Mitä Keskustan Eu vastustajat,

...vapaakauppa riitä. Kyllä nämä entiset kommunistimaat tarvitsevat monenlaista tukea taloudelleen, myös avustuksia. Niitä avustuksia ne tietysti odottavat liikaakin.

Mutta kyllä tähän mennessä EU on saanut paljon hyvää aikaan. Kustannustasohan tietysti niissä maissa tulee lähemmäksi Läntistäeurooppaa ku elintaso nousee. Samalla niistä tulee myös Suomelle hyvä markkinaalue.

mvv kirjoitti:

...vapaakauppa riitä. Kyllä nämä entiset kommunistimaat tarvitsevat monenlaista tukea taloudelleen, myös avustuksia. Niitä avustuksia ne tietysti odottavat liikaakin.

Mutta kyllä tähän mennessä EU on saanut paljon hyvää aikaan. Kustannustasohan tietysti niissä maissa tulee lähemmäksi Läntistäeurooppaa ku elintaso nousee. Samalla niistä tulee myös Suomelle hyvä markkinaalue.

...ei ole tiedon väärti. Kyllä pelkkä vapaakauppa olisi paljon parempi systeemi. Entiset Itä-Euroopan maat kehittyivät huimasti ennen EU-jäsenyyttäkin, joten eivät ne avustusten voimalla ole nousseet.

Tuskin Pohjois-Amerikan NAFTA-maatkaan saisivat mitään lisäarvoa, jos perustaisivat vapaakauppa-alueensa rinnalle vielä poliittisen unionin kymmenine tuhansine byrokraatteineen, direktiiveineen, ynnä muine typeryyksineen.

Kepun olleen Päähallituspuolue kun EU:hun Suomikin liittyi. Mutta kyllä tuo monien jatkuva vastustus on aika perusteetonta, varsinkin kun ottaa koko Euroopan huomioon.

Bush on varmasti tehnyt virheitä, mutta Hitleriksi ja Staaliniksi vertaaminen on kyllä täydellistä vääriymmärtämistä.

Kommunistithan ovat saaneet jollin ihmeen taidollaan saada itseensä myös jotan humaaneja piirteitä, vaikka käytännön politiikka on jotain aivan muuta.

mvv kirjoitti:

Kepun olleen Päähallituspuolue kun EU:hun Suomikin liittyi. Mutta kyllä tuo monien jatkuva vastustus on aika perusteetonta, varsinkin kun ottaa koko Euroopan huomioon.

Bush on varmasti tehnyt virheitä, mutta Hitleriksi ja Staaliniksi vertaaminen on kyllä täydellistä vääriymmärtämistä.

Kommunistithan ovat saaneet jollin ihmeen taidollaan saada itseensä myös jotan humaaneja piirteitä, vaikka käytännön politiikka on jotain aivan muuta.

... joa on vaihtanut petoa."

[Antoine de Rivarol (1753 - 1801), ranskalainen kirjailija]



"- - Bush on varmasti tehnyt virheitä, mutta Hitleriksi ja Staaliniksi vertaaminen on kyllä täydellistä vääriymmärtämistä", kirjoittaa "mvv" tämänkertaisen "väärinymmärryksensä" toisaalla käydystä keskustelusta, jossa siteerasin muuatta nettikirjaa ja sen analyysiä visseistä "puheiden retoriikoista", mm. seuraavasti:

********************


Ensi hätään tarjoan vähän yhden nettikirjan analyysiä tyyliin "Maailma kuilun partaalla", etenkin kun po. kirjassa analysoidaan paitsi George W. Bushin "myötäelävää ja/tai myötätuntoista konservatismia" kuin "natsismia" ja "stalinismiakin":

***********************



"1 Maailma kuilun partaalla

Muutama vuosi sitten päättynyt 1900-luku oli verenvuodatuksen ja hirmutekojen aikakautta.

