Suomi - Kanada -jääkiekko-ottelun ensimmäisen vartin ajan suosittelisin itse kutakin katsomaan maanantai-iltana 15.5.2006 klo 21.00 mieluiten TV2:n FST:Debattia...
*******************************
DEBATT!
Måndag 15.5.06 kl 21.00 i FST och TV2
Lördag 20.5.06 kl 18.30 i FST
fst-DEBATT!
600.000 finländare beräknas leva under EUs fattigdomsgräns - för ensamstående, ensamförsörjare, ungdomar, arbetslösa och folkpensionärer verkar pengarna inte räcka till.
Trots att det går bra för den finländska ekonomin ökar klyftorna och de som faller emellan ökar i antal. Vart tar pengarna egentligen vägen när marknadsekonomin styr och produktionen flyttar utomlands? Det är nämligen sysselsättningen som i många fall kan lösa fattigdomsproblemen men har tåget gått för de som idag har fastnat i fattigdomen?
I fst-DEBATT! möts Markus Jäntti, Bjarne Kallis och Ulla-Maj Wideroos.
Debattledare är Stefan Backholm.
Lähdelinkki: http://www.yle.fi/fst/programguide3.php?pid=30798102813
*******************************
PS. Erityisen hyvää arvelisin po. ohjelman katsomisen tekevän syvän Pohjanmaan "mvv:lle". Ja tuskin tiukasti "eläkeläisköyhälistön" asianajajaksi ilmiantautuneelle pensionaari "JormaKKorhosellekaan" on pahitteeksi saada keskusteluapua sen ymmärtämiseen, miksi esim. puoluetoverinsa Osku Pajamäki (sd.) on - itse miltei prekaariksi heittäytyen - asettunut vastahankaan suhteessa sailaan sinipunaiseen uusliberalistiseen menoon ja meininkiin...
*******************************
DEBATT!
Måndag 15.5.06 kl 21.00 i FST och TV2
Lördag 20.5.06 kl 18.30 i FST
fst-DEBATT!
600.000 finländare beräknas leva under EUs fattigdomsgräns - för ensamstående, ensamförsörjare, ungdomar, arbetslösa och folkpensionärer verkar pengarna inte räcka till.
Trots att det går bra för den finländska ekonomin ökar klyftorna och de som faller emellan ökar i antal. Vart tar pengarna egentligen vägen när marknadsekonomin styr och produktionen flyttar utomlands? Det är nämligen sysselsättningen som i många fall kan lösa fattigdomsproblemen men har tåget gått för de som idag har fastnat i fattigdomen?
I fst-DEBATT! möts Markus Jäntti, Bjarne Kallis och Ulla-Maj Wideroos.
Debattledare är Stefan Backholm.
Lähdelinkki: http://www.yle.fi/fst/programguide3.php?pid=30798102813
*******************************
PS. Erityisen hyvää arvelisin po. ohjelman katsomisen tekevän syvän Pohjanmaan "mvv:lle". Ja tuskin tiukasti "eläkeläisköyhälistön" asianajajaksi ilmiantautuneelle pensionaari "JormaKKorhosellekaan" on pahitteeksi saada keskusteluapua sen ymmärtämiseen, miksi esim. puoluetoverinsa Osku Pajamäki (sd.) on - itse miltei prekaariksi heittäytyen - asettunut vastahankaan suhteessa sailaan sinipunaiseen uusliberalistiseen menoon ja meininkiin...
Vastaukset 42
Vanhimmat
...kun herkuttelet köyhyysohjelmilla?
Pidä mielessäsi, kun katsot ohjelmaa, että Lipposen hallitusten aloittamat ja Jäätteenmäen & Vanhasen hallitusten jatkamat veronalennukset ovat lisänneet nimenomaan kaikkein pienituloisimpien ostovoimaa, luoneet erittäin paljon uusia työpaikkoja ja tuottaneet valtionkin kassaan enemmän verotuloja, joilla on voitu hoitaa sosiaaliturvaa paremmaksi.
Kun talouskasvu kuitenkin aina samalla lisää suurituloisten tuloja, ja köyhyyden käsitettä tarkastellaan suhteellisen köyhyyden näkökulmasta, niin tällä saadaan aikaan, että sinun kaltaisesi sosiaalipornossa kieriskelevät saatte hurskasta sisältöä elämäänne sillä, että "köyhyys on lisääntynyt", vaikka näillä "köyhillä" ei ole koskaan ollut niin hyvät olot kuin nyt ja nekin paranevat koko ajan, jos hallitus ymmärtää jatkaa kokoomuksen viitoittamaa talouspolitiikkaa, sillä "hyvin hoidettu talous on köyhän paras ystävä".
Näin se vaan on.
Ei se ole pelkkää tilastoköyhyyttä, joka lisääntyy. Aina tulee uusia maksuja ja entisiä korotetaan, eikä niitä nimeksikään korvata.
Esimerkkinä omasta taloudestamme voin sanoa, että vesimaksut nousevat kulutuksellamme jättikorotuksella noin 210 eurolla vuodessa. Uutena maksuna on tullut kaikille talouksille kunnallisen maksun lisäksi yleinen jätemaksu, noin 17 euroa/vuosi. Sähkön hinta nousee jne.
Eläkeläisinä emme saa kuin muutaman luvatun euron lisää, joten kaikesta muusta on pihistettävä. Itse asiassa on selvitettävä, joko korotusten jälkeen täytämme toimeentulotuen saannin kriteerit, lähellä se tilanne ainakin on. Televisiosta luopumalla voi korvata vedenhinnan nousun, jos ei asiat muuten järjesty.
