"Vakaan markan politiikka ei ollut suinkaan mikään suomalainen innovaatio, vaan kysymyksessä oli eurooppalainen muoti-ilmiö. Mutta meillä siitä kehittyi "elämää suurempi asia", eräänlainen virallinen oppi, kun pääministeri Kalevi Sorsa julisti vuonna 1986 vakaan markan politiikkaan etukäteissitoutumisen seuraavaan hallituksen pääsyn ehdoksi. Vuonna 1987 uuden hallituksen muodostivatkin vakaan kurssin politiikkaan sitoutuneet kokoomus ja sosiaalidemokraatit devalvaatiopuolueeksi leimautuneen Keskustapuolueen jäädessä oppositioon. (Kiander 2001, 9, 14.)"
.................................................
Valitettavasti
.................................................
"Epäluottamuksesta vahvan markan politiikkaa kohtaan ja syvenevästä kriisistä huolimatta kiinteän kurssin ja korkeiden korkojen politiikkaa jatkettiin aina syyskuuhun 1992 asti, jolloin koko läntisen Euroopan kiinteiden kurssien politiikka joutui kriisiin. Kun Suomen markka oli yksi heikoimmista eurooppalaisista valuutoista, se kaatui ensimmäisenä globaalien valuuttaspekulaatioiden paineessa. Suomen Pankki menetti nopeasti lähes koko valuuttavarantonsa. Markka jouduttiin päästämään kellumaan.[6] Vuoden 1991 devalvaation ja vuoden 1992 kellutuksen seurauksena Suomen markka devalvoitui yhteensä noin 40 prosenttia suhteessa Saksan markkaan ja USA:n dollariin. Devalvoituminen ratkaisiyhdellä kertaa vientiyritysten kannattavuus- ja kilpailukykyongelmat. Sekä lyhyet että pitkät korot kääntyivät jyrkkään laskuun. Inflaatio ei vastoin uhkakuvia kiintynyt, vaan jatkoi hidastumistaan. (Kiander 2001, 29-30.) Suomen talous alkoi irrottautua lamasta."
Niimpä.
Mutta eikös Korkojen lasku ja laman päättyminen ole EU:hun liittymisen ansiota?
Tällaisen käsityksen minä olen saanut julkisesta keskustelusta.
Milloinkahan muuten taloutemme tuhoajat joutuvat vastuuseen teoistaan.
Mistähän löytyisi se taloustieteilijä, joka laskisi esim. vuoden 1989 revalvaation kansantaloudelliset tappiot verrattuna tilanteeseen, että markka olisikin tuolloin päästetty lopullisesti kellumaan.
Sen verran hyvä tietopaketti, että kannattaa pistää linkki koko juttuun.
http://www.eniro.fi/query?what=wcache&csize=279k&q=p69PJQXkhksJ:http://www.uta.fi/laitokset/politiikka/julkaisut/IR_oheismateriaali.html&search_word=devalvaatio
.................................................
Valitettavasti
.................................................
"Epäluottamuksesta vahvan markan politiikkaa kohtaan ja syvenevästä kriisistä huolimatta kiinteän kurssin ja korkeiden korkojen politiikkaa jatkettiin aina syyskuuhun 1992 asti, jolloin koko läntisen Euroopan kiinteiden kurssien politiikka joutui kriisiin. Kun Suomen markka oli yksi heikoimmista eurooppalaisista valuutoista, se kaatui ensimmäisenä globaalien valuuttaspekulaatioiden paineessa. Suomen Pankki menetti nopeasti lähes koko valuuttavarantonsa. Markka jouduttiin päästämään kellumaan.[6] Vuoden 1991 devalvaation ja vuoden 1992 kellutuksen seurauksena Suomen markka devalvoitui yhteensä noin 40 prosenttia suhteessa Saksan markkaan ja USA:n dollariin. Devalvoituminen ratkaisiyhdellä kertaa vientiyritysten kannattavuus- ja kilpailukykyongelmat. Sekä lyhyet että pitkät korot kääntyivät jyrkkään laskuun. Inflaatio ei vastoin uhkakuvia kiintynyt, vaan jatkoi hidastumistaan. (Kiander 2001, 29-30.) Suomen talous alkoi irrottautua lamasta."
Niimpä.
Mutta eikös Korkojen lasku ja laman päättyminen ole EU:hun liittymisen ansiota?
Tällaisen käsityksen minä olen saanut julkisesta keskustelusta.
Milloinkahan muuten taloutemme tuhoajat joutuvat vastuuseen teoistaan.
Mistähän löytyisi se taloustieteilijä, joka laskisi esim. vuoden 1989 revalvaation kansantaloudelliset tappiot verrattuna tilanteeseen, että markka olisikin tuolloin päästetty lopullisesti kellumaan.
Sen verran hyvä tietopaketti, että kannattaa pistää linkki koko juttuun.
http://www.eniro.fi/query?what=wcache&csize=279k&q=p69PJQXkhksJ:http://www.uta.fi/laitokset/politiikka/julkaisut/IR_oheismateriaali.html&search_word=devalvaatio
Vastaukset 1
Vanhimmat
... asiat täällä maininnut: Koiviston, Holkerin ja Sorsan suurin synti 80-luvun lopulla oli älytön vahvan markan politiikka, toinen oli rahamarkkinoiden kotimainen ja kansainvälinen vapauttminen, jonka seurauksia ei yritettykään korjata ja kolmanneksi ei varauduttu mitenkään neukkukaupan edessä olevaan romahtamiseen. Kaikista näistä Väyrynen varoitti ja vaati toimia noilta herroilta, mutta ilman tulosta.