Äitienpäivä on huomenna ja se toi tällaisen kysymyksen mieleeni. Oliko äitiys/isyys toivottu asia sinulle vai pääsikö raskaus yllättämään?
Ehkä et vielä kokenut olevasi valmis vanhemmuuteen, mutta sukulaiset ja tuttavat painostivat ja maanittelivat ja sinä toteutit heidän toiveensa?
Vai oliko toivottu lapsi sinulle kuin nukke tai lemmikkieläin jota toivoit hartaasti ja unelmoit että sinulla olisi joku jonka kautta eläisit uudelleen ihanan lapsuutesi tai korvaisit oman pilalle menneen lapsuutesi?
Ripustaudutko lapseesi? Joutuuko lapsesi tekemään asioita joita sinä et koskaan saanut tehdä vain siksi että sinä kokisit ne hänen kauttaan? Onko lapsesi koko elämäsi sisältö? Puhutko aina ja kaikkialla lapsestasi ja hänen tekemisistään ja ylpeilet hänen aikaansaannoksillaan?
Vai onko lapsesi särkenyt sydämesi? Oliko hän vaikea lapsi? Hankala murrosikäinen? Joutuiko hän monenlaisiin vaikeuksiin ja jouduit häpeämään hänen tekemisiään? Hylkäsitkö lapsesi?
Lasten sanotaan olevan Jumalan lahja. Tuskin vanhemmat kuitenkaan jatkuvasti näin ajattelevat. Kun itse olin lapsi, oli ruumiillinen kuritus yleistä ja lapsen oli toteltava vanhempiaan. Nykyisin kasvatusasioista ajatellaan hyvin toisella tavoin. Kasvattamiseen osallistuvat niin monet eri tahot, että vastuuta pallotellaan ja yhden mielestä se on aina toisen asia kasvattaa. En ole kasvatuksen asiantuntija, enkä ole puolustelemassa ruumiillista kuritusta. Esitin vain kysymyksiä joihin toivoisin asiallisia vastauksia.
Ehkä et vielä kokenut olevasi valmis vanhemmuuteen, mutta sukulaiset ja tuttavat painostivat ja maanittelivat ja sinä toteutit heidän toiveensa?
Vai oliko toivottu lapsi sinulle kuin nukke tai lemmikkieläin jota toivoit hartaasti ja unelmoit että sinulla olisi joku jonka kautta eläisit uudelleen ihanan lapsuutesi tai korvaisit oman pilalle menneen lapsuutesi?
Ripustaudutko lapseesi? Joutuuko lapsesi tekemään asioita joita sinä et koskaan saanut tehdä vain siksi että sinä kokisit ne hänen kauttaan? Onko lapsesi koko elämäsi sisältö? Puhutko aina ja kaikkialla lapsestasi ja hänen tekemisistään ja ylpeilet hänen aikaansaannoksillaan?
Vai onko lapsesi särkenyt sydämesi? Oliko hän vaikea lapsi? Hankala murrosikäinen? Joutuiko hän monenlaisiin vaikeuksiin ja jouduit häpeämään hänen tekemisiään? Hylkäsitkö lapsesi?
Lasten sanotaan olevan Jumalan lahja. Tuskin vanhemmat kuitenkaan jatkuvasti näin ajattelevat. Kun itse olin lapsi, oli ruumiillinen kuritus yleistä ja lapsen oli toteltava vanhempiaan. Nykyisin kasvatusasioista ajatellaan hyvin toisella tavoin. Kasvattamiseen osallistuvat niin monet eri tahot, että vastuuta pallotellaan ja yhden mielestä se on aina toisen asia kasvattaa. En ole kasvatuksen asiantuntija, enkä ole puolustelemassa ruumiillista kuritusta. Esitin vain kysymyksiä joihin toivoisin asiallisia vastauksia.
Vastaukset 36
Vanhimmat
tehnyt yhtään. Pääsin paljon vähemmällä vaivalla kaikesta.
se kaukoviisaus vasta punnitaan.