Juu, televisiosta tietysti pitää luopua. ei niillä ennenmuinaisillakaan köyhillä mitään televisioita ollut. Sitä paitsi onko sitä vettä pakko läträtä niin paljon. Kyllä pesu viikossa riittää. Niin tehtiin ennenkin.
Hyssälä tosiaan lupasi teille eläkeläisille kunnon korotukset. Ja kepulaisena tietysti piti minkä lupasi, vai mitä?
Kannattaa muuten tarkistaa ne vesiputket. Eihän normaaliperheen vesimaksut Helsingissä ole kuin noin 100 euroa per nuppi. Jos vuosikorotus on 200 täytyy kulutuksen olla huimaa.
Kannattaa tehdä ero sen suhteen puhuvatko tilastot suhteellisesta vai absoluuttisesta köyhyydestä.
Jos nimittäin rikkaiden tulot kasvavat enemmän kuin köyhien tulot, suhteellinen köyhyys lisääntyy, vaikka köyhilläkin on enemmän rahaa kuin aiemmin.
Vedenkulutus on meillä melko normaali, noin 60-65 kuutiometriä henkeä kohden vuodessa. Kun pelkästään jätevesimaksua korotetaan yli eurolla kuutiolta, niin kyllä se näkyy. Peruste on varautuminen jätevesiputken rakentamiseen, jotta kaikki sontavedet saadaan yhteennaitettavan naapurikunnan kanssa samaan puhdistamoon. Valtiolta saatavat porkkanarahat menevät kuulemma hallinnon järjestämiseen.
Olen elänyt aikoinaan ilman töllötintä ja kunnallista vesihuoltoa, eikä pelota yhtään. Ja köyden jos varastaa ja tekee temput, niin siitäkään ei saada enää tuomiolle.
...ne niitä kuntaliitossopimuksia värkkää ;)
Kannattaa ottaa myös sosiaalipsykologian alkeiskirja käsiin ja tavata sieltä se yksinkertainen tosiasia että ihminen on sosiaalinen laji, jonka motivaatio, signaali- ja reagointijärjestelmä ynnä terveys niin fyysisessä kuin psyykkisessä suhteessa ovat riippuvaisia vain yhteisössä vallitsevista suhteellisista, ei absoluuttisista eroista.
Tämä on juttu joka ei jostain syystä millään mene individualismin sokaisemien liberalistien tajuntaan. Asia on yksinkertaisesti niin, että vain suhteellisilla eroilla on merkitystä. Esimerkiksi ihan riippumatta siitä mihin kohtaan yhteiskuntapyramidia yksilö sijoittuu, jos hänen vakaalta elämänmenoltaan nykäistään pohja pois ja hän tipahtaa askelen alemmas, seuraukset ovat aina täsmälleen saman kaavan mukaiset. Seuraa nimittäin kolaus itsetunnolle, sosiaalisten signaalijärjestelmien häriintymistä, asennevaikeuksia, yrityksiä säilyttää entinen elintaso, sen epäonnistuessa sopeutumisvaikeuksia, yrityksiä ja erehdyksiä, toivon ja epätoivon vuoristorataa, ensin akuuttia sitten syvempää masennusta, masennuksen itsehoito-yrityksiä alkoholilla, eristäytymistä, itsesääliä, kierteen jatkuessa pahaa masennusta, otteen laukeamista ja elämänhallinnan menetystä, pysyväksi jäävää syrjäytymistä. Tuttu kaava. Näin tapahtuu siis ihan siitä riippumatta miltä yhteiskunnan portaalta yksilö putoaa. Se kertoo jotain siitä että kaikki on suhteellista: vain suhteelliset erot merkitsevät.
On aika vaikeaa tajuta, että ihminen on laji joka voi kasvaa ja toimia normaalisti vain yhteisön jäsenenä. Ja että yhteisö, yhteisön yhteistunnot siis, on tavattoman helppo hajoittaa esim. tuloeroja kasvattamnalla, mutta miltei mahdoton enää disorganisaation käyntiinpäästyä eheyttää.
Hyvä herra Jäbä. Aina kun messuatte hurskaalla liberalistinäänellänne absoluuttisten ja suhteellisten toimeentuloerojen merkityksestä, muistakaa että puhutte läpiä päähänne. En usko että ikinä tässä asiassa itseänne tulette valistamaan, mutta muistutan, että aina suhteellisten toimeentuloerojen merkitystä mitätöidessänne valehtelette. Tästäedespäin voitte tehdä sen aivan tietoisena siitä että valehtelette.
Tätä, mikä täänyt on Timoa lainatakseni, voin sanoa, että Stanislaw Jerzy Lec on sanonut, että älä hypähdä ilosta, koska juri silloin joku nykäisee maton jalkojesi alta.
Sinun kirjoituksesi on kuin hypähdys, jonka alta ei tarvinnut vetää mitään, koska kirjoituksessasi ei ollut mitään asiallista sisältöä.
Minä en nimittäin ole "individualismin sokaisema liberalisti", vaan pelkkä sitoutumaton antisosialisti.
Tuolla kuviltelmalla vedit itse maton omien jalkojesi alta.
Kuulepas nyt vetelijänisti. Kukaan ei vedä mattoa sosiaalipsykologian alta. Et sinä, en minä. Jos kuvittelet, että faktojen kertomisen tarkoitus on hyppyyttää sinua tai hyppiä päälläsi, et ymmärrä mitään faktoista. Tämän ymmärtämättömyyden olen huomannut aiemminkin, valittavaksesi jää huomata se itse.
Minä kirjoitin tuloeroista: siitä, ettei pidä sotkea köyhyyden määrittelyä sotkemalla suhteellisen ja absoluuttisen köyhyyden käsitteet populistisesti keskenään.
