Oletko uskovainen tullut koskaan ajatelleeksi että et olisikaan uskossa. Jättäisit uskosi ja raamattusi alkaisit elää tavallisesti ilman uskoa satuolentoon.
Onko joku ollut uskossa ja huomannut ettei ole minun juttuni?
Onko joku ollut uskossa ja huomannut ettei ole minun juttuni?
Vastaukset 22
Vanhimmat
mielessä, että millaista elämäni olisi ilman uskoa Jeesukseen. Olen tullut pohdinnoissani siihen lopputulokseen, että olisin aika pahasti tuuliajolla. En tietäisi elämän tarkoituksesta, siitä mistä olen tullut, miksi olen täällä ja minne olen menossa. Nämä kaikki puuttuisivat elämästäni eli elämä olisi vailla varmaa pohjaa.
Mielestäni elän aivan tavallista elämää. Minulla on omat elämän vaikeudet ja on myös ilon aihetta. Haasteita ei ole puuttunut, mutta ilman Jeesusta en olisi jaksanut niinkuin olen jaksanut. Ymmärrän hyvin niitä kanssa eläjiä, joilla ei ole uskoa elämässään ja tiukan paikan tullen täytyy sitten turvautua pulloon, kun ei kestä enää tavallista koettelemusta muutoin kuin humalassa. Tässäpä miettimisen aihetta myös sinulle, joka aloitit keskustelun.
En hae turvaa alkohoolista. Hurtti huumori ja positiivinen elämänasenne pitää minut pystyssä. En tarvitse satuolentoa elämääni
"Oletko uskovainen tullut koskaan ajatelleeksi että et olisikaan uskossa. Jättäisit uskosi ja raamattusi alkaisit elää tavallisesti ilman uskoa satuolentoon."
Luulisin, että monikin uskovainen miettii myös olemista ilman uskoa. Minä pohdin noita asioita ensimmäisen kerran murrosikäisenä ja olin jonkin aikaa uskomatta. Mutta ei tuntunut sellaiselta, että ihanaa, oi onnea, nyt pääsin eroon satuolennoista, näin minun tulee elää. Päinvastoin, vaikka sinnittelin uskomattomuuden kanssa päiviä ja viikkojakin, niin olo ei muuttunut yhtään paremmaksi, ei tuntunut siltä, että tämä on oikea ratkaisu minulle. Sitten mietin sitä, miksi minun pitäisi pakottaa itseni olemaan uskomatta, jos se ei tunnu minulle oikealta ratkaisulta ja lopetin sen touhun. Ilmeisesti uskonnollisuus on minulla geeneissä, ja hyvä niin.
Ilmeisesti sinulla on päinvastoin. Uskomattomuus tuntuu oikealta sinulle.
Joko elät uskossa ja sen seurauksena Jeesus elää sinussa - tai sitten et ole sisäistänyt koko asiaa.
Et voi noin vain "lakata uskomasta" edes kokeilumielessä. Se olisi samaa kuin yrittäisi elää hengittämättä.
Arvasinkin, että joku ymmärtää tahallaan ( tai tahattomasti ) väärin.
"Et voi noin vain "lakata uskomasta" kokeilumielessä."
En niin. En noin tarkoittanutkaan. En ollut itse aktiivinen ja kokeilumielessä uskomatta, vaan minulta vain loppui joksikin aikaa usko. Siksi olin jonkin aikaa murrosikäisenä uskomatta.
Aina on näitä niuhottajia, joille ei mikään kelpaa ja jotka sekaantuvat joka asiaan. Mutta asioiden pohtiminen ei ole kielletty uskovaltakaan. Vai onko sinun mielestäsi?
Se ei ollut tarkoitukseni.
Siunausta!