Kyllä lapset ja lastenlapset ja.....
ovat elämää suolaamssa.
Siitä se maku vasta lähtee.
pilkistävää sarkasmia. Minulla ei ole lapsia, koska en voi saada biologisesti omaa lasta. Yritän vain ajatella asioita positiivisella tavalla ja yrittää löytää lapsettomuudestani hyviä puolia, vaikka sen sarkasminkin avulla :)
Mietin tässä vain, että ajatteletko sinäkin, ettei elämä ole minkään arvoista ilman lapsia ? Monet ihmiset eivät vieläkään ymmärrä lapsettomuutta ja siitä aiheutuvaa tuskaa. Luulevat vain, että se on joko Jumalan rangaistus ( että ihminen on viettänyt syntistä elämää ja lapsettomuus on palkkio siitä ) tai että se on itse aiheutettua ( vihaa lapsia ). Itse rakastan lapsia yli kaiken ja sisareni lapset ovatkin minulle kaikki kaikessa ...
TEhdäänkö lapsia siis sen vuoksi että nämä olisivat vanhuuden turvana kun kaikki muut ovat jättäneet?
että lapset ovat omia.
Lapset ovat kuitenkin silta sukupolvien välillä.
Ihminen tavalla tai toisella on rikkaampi, kun on elinikäisiä ystävyyssuhteita eri ikäisten ihmisten kanssa.
Hyvät perheen sisäiset suhteet synnyttävät jatkuvuuden kuin itsestään ja ovat siunauksena läpi koko elämän.
vaihtoehdot. Taidat täyttää kaikki kriteerisi ihan itse.
"Mitään ei äiti pyydä, mitään ei myöskään saa"...
Äiti synnyttää, kasvattaa, pyykkää, kokkaa, raataa. Marttyyrin kruunu kutreilla kiiltää. Miksi hän tuon kaiken tekee?
marttyyriäitejä !!!!
meissä jokaisessa piilee pikku-marttyyri?
Oi elämän valttikortit ja viikonloppuisät!
itsessäni tunnusta.
En tiedä onko kotiäiti uhri vai sankari. Ilmeisesti perheiden sisäinen työnjako on varsin monenlainen, ettei ole syytä ainakaan sivusta mennä toisen perheen sisäistä järjestystä arvostelemaan varsinkaan jos perheessä on sellainen sisäinen rauha, ettei se häiritse muita. No minä nyt olen sitten nähnyt myös niitä, ettei kotirintamallakaan ole ollut mitään järjestystä. Surko tulee niitä tapauksia ja mitä lapset joutuvatkaan kärsimään kykenemättömien vanhempien taholta. Viina, huumeet, hallitsematon seksuaalisuus yms. ja moniperheisyys vievät perheet ties mihin ja naapuritkin saavat sivussa silmilleen. Onneksi niitä onnettomia tapauksia ei nyt sentään ole kaikki.
Olin elänyt sisäisessä tunteessa ja ajatuksessa, että en tule koskaan isäksi.
Tein jauhelihakastiketta, kun vaimoni tuli iloisena kertomaan, että hän on raskaana.
Murruin siinä hetkessä niin, että jäi kokkaamiset kokkaamatta, sillä en ilon kyynelteni takaa nähnyt koko paistinpannua=)
Kyllä Gaius oli ja on toivottu lapsi.
Vaikka haluankin Gaiuksen elävän erinlaisen elämän kuin minä elin, niin tahdon hänen tehdä itse harkitut ratkaisunsa elämässään.
Kyllä minä häntä rankaisenkin tukistuksella, jos ei sana mene perille ollenkaan.
Poikani on nyt 3v
Omasta puolesta en voi puhua kun ei ole kokemusta, mutta työtoverina on yksi suurperheen äiti. Ongelmia tuntuu olevan ainakin murrosikäisen lapsen kapinoinnissa ja miehen lintsaamisessa kotitöistä. Tuo äiti-ihminen on harva se päivä pahalla tuulella ja kiukkuaa varsinkin yksinäisille ihmisille. Käyttää tekosyynä perhettään ettei voi tehdä ylitöitä ja pitää ylimääräisiä lomia kun töissä on erityisen hankala tilanne. On käynyt mielessä että mitähän varten ovat niin monta lasta tehneet vaan en viitsi kysyä. Ei kai ne ehkäisymenetelmätkään aina ole niin 100% varmoja?