Sinä kirjoitit sosiaalipsykologiasta ja syyttelit minua libertalistiksi ja valehtelijaksi, mitä kumpaakaan en ole, vaikka kuinka inttäisit.
Ihan sanasta sanaan sinä kirjoitit:
"... sinun kaltaisesi sosiaalipornossa kieriskelevät saatte hurskasta sisältöä elämäänne sillä, että "köyhyys on lisääntynyt", vaikka näillä "köyhillä" ei ole koskaan ollut niin hyvät olot kuin nyt..."
Kysymys ei kuitenkaan ole hurskaasta sisällöstä, vaan siitä ihmisyhteisöjä koskevasta faktasta, että vain suhteelliset erot merkitsevät. On sama pidätkö sitä taloudellisena vai sosiaalisena ilmiönä, fakta on että suhteelliset erot ovat ne jotka aikaansaavat disorganisaation, ei köyhyyden absoluuttinen taso.
Et osaa ajatella. Huitelusi on mitä tyypillistä (uus)liberalistista populismia.
Minusta olisi parempi, jos ei sotkettaisi suhteellisen köyhyyden käsitettä absoluuttisen köyhyyden käsitteeseen antamalla ymmärtää köyhyyden lisäntyneen, silloin kun köyhien käytössä olevat rahat ovat lisääntyneet.
... sillä hän on ainoa eläin, joka tajuaa eron sen välillä, miten asiat ovat ja miten niiden tulisi olla."
[William Hazlitt (1778 - 1830), englantilainen esseisti ja kriitikko]
Pelkän "suhteellinen vai absoluuttinen köyhyys" -saivartelun sijasta kannattaisi "Jaba_43:nkin" tutustua asian tiimoilta tuotettuun tukimustietoon.
Tässä hänelle jokusia lukuvinkkejä - ennen seuraavaa "sosiaalipornoilua"...
[Ja luulenpahan, että ihan hitaasti lukemalla myös saitille "??????"-merkkejään heittelevä löytää niistä vastauksia kysymyksiin, jotka häntä tuntuvat niin kovasti - Suomen taloudellisen ja poliittisen eliitin puolesta - askarruttavan.
Eritoten professori Matti Tuomalan et al. tutkimuksista ja kirjoituksista selvinnee hänellekin se, että lause "Syntyi myös verotuloja, niin palkkaveroa kuin yhteisöveroakin, joilla on voitu ylläpitää tulontasauksia köyhimpien turvaksi" pitää sangen rajoitetusti kutinsa...
Kannattaa tutkailla vaikkapa tuota professori Matti Tuomalan kirjoitusta:
https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/0a70bdc72ead3bc34225671a004551fc/98f48d6b99e5d432c225713200474062?OpenDocument
https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/023FDA781CBD10EAC22571320047328B?OpenDocument
Vaikkapa tuolta:
http://www.labour.fi/talousjayhtk/lehtipdf/ty12005.pdf
)
Ja sitten voi jatkaa taloustieteellisten ongelmiensa "??????" -kartoittamista ja täydentämistä vaikkapa seuraavista kirjoituksista:
**************************
Köyhä sinnittelee
puolet vähemmällä
Pitkäaikaistyöttömien ja muiden perusturvaa saavien köyhyysriski kasvoi huomattavasti 1990-luvun jälkipuoliskolla.
Perusturvalla elävien tilannetta olisikin kohennettava nostamalla yleistä toimeentulotasoa ja parantamalla järjestelmien yhteensovitusta. Tämä käy ilmi sosiaali- ja terveysministeriön äskettäin julkaisemasta tutkimuksesta.
Kari Raivio
Tutkimuksessa Suomalainen köyhyys 1990-luvun lopulla - väliaikaista vai pysyvää? päädytään siihen, että suomalaisen sosiaalipolitiikan tulonsiirtojärjestelmät toimivat suhteellisen hyvin valtaväestön keskuudessa. Sen sijaan marginaaleissa natisee.
Opintotuen, sairauspäivärahan, työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen varassa elävien keskuudessa köyhyys oli jo vuonna 1995 paljon yleisempää kuin työllisten, eläkeläisten tai ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saavien keskuudessa. Vähimmäisturvan varassa elävien köyhyys vain lisääntyi 1990-luvun jälkipuoliskolla. Toimeentulotukiasiakkaiden keskuudessa kehitys on ollut kaikkein synkintä.
Tutkimuksen mukaan niin kauan kuin työmarkkinatuen ja asumistuen korotukset ja vähimmäisturvan verotuksen keventäminen leikkaavat suoraan toimeentulotukea, köyhimpien toimeentuloa ei saada parannetuksi nostamalla jotain yksittäistä etuutta. "Tarvitaan perusturvaetujen parempi yhteensovitus tai koko perusturvajärjestelmän yhdenmukaistaminen", tutkimuksessa todetaan.
EU:ssa 9 prosenttia
pitkäaikaisköyhiä
Tutkimuksessa on käytetty eurooppalaista kotitalouspaneeliaineistoa (ECHP), joka antaa mahdollisuuden tarkastella myös pitkäaikaista huono-osaisuutta. Vuonna 1998 EU-maissa pitkäaikaisesti köyhiä oli keskimäärin noin 9 prosenttia väestöstä, kun köyhyys laskettiin EU:n suositusten mukaisesti.
Suomessa, Tanskassa ja Hollannissa pitkäaikaisköyhien köyhyysasteet olivat vertailuun otetuista 14 maasta muita maita alemmat, noin 5 prosenttia. Esimerkiksi Portugalissa vastaava luku oli 14, Kreikassa 13, Irlannissa 12, Espanjassa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa 11.
Suomessa pitkäaikaisesti köyhien (vuosituhannen vaihteessa noin 340 000 henkilöä) käytettävissä olevat tulot (keskimäärin 5 600 euroa vuodessa) olivat hieman alle puolet koko väestön keskituloista (12 100 euroa vuodessa).