On monestikin tuntunut, että "ei uskovaisuus ole mun juttuni". On tuntunut, etten edes ole uskossa, koska tuntuu etten pysty elämään niin ku pitäisi. En kuitenkaan näe vaihtoehtona "elää tavallisesti ilman uskoa". En ole koskaan edes maailmassa tavallista syntielämää eläneenä epäillyt Jumalan olemassaoloa vaikka en nuorempana ymmärtänytkään "Jeesus-juttua". Koska tiedän myös, ettei Kristus ole mikään satuolento, en näe muuta mahdollisuutta kuin palata siihen uskoon, jota ilman elämä vasta lohdutonta olisikin.
Kai joskus lapsena olen ajatellut että mitä jos Jumalaa ei olekkaan.Ongelma tuolloin taisi olla siinä että kun ei näe, on vaikea paikallistaa Jumalan sijainti. Kuitenkin sain tuntea Jumalan läsnäolon aina ja kaikkialla niin voimakkaasti että enpä ole kyllä miettinyt että uskoni jättäisin. Jumala on minulle niin todellinen että olisi sama kuin hylkäisin vaikka äitini, jos päätyisin hylkäämään Jumalan ja uskoni häneen. Siis täysi mahdottomuus minulle.Jos yritän kuvitella tilaa jossa ei minulla olisi uskoani, en todellakaan tiedä, minne kulkisin.Usko on minun juttuni. Rakastan Jumalaa enemmän kuin mitään. Hän on elämäni valo ja suola. Hän on Herra Kaikkivaltias!
elää >tavallisesti ilman uskoa satuolentoon > kuten sanoit.
Ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia.
:)
kohtaisi Jumalan ja alkaisi elää suhteessa häneen, myös satuolento-olettama haihtuisi hänen päästään varsin nopeasti. Atte voi rauhassa nyt olettaa, että näin on monelle ehkä käynytkin. Ajatuksellinen vaikeus katoaa samantien. Ilman omaa kokemusta ei voi vakuuttua, se on totta. Mutta Atten tiedot maailmasta eivät ole niin laajat, että hän voisi turvallisesti uskoa että muut seurustelevat vain satuolentojen kanssa.
"turvallisesti" viittaa siihen, miten suuresti jumalausko perustuu pelotteluun ja pelkoon.
Useimmat uskikset on jo lapsena kasvatettu niin herranpelkoon, etteivät he uskalla olla uskomatta. Aivotutkimukset viittaavat siihen, että pelkoon liittyvät asiat painuvat erityisen syvälle mieleen. Vaikka uskovaisen kodin lapsi saisi myöhemmin hyvän koulutuksen, ja hänelle kehittyisi järkeä, monen on vaikea vapautua kokonaan tunteesta, että epäuskosta seuraa jotakin ikävää.
Mutta yleensä uskiksen järki on narikassa, ja siksi hänen on helppo kuvitella, että esimerkiksi luterilaiset sadut ovat todempia kuin tuhansien muiden uskontojen toisenlaiset sadut.
ja 'järki narikassa' -olettama ovat Attella paljon käytössä. Runsaista toistoistako johtuu, että hän kokee ne vakuuttaviksi? Käyttämääni kirjoitustyyliä et nyt ymmärtänyt. Enkä arvioinut eri uskontoja, vaan pyrin vastaamaan kysymykseesi. Kun siis elää kokemuksellisessa, vuorovaikutteisessa suhteessa Jumalan kanssa, ei helposti vakuutu Atten sinänsä mielenkiintoisista ajatuksista. Älä nyt tulkitse tätä ajattelun välttelyksi, jos saan pyytää, se olisi väärä tulkinta. Mutta olen sitä mieltä että kumpikaan noista Atte-olettamista eivät kestä kriittistä tarkastelua.
kuin aiempi Atte. Mitä sitten tarkoitit kirjoittamalla, ettei Atte voi turvallisesti uskoa muiden seurustelevan satuolentojen kanssa?
Mikä uhkaa Atten turvallisuutta?
Sekaannun nyt tähänkin keskusteluun.