`Äiti on aina varma, isä epävarma`. Mites ne isät jotka ei edes tiedä olevansa isiä? Jäävät paitsi isänpäiväonnitteluista ja lahjoista?
On harrastettu sukupuolista kanssakäymistä ajattelemattomasti ja päihtyneessä tilassa ja jälkeläisiä on kylvetty sinne tänne!
Mites ne äidit jotka ei tiedä kuka on lapsikullan isukki? Kerran ennustajalle oli lähettänyt eräs neitonen 11 miehen nimet ja kysynyt että kuka se isä näistä on?
Jumala ei tee virheitä ja Jumalalle jokainen lapsi on toivottu ja odotettu. Lapsen elämä voi kyllä mutkistua jos on kovin epäselvät alkuvaiheet. Ei se silti tarkoita että lapsen elämä välttämättä menisi päin seiniä. Ei tarvitse jäädä uhriksi vaikka lähtökohdat olisivat p.......ä.
Olet taatusti joko lapseton tai sitten tuo on jotain lahkolaista kieroutunutta syyllistämistä ja tuomitsemista.
Lapset ovat Jumalan lahja. Lapseni ovat toivottuja ja iloitsen heistä joka päivä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen kasvattaja. Minun tärkein kasvatusmetodini on rakkaus. Sen lisäksi myös rajat, mutta ilman rakkautta ei ole mitään.
Ruumiillista kuritusta en hyväksy.
Paavali sanoi kauniisti:
1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. 2 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: 3 "jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä". 4 Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.
21 Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.
Kasvatusmetodisi on siis hyhhyttely - kuten viestisi otsikko kertoo. Oppivatko lapsesi hyvin tavoille kun sinä hyhhyttelit heitä? Hyi hyi!
Iloitset lapsistasi joka päivä - siis he ovat lähes täydellisiä - mutta odotahan vaan...
hyhhyh voi tulla ennen kuin huomaatkaan...
hyvää äitiyspäivää, ei hyhhyttelyä.
että välillä on rankempia päiviä ja enemmän huolta.
Ei kai vanhemman rakkaus tai ilo lapsestaan ole ehdollista - vain, jos ovat "täydellisiä".
Kukaan ihminen ei ole täydellinen.
Hyvää äitienpäivää sinullekin, rauhaa ja armoa mustaan lahkolaiseen sydämeesi. =)
On huomioitava, että Raamattu opettaa aivan selvästi lasten kasvatuksesta myös Herran kurissa ja nuhteessa. Miksi? Siksi että lapset ovat synnessämme siinneet ja syntyneet. Kaikki kuolivat Adamissa. Mihin Raamatun opetus tahdotaan häivyttää. Se on sitä farisealaista itseriittoisuutta. Vaikka lapsemme ovat nättejä ja kilttejä, niin kuitenkin turmelus heissä asuu. Synti ei tule lapseen ulkoa päin, vaan sydämestä lähtevät luonnostaan pahat ajatukset, sanat ja teot.
Rakastan lapsia ja lastenlapsia ja siihen kuuluu meille vanhemmille vakava ja vaikeasti täytettävä velvoite: "Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea" Sananl.22:6. Silloin toteutuu Jeesuksen sana: "Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut" Matt.18:5. "Ensin lapset polkevat syliä ja myöhemmin sydäntä". Jobin oli ajateltava lapsistaan: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta" Job 1:5.
Huh sentään.
Vanhempien velvollisuus on hoitaa lapsensa Jeesuksen nimeen ja se tapahtuu kasteessa.
Sitten vanhempien velvollisuus on myös opettaa Jumalan sana lapsille, että lapset ovat pienestä pitäen sanan alaisuudessa.
