Tapasimme puolisoni kanssa sattumalta erään samanikäisen tuttavapariskunnan ravintolassa, jossa olimme iltaa istumassa. Oikeastaan he ovat enemmänkin ystäviä kuin vain tuttavia, miehet tekevät paljon töitä yhdessä ja heillä on samoja harrastuksia. Vaikka miehet viettävät paljon aikaa yhdessa niin tuon pariskunnan rouvan kanssa olen hyvin vähän tekemisissä koska siihen on syy.
Se "syy" häiritsi nytkin kun istuimme iltaa yhdessä, kyse on asiasta joka tapahtui monta vuotta sitten ja puolisoni kertoi siitä minulle. Eräänä päivänä, vuosia sitten mieheni oli käymässä tuon ystäväperheen luona ja siellä oli tämä rouva yksin kotona. Rouva oli keitellyt kahvit ja hetken keskusteltuaan oli kertonut haluavansa puolisoani, josta tämä oli kohteliaasti ja ystävällisesti kieltäytynyt. Ymmärrän kyllä hänen halunsa koskapa puolisoni on komea, tumma, pitkä, hoikka, ymmärtäväinen ja ystävällinen ja avulias luonne ja hänellä on erittäin kauniit silmät. Siis ymmärrän mutta toisaalta en ymmärrä ja aina kun näen kyseisen naisen, vuosienkin jälkeen, muista mitä hän on pyytänyt mieheltäni. Ja sekin häiritsee että jos minä muistan niin muistavatko he sen aina tavatessaan ja sitten mitäs jos.... vaikken siihen uskokkaan.
On vain vaikeaa suhtautua luontevasti ystävään joka mielestäni ylitti sen rajan mikä on sallittua ja mikä ei.
Se "syy" häiritsi nytkin kun istuimme iltaa yhdessä, kyse on asiasta joka tapahtui monta vuotta sitten ja puolisoni kertoi siitä minulle. Eräänä päivänä, vuosia sitten mieheni oli käymässä tuon ystäväperheen luona ja siellä oli tämä rouva yksin kotona. Rouva oli keitellyt kahvit ja hetken keskusteltuaan oli kertonut haluavansa puolisoani, josta tämä oli kohteliaasti ja ystävällisesti kieltäytynyt. Ymmärrän kyllä hänen halunsa koskapa puolisoni on komea, tumma, pitkä, hoikka, ymmärtäväinen ja ystävällinen ja avulias luonne ja hänellä on erittäin kauniit silmät. Siis ymmärrän mutta toisaalta en ymmärrä ja aina kun näen kyseisen naisen, vuosienkin jälkeen, muista mitä hän on pyytänyt mieheltäni. Ja sekin häiritsee että jos minä muistan niin muistavatko he sen aina tavatessaan ja sitten mitäs jos.... vaikken siihen uskokkaan.
On vain vaikeaa suhtautua luontevasti ystävään joka mielestäni ylitti sen rajan mikä on sallittua ja mikä ei.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sulle tuon yhden jutun mutta arvaas kuinka monta juttua on jättänyt kertomatta: kaikki ne, jolloin on lihaa piilotettu :D
Puolisoni kertoi asiasta ja kertoi ettei halunnut pettää ja oli pahoillaan tapahtuneesta.
En voi tietenkään tietää, vaikka oiskin pettänyt, minun vain täytyy uskoa ja luottaa ettei ole niin tehnyt.
jossakin? Miten sitä unohdusta voi yksipuolisesti tehdä kun toinen koko ajan muistuttaa asiasta. Katsokaa pojat (tytöt) peiliin. Ja asian alkujuuret ovat jossain aikaisemmassa tapahtumassa. Hyvää yötä!
ei savua ilman tulta.
Se minua tässä asiassa häiritsee että jos minä muistan niin varmasti asianosaiset sen myös muistavat, toisaalta olisiko ollut parempi sittenkin ettei puolisoni olisi asiasta kertonut, asia mitä ei tiedä ei voi silloin tietenkään häiritä.
...T-paita jossa teksti:
MIES EI PETÄ-MIES PANEE
Se on jota kuinkin siinä tiivistettynä.
Jokaisessa ihmisessä luulisi löytyvän tarpeeksi vahtimista itselleen. Muiden vahtiminen on jo ihan liikaa.
tajusi kertoa heti jutun,hieman muunnellen totuutta.Tämän hän fiksusti teki varmistaakseen selustansa,jos rouva kertoisi sinulle miehesi lähennelleen häntä.
Hänhän tuntee sinut ja tiesi sinun uskovan itsestään pelkkää hyvää ja langettavan tuomion rovan niskaan.
Tollainen ei olisi tullut mieleeni, mutta saattaapa olla tottakin...?
