin...
Tämä kudos on tavallaan puskurivyöhyke
mahdollisten ulottuvuuksien välissä.
Mutta kudos ei ole kaikkialla tasainen, vaan
ajaittain se heikkenee, jolloin ulottuvuudet
tulevat lähemmäksi toisiaan...
Tästä seuraa se, että ulottuvuuksien välillä
tapahtuu "virtausta", joka mahdollistaa
näiden toisten ulottuvuuksien tiedostamisen...
Hyvä esimerkki kudoksen heikentymisestä on
ihmeet. Kun kudos on tarpeeksi heikkoa, toiselta
puolelta virtaa tänne energiaa ja se liittyy
osaksi luontoa... Mutta koska se ei kuulu tänne
se kuluu ajan myötä pois kudoksen "paikatessa"
itseään...
Tällä tavoin voidaan olettaa, että Taivas ja
Helvetti ovat Maata ympäröiviä ulottuvuuksia
ja kun kudos heikkenee tarpeeksi, voimme
aistia asioita näistä toisista maailmoista.
Englannin kielisessä Raamatussa Jumalan valtakunnan tulemista kuvataan:
"The kingdom of our World becomes the kingdom
of our Lord"
Eli Ihmisten valtakunta tulee Jumalan valtakunnaksi...
Selitys: Kun kudos repeytyy Maan ja muiden
maailmojen välistä, nämä maailmat muodostuvat
yhdeksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mutta lieneekö ihmiselle tarpeellistä pohdiskella asioita joista se ei OIKEASTI voi muuta kuin tehdä mielikuvituksellisia johtopäätöksiä.
Brian Greene
Kätketyt ulottuvuudet: Supersäikeet, ajan halkeamat ja maailmanselityksen haaste (1999)
Oletko lukenut tuon - jotenkinse tuli mieleen kirjoitustasi lukiessa...
Enpä ole lukenut... Pitänee käydä katsomassa
josko kirjastosta löytyisi.
"Kehittämäni multidimensionaalioppi "
Heehee... ehkei kuitenkaan kehittämäsi. Mutta on hienoa jos ilman lähteitä olet pohdinnan avulla päätynyt noinkin suosittuun teoriaan! Osoittaa myös jonkinlaista eteenpäinmenoa ihmisolennon kollektiivisessa ajattelukyvyssä noin pitkällä aikavälillä. Positiivinen merkki.
Vastaavaa ajatusta ovat monet kehitelleet myös julkaistussa muodossa. Omia suosikkejani on tuo ulottuvuusteoria hiukan toisessa muodossa; ei raja-aitoja vaan nuo ulottuvuudet ovat läsnä tässä maailmassa, joskin eri "taajuudella" joten me emme niitä aistein havaitse. Vaikka kuka tietää... kuudes aisti perhaps? Seitsemäs? Moniako on joita emme tunnista?
***
Kehitin sen ilman lähdetekstiä...
Minusta taivas ja helvetti eivät oikeastaan sijaitse tämän maailman 'ulkopuolella' - rajalliset aistimme vain estävät meitä havaitsemasta muita ulottuvuuksia ja todellisuuksia. Esimerkiksi sähkömagneettisen säteilyn spektristä näemme valona ainoastaan pikkiriikkisen osuuden. Sanoihan Jeesuskin: 'Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä...'
Ainoa tapa 'nähdä' tämän todellisuuden taakse on tutkiskella omaa sisintään hiljaisen rukouksen ja mietiskelyn avulla. Meissä jokaisessa on 'jotakin Jumalasta', kuten kveekarit sanovat. Uskonnot etsivät totuutta kirkoista ja kirjoista, mutta ne ovat ainoastaan tienviittoja matkalla Jumalan luokse.
Raamatussa on oleellista se, mitä Jeesus opetti: 'rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi...', mutta kristityt ovat onnistuneet tekemään siitä tavattoman monimutkaisen ja epäloogisen oppirakennelman - samalla tavoin, kuin Jerusalemin pyhille paikoille on rakennettu toinen toistaan prameampia kirkkorakennuksia, jotka kätkevät näiden paikkojen alkuperäisen olemuksen.
Itse asiassa se rakennelma kätkee meiltä elämän ja arjen pyhyyden väittäessään, että me olemme peräti kelvottomia ja Jumalan vihan ansainneita. Onneksi sentään ortodoksit uskovat, että perisynti ei ole synnynnäistä turmelusta vaan pelkästään 'meissä oleva taipumus pahaan'.
Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Ei kai Jumala kuvaansa kelvottomaksi luonut? Raamatun perusteella ainakin Jumala oli sangen tyytyväinen luomistöihinsä ja näki 'että se oli hyvä'.
Niin mutta se synti... onhan meillä kieltämättä aika voimakas taipumus pahantekoon. Kreikankielen syntiä tarkoittava sana on 'hamartia', joka tarkoittaa kirjaimellisesti 'harhaan ampumista'. Niinpä niin, koulu on vielä kesken ja vaatii paljon harjoitusta ennen kuin opimmme osumaan maaliin. Oppiminen on myös aika hidasta, jos yhteys Opettajaan on poikki. Siksi olisi jokaisen ihmisen hyvä kuunnella rukouksessa omaa sisintään ja sitä hiljaista ja lempeää Jumalan ääntä, jota myös omaksitunnoksi kutsutaan. Raamattukin todistaa, että Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä - ja jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
potaskaa..lue Raamattua, niin ei tarvitse kehitellä mitään typeriä teorioita!