Tutkimuksen mukaan Suomessa noin neljännes pitkäaikaisköyhistä kuului eläkeläistalouksiin. Runsas neljännes oli etupäässä työttömiä ja opiskelijoita, mutta ansiotyökään ei läheskään aina takaa elämää ilman köyhyyttä. Pätkätyöt ja pienipalkkaiset työt ovat omiaan kasvattamaan köyhyyttä ansiotyöstä huolimatta.
Mistä köyhä luopuu?
Tutkijat tarkastelivat aineiston valossa ihmisten arkielämässä esiintyviä puutteita muun muassa perustarpeiden tyydyttämisessä, kestokulutushyödykkeiden omistamisessa, asunnon varustetasossa sekä asumisessa ja asuinympäristössä.
Tutkimuksessa päädytään siihen, että kun menoja on pakko karsia, ensimmäisenä luovutaan lomamatkoista ja uusien huonekalujen hankinnasta. Runsas puolet köyhistä talouksista Suomessa (noin 190 000 henkilöä) noudattaa tätä linjaa.
Seuraavaksi lopetetaan ystävien kutsuminen kylään ja säästetään uusien vaatteiden hankkimisesta. Runsas viidennes (lähes 80 000 henkilöä) menettelee näin. Yksi kymmenestä (noin 30 000 henkilöä) joutuu tinkimään laadukkaasta ruuasta ja yksi kahdestatoista tinkimään riittävän lämpimästä asunnosta. Laskujen, lainojen ja vuokran maksamisen lykkääminenkään ei ole vierasta.
Pitkäaikaisköyhä voi haaveilla autosta tai tiskikoneesta. Noin 80 000 henkilöä haluaisi hankkia tietokoneen, mutta ei voi sitä ostaa.
Tutkimuksen mukaan erot asunnon varustelussa ovat huomattavat köyhiksi luokiteltujen ja koko väestön välisessä vertailussa. Keskuslämmitys, sisä-wc, pesutilat tai lämmin vesi puuttuu noin kahdeksalta prosentilta pitkäaikaisköyhiä.
Pari prosenttia suomalaisista asuu kosteuden tai homeen vaivaamissa asunnoissa, pitkäaikaisesti köyhistä noin kuusi prosenttia. Vuotava katto tai riittämätön lämmitys vaivaa noin neljää prosenttia köyhistä. Liikenteen ja teollisuuden aiheuttamalle melulle altistuu asunnossaan hieman yli viidennes pitkäaikaisesti köyhistä.
Tutkimus on sosiaali- ja terveysministeriön, Åbo Akademin talous- ja tilastotieteen laitoksen ja Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen yhteistyön tulos. Sen ovat tehneet Irmeli Penttilä, Olli Kangas, Leif Nordberg ja Veli-Matti Ritakallio.
Lähde:
Suomalainen köyhyys 1990-luvun lopulla - väliaikaista vai pysyvää? Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:7.
Paluu sivun alkuun Uusimman Dialogin sisällys Dialogin etusivu
Päivitetty 12.9.2003
[email protected]
© Stakes 2003
Lähdelinkki: http://www.stakes.fi/dialogi/03/dia62003/18.htm
**************************
Suomalainen köyhyys 1990-luvun lopulla -
väliaikaista vai pysyvää?
Julkaisuja 2003:7
ISBN 952-00-1368-7, ISSN 1236-2050
Tiivistelmä
Tämä julkaisu on saatavana vain pdf-versiona (618 kt). Pdf-versio aukeaa julkaisuluettelossa olevasta linkistä: Koko julkaisu, pdf. Pdf-tiedosto vaatii erillisen lukuohjelman. Nouda ilmainen Adobe Acrobat Reader
Irmeli Penttilä, Olli Kangas, Leif Nordberg, Veli-Matti Ritakallio. Suomalainen köyhyys 1990-luvun lopulla – väliaikaista vai pysyvää? Helsinki 2003. 102 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, ISSN 1236-2050, 2003:7) ISBN 952-00-1368-7
Suomen bruttokansantuote ei sodanjälkeisenä aikana supistunut kertaakaan ennen 1990-luvun alun lamavuosia. Erityisen tasainen kasvu oli 1980-luvulla. Tunnusomaista oli myös että koko väestö hyötyi tasapuolisesti taloudellisesta kasvusta, ja kansainvälisissä vertailuissa Suomi erottui tasaisen tulonjaon ja myös pienen taloudellisen köyhyyden maana. Kasvattamalla valtion velkaa pystyttiin myös laman aikana pitämään tulonjako tasaisena ja köyhyys kurissa.
Tässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisessa köyhyydessä ja deprivaatiossa tapahtuneita muutoksia laman jälkeisinä vuosina eli 1990-luvun loppupuolella. Erityistä huomiota kiinnitetään köyhyyden kestoon ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Analyysin perustana käytetään pääasiallisesti Eurooppalaista elinolotutkimusta European Community Household Panel (ECHP) vuosilta 1996-1999. ECHP tarjoaa pitkittäisasetelmaan perustuvana tutkimuksena mahdollisuuden seurata samojen henkilöiden ja kotitalouksien oloja useamman vuoden ajalta.
Tutkimuksessa selvitetään sekä lyhytkestoisen että pitkäkestoisen köyhyyden ja deprivoitumisen esiintymistä eri väestöryhmissä. Erikseen tarkastellaan köyhyyteen joutumiseen ja sieltä poispääsyyn vaikuttavia tekijöitä. Niin köyhyyttä kun deprivaatiota mitataan monella eri tavalla käyttäen sekä objektiivisia että subjektiivisia mittareita. Tuloksia verrataan myös vastaaviin tuloksiin eräistä muista EU-maista.