Ensimmäisessä
ja toisessa maailmansodassa tuhoutui kymmeniä miljoonia ihmisiä. Hiroshiman ja Nagasakin atomileimahduksissa
Japanissa ja Hampurin sekä Dresdenin aluepommituksissa Saksassa kuoli yhdessä hetkessä
kymmeniä tuhansia siviilejä. Neuvostoliitossa tuhottiin luokkataistelun nimissä kulakit luokkana ja vainottiin
entisiä upseereita ja aatelisia, sivistyneistön ja vähemmistökansojen jäseniä sekä vääränlaisia kommunisteja.
Uhreja oli miljoonia. Natsien keskitys- ja tuhoamisleireillä Auschwitzissa, Dachaussa, Treblinkassa,
Sobiborissa ja monissa muissa paikoissa kidutettiin, ammuttiin ja kaasutettiin hengiltä miljoonia juutalaisia,
puolalaisia, romaneja ja venäläisiä, joiden natsit väittivät kuuluvan arvottomiin alempiin rotuihin.

Toisen
maailmansodan jälkeen on sodittu Koreassa, Vietnamissa, Angolassa, Kamputseassa, Etiopiassa, Somaliassa,
Persianlahdella, Balkanilla ja Tsetseniassa, viimeksi on aloitettu sota Irakissa. Uhreja on ollut yhteensä
miljoonia.

Eurooppa oli 1900-luvun alussa vajonnut uneen, joka mahdollisti Hitlerin valtaannousun ja Stalinin terrorin
- ja josta niiden ansiosta herättiin joksikin aikaa.

Kun näinä päivinä kuuntelee Yhdysvaltojen presidentin
ja Ison-Britannian pääministerin puheita, ja seuraa reaktioita, joita nämä puheet herättävät, vaikuttaa
siltä, että uni painaa taas raskaana monien poliittisten johtajien ja tavallisten kansalaisten silmiä.

Tässä teoksessa
analysoidaan aatteita, joiden nimissä 1900-luvusta tuli maailmanhistorian verisin vuosisata ja joiden
vuoksi uusi vuosituhat on alkanut sotaisana. Nämä samat - tai niiden kaltaiset - aatteet esiintyvät nyt
avoimemmin kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen, ja ovat syöksemässä maailman uuteen väkivallan
kurimukseen. Tavoitteena on herättää lukija huomaamaan, että historia voi toistaa itseään.

Tällä kertaa
tragedia ei ole muuttumassa farssiksi vaan entistäkin surullisemmaksi tragediaksi.


Uuden vuosisadan ja -tuhannen alkaessa Amerikan Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush on ylpeänä
todennut, että 21. vuosituhannen ensimmäinen sota käytiin Afganistanissa USAn ja sen liittolaisten toimesta. ( Bush 4.9. 2002).

Lähes samaan hengenvetoon Bush on USAn kansallisen turvallisuuden strategiassa
(Bush 2002a) kertonut, että USA ja sen ideologia ovat voittaneet vapauden ja totalitarismin välisen taistelun,
joka hallitsi 1900-lukua. Maailmaan on hänen mukaansa jäänyt jäljelle vain yksi kestävä, vapauteen,
demokratiaan ja vapaaseen yrittäjyyteen perustuva kansallisen menestymisen malli.

Bush maalaa turvallisuusstrategiassa
kuvaa maailmasta, jossa hyvä ja paha kamppailevat, jokaisen on valittava puolensa ja hyvä
lopulta voittaa pahan (Bush mt, i-iii). Bush suuntaa puheensa osittain sisäpoliittisiin tarkoituksiin, mutta
siitä huolimatta hänen puheensa on syytä ottaa vakavasti.

Mikäli Hitlerin "Taisteluni"-teoksen ideologia ja
siihen perustuva poliittinen ohjelma olisi otettu todesta, olisivat 1930-luvun voimakkaimmat valtiot tai
Saksan kansa kenties halunneet ja pystynyt estämään Hitlerin valtaannousun ja natsien rikokset. Myös Stalinin
aikana toteutetut rikokset tapahtuivat ainakin osittain kansan tieten, suostumuksella ja myötävaikutuksella.