Tippen, Tippen, Tippen...
Lainataksemme "oikeaoppisen" uskonveljemme
"evokristityn" suuria "viisauden" sanoja:
---
Jumalan yhteyteen voi päästä vain etsimällä
Häntä ja yrittämällä ymmärtää Hänen suurta
viisauttaan.
Jos tyytyisimme uskomaan vain Hänen kunniastaan
annettua ilmoitusta, kuinka voisimme päästä
Häntä läherlle?
Minusta on hyvä, että jotkut viitsivät pohtia
Hänen suuruutensa saloja...
Muuten emme ehkä ikinä löytäisi Hänen
todellista olemustaan!
---
EVOKRISTITTY ON HYLÄNNYT JUMALAN! PALAKOON
HÄN PAHUUTENSA TAKIA HELVETISSÄ!
Koska olen lukenut Raamatun, kehittelen teorioita.
Raamatun ajatukset jäävät välillä vaille
minkäänlaista selvyyttä, niiden todellisesta
luonteesta.
Esim:
Jumalan ja enkelien alkuperä...
Taivas ja Helvetti...
Kansojen jakautuminen...
Jeesuksen sisin olemus...
Pelastumisen syy (ainoastaan uskosta?)...
Opetuslasten kohtalo...
Maailmanlopun ajankohta yms. yms...
Raamatussa kaikki tuntuu jäävän kesken, joten
on pakko kehittää teorioita.
on protestanttinen oppirakennelma. Se on selvästi ristiriidassa joidenkin Jeesuksen opetusten kanssa (Matt 25: 'Mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä...') - mutta sen pahempi Jeesukselle... ;)
ei ole teoriaa!!
että usko ei ole teoriaa - mutta uskonto on. Protestanttinen oppi: 'pelastus on yksin uskosta', on Roomalaiskirjeen 3:28 jakeen varaan rakennettu oppi: "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja." - mutta tästä asiasta eivät edes Paavali ja Jaakob olleet yhtä mieltä:
Jaak 2:13. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
14. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Ymmärsiköhän Paavali lain tai uskonvanhurskauden eri tavalla kuin nykyajan kristityt?
Room 2:9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11. Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Kehitin itsekkin tuosta asiasta "teorian" ja
tulin seuraavaan tulokseen:
Ihminen pelastuu oman pyyteettömyytensä takia
eli siksi, että hän ei vaatimalla vaadi
pelastusta...
Ihminen siis pelastuu siksi, että synneistään
huolimatta hän on se sama ihminen, jonka
Jeesus "lunasti" kuolemallaan kristillä pahan
vallasta.
Protestanttisuus ei ole yhtä kuin luterilaisuus.
Eikä Paavali ole yhtä kuin Kristus.
Ja kyllä aito kristinuskoinen uskoo/luottaa yhä Kristukseen oikeana paimenena eikä Paavaliin.
Raamattu sanoo: joka uskoo, ja kastetaan, se pelastuu.
Yritän selittää pelkkänä ihmisenä sanaa usko.
Muuan bisnesmies kysyi hissipojaltaan mielipidettä että riittääkö pelastukseen se, että uskoo jumalan olevan "jossain tuolla." Hiissipoika uskoi asian olevan niin.
Bisnesmies oli tulossa hissillä takaisin ja jäikin seisomaan hissin ulkopuolelle ja totesi: "uskon hissiin. hissin pitäisi nyt viedä minut perille."
Jokainen ymmärtää että hissiin on astuttava sisään. Niin myös uskoon. Jumala ei voi viedä ketään perille ilman ihmisen astumista sisään uskoon.
Uskoon sisään astuminen tarkoittaa Jumalan sanan (=Raamattu) omaksumista ja sen elämistä todeksi elämässään.
Kaste on Raamatullisen opin ja Jeesuksen esimerkin mukaisesti upotuskaste. Yhdestä Raamatunkohdasta (jossa mies antaa elämänsä Jeesukselle ja hänet sekä hänen perheensä kastetaan. Todennäköisesti koko perhe teki antoi elämänsä Jeesukselle) on kuitenkin ihmiset vääntäneet lapsikasteen. Oman (sekä useiden muiden) Raamatun tuntemukseni sekä näkemykseni mukaan kuitenkaan pelkkä lapsikaste ei pelasta ketään. Ajatelkaas jos lapsi kastetaan ja hänestä sen jälkeen tulee murhaaja tms. Hänkö taivaaseen? (En halua tämän synnyttävän paheksuntaa.)
Raamattu sanoo myös: sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
tiivistettynä: Ei yksikään kirkko eikä seurakunta eikä mikään uskonnollinen toimitus voi pelastaa ihmistä. Ihmisen pelastuminen johtuu vain hänen henkilökohtaisesta suhteesta kolmiyhteiseen Jumalaan.
Uskotko vai et... Pallo on sinulla.....
Eli loppujen lopussa vain yksilö on tärkeä!
Yksilön oma suhde ja usko ovat avain.
Kiitos 'usKOVA' tästä hienosta selityksestä...
On mukavaa, että on vielä ihmisiä, jotka
kykenevät sivistyneeseen keskusteluun.
Kiitos.