Huolimatta tuloerojen kasvusta 1990-luvun loppupuolella Suomi kuuluu edelleen sekä lyhyt- että pitkäaikaisen köyhyyden osalta matalan köyhyyden maihin.
Sekä lyhyt- että pitkäaikainen köyhyys keskittyy samoihin väestöryhmiin. Suurin köyhyysriski on työttömien ja opiskelijoiden talouksissa. Mittaustavasta riippuen näihin kotitalouksiin kuuluvista 13 – 19 prosenttia on pitkäaikaisköyhiä tuloilla mitaten. Samaa köyhyysnormia käyttäen yksinasuvilla naisilla, erityisesti vanhemmalla iällä on suuri riski jäädä pysyvästi köyhyyteen. Myös nuoret yksinasuvat ovat riskiryhmässä. Ihmisten omat arviot köyhyydestään olivat korkeimmat työttömien kotitalouksissa (25 prosenttia), joissa myös tuloperusteinen pitkäaikaisköyhyys oli korkea.
Tutkimuksessa tarkastellaan myös elinvaiheisiin liittyvien muutosten vaikutuksia siirtymiin joko köyhyyteen tai pois köyhyydestä. Työmarkkinamuutoksilla on merkittävä vaikutus köyhyyssiirtymiin. Niissä kotitalouksissa, joissa tulonsaajien määrä on vähentynyt on yli kaksinkertainen köyhtymisriski koko väestöön verrattuna. Sama pätee opiskelijoihin ja sairastuneisiin. Muilla elämänmuutoksilla ei ole yhtä selvää yhteyttä.
Deprivaatiota on mitattu seuraavilla viidellä dimensiolla: perusasioiden hoito, kestokulutushyödykkeiden omistaminen, asunnon varustetaso, asumisessa ja asuntoympäristössä koetut haitat ja asumiskustannusten rasittavuus. Tulosten mukaan puutteita ei yleensä esiinny pitkäaikaisköyhillä merkittävästi enemmän kun juuri köyhyyteen joutuneilla. Asumustasossa on kuitenkin suuri ero niin uusköyhiin kuin yleensä suomalaisiin verrattuna. Pitkäaikaisköyhistä noin 8 prosentilta puuttui juokseva vesi, sisä-wc, pesumahdollisuus ja keskus- tai sähkölämmitys. Koko väestöstä näitä puutteita esiintyy vain prosentilla.
Tulokset osoittavat, että suomalainen sosiaalipolitiikka 1990-luvun leikkauksista huolimatta toimii edelleen varsin tehokkaasti mitä tulee köyhyyden ehkäisemiseen. Pulmallista on se, että minimiturvalla elävät ryhmät ovat ongelmissa. Heistä uhkaa tulla yhteiskunnassa pysyvästi syrjäytyneiden luokka.
Asiasanat: Taloudellinen köyhyys, deprivaatio, pitkä – ja lyhytaikainen köyhyys, köyhyyssiirtymät, sosiaalipolitiikka
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/615/index.htx
http://pre20031103.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/penttila/koyhjulkaisu.pdf
****************************
Juho Saari (toim.)
KÖYHYYSPOLITIIKKA
Johdatus sosiaalipolitiikan ytimeen
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry,
251 sivua, 2005
ISBN 951-747-161-0, hinta 25 euroa
Ilmestynyt 3.5.2005
Köyhyyden – ja siihen kytkeytyvän sosiaalisen syrjäytymisen - vähentäminen ja viime kädessä sen poistaminen on yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan tärkein yksittäinen haaste. Köyhän ja sosiaalisesti syrjäytyneen väestön elinolot ja niissä tapahtuneet muutokset viestivät voimakkaasti yhteiskunnan tilasta, sen kyvystä hyödyntää kaikkien kykyjä ja taata yhteiskunnan oikeudenmukaisuus.
Tässä teoksessa tarkastellaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaista politiikkaa neljän laajan esseen avulla. Sen avaa köyhyyden teoriaa ja käsitteitä käsittelevä luku. Empiiristen lukujen kohteena on suomalainen, eurooppalainen ja globaali köyhyyspolitiikka viimeisten kymmenen vuoden aikana. Yksityiskohtaisen tarkastelun kohteena ovat mm. suomalaiset perusturvauudistukset ja strategiat, Euroopan unionin toimenpiteet syrjinnän ja köyhyyden vähentämiseksi yhteisömetodin avulla, Lissabonin strategiassa ja unionin ulkosuhteissa, sekä globaalia köyhyyspolitiikkaa määrittävät vuosituhattavoitteet ja toimintamallit. Yhdessä nämä kolme lukua antavat yleiskuvan eri hallintatasoilla harjoitetusta köyhyyspolitiikasta.
Kokoelma on tarkoitettu kaikille köyhyyspolitiikasta kiinnostuneille. Se soveltuu köyhyyspolitiikan oppikirjaksi ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin.
Kirjoittajat:
Ilpo Airio, Heikki Hiilamo, Olli Kangas, Susan Kuivalainen, Mikko Niemelä, Veli-Matti Ritakallio, Juho Saari ja Timo Voipio.
SISÄLTÖ
Juho Saari
1. Köyhyyspolitiikka
Köyhyyspolitiikan paradoksit
Köyhyys poliittisena haasteena
Köyhyyspolitiikan toimeenpanon haasteet
Kenen köyhyyspolitiikka?