Tämän teoksen kirjoittamisen yhtenä pontimena on ollut se, että Bushin puheita lukiessa ja kuunnellessa ei
voi olla huomaamatta, että niiden sisältö ja retoriikka muistuttavat 1900-luvun suurimpien kansanmurhaajien,
Stalinin ja Hitlerin, puheiden ja kirjoitusten sisältöä ja tapaa vakuuttaa ja suostutella kuulijoitansa.


Mielestäni Bushin puheita on mahdollista ja syytä arvioida vertaamalla niiden sisältöä ja retoriikkaa eli sitä
kenelle ja miten puheet osoitetaan juuri Hitlerin ja Stalinin kirjoituksiin ja puheisiin.

Puheiden ilmeinen
samankaltaisuus on osoitus niiden vaarallisuudesta. Tämän teoksen tarkoituksena on siis tarkastella aatteita,
joita eri valtioiden poliittiset johtajat ovat kannattaneet ja kannattavat ja joihin vedoten on jo tehty
kauheuksia ja valmistellaan uusia onnettomuuksia.

Tulevien onnettomuuksien välttäminen voi onnistua
vain jos näiden johtajien aatteita arvioidaan kriittisesti pyrkien selvittämään aatteiden sisältöä ja sisäistä logiikka.


Aatteet tarjoavat johtajille keinoja vakuuttaa kansansa siitä, että heidän politiikkansa on oikeaa.

Johtajat käyttävät aatteita ja retoriikkaa innostaessaan kansoja sotiin tai oman kansan jäsenten tuhoamiseen.

Analyysin kohteena ovat stalinismi, natsismi ja bushilainen uuskonservatiivisuus (Viite 1.)


Huomion kiinnittäminen aatteisiin on yksi mahdollinen tapa yrittää ymmärtää historiaa. Hitlerin ja Stalinin
politiikkaa ei voi ymmärtää ainoastaan heidän aatteidensa ruumiillistumina vaan heidän politiikkaansa
vaikuttivat myös erilaiset taloudelliset ja valtapoliittiset vaikuttimet.

Hitlerin rotupolitiikka palveli Saksan
taloudellisen ja poliittisen eliitin, mutta myös jossakin määrin myös niiden tavallisten kansalaisten etuja,
jotka oli määritelty arjalaisen rodun jäseniksi. Saksalaiset yrittäjät hyötyivät juutalaisten liikeyritysten ja
omaisuuden ryöväämisestä ja kauppaamisesta pilkkahintaan. Kansallissosialistiseen puolueeseen kuuluvilla
ja kuulumattomilla kansalaisilla oli mahdollisuus ostaa tai vuokrata halvalla käyttöönsä juutalaisilta takavarikoitua
omaisuutta (ks. Klemperer 2001, 233, 239).

Gestapon, SS:n ja poliisijoukkojen jäsenet rikastuivat
juutalaisten ja muiden alempirotuisiksi määriteltyjen kustannuksella.

Saksan valtio sai haltuunsa juutalaisilta
ryöstettyä kultaa, jolla se maksoi sotatarvikehankintoja mm. Ruotsista ja jota natsipuolueen johtajat
kahmivat itselleen. Vuoden 1938 kristalliyön jälkeen Saksan hallitus peri juutalaisilta vahingonkorvauksena
miljardi Saksan markkaa.

Saksassa ja Neuvostoliitossa vanki- ja orjatyövoimaa käytettiin teollisuuslaitoksissa
ja valtavien rakennustöiden toteuttamisessa. Neuvostoliiton teollistumisen vaatimat kanavointi-,
voimalaitos-, maantie- ja rautatiehankkeet olisivat jääneet toteutumatta ilman vankityövoimaa.

Sisäisen
opposition vaimentaminen tapahtui sekä Neuvostoliitossa että Natsi-Saksassa pääosin ampumalla tai hirttämällä.


