Kaste tärkeä

mutta oma kokemukseni oli, ettei minulle siitä huolimatta, että minulle selitettiin nuo asiat kastekortistani, koskaan painotettu sitä, että minun tulee näin ja näin tehdä, että ne olisivat laki. Kaikessa sanottiin nimenomaan, että saat itse miettiä ja päättää kääytäntösi ja mitä tulet tekemään. Rakkaudessa ei ole mitään pakkoa. Mielelläni minä allekirjoitin tuon todistuksen, joka on sen jälkeen muistuttanut minua lupauksestani kuulua Jumalan perheeseen.

Lähes vuosi meni, ennenkuin erosin entisestä seurakunnastani, vaikka minut oli toivotettu seurakunnan puolesta tervetulleeksi Adventtiseurakutaan kastetilaisuudessamme. Vasta erotessani toisesta, koin olevani vastuullinen seurakunnan jäsen. Sapatin sain lahjaksi, koska sitä ennen en pyhittänyt mitään päivää. Lepoa ei ollut fyysisesti eikä hengellisestikään. Kun Jumala minut ja mieheni viimein sai kiinni ja vastaamaan huutoonsa: Tässä olemme, mikään ei enää ollut tärkeämpää, kun hänen sanansa totuus, joka alkoi aueta, kuin kissanpojalle silmät.

Seurakunta tuli rakkaaksi senkin vuoksi, että siellä opetettiin joka sapatti lisää Jeesuksesta ja hänen armostaan. Minulle, joka olin syntini tunnustanut ja saanut armon, tämä tieto oli parasta lääkettä, mitä syntinen ihminen voi saada. Tässä tuleekin esiin se, mitä sanot: Kysymys on nimenomaan suhteesta Jumalaan, rauha Jumalan kanssa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi asia. Kaikki muu tulee (jos tulee) seurauksena rakkaudesta Jumalaan.

Mielestäni kymmenykset ovatkin tavallaan "pyhiä varoja", joiden käytöstä seurakunnan johtokunta ja johtajat ovat vastuussa. Hän joka maksaa kymmenyksensä on sen jälkeen vapaa siitä vastuusta, miten niitä myöhemmin käytetään. Koska varat ovat Jumalalle annetut, ne ovat pyhitetyt tavallaan hänen käyttöönsä. Uskon, että Jumala johtaa työhönsä ihmisiä, jotka sitten tulevat saamaan palkkansa näistä kymmenyksistä.

annu42 kirjoitti:

mutta oma kokemukseni oli, ettei minulle siitä huolimatta, että minulle selitettiin nuo asiat kastekortistani, koskaan painotettu sitä, että minun tulee näin ja näin tehdä, että ne olisivat laki. Kaikessa sanottiin nimenomaan, että saat itse miettiä ja päättää kääytäntösi ja mitä tulet tekemään. Rakkaudessa ei ole mitään pakkoa. Mielelläni minä allekirjoitin tuon todistuksen, joka on sen jälkeen muistuttanut minua lupauksestani kuulua Jumalan perheeseen.

Lähes vuosi meni, ennenkuin erosin entisestä seurakunnastani, vaikka minut oli toivotettu seurakunnan puolesta tervetulleeksi Adventtiseurakutaan kastetilaisuudessamme. Vasta erotessani toisesta, koin olevani vastuullinen seurakunnan jäsen. Sapatin sain lahjaksi, koska sitä ennen en pyhittänyt mitään päivää. Lepoa ei ollut fyysisesti eikä hengellisestikään. Kun Jumala minut ja mieheni viimein sai kiinni ja vastaamaan huutoonsa: Tässä olemme, mikään ei enää ollut tärkeämpää, kun hänen sanansa totuus, joka alkoi aueta, kuin kissanpojalle silmät.

Seurakunta tuli rakkaaksi senkin vuoksi, että siellä opetettiin joka sapatti lisää Jeesuksesta ja hänen armostaan. Minulle, joka olin syntini tunnustanut ja saanut armon, tämä tieto oli parasta lääkettä, mitä syntinen ihminen voi saada. Tässä tuleekin esiin se, mitä sanot: Kysymys on nimenomaan suhteesta Jumalaan, rauha Jumalan kanssa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi asia. Kaikki muu tulee (jos tulee) seurauksena rakkaudesta Jumalaan.

Mielestäni kymmenykset ovatkin tavallaan "pyhiä varoja", joiden käytöstä seurakunnan johtokunta ja johtajat ovat vastuussa. Hän joka maksaa kymmenyksensä on sen jälkeen vapaa siitä vastuusta, miten niitä myöhemmin käytetään. Koska varat ovat Jumalalle annetut, ne ovat pyhitetyt tavallaan hänen käyttöönsä. Uskon, että Jumala johtaa työhönsä ihmisiä, jotka sitten tulevat saamaan palkkansa näistä kymmenyksistä.

Ymmärrän toki ajatuksesi enkä aio sanoa mitään typerää että olet sitä tai tätä. Päinvastoin olen varma että olet Jumalaan vilpittömästi luottava ihminen. Ymmärsit myös varmasti minut oikein kun kirjoitin niistä kymmenyksistä. Mielestäni on oikein että seurakuntalaiset auttavat voimiensa mukaan ylläpitämään myös seurakunnan taloudellista puolta mitä se sitten mukanaan tuokin. Kuitenkin olen yhä sitä mieltä, että sellaisia asioita ei pitäisi yhdistää kasteeseen. Kasteen tulisi olla juuri sellainen kuin se oli silloin kun Johannes kastaja kastoi ihmisiä - ilman mitään omia lisäyksiä tai ehtoja. Olen varma että rakastaisit Jumalaa ja seurakuntaasi yhtä paljon ilman mitään allekirjoitettua korttia.

kasi kirjoitti:

Ymmärrän toki ajatuksesi enkä aio sanoa mitään typerää että olet sitä tai tätä. Päinvastoin olen varma että olet Jumalaan vilpittömästi luottava ihminen. Ymmärsit myös varmasti minut oikein kun kirjoitin niistä kymmenyksistä. Mielestäni on oikein että seurakuntalaiset auttavat voimiensa mukaan ylläpitämään myös seurakunnan taloudellista puolta mitä se sitten mukanaan tuokin. Kuitenkin olen yhä sitä mieltä, että sellaisia asioita ei pitäisi yhdistää kasteeseen. Kasteen tulisi olla juuri sellainen kuin se oli silloin kun Johannes kastaja kastoi ihmisiä - ilman mitään omia lisäyksiä tai ehtoja. Olen varma että rakastaisit Jumalaa ja seurakuntaasi yhtä paljon ilman mitään allekirjoitettua korttia.

Kiitos vastauksestasi. Olen samaa mieltä kasteen merkityksestä. Varmasti tämä, mitä kirjoitit, olisi ihanne kasteen suhteen. Kun silmäni avautuivat sen todellisesta merkityksestä uudestisyntymisen pesona, syntien pois pesemisenä, halusin lähteä seuraamaan Vapahtajaa, minne hän minut johtaakin.

Siinä alkutilanteessa ei kai kortilla ollut merkitystä, mutta mihin olisin mennyt, se olisi vieläkin avoimena, ellei juuri tämä seurakuntani ollut vastaus kysymyksiini. Tämä kaikki muu on tullut sen jälkeen, joten "se kaikki muu" on pitänyt tutkia, miettiä ja ratkaista itse Jumalan sanan avulla.