Köyhyys monitasoisen hallinnan haasteena
Nouseva köyhyyspolitiikka
Kokoelman rakenne
Kirjallisuus
Olli Kangas ja Veli-Matti Ritakallio
2. Köyhyyden teoria ja käytäntö
Suhteellinen köyhyys
Epäsuorat köyhyyden lähestymistavat
Poliittishallinnollinen menetelmä
Suhteellinen tulometodi
Vähimmäistarvebudjetti
Deprivaatiostandardi
Sosiaalisen konsensuksen menetelmä
Subjektiivinen näkökulma
Poliittishallinnollinen kulutusmetodi ja suhteellinen kulutusmetodi
Konsensuaalisen köyhyyden menetelmä
Köyhyysmittarien keskinäissuhteet
Moniulotteinen köyhyystutkimus
Kirjallisuus
Susan Kuivalainen, Ilpo Airio, Heikki Hiilamo ja Mikko Niemelä
3. Suomalainen köyhyyspolitiikka
Köyhyyspolitiikan pitkät linjat
Ohjelmallinen köyhyyspolitiikka
Kansalliset köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaiset toimintasuunnitelmat
Vähimmäisturvan uudistukset
Toimeentulotuki köyhyyspolitiikan instrumenttina
Toimeentulotuen rationalisoiminen
Tavoitteena kannustava toimeentulotuki
Toimeentulotuen riittävä taso
Sosiaalinen luototus
Köyhyyspaketti vastauksena akuuttiin ongelmaan
Kansalaisjärjestöjen köyhyyspolitiikka
Ylivelkaantuneet ja nälkäiset
Nälkäryhmä
Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto
Suomalaista köyhyyspolitiikkaa paikantamassa
Uusia toimenpiteitä ilmaantuu
Yhteistyön merkitys korostuu
Kansainvälisen kehityksen tuulissa
Toteutetut toimenpiteet jääneet pieniksi
Suomalainen köyhyyspolitiikka
Kirjallisuus
Juho Saari
4. Eurooppalainen köyhyyspolitiikka
Eurooppalaistaminen
Komission rooli
Kolme hallintatapaa
Köyhyys ja syrjäytyminen
Yhteisömetodi – minimejä ja ohjelmia
Syrjäytyminen ja oleskelu
Köyhyysohjelmat
Köyhyyspolitiikka vaikeuksissa
Sosiaalisen syrjäytymisen ohjelma
Rakennerahastot
Syrjintä ja syrjäytyminen
Maatalous ja syrjäytyminen
Jäsenvaltioilla ensisijainen vastuu
Uusi hallintatapa – uudistamista ja vallankäyttöä
Euroopan sosiaalista mallia nykyaikaistamassa
Osallisuusraportit 2002 ja 2004
Laajentunut Eurooppa
Avoimen koordinaation menetelmän merkitys
Globaali hallintatapa – kauppaa ja kehityspolitiikkaa
Muuttuvat pelisäännöt
Cotonoun sopimus – uusi yhteistyömalli
Unionin toimivalta kansainvälisissä organisaatioissa
Eurooppalainen köyhyyspolitiikka
Komission ja neuvoston asiakirjat
Kirjallisuus
Timo Voipio
5. Globaali köyhyyspolitiikka
Globaali vastuu ja sosiaalipolitiikka
Köyhyyden poistamisen vuosikymmen on tuottanut tuloksia
Kehitysajattelun historian pikakurssi
Monimuotoinen ja kontekstispesifi köyhyys ja PRSP-lähestymistapa
Kehitysavun uudet muodot ja periaatteet
PRSP: kohti kansallista köyhyyspolitiikkaa
Köyhyyspolitiikan laatu ja PRSP-vuosisyklin eri vaiheissa
Toisen sukupolven köyhyysstrategiat
Köyhyyspolitiikan suoriutumisen arviointi – Tansania
YK: Vuonna 2005 arvioidaan Sosiaalisen kehityksen huippukokouksen sekä Vuosituhatjulistuksen saavutukset
Kasvun laatu määrää, hyötyvätkö köyhät siitä
Pro-poor –kasvua eriarvoisuuksia vähentämällä
Globaali köyhyyspolitiikka
Internet-viitteitä
Kirjallisuus
World Bank: Equity and Development. Draft Outline of the World
Kirjoittajat
Lähdelinkki: http://www.stkl.fi/julkaisut_koyhyys.html
**************************
Lapsetkin jakautuvat köyhiin ja rikkaisiin
"Köyhyys jäytää ihmisten mieltä yötä päivää", sanoo tutkija
Julkaistu: 29.3.2006 lehdessä osastolla Kotimaa
STT
Lapset ja nuoret jakautuvat yhä vahvemmin hyvin toimeentulevien lapsiin ja köyhien lapsiin, sanoo professori Veli-Matti Ritakallio Turun yliopistosta.
Perheen köyhyys määrittää lasten tulevaisuutta esimerkiksi siten, etteivät lapset pääse lukioon, koska lukiokirjoihin ei riitä rahaa. Lapset ryhmittyvät myös harrastusten kautta.
Suomalaisista lapsista 100 000 elää köyhyysrajan alapuolella. Toimeentulotuen varassa elävien perheiden tilanne on kymmenen viime vuoden aikana heikentynyt. Toimeentulotukea saavan pitäisi selvitä päivässä 11 eurolla.
"Köyhyys jäytää ihmisten mieltä yötä päivää", Ritakallio kuvailee.
Moni vanhempi jättää omat tarpeensa sivuun yrittäessään hankkia lapsille sen, mitä muillakin on. Nuorten elämäntyyliin kuuluu kuluttaminen, ja joukosta erottuu, jos jää ilman omaa kännykkää ja kivoja vaatteita.
Köyhyys on jatkuvaa puutetta ja taloudellista niukkuutta, jotka rajoittavat ankarasti arkielämää. Rahanpuute pakottaa valitsemaan halvinta, aiheuttaa riitoja ja käy kalliiksi, kun esimerkiksi tarjouksista ei voi ostaa kerralla paljon tavaraa.