Myös länsimaiden ja erityisesti Yhdysvaltojen politiikalle ja käymille sodille on helposti löydettävissä
taloudellisia ja valtapoliittisia syitä.

Korean sodassa 1950-luvun alussa oli kysymys länsimaisten arvojen
puolustamisesta kommunismia vastaan mutta myös Yhdysvaltalaisen pääoman Koreaan tekemien kauppaja
teollisuusinvestointien turvaamisesta ja Yhdysvaltalaisen pääoman tulevaisuuden varmistamisesta alueella.

Vietnamissa, Kamputseassa ja Laosissa USA taisteli 1960- ja 1970-luvuilla kommunismia vastaan mutta
myös kauppapoliittisista ja strategisista eduista kuten myös Balkanilla 1990-luvulla.

Persianlahden sodan
(1991), Afganistanin sotaretken (vuodesta 2001 lähtien) ja Irakin sodan yhteisenä nimittäjänä on pyrkimys
alueen öljylähteiden ja öljynkuljetusreittien hallintaan.


[Viite 1: George W. Bush kutsuu itseään myötäeläväksi tai myötätuntoiseksi konservatiiviksi (compassionate conservative, ks.
luku 5).]


Taloudellisilla ja valtapoliittisilla näkökannoilla on suuri merkitys päätettäessä sodasta ja rauhasta, ja aatteita
käytetään usein verhoamaan taloudellisiin ja valtaintresseihin perustuvia laskelmia ja toimia.

Aatteet
on kuitenkin välttämätöntä ottaa huomioon tarkasteltaessa poliittista historiaa, sillä tehdessään päätöksiä
poliittiset johtajat toimivat periaatteessa samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. He toimivat sen mukaan
kuin uskovat olevan oikein, vaikka se olisi esimerkiksi sotilaalliselta kannalta katsottuna epärationaalistakin.
Hitlerin ja muiden natsijohtajien rotuviha johti taloudellisten resurssien tuhlaamiseen juutalaisten tuhoamiseen
esimerkiksi vuosina 1941 ja 1942, samaan aikaan kun resursseja olisi tarvittu sodassa Neuvostoliittoa
vastaan (ks. Browning 1999). Miljoonien ase- ja työkuntoisten juutalaismiesten ja -naisten tuhoaminen
Saksassa sen sijaan, että heitä olisi hyödynnetty sotaponnisteluissa, kuten esimerkiksi Suomessa tehtiin,
ei ole ymmärrettävissä muuten kuin rotujen taisteluopin perspektiivistä.

Natsi-Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon
perustui osittain Hitlerin uskoon siihen, että bolsevismi oli juutalaisten synnyttämän länsimaisen
sivistyksen, kulttuurin ja arjalaisen rodun vastaisen salajuonen osa ja se oli siksi tuhottava. Hitler ei salannut
Taisteluni-teoksessaan suunnitelmiaan juutalaisten ja muiden ei-arjalaisten sekä bolsevikkien kohtaloksi.

Myös natsijohtajien fanaattisuuden ja itsemurhat toisen maailmansodan loppuvaiheessa voi jollakin
tavalla ymmärtää vain jos ottaa huomioon, että he todella uskoivat rotuteoreettiseen historiakäsitykseen ja
arjalaisen rodun erityiseen rooliin. Stalinin puheet ja kirjoitukset 1920-1940-luvuilla eivät jätä sijaa arvailulle
hänen tavoitteistaan luokkavihollisten suhteen, olivatpa luokkaviholliset puolueen tai Neuvostoliiton
sisä- tai ulkopuolella. Stalinin johtaman puolueen, salaisen palvelun ja sisäasianministeriön erityisjoukkojen
julmuudet omia kansalaisia kohtaan, esimerkiksi puna-armaijan korkeimman ja kokeneimman johdon tuhoaminen
1930-luvun lopulla ei ollut järkevää valmistautumista toiseen maailmasotaan, mutta se oli järkevää
luokkataisteluperspektiivistä. Puna-armeijan suorittamat joukkoraiskaukset ja surmat Puolassa ja Saksassa
toisen maailmansodan loppuvaiheessa olivat ainakin osittain seurausta uskosta siihen, että vallankumouksellisen
luokan taistelussa kaikki keinot ovat sallittuja. Stalinin politiikka oli johdonmukaista, kun
otetaan huomioon hänen uskomuksensa Neuvostovaltion luonteesta, luokkataistelusta ja sen loppuun viemisestä.
Tämä kirja sisältää tämän johdannon lisäksi viisi lukua. Ensiksi tarkastellaan tapoja selittää historiaa ja perustellaan
tätä johdantoa laajemmin, miksi juuri aatteiden analysoiminen on keskeistä nykyisyyden ja menneisyyden
ymmärtämisessä. Luvussa vastataan kysymykseen miksi kirjan nimi on "Tappavat aatteet".