Provo, ei tuollaista tapahdu oikeasti.
uskon miestäni, miksi en uskoisi eikä rouva ole hiiskunut asiasta halaistua sanaa. Olen miettinyt tuota pariskuntaa ja heidän keskinäistä suhdettaan, mies tuntuu oikein mukavalta, on luonteeltaan kiltti ja ystävällinen, miehenä ehkä liian kiltti. Sellainen miehekkyys jota itse etsin miehestä puuttuu, enkä voisi kuvitellakkaan että pyytäisin häneltä mitä hänen vaimonsa pyysi mieheltäni. Eikä minun tarvitse keneltäkään vieraalta pyytää sitä mitä saan kotona. :)
Tietääköhän vaimon mies minkälasen "otuksen" kanssa elelee, olisi hyvä jos tietäisi hänkin. En kyllä ymmärrä mikä näitä nykyisiä vaimoja vaivaa, kun pitää jokaiselta ohikulkijalta ruikuttaa, eikö lie vapaitakin miehiä löydy markkinoilta. Meidänkin parisuhteeseen näitä tyyppejä on pari eksynyt ja sitkeitä. Viimeinenkin viikon ajan laitteli tekstiviestejä ja soitteli. Viimein tajusi lopettaa kun ei vastauksia tullut ja mies sanoi monta kertaa ystävällisesti, ettei halua ruveta suhteisiin. Ja näissäkin tapauksissa juttu alkoi vain siitä, että mies puhui jotain, mitä yleensä kenen tahansa ohikulkijan kanssa puhutaan. Akat sitten ajatteli että "mä haluun ton". Eikä sun kannata miettiä että onko ukkos sua pettänyt, ellei sitä joku tule sulle suoraan sanomaan, pilaat turhaan parisuhteesi epäilyilläsi. Eikä sun tarvii olla tuommoisen ihmisen ystäväkään, nimittäin ystävät voi valita sukulaisia ei. Luulen, että ite olisin aika töykeä tossa tilanteessa.
En tiedä tietääkö mies vaimostaan, naimisissa ovat edelleen. Mutta samaa mieltä olen kanssasi siitä että jos on puutetta niin seuraa voi hakea vapaista miehistä, eikä jo parisuhteessa elävistä.
Ystävyys tuohon naiseen loppui kun sain mieheltäni tietää mitä oli vailla, mutta puolisoni ja tuon naisen miehen ystävyyden vuoksi yritän olla ystävällinen.
Nainen on kamala otus, ja näyttää siltä että toisillakin on samantapaisia kokemuksia.
jos joutuisin vastaavaan tilanteeseen,niin ehkä se on tapahtunutkin mitä eniten pelkäät,ja miehesi kertoi sen sinulle,että nainen yritti häntä,koska jos asia tuleekin julki,miehesi väittää sitten edelleen naisen vain yrittäneen pokata häntä.
Se oli jo alustava puolustus mieheltäsi.
pisti miehesi puhumaan sulle ja jos siinä ei tapahtunut mitään,miksi hän ylipäätään olis kertonut koko juttua,tietäen varmasti et,se satuttaa sua.
voihan asian kääntää miten päin vain ja loppujen lopuksi ei kukaan tiedä totuutta kuka teki ja mitä, vai kuinka? Pitäisikö minun kysyä naiselta että miten sinä hyvä ystävä nyt tuollalailla menit miestäni haluamaan. Siinä on riskinsä sillä entäs jos hän kertookin toisenlaisen tarinan, kumpaa silloin uskoisin? Mieheni tarinaa vai naisen tarinaa?
käsi sydämelle...kumpaa uskoisit?
ootas kun mietin hetkosen.
Uskoisin miestäni, kyllä vain, hän kieltäytyi asiasta ja olen siitä aivan varma.
Mihin katosivat viestisi, miksi ne on poistettu tai miksi olet ne poistanut. Pidin tyylistäsi keskustella ja mielipiteistäsi ja miehekkäästä otteestasi asiaan ja aiheeseen. Olen pahoillani kun en ehtinyt vastaamaan viimeisiin viesteihisi.
Terveisin TinTuska
Tietysti tuollainen tuntuu pahalta, jos välittää toisesta. Kyse on mielestäni terveestä mustasukkaisuudesta(Ei ole olemassa lievempää sanaa?). Tottakai SAA tuntua pahalta, ja siitä pitää puhua. En sano että miehesi olisi mitään tehnyt. Älä ala turhaan spekuloimaan sitä, vaan keskitä energiasi siihen, miten hoidatte keskustelut asiasta. En usko että koet mustasukkaisuutta, tai että olisit kateellinen. Tunteita SAA kokea, ja niitä pitää parisuhteessa käydä läpi vaikka tuomiopäivään asti, jos se toista häiritsee.
mustasukkaisuus puolisosta, sellaiseksi tunteeksi sen tunnistaisin ja toinen tunne on pettymys ystävää kohtaan ja kolmas on sääli mieheni ystävää kohtaan. Asiasta emme enää keskustele, se keskustelu käytiin silloin kauan sitten tapahtuneen jälkeen kun puolisoni kertoi sen minulle. En vain voi sille mitään että muistan.
Tuosta olen samaa mieltä että erilaisissa tilanteissa tunteita tulee koettua, niille ei voi mitään, ihminen on niin rakenettu ja tunteita voi olla vaikka minkälaisia. Toinen voi kokea tunteita enemmän ja toinen vähemmän, jollekkin joku asia on yhdentekevä ja toiselle suuria tunteita herättävä. Enpä tiedä onko täysin tunteetonta ihmistä olemassakaan. Toisen tunteiden ymmärtäminen on taitolaji, niin parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissakin, joskus toista ei voi käsittää, ellei osaa käsitellä asiaa tunnetasolla. Helposti tulee myös loukattua toista, niin ettei huomaakkaan ja sekin on taas yksi tunne lisää. Sekavasti selostettu, toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin. :)