Kahden ansaitsijan lapsiperheissä rahatilanne on yleensä hyvä, mutta köyhyysriski kasvaa, jos perhe joutuu kohtaamaan monta köyhyysriskiä.
Näitä ovat työttömyys, opiskelu, suuri lapsimäärä ja yksinhuoltajuus. Yhdestä riskistä lapsiperhe yleensä selviytyy.
"Kun riskitekijöitä on useita, kuormasta tulee niin suuri, ettei selkä enää kanna", Ritakallio luonnehtii.
Suuri riskitekijä on Ritakallion mukaan nuorten perheiden erittäin suuri velkaantuneisuus.
Köyhimpiä ovat yksin asuvat nuoret aikuiset. Osalla heistä tulot eivät riitä välttämättömiin menoihin.
Lapsiperheiden köyhyyttä Suomessa ei ole vielä saatu poistettua, mutta Euroopan mittareilla Suomen tilanne on melko hyvä.
Esimerkiksi Portugalissa ja Espanjassa enemmistö lapsista elää köyhyysrajan alapuolella. Suomessa samassa tilanteessa on joka kymmenes lapsi.
Veli-Matti Ritakallio puhui Väestöliiton 65-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä tiistaina.
Helsingin Sanomat
[email protected]
Lähdelinkki: http://www.hs.fi/henkkoht/artikkeli/Lapsetkin+jakautuvat++k%C3%B6yhiin+ja+rikkaisiin/HS20060329SI1YO02bl5
**********************
Vanhempien tulot määrittävät lapsen tulevaisuutta
Julkaistu: 28.3.2006 18:49
Lapset ja nuoret jakautuvat yhä vahvemmin hyvin toimeentulevien lapsiin ja köyhien lapsiin. Professori Veli-Matti Ritakallio Turun yliopistosta sanoo, että lapset ohjautuvat vanhempien aseman mukaan eri suuntiin. Perheen köyhyys määrittää lasten tulevaisuutta esimerkiksi siten, etteivät lapset pääse lukioon, koska lukiokirjoihin ei riitä rahaa. Lapset ryhmittyvät myös harrastusten kautta.
Suomalaisista lapsista 100 000 elää köyhyysrajan alapuolella. Toimeentulotuen varassa elävien perheiden tilanne on kymmenen viime vuoden aikana heikentynyt ja ostovoima hiipunut. Toimeentulotukea saavan pitäisi selvitä päivässä edelleen 11 eurolla.
Moni vanhempi jättää omat tarpeensa sivuun, kun yrittää pinnistellä ja hankkia lapsille, mitä muillakin on. Nuorten elämäntyyliin kuuluu kuluttaminen, ja joukosta erottuu, jos jää ilman omaa kännykkää ja kivoja vaatteita. Ritakallio puhui Väestöliiton 65-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä tiistaina.
Köyhyys on jatkuvaa puutetta ja taloudellista niukkuutta, jotka rajoittavat ankarasti arkielämää. Rahanpuute pakottaa valitsemaan halvinta, aiheuttaa riitoja ja käy kalliiksi, kun esimerkiksi erikoistarjouksista ei ole rahaa ostaa kerralla paljon tavaraa. Köyhyys rajoittaa myös sosiaalista elämää ja osallistumismahdollisuuksia.
Kahden ansaitsijan lapsiperheissä rahatilanne on yleensä hyvä, mutta köyhyysriski kasvaa, jos perhe joutuu kohtaamaan monta köyhyysriskiä. Näitä ovat työttömyys, opiskelu, suuri lapsimäärä ja yksinhuoltajuus. Yhdestä riskistä lapsiperhe yleensä selviytyy.
"Kun riskitekijöitä on useita, kuormasta tulee niin suuri, ettei selkä enää kanna", Ritakallio luonnehtii.
Euroopan unionin määritelmän mukaan köyhyysrajan alapuolella elävät ne, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia koko kökansan mediaanituloista.
STT
Lähdelinkki: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Vanhempien+tulot+m%C3%A4%C3%A4ritt%C3%A4v%C3%A4t+lapsen+tulevaisuutta/1135219327295
***********************
maanantai, lokakuu 31, 2005
Köyhimpien ostovoima alentunut vuodesta 1990
EU:n köyhyysrajalle
matkaa 150 euroa
(Kansan Uutisten Viikkolehti 28.10. 2005)
Fortumin optioilla pienituloisimmat suomalaiset voitaisiin nostaa vuodeksi edes köyhyysrajalle. Nyt toimeentulotuki on 150 euroa kuukaudessa sen rajan alapuolella. Tyypillisellä suomalaisella köyhällä on päivittäisiin menoihin käytettävissä 11 euroa.
KAI HIRVASNORO
1990-luvun suuri lama päättyi yli kymmenen vuotta sitten ja nyt Suomi on rikkaampi kuin koskaan.
Paitsi, että kaikkein huono-osaisimpien lama on jatkunut koko ajan ja jatkuu aina vaan. Lamaa edeltäneeseen aikaan verrattuna köyhät ovat entistäkin köyhempiä. Toimeentulotuen ostovoima on nyt 30 euroa kuukaudessa alempi kuin vuonna 1990.
Sosiaalipolitiikan professori Veli-Matti Ritakallio Turun yliopistosta esitteli tuoreen tutkimuksen työttömien ihmisoikeuspäivillä Järvenpäässä. Hän huomautti, että laman jälkeen Suomen bruttokansantuote on kasvanut yli 40 miljardia euroa. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta köyhyys on jäänyt pysyväksi.
Köyhät ovat köyhtyneet poliittisten valintojen ja päätösten seurauksena, eivät sattumalta.
