Monet kirkollisessa virassa olevat papit ja pipit suorittavat otona kesken jääneitä tai jatko-opiskeluja oman toimen ohessa. Onko näille opiskeluille piispallinen siunaus? Kysyn tätä siksi, että eikö rästissä olevat opiskelut pitäisi suorittaa virkavapaan aikana eikä virassa. Miksi kyselen? jos ja kun joku kirkollisessa virassa oleva esim. kirjoittaa graduaan tai väitöskirjaansa työaikana, on se että miten seurakuntaa silloin hoidellaan. Ei seurakunta yksin elä, siellä kaivataan paimenta joka uppoutuu opiskeluun. Tosin esim. eduskunnassa näköjään väitellään otona kansanedustajan hommien ohessa, mutta miten tämä sama asia voi sujua seurakuntatyössä olevan henkilön otona en ymmärrä. Kertokaa viisaammat
Opiskelu työn ohessa
kirjaton ja karjaton
8744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Väitöskirjatyö on monen vuoden materiaalinkeräystä ja sen analysointia pieninä aikaviipaleina. Sellainen ei seurakuntalaisille näy. Siis se varsinainen jatko-opiskelu ei vielä häiritse papillisen virtan hoitoa.
Yleensä on ollut tapana ottaa muutaman kuukauden virkavapaa stipendin voimalla siinä vaiheessa, kun varsinainen kirjoitustyö on tekeillä. Tosin tunnen vain opetusalan väittelleitä sekä olen seurannut etäämpää muutamaa Otaniemen kaveria, jotka olivat väitösvaiheessa joko assistentteina tai yrittäjinä.
työn ohessa. Mutta ei työaikana, vaan vapaa-aikana. Ilmeisesti mielestäsi papin pitäisi olla virantoimituksessa 24 tuntia/vuorokausi.
Sitä en sen sijaan hyväksy, että teologian opiskelija vihitään papiksi kesken opintojen. Kyllä maisterin paperit pitäisi miehellä olla jo taskussa, kun harkitaan pappisvihkimystä. Pappisvihkimykset ovat kuitenkin piispan asia, eivät meidän maallikkojen.
Ilman sarvia ja hampaita kysyn, miksi papin tulee olla mielestäsi maisteri?
Mak.
se maisterikoulutus Joensuun yliopistossa. Täytyyhän sitä sen verran arvostaa. Käsittääkseni olet itsekin lukenut ihminen, joten tiedät, että opiskelu muuttaa pespektiiviä. Tietää ainakin sen, ettei tiedä mitään.
...oli hyvä!
;=D
Osaatko kertoa, miten muissa ortodoksimaissa (lähinnä Venäjä, Kreikka) painotetaan papin akateemisen koulututuksen tärkeyttä?
Joskus tuntuu siltä, että arvosanaa vaaditaan vain arvosanan vuoksi. Esimerkiksi omaan ex-ammattiini (copywriter) on monissa paikoissa nykyään edellytyksenä vähintään HuK:n paperit - mutta itse ammattitaidosta eli kirjoittamisesta, suomen kielen taidosta ja luovuudesta ei sitten olekaan niin väliksi.
ei niinkään painoteta opintoja. Eihän kanoneissa ole mitään sellaisia vaatimuksia.
Kuitenkin jo 1700-luvulla Venäjän kirkossa melkein kaikki papit olivat suorittaneet pappissseminaarin. Ne papinpojat, jotka eivät siihen kyenneet, toimivat myöhemmin joko ponomareina (alttariapulaisina vahtimestareina) tai, jos ääntä oli, lukkareina. Tämä seminaarikoulutus oli tietysti länsimaista hapatusta, Pietari Suuren aikaansaannosta. Etevimmät opiskelijat jatkoivat hengellisissä akatemioissa.
Minusta kirkko voisi vaatia jonkin tutkinnon suorittamista ennen pappisvihkimystä, vaikka alemman korkeakoulututkinnon, joka asetettaisiin vaatimukseksi. Tärkeintä olisi, että olisi jokin normi asiaan. En niinkään pidä tärkeänä, että se olisi nimenomaan teologian teologian maisterin tutkinto.
Huomenna on Uspenski-katedraalissa taas pappisvihkimys. Papiksi vihittävä henkilö on minun tietääkseni aika alkuvaiheessa teologian opinnoissaan. (Asianomainen korjatkoon itse tai hänen toverinsa, jos olen väärässä.)
Totta kai pappi tarvitsee koulutuksen; minun mielestäni tosin enemmän hengellisyyttä kuin akateemisuutta painottavan. Psykologiakaan ei olisi pahaksi. Normiasiassa olen kanssasi aivan samaa mieltä. Mitä vikaa oli vanhassa pappisseminaarissa?
Mak.
Kaksiosainen koulutus oli mielestäni ihan hyvä. Ainoa vika siinä oli se, että jos halusi opiskella pitemmälle joutui joko menemään ulkomaille tai opiskelemaan kotimaassa luterilaisessa tiedekunnassa.
Kannatin aikoinani arkkipiispa Paavalin ehdottamaa mallia, joka muistaakseni oli sellainen, että Kuopion pappisseminaarin tasoa olisi nostettu ja siitä olisi kehitetty ammattikorkeakoulu.
Lisäksi Helsingin yliopistoon, jossa jo oli ortodoksinen laitos (nykyisin nimeltään Ortodoksian ja Itä-Euroopan kirkkojen tutkimuslaitos) olisi perustettu muutama opetusvirka korkeampaa ortodoksista teologista opetusta varten.