19-vuotias tyttäreni lähti eilen kavereittensa kanssa ja tuli kotiin vasta tänään iltapäivällä. Oli äkäinen, eikä sanonut mitään. Muistuttaessani häntä tästä päivästä, sai hän sanottua "hyvää äitienpäivää", eikä muuta.
Hän on ainut lapsemme, joka enää kotona. Muut muistivat minua kortilla ja puhelinsoitolla, asuskelevat ympäri suomea.
Mutta, te nuoret, mitä ajattelette tästä, olenko itsekäs, kun surin niin hirveästi, ettei tyttäreni ollut aamulla minulle laulamassa mieheni vierellä ja tarjoamassa kahvia pikkuleipineen pienen lahjan kera? Minun piti oikein itkeä, kun olin niin pettynyt lapseeni; onhan äitienpäivä vain kerran vuodessa ?
Mieheni ei kyllä äitienpäivää eikä syntymäpäivääni unohda ja lauloikin tosi kauniisti.
Hän on ainut lapsemme, joka enää kotona. Muut muistivat minua kortilla ja puhelinsoitolla, asuskelevat ympäri suomea.
Mutta, te nuoret, mitä ajattelette tästä, olenko itsekäs, kun surin niin hirveästi, ettei tyttäreni ollut aamulla minulle laulamassa mieheni vierellä ja tarjoamassa kahvia pikkuleipineen pienen lahjan kera? Minun piti oikein itkeä, kun olin niin pettynyt lapseeni; onhan äitienpäivä vain kerran vuodessa ?
Mieheni ei kyllä äitienpäivää eikä syntymäpäivääni unohda ja lauloikin tosi kauniisti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
19- vuotias on vielä teini. Hänellä on varmasti uhkaikä päällä. Mutta hyvä sentään että miehesi muisti sinua ja mitä olet elämälle antanut. Monessa perheessä/perseessä ei muisteta mitään muuta kuin omaa napaa.............. :(
Se on pakkopullaa toisille, pitää ymmärtää se, samoin kuin syntymäpäivät sun muut merkkipäivät,minusta se riittää jos sanoo että onnea.
Markkinamiehet maalailevat mieliimme idyllisiä kuvia onnellisesta perheestä, eli olet huono lapsi jos et osta äidille lahjaa, ja mitä kalliimpi lahja sen parempi lapsi olet.
Mainokset ovat kuin pieniäelokuvia ja
mainoksilla vaikutetaan mieliimme ja kuka siitä hyötyy? Kauppiaat.
Älä koskaan odota mitään, niin et pety!
Palkitse itse silloin itseäsi.
Minun 19-vuotias tyttäreni sanoi etten ole hänen äitinsä. On niin kiukuissaan niin ennenkin sanonut. Mutta voimia niille äideille joilla sama kohtalo. Emme kaikki ole mieleen.
tyttöni - tosi harmillista.
Murrosikäinen lapseni ei muistanut ollenkaan, kuten aiemmin. Olen itsekin ostanut itselleni jotain kukkia. En silti tarjonnut mitään. Kävin oman äitini luona ja toin hänelle kukkia, sehän on perinne.
Äitienpäivä on vain tavallinen sunnuntai. Ei sitä noin tosissaan saa ottaa. Antaa lasten elää omaa elämäänsä.
Voi hitto teitä äitejä.
Minä en ole muistanut äitiäni enää vuosiin, en soittamalla, en kortein, en lahjoin. Hän on ollut lapsuudessani minulle niin paha ja julma, ettei hän ole äitini muuten kuin biologisesti.