Lähetyskäskyyn liittyi kastekäsky. Siis opetuslapseksi tehdään kastaen ja opettaen. Olen kyllä kuullut tästä Jeesuksen antamasta sanamuodosta poikkeavia lähetyskäskyjä, mutta Raamatun sana vääristelijät vastaavat itse vääristelyistään.
Pysähdy jo rohkeasti armoistuimen eteen ja jätä VELVOLLISUUTESI Armon Herran kannettavaksi.
Et sinä töilläsi ketään pelasta, koita jo ymmärtää jotakin.
Kristus on kaiken puolestasi täyttänyt, etkä voi siihen lisätä yhtikäs mitään.
Ottaisit sinäkin uskossa armon omalle kohdallesi, niin saisit rauhan ja vapauden Jumalan edessä.
Lain hylkääjät ovat erikseen, mutta missään kohtaa en ole kieltänyt sitä uksoa Kristukseen, joka Pyhä Henki on minussa saanut herättää. Iakaikkinen pelastukseni ja vanhurskauteni Jumalan edessä on KRISTUS. Häneen on minut kasteessa liitetty.
Ilmeisesti ystäväni kuuluu niihin, jotka ovat ryhtyneet uskoni kieltäjiin. Tee sitä työtä rauhassa - väsyt kuitenkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000016440264#22000000016440264
Omistan autuuden vain yksin Kristuksen teossa, sillä itse olen lain tuomion alainen, enkä voi luulla, että olisin pyhityselämänkään tähden vanhurskas. Siitä Paavali todistaa: pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta Tit.3:5.
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi 1.Kor.1:30.
Galleria-sivullani sanon mm. seuraavaa:
Olen luterilaisen uskonpuhdistuksen ja Paavalin teologian kannattaja. Siis vanhurskautemme Jumalan edessä on yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden. Myös yksin Raamattu-periaate on se jota kannatan. Ei siis ohi ja yli sen, mitä on kirjoitettu.
sunis?
Ei huomenna ole isäpäivää. Mistä tiesit että on äitienpäivä?
Luuk. 9:48
ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."
Hyvää äitienpäivää. Saa vastata edelleen ja myös äitienpäivän viettämisestä voi kertoa.
En vastaa jokaiselle erikseen mutta luin kyllä jokaisen vastauksen. Omalta kohdaltani en voisi vastatakaan, koska en ole kenenkään äiti.
Avaustekstillä en tarkoittanut loukata äitejä vaan halusin ottaa esille asioita jotka mieluummin unohdettaisiin. Äidit ovat ihmisiä eivätkä pyhimyksiä.
Äidinrakkaus on niin pyhää, että jos joku äiti vaikkapa mielenhäiriössä surmaa lapsensa, sitä kauhistellaan enemmän kuin muita surmatöitä. Nykyisin puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, josta joskus aikaisemmin ei tiedetty. On hyvä että asiasta puhutaan ja sitä kautta joku voi löytää tarvitsemaansa apua ennen kuin on liian myöhäistä.
Nykyisin avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset eivät ole harvinaisia, mutta aikoinaan oli suuri häpeä jos sattui moinen vahinko. Ei ole ihme jos tuollaisessa tilanteessa äidinrakkaus joutui koetukselle.
Miltä mahtaa tuntua abortin tehneestä naisesta äitienpäivän juhliminen - varsinkin jos myöhemmin sitten ei sitä lasta enää tullut vaikka kuinka yritettiin?
Ne suloiset lapsetkin voivat olla joskus kaikkea muuta kuin rakastettavia ja nykyisinhän lasta ei saa kai tukistaakaan ilman että lakia rikotaan? En ole ruumiillisen kurituksen suosittelija, itse aikoinaan olen saanut tukkapöllyä ja selkäsaunoja olematta mitenkään erityisen kuriton lapsi - mutta silloin lapsen piti ollakin lähes huomaamaton.