"... miten suuresti jumalusko perustuu pelotteluun ja pelkoon."
Ihmetyttää tuo maininta, että jumalusko perustuisi pelotteluun ja pelkoon. Jollakin joko on tai ei ole uskoa. Miten ketään voidaan saada pelottelemalla uskomaan? Miten sellaista voitaisiin edes pelotella helvetillä, jolta puuttuu usko Jumalaan, taivaaseen ja helvettiin?
"Useimmat uskikset on jo lapsena kasvatettu niin herranpelkoon, etteivät he uskalla olla uskomatta."
Millaisiin tutkimuksiin tai faktoihin yleensä tuo väitteesi perustuu? Minusta se on omituinen väite. Jos joko on uskoa tai kärsitään uskonpuutetta, niin siihen ei pelottelut vaikuta. Ketään ei kyllä luulisi saatavan pelottelemalla uskomaan eikä myöskään menettämään uskoaan.
" Mutta yleensä uskiksen järki on narikassa, ja siksi hänen on helppo kuvitella, että esimerkiksi luterilaiset sadut ovat todempia kuin tuhansien muiden uskontojen toisenlaiset sadut."
Ikävää, että sinäkin sorrut tuollaiseen "yleensä uskiksen järki on narikassa". Kun uskovat ja uskomattomat ovat käyneet yleensä samoja kouluja ja samoja yliopistoja, ( eihän parin prosentin ateistimäärällä kouluja ja yliopistoja täytettäisikään ), niin luulisi tuon tosiasian riittävän todisteeksi siitä, että heittosi ei pidä paikkaansa. Näillä keskustelupalstoillakaan ei huomaa mitenkään uskomattomien älyn ylivertaisuutta, ei ainakaan monista pilkallisista eikä puaahhehheh-viesteistä.
"...luterilaisten sadut ovat todempia kuin tuhansien muiden uskontojen toisenlaiset sadut."
En ymmärrä, miksi puhut saduista tässä yhteydessä, jos haluat aiheesta keskustelua etkä vain heittää huulta. En tiedä, olenko oikeassa, mutta jotenkin kirjoituksesi viimeisestä jaksosta paistaa se käsitys, että jos yleensä uskoo, niin pitää sitten uskoa niin kuin kaikissa uskonnoissa esitetään, koska kaikki uskonnot ovat yhtä vähän tosia.
Uskiksen kanssa keskustellessa on hyvä vedota auktoriteetteihin.
Muuallakin mainitsemani eturivin uskontotieteilijä Pyysiäinen selostaa kirjoissaan, että tuntemattomiin voimiin kohdistuva pelko on oleellinen osa monissa uskonnollisissa rituaaleissa, ja tunnelma välittyy lapsiinkin. Myös pyhän käsite liittyy vaarallisiksi, mystistä voimaa sisältäviksi ajateltuihin asioihin.
Vielä Lutherin aikaan oli yleinen uskomus, että jumala voi rankaista syntisiä salamoilla, ja Lutherin omaankin uskonelämään vaikutti pelottava ukkoskokemus.
Tunnen itsekin uskonnollisen kasvatuksen saaneen henkilön, joka järjen tasolla ei kuulema usko jumalaan, mutta rukoilee silti, koska oman kertomansa mukaan tunnetasolla pelkää itselleen tapahtuvan pahaa, jos hän ei rukoile.
Ateismipalstan käännyttäjät vetoavat usein siihen, miten ateistit tulevat näkemään, ketkä ovat oikeassa, mutta sitten on myöhäistä katua. Miten sinä ymmärrät tuon?
Kyllä yksinkertainenkin henkilö pystyy monella alalla jopa yliopisto-opintoihin, kun kompensoi ahkeruudella puuttuvaa älyä. En tarkoita sinua henkilökohtaisesti, tunnen paljon akateemisesti koulutettuja.
