Kun tajusin...

Meillä ihmisillä on omat asiamme ja itsemme aina mielessämme ensimmäisinä.

Toiseksi jäävät ajatukset muista ihmisistä ja maailmasta ulkopuolella oman maailman.

Tämä tarkoittaa empatiaa.
Mitä empatia konkreettisesti on?

Saamme tyydytystä ja voimaa toisten vastoinkäymisistä.

Emme todella halua auttaa vaikeassa asemassa olevia.

Hauskanpito on tärkeämpää kuin auttaminen.

Ajatteluumme ääneen liittyy sisäinen tunteemme, salattu ajattelu.

Auttaja on terve, voimissaan ja toimii.

Avuntarpeessa oleva on avuton siinä asiassa voimaton.

Mutta itse emme halua olla avuttomia ja avun tarpeessa, emme halua vaihtaa osia autettavan kanssa.

Siis emme luovuta hyvinvointiamme, emme mitään onnemme osaa avuttomien hyväksi.

Eli mikä on pois meiltä se on pois hyvinvoinnistamme, tarvitsemme lisäarvoa, kehitystä, resursseja jotka eivät ole mistään omastamme pois.

Tämä kilpailu hyvinvoinnista on kilpailua vahvempi vastaan heikompi.
Kaikki keinot ovat luvallisia.

Karkeasta syrjimisestä, auttamiseen jossa oma etu toteutuu.

Huokaamme avuttoman nädessämme ohjeita, kuinka selviytyä emme kuitenkaan oikeita ohjeita ja emme anna apua.

Sillä puhumme niille jotka ovat hyvinvoivia jo ja tässä anomme tätä kautta kunnioitusta ja arvonantoa itsellemmme (ohjeet ovat näkemyksemme ei avun tarvitsijan näkemys).

Huokaamme voi kun ei minun, perheeni tai sukulaiseni tai ystävämme joutuisi moisesta kärsimään.

Suurin osa ihmisistä on välinpitämättömiä,toinen osa akttiivisia itsensä vuoksi, yksi osa on pahentamassa heikkojen avuntarvitsijoiden asemaa ja kaikilla on mielipide asiasta joka ei auta avuntarvitsijoita.