Jälkikäteen olen ajatellut että itse saamissani selkäsaunoissa oli enemmän kyse siitä että vanhemmat purkivat omia vihantunteitaan ja turhautuneisuuttaan minuun. Onpahan tässä saanut koko elämän ajan yrittää parannella niitä haavoja joita liian autoritaarisella kasvatuksella aikaansaatiin. Mutta ehkä se kurittaminen oli vanhemmille tärkeää terapeuttisessa mielessä :)
Niin että onnea vaan äideille ja äitiydestä haaveileville!
Taas äitienpäiväkaakku on nautittu, kahvit keitetty, vuoteeseen tarjoiltu. On ostettu vuodeksi eteenpäin - kotiorjan palvelut, kas näin.
Äidille laulut laulettiin, lasten töhertämät kortit ojennettiin. Mies kukkakimppua ojensi ja äiti liikutuksen kyyneliä tuhersi.
Nytpä jaksaa taas ponnistaa, eteen perheen voimansa ammentaa. Marttyyrinkruunu kutreille painetaan ja kaikki kiukku sisimpään suljetaan.
Luin tämän ketjun läpi enkä ymmärrä noita ilkeitä vastauksia aloittajalle...
Kysymyshän oli asiallinen.
Ei mene jakeluun,aivan ihmeellisiä jotkut kommentit.
Voisiko joku valaista asiaa?
Koska sunis elää toisin kun julistaa. Kauniita kirjoituksia mutta elämä on.....
Kiitos vastauksesta,en kyllä "tunne" koko Sunista.Enkä muitakaan,käyn harvakseltaan täällä palstalla.
Onko Suniksen jutut sitten ristiriidassa keskenään vai mistä tiedätte että elää toisin kuin julistaa?
Pitänee käydä täällä useammin että oppisi"tuntemaan" väkeä.
Näillä uskonto-palstoilla vain näyttää olevan aika paljon taistelua ja tuomitsemista,riitaa ja asiatonta väittelyä että aivan huippaa joskus.
>>>Tajuttomalle asiaa
Tujuava 15.5.2006 klo 16.03
Koska sunis elää toisin kun julistaa. Kauniita kirjoituksia mutta elämä on.....>>>
- En ole tiennytkään että "julistan"!
En ole mikään julistaja.
- Edellä kirjoittava "nimetön julistaja" ei minua tunne, ei myöskään elämääni. Toivottavasti hänellä ymmärrys riittää omaan elämiseensä!
Puheenvuoroistaan päätellen hän lienee sangen moniongelmainen persoona? Vai lieneekö monta sivupersoonaakin?
- Nimetön huutelija, esittelepä itsesi ja elämäsi: mitenkäs edustuskelpoista se on?
:P :P :P :P :P
Sunis tietää omassatunnossaan, jos se ei ole paatunut, mikä on mennyt elämässään pieleen......
suniksen ns. "omatunto" on paatunut, mutta yksinkertaisuuttaan ja omahyväisyyttään ei ressukka tajua kuinka pieleen sen elämä onkaan mennyt.
:D:D:D:D:D:D:D:D::D:DD::D:D:D
Täällä ihmiset rehvastelevat hyvyyttään, kun periturmelus on tuntematon. Adamillinen lankeemus on siis ihmisille tuntematon käsite, se kielletään ja luullaan, että ihminen oppii synnin ulkoa päin, vaan se tuleekin meidän sisältämme, kun olemme siinneet LIHASTA. Raamattu osittaa ihmisen luonnostaan kuolleeksi, LIHAKSI, siis Jumalan kirkkautta vailla olevaksi vihan lapseksi. Ihmisen on kelvatakseen vanhurskaan Jumalan edessä synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä. Tämä siis kielletään näilläkin palstoilla mennen tullen. Itsepetoksessaan farisealainen luulee kykenevänsä hyviin ratkaisuihin. Laki olkoon virassaan ja osoittakoon syntisyytemme. Jeesus todistaa sen, mitä hedelmiä ihminen tuottaa.
Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." Markus 7:20-23.