En ole sanonut, että uskiksen pitäisi uskoa kaikkiin yliluonnollisiin uskomuksiin. Niitä on suunnattomasti, ja lisää voidaan keksiä rajatta. Kysyn vain, mitkä faktat todistavat esimerkiksi että kristinuskon taivas on olemassa muttei muslimien paratiisi. Siis, millä järkevillä kriteereillä yliluonnolliset uskomukset lajitellaan uskottaviin ja uskomattomiin, kun molemmista on yhtä olemattomat todisteet? Jollei järkeviä kriteereitä ole, niin miten aivot ovat käytössä valintaa tehdessä?
Olen samaa mieltä siinä, ettei aikuinen rupea pelottelulla uskomaan tai luovu uskosta, mutta miten selität lapsilla yleisen mörköpelon?
Tarkoitan että attella ei omissa tiedoissaan maailmasta ole riittävän tukevaa selkänojaa sille, että voisi heittää moisia satuolentoväitteitä. Attehan astuu juuri sen askeleen agnostismista eteenpäin, mitä ei voi perustella järkevästi. Toisekseen tuollainen itsensa korottaminen ja toisten epäily vähä-älyisyydestä on naiivia. Kolmanneksi me nyt emme olleet keskustelemassa pakanauskontojen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Kristillinen Jumalan pelko on hänen kunnioittamistaan, hänen ottamistaan vakavasti, ei tunnetila. Luther ei ollut vielä kohdannut Jumalaa Isänä eikä löytänyt suhdetta häneen tilanteessa jonka mainitsit.
tilanteensa hieman väärin. On mielenkiintoista pohtia eroja eri uskontojen ja kokemusten välillä. Mutta jokainen atte joutuu kohtaamaan myös sen mikä niille on yhteistä. Ja se on usko yliluonnolliseen, jumalalliseen todellisuuteen, että tämä maailmamme ei ole kaikki mitä on. Attella on ihmiskunnan murskaava enemmistö vastassaan. Urheasti hän tietysti ajattelee lähes yksin olevansa oikeassa, vaikka perusteita ei olekaan. Jos tämä ei ole elämää uskon varassa, mikä on? Mutta ajattelevalle attelle jää aina tilaa myös epäilylle, eikö?
ruveta perustelemaan ateismia uskiksille, jotka luottavat raamatullliseen kehäpäätelmään ja miljardin kärpäsen argumenttiin.
Itsensä korottaminen on ihmisten yleinen harrastus, ja näkyy hyvin selvästi myös niissä kristityissä, jotka pitävät omaa uskontoansa oikeampana ja parempana kuin muiden.
Voi olla, ettei kaikkien uskisten usko ole sidoksissa pelkoon, vaikka monen onkin. Jos olet vakaasti sitä mieltä, ettei epäuskosta koidu mitään erityisempää haittaa ihmiselle, niin sitten erehdyin luullessani, että sinun uskoosi kuuluisi pelko.
Lutherin isän kerrotaan olleen hyvin ankara ja ahkerasti lapsiaan pieksevä (lienee ollut ajan tapa), joten pikku Martin isäsuhteeseen saattoi hyvinkin kuulua ihan oikea pelko. Nykyäänkin on uskovia, jotka luulevat jumalan rankaisevan ihmisiä esim. luonnonkatastrofeilla.
"Uskiksen kanssa keskustellessa on hyvä vedota auktoriteetteihin."
Tuo on vähän alentuvasti sanottu. En oikein pidä tuosta tyylistä, että tyhmempien uskisten kanssa tulee keskustella näin ja heitä viisaampien ateistien kanssa näin. Auktoriteetteihin voi vedota, jos siltä tuntuu, keskustellessaan kenen kanssa hyvänsä.
Kerropa Pyysiäisestä vähän enemmän, jos olet lukenut hänestä. Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.
"Vielä Lutherin aikaan oli yleinen uskomus, että jumala voi rankaista syntistä salamalla, ja Lutherin omaankin elämään vaikutti pelottava ukkoskokemus."