Kolmannessa
luvussa tarkastellaan erityisesti stalinismia ja neljännessä luvussa natsismia lähinnä Stalinin ja
Hitlerin kirjoitusten ja puheiden perusteella.

Kirjan viidennessä luvussa kuvataan ja analysoidaan Yhdysvaltain
presidentin George W. Bushin ideologiaa hänen puheidensa ja heinäkuussa ja syyskuussa 2002 julkaistujen
asiakirjojen "Yhdysvaltojen kotimaan turvallisuuden strategia" ja "USA:n kansallisen turvallisuuden
strategia" pohjalta.

Kirjan päättävässä kuudennessa luvussa vertaillaan Stalinin, Hitlerin ja George W.
Bushin ideologioita ja retoriikkoja toisiinsa. Luvussa todetaan, että ideologioiden retoriikkoja yhdistävät
monet asiat. Kaikissa ideologioissa on selvästi nationalistisia piirteitä ja niihin sisältyy utopia tämän puoleisesta
paremmasta maailmasta. Ideologioissa myös konstruoidaan erilaisuus tai toiseus saman tyyppisesti.
Toinen esitetään vihollisena, jonka representaatio on mahdollisimman vastenmielinen, jolloin vihaa sitä
kohtaan on helppo lietsoa ja perustella.

Ideologiat perustuvat analyysiin yhteiskuntahistorian keskeisistä
liikevoimista, stalinismissa tällaiseksi nostetaan luokkataistelu, natsismissa rotujen taistelu ja Bushin retoriikassa
vapauden vastustajien ja puolustajien taistelu. Stalinistit uskovat työväenluokan väistämättömään
voittoon, natsit arjalaisen rodun ja Bush USA:n ja sivistyneiden liittolaisvaltioiden voittoon.

Kaikissa näissä
aatteissa motivoidaan ja puolustellaan sotaa ja hirmutekoja fatalistisen ennalta määräytymisopin avulla.


Aatteet esittävät, että säälimättömyys vihollisia kohtaan on voiton ehto ja oikeuttavat väkivallan, sodan ja
jopa kansanmurhat.

Kaikkien ideologioiden retorisessa esittämisessä kansalaisten vakuuttamiseksi käytetään
kristinuskosta peräisin olevia argumentaatiota, kielikuvia ja käsitteitä.

Stalin ja Hitler uskoivat olevansa
historian lainmukaisen kehityksen toimeenpanijoita.

Bush uskoo olevansa jumalallisen vapauden sanansaattaja.
Kaikkia kolmea yhdistää usko omaan rooliinsa kansojensa ja koko maailman messiaanisina
johtajina.

Ideologiat myös eroavat joiltakin osin toisistaan, stalinismi perustuu luokkataisteluoppiin ja nationalismiin,
natsismi on biologisen rotuteorian ja nationalismin yhdistelmä ja Bushin ideologia on nationalistista
uuskonservatiivisuutta.

