TUHLAAJAN kertomus

Kyllähän me kaikki varmaan jossain mielessä ollaan tuhlaajapoikia ja -tyttöjä. Kun ihanaa Jumalan antamaa armoa ja siunausta kadotetaan oman lihallisuuden mukaisissa väännöissä tämän tästä. Kuitenkin Jumalan tahto on ettemme tahallamme lähde syntiin. Raamattu sanoo ettei Jumala salli itseään pilkata: mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Jos luulemme että voimme armoon vedoten elää miten tahansa, sellainen luulo on Jumalan pilkkaamista ja kostautuu varmasti. Onneksi Hän on pitkämielinen ja monta kertaa niin äärettömän kärsivällisesti kasvattaa. Täytyy kuitenkin ottaa todesta se kasvatustyö ja antaa Pyhän Hengen vahvistaa niin että tulee sisällisesti valistetuksi ja sitten tietoinen synnin tielle lähteminen onkin jo vakavampi juttu, kun on oppinut Jeesukseen turvaamaan niin ettei tarvitse synnin teille enää lähteä.
Siitä kait on kyse.

Ihanaa on että Jumala kasvattaa armollaan.
Paavali tunsi kyllä Jeesuksen ja Jumalan armon täyteyden. Armoa hän julistaa yhä uudelleen - mutta jos ohitamme Jumalan pyhyyden ei armokaan ole armoa enää, sitten se on vain uskonnollinen käsite johon vedoten voi elää luopiona ja kuitenkin luulla pelastuvansa.
Jumala ei tahdo että kukaan synnin pettämänä hukkuu, siksi vakavat varoituksen sanatkin on rakkautta, ettei kukaan erehtyisi luulemaan että Jumalan rakkaus hyväksyy synnin ja pahuuden.

Kun tosissaan antaudumme Jeesukselle ja pääsemme omista suorituksista armon varaan, että elämme henkilökohtaisessa rakkaussuhteessa, kaivaten yhä lähempää Jeesuksen tuntemista päivittäin, koska Hän on sydämemme ilo ja päämäärämme, silloin juuri armo kasvattaa pyhitykseen.

Paavalin sanoin:
Jumalan armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot sekä elämään siveästi ja vanhurskaasti tässä ajassa jossa elämme. (muistinvarainen lainaus toisesta kirjeestä Tiitukselle)

Minua on Jeesus nuhdellut montakin kertaa. En tiedä missä olisin jos ei olisi nuhdellut? Mutta nuhtelun tarkoitus on johtaa ymmärtämään Hänen pyhyyttään ja hyvää tahtoaan, ei johtaa masennukseen ja itsesääliin niin kuin tekee sielunvihollinen, joka on Syyttäjä. Vaikka Jumala osoittaa olevansa pyhä ja olen nähnyt että lankeemuksilla on seurauksensa joita joutuu kantamaan, kuitenkin pyhä Jumala valtavassa rakkaudessaan antaa anteeksiantamuksensa ihanuudessa sellaisen voiman ja luottamuksen Hänen hyvyyteensä, että jaksaa niitä seurauksiakin kantaa kiittäen Jumalaa tästä armosta:
- Vaikka olen Jumalalta sapiskaa saanut ja monia siunauksia menettänyt tyhmyyksieni tähden, olen kuitenkin yhä pelastettu Jeesuksen veren ansiosta enkä kadotukseen huku, kun Jumala on minut omanaan pitänyt ja taas parannukseen johtanut, kiitos Jeesus!

Jos uskovat sinua tuomitsee niin mene Jumalan eteen niiden tuomioiden sanojen kanssa ja keskustele Hänen kanssaan kuinka Hän haluaa sinulle puhua. Ota tuomion sanoista vastaan se mikä niissä ehkä on totta ja anna Jumalan (siis ei ihmisten, vaan Herran) niidenkin sanojen kautta sinua johtaa lähemmäs sydäntään, ja mikä heidän sanoissa on väärää tai väärällä asenteella lausuttua anna sen mennä ohi ja rukoile heidänkin puolestaan, muistaen että Herra on myös heidän armahtajansa kuten sinunkin.

Ihanaa että Jeesus on sinua aina uudestaan armahtanut!
Anna Hänen ihanan rakkautensa sinua parantaa ja hoivata ja niin kasva armon kautta kiinni Häneen, persoonalliseen suhteeseen Jumalan kanssa, että voit Hänestä kiinni pitää myös kiusauksen päivinä etkä enää tämän maailman sikokaukaloille lähde.
Ystäväpiirissäni olen nähnyt moniakin ikäviä tapauksia kun Jumala on uudestaan ja uudestaan nostanut ja olen varoittanut näitä henkilöitä ja sanonut että ottakaa nyt Jumalan armo todesta ja Hänen hyvyytensä tähden lakatkaa uusimasta hulluuksianne, mutta kun henkilö suhtautuu armoon kevyesti ja aina vain lähtee samoille synnin teille niin jossakin kohtaa saattaa tulla hyvinkin raju pysäytys. Joidenkin kohdalla se on merkinnyt väkivaltaista kuolemaa syntipoluilla.
Vain yksin Jumala tietää mikä on sellaisen ihmisen iankaikkinen kohtalo.

Otetaan todesta Jumalan ihmeellinen rakkaus.
Hän tahtoo ihmiselle hyvää.

Jos joku, niin Jeesus nuhtelee, mutta osoittaa armon myös.

Olenhan minäkin langennut, mutta minä kadun sitä. Kumminkin tiedän, että yksikään uskovainen ei ole täydellinen, vaan yhtälailla lankeevainen kuin minäkin. Mutta jos sana ei sinua nuhtele, vaan silittää päätäsi vain, niin silloin on jossain mätää.

Meidän on kuolemalla kuoltava.

Kukaan uskovainen ei sinua tuomitse. Älä edes ajattele niin, sillä joudut muuten katkeruuden siteisiin ja se ei ole Jumalasta!