Kysymyksessä on Lutheriin liittyvä legenda ( Tässä yhteydessä = laajalti tunnettu kertomus, jota ei ole todistettu todeksi ). Muita tällaisia Lutherista kerrottuja tarinoita ovat mm. 1) Luther lupaa ukkosmyrskyssä ruveta munkiksi, 2 ) naulaa 95 teesiään linnankirkon oveen, 3 ) taistelee Wartburgin linnassa paholaista vastaan, 4 ) on sanonut: "Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon."
"Tunnen itsekin uskonnollisen kasvatuksen saaneen henkilön, joka järjen tasolla ei kuulemma usko jumalaan, mutta rukoilee silti, koska oman kertomansa mukaan tunnetasolla pelkää itselleen tapahtuvan pahaa, jos hän ei rukoile."
Minä en tunne ketään, joka ajattelee noin tai ainakaan kukaan ei ole kertonut. Netissäkö joku puhui tuollaista? Tuttavapiirissäni noin henkilökohtaisista asioista ei puhuta tai enhän tiedä, jos joku kertoo kuitenkin jollekin muulle tai vaikkapa ateistille. Minä en ainakaan koe noin, että on pakosta rukoiltava, ettei tapahtuisi mitään pahaa. En kannata pakkorukoilua.
"Ateismipalstan käännyttäjät vetoavat usein siihen, miten ateistit tulevat näkemään, ketkä ovat oikeassa, mutta sitten on liian myöhäistä. Miten sinä ymmärrät tuon?"
Kaipa tuolla halutaan sanoa, että kuoltuaan ateistitkin huomaavat, että puhe taivaasta ja helvetistä on ollut totta, mutta silloin on taivaaseen pääsyn kannalta liian myöhäistä. Luulisin, että ateisti ei haluaisikaan päästä taivaaseen Jumalan luo, johon ei ole koskaan uskonut.
"Kyllä yksinkertainenkin henkilö pystyy monella alalla jopa yliopisto-opintoihin, kun kompensoi ahkeruudella puuttuvaa älyä. En tarkoita sinua henkilökohtaisesti, tunnen paljon akateemisesti koulutettuja."
Suurin piirtein kaikki työtoverini ovat olleet akateemisesti koulutettuja. Yksinkertaisena en pitäisi heistä ketään. Itsestäni en tiedä. Se on kuitenkin varmaa, että ateistina en olisi yhtään nykyistä viisaampi.
"Kysyn vain, mitkä faktat todistavat esimerkiksi että kristittyjen taivas on olemassa muttei muslimien paratiisi."
En tiedä. Ehkäpä taivas ja paratiisi merkitsevät molemmat Jumalan lähellä olemista.
"Olen samaa mieltä siinä, ettei aikuinen rupea pelottelulla uskomaan, mutta miten selität lapsilla yleisen mörköpelon?"
Kaipa lapsille on puhuttu möröistä. Kotonani kiireisessä maalaistalossa oli minun lapsena ollessani apulaisena nuori tyttö, jonka piti laittaa meidät lapset nukkumaan. Hän sanoi, että nukkukaa nyt pian tai susi tai karhu tulee. Eikä jalkoja saanut laittaa sängyn laidan ulkopuolelle. Häntä ei kai huvittanut lasten nukuttaminen. ( Olisi lukenut jotain tai laulanut, niin kuin minä tein omien lasteni kanssa, niin vaikutus olisi ollut parempi. ) No, joka tapauksessa en vieläkään monien monien vuosien kuluttua tuosta kokemuksesta nuku niin, että jalkani roikkuisivat sängyn ulkopuolella. Niin syvälle alitajuntaan tuo kokemus jäi.
Pidän tämäntyylisestä järkevästä keskustelusta.
>>Kerropa Pyysiäisestä vähän enemmän, jos olet lukenut hänestä. Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.