Lähinnä konservatiiviset tutkijat ja poliitikot ovat käyttäneet aatteita tai ideologioita historiallisten ja nykyisten
poliittisten ilmiöiden selittämisessä. Kun aatteita on käytetty historian selittämisessä on julkilausuttuna
tai piilotettuna lähtökohtana ja tavoitteena ollut usein osoittaa kirjoittajan omien aatteellisten lähtökohtien
ylivertaisuus, puolustella "omien" tekoja ja tuomita "toisten" teot, aatteet ja arvot.

Stalinismi, natsismi
tai myötäelävä konservatiivisuus eivät ole toisiaan rationaalisempia tai eettisessä mielessä arvokkaampia
aatteita.

Käsillä oleva teksti ei siis ole minkään aatteen puolustelua vaan aatteiden kritiikkiä (Viite 2.)


[Viite 2: Käytän käsitteitä ideologia ja aate kutakuinkin samassa merkityksessä. Tarkoitan ideologialla jossakin määrin yhtenäistä
ideoiden järjestelmää, joka sisältää uskomuksia historian kulusta, yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä ja suhteista sekä
näkemyksiä hyvästä elämästä, yhteiskunnasta ja ihmisestä. Ideologialla on kuitenkin muitakin merkityksiä. Sillä on tarkoitettu
yhteiskunnan vallitsevaa, hegemonista aatetta (Gramsci), marxilaisessa kirjallisuudessa ideologialla viitataan väärään tietoisuuteen,
jonka tarkoituksena on peittää alistetuilta ihmisiltä alistussuhteet ja valtaapitävien todelliset tarkoitukset. Tiedon sosiologiassa
ideologialla on tarkoitettu mitä hyvänsä uskomusten järjestelmää, joka voi tarkoittaa tieteellistä tietoa, uskontoa, arkielämän
soveliasta käyttäytymistä koskevia uskomuksia riippumatta siitä ovatko nämä uskomukset vääriä tai (ks. Abercrombie -
Hill - Turber 1984, 118).]




1900-luvun kokemukset ja Euroopan sekä koko maailman tilanne tällä hetkellä, kahdennenkymmenennen
ensimmäisen vuosisadan alkaessa osoittavat, että aatteet jotka perustuvat vastakkainasetteluun ja itselle
vieraiden ihanteiden kannattajia demonisointiin johtavat suuriin ja vaikeasti ratkaistaviin ongelmiin. Ongelmiin,
joista kärsimme me itse ja jotka rasittavat myös tulevien sukupolvien elämää.
Moderni aikakausi toi tullessaan epäilyn, joka korvasi uskon (ks. Mannheim 1976, Pirttilä 1993, 53). Esimodernit
tavat ajatella ja vakuuttaa kuulijat eivät ole kuitenkaan hävinneet, vaan ne ovat edelleenkin vaikutusvaltaisia.
Pelkkään epäilyyn perustuvaa aatetta ei voi olla olemassa, mutta silti epäily - vaikka se voikin
synnyttää turvattomuutta ja epävarmuutta - on kritiikin ja kehityksen ehto. Tämä kirja on yritys asettaa
kysymyksiä ja siten edesauttaa järkiperäistä keskustelua menneisyydestä, nykyisyydestä ja rauhanomaisen
tulevaisuuden vaihtoehdoista. Tällä kirjalla puolustetaan yksinkertaista ja inhimillistä perusoikeutta,
oikeutta epäillä ja lausua epäilys ääneen. Oikeus epäilyyn puuttuu hegemonisista ideologioista, mutta se voi
auttaa hahmottamaan ja toteuttamaan utopian oikeudenmukaisesta maailmasta ilman sotaa."

Lähdelinkki: http://www.nettikirja.com/product_view_demo/LUKU1UUS.PDF?id=26

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016347726

*********************

Lisää "poliittisten puheiden retoriikan" analyysiä löytyy esim. tuosta - - >

...ja "humaaneja piirteitä" löytynee myös tuolta - - >



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016413156




http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016246177

...kirjoittamaani tai sitten minä käsitä mitä sinä tarkoitat.

Minä haluan nähdä sen mikä on nähtävissä, enkä mitään muuta.