Olen lukenut joitakin Pyysiäisen kirjoja. Hän tuntuu olevan Boyerin kanssa samoilla linjoilla uskonnollisten kokemusten syntymekanismeista, siis että ne liittyvät aivojen tiedonkäsittelyn muotoutumiseen. Jo pieni lapsi erottelee persoonat, muut elävät ja elottomat kohteet toisistaan. Ihmisen on mahdollista muodostaa myös seka-ajatuksia tunteita kokevista esineistä, ruumiittomista persoonista jne. Nämä herättävät arkikokemuksen vastaisina erityistä kiinnostusta. Tässä voisi olla uskonnollisen ajattelun kaikille kulttuureille yhteinen pohja.
>>Kysymyksessä on Lutheriin liittyvä legenda ( Tässä yhteydessä = laajalti tunnettu kertomus, jota ei ole todistettu todeksi ).
Pakko huomauttaa: raamatussa kerrotaan hyvin paljon sellaista, mitä ei ole todistettu todeksi.
Se pakkorukoilija, josta kerroin, on irl-tuttava.
>> Luulisin, että ateisti ei haluaisikaan päästä taivaaseen Jumalan luo, johon ei ole koskaan uskonut.
Minä pitäisin eniten jälleensyntymisestä tähän maailmaan, mutta koska pidän selvänä, että tietoisuus loppuu kuolemaan, niin en viitsi sitäkään haikailla.
Mörköpelot ja muut yliluonnolliset uskomukset omaksutaan lapsuudessa ilmeisen helposti. Lapsi luottaa aikuisten antamaan tietoon, ja kuten alussa kirjoitin, yliluonnollisiinkin uskomuksiin ihmisellä arvellaan voivan olla luontainen taipumus. Niistä eroon pääseminen onkin sitten työläämpää, varsinkin jos usko joihinkin henkiolentoihin on omassa kulttuurissa aikuistenkin yleisessä suosiossa.
Kirjoitit: "Vielä Lutherin aikaan oli yleinen uskomus, että jumala voi rankaista syntisiä salamoilla, ja Lutherin omaankin uskonelämään vaikutti pelottava ukkoskokemus."
Alkuosa on totta, mutta loppuosa harhaanjohtava. Se on totta, että Luther ukonilmaa pelätessää huusi rukouksessaan avukseen Pyhää Annaa ja vaihtoikin siitä selvittyään lakiopinnot munkkiuteen. Tässähän on nyt aivan olennaista se, ettei se uskonto, jota Luther tuossa vaiheessa toteutti ja harjoitti ollut lainkaan sitä kristillistä uskoa, joka hänelle vasta myöhemmin kirkastui!!! Se on ihmisperäistä uskontoa, tekojen uskontoa, jossa ihmisen oli määrä lepyttää Jumalaa omilla teoillaan.
Se on luonnollisen ihmisen käsitys Jumalasta ja siihen perustuu kaikkien muiden uskontojen olemassa lukuun ottamatta raamatullista kristinuskoa, jonka armonuskonto, jota kukaan ihminen ei voisi edes keksiä, sillä se ei jätä mitään kunniaa tai ansioita ihmisille.
ajateltua luonnollisesti tollaikin.Juuri totuuden etsinnässä kritiikki on tervettä,sillä se pesee epäpuhtaudet pois.
Uskominen Jumalaan on aivan erinomaisen tärkeää minulle koska mikään muu ei selitä mitään asioita.
Tiede muuttelee käsityksiään,kuten ihmiset yleensäkin,joten se on turhaa löpinää.
Sen tajuaa jokainen pikkuisenkaan älykäs että ihmisen toiminta ei ole itsestään selvyys vaan kaiken takana on muutakin.
Minusta se on siis Jumala ehdottomasti,sillä mitä tahansa muuta kuuleekaan niin ne ovat valetta.
Satua on siis se että että Jumalaa ei olisi.
Elän ilman tuota satua.