Veli-Matti Ritakallio sanoi, että näin on käynyt, koska vallitseva poliittinen johtoajatus on tehdä työnteosta kannattavaa kaikissa olosuhteissa ja pienilläkin palkkatuloilla. Tämän takia esimerkiksi pienimmän työttömyysturvan, työmarkkinatuen, indeksikorotuksia on jäädytetty monta kertaa, jotta työttömyys ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Työttömien Valtakunnallisen Yhteistoimintajärjestön puheenjohtajan Lea Karjalaisen mukaan ilman indeksijäädytyksiä työmarkkinatuki olisi 31,50 euroa päivässä. Nyt se on 23,24 euroa.
Vielä takavuosina eduskunnassa kiistettiin usein se, että köyhät olisivat köyhtyneet absoluuttisesti, siis ihan oikeasti. Oikeisto halusi nähdä köyhtymisen suhteellisena ilmiönä, siis niin, että köyhien tulot ovat kasvaneet vain hitaammin kuin muiden. Ritakallio iski nyt ensimmäisen kerran todelliset luvut pöytään: Köyhillä on nyt vähemmän rahaa kuin laman kynnyksellä.
Rikkaat rikastuivat,
köyhät köyhtyivät
Köyhien köyhtyminen on tapahtunut samaan aikaan, kun rikkaat ovat rikastuneet ennennäkemättömällä tavalla. Viikkolehti kertoi noin vuosi sitten tutkimuksesta, jonka mukaan Suomen rikkaimman kymmenyksen tulot kasvoivat vuonna 1990 - 2002 noin 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin, noin 50 000 suomalaisen tulot kasvoivat samaan aikaan 122 prosentilla.
Alimmilla tuloilla eläviä on Ritakallion mukaan noin 250 000. Heidän ongelmansa on nimenomaan vähimmäisturvan tason leikkautuminen.
– Verrattuna kansantalouden kehitykseen vastaavalla ajalla on leikkautuminen ollut hämmästyttävää, sanoi Ritakallio.
Suomalainen toimeentulotuki on tänä vuonna 150 euroa kuukaudessa pienempi kuin EU:n virallinen köyhyysraja. Neljännesmiljoonan suomalaisen nostaminen edes köyhyysrajalle maksaisi suunnilleen saman verran kuin Fortumin 350 ”avainhenkilön” optioiden arvoksi on laskettu, noin 450 miljoonaa euroa, Järvenpäässä laskettiin.
Yksin asuvalla toimeentulotuki on asumiskulujen jälkeen 360 euroa kuukaudessa.
Toimeentulotuki on ollut virallisen köyhyysrajan tasolla viimeksi vuonna 1996. Sen jälkeen ero on yhtä vuotta lukuunottamatta kasvanut jatkuvasti.
Veli-Matti Ritakallio korosti, että köyhien ihmisten lukumäärä on lievästi alentunut vuodesta 1995. Mutta ne jotka ovat köyhiä, ovat sitä entistä syvemmin.
Elämiseen jää
11 euroa päivässä
– Tyypillisellä suomalaisella köyhällä on rahaa päivittäisiin menoihinsa noin 11 euroa, kun asumiskulut on maksettu. Tällä summalla pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkaan samoin kuin pitkäaikaistyöttömän pitää selvitä ravintomenojen lisäksi erinäisistä hankinnoista ja maksuista sekä sosiaalisesta osallistumisesta. 11 euron pitää riittää ruokaan, terveydenhoitoon, siisteyteen, vaatteisiin, kodin hankintoihin, viestimiin, liikkumiseen, harrastuksiin, nautintoihin, vapaa-aikaan, pääsymaksuihin, juhlapäiviin...
Ritakallio muistutti, että köyhyys käy myös kalliiksi. Ilman lehteä ja nykyään internetiä hintaseuranta on vaikeaa. Marketteihin on vaikea päästä ilman autoa. Hamstraamiseen ei ole varaa silloin, kun jotain myydään halvalla.
– Käytännössä köyhän kohtalo on ostaa lähikaupasta päivän tai parin tarpeeseen pienet annokset. Yksikköhinnat tulevat tällä tavoin kaikkein kalleimmiksi.
Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella tehdään viisivuosittain väestökyselyjä, joissa sadat ihmiset ovat kertoneet, mitä köyhyys arjessa merkitsee. 40-vuotias pitkäaikaistyötön luonnehti köyhyyttä näin:”Ei ole rahaa edes ruokaan”Köyhyys on yksinkertaisimmillaan sitä, ettei ole aina rahaa edes ruokaan, laskujen erääntymisiä, huomautuksia ja sitä kautta huomautusmaksuja, vippejä ja lainoja tuttavilta. Kun saa sitten rahaa, se onkin jo mennyt. Ja kierre jatkuu. Entäpä kun on keskittäydyttävä siihen että mistä tämän päivän ruoan saa, et siis oikein voi kiinnostua silloin mistään muusta ja joudut pummaamaan tuttaviltasi, jos sellaisia vielä on, kuitenkin häpeää turhia almuja siinä uskossa, että tulevaisuudessa menee paremmin."
Normien mukaan 11 euron toimeentulotuesta puolet kuluu ruokaan. Muuhun elämiseen jää 5,5 euroa. Asumisen, siisteyden, viestintäkulujen ja liikennemenojen jälkeen varsinaiseen nykyaikaiseen elämään jää 2,5 euroa päivässä. Sillä vietetään vapaa-aikaa ja juhlistetaan esimerkiksi syntymäpäiviä tai joulua.
Veli-Matti Ritakallion mukaan sanoittajavirtuoosi Juha Vainio oli oikeassa riimitellessään, että köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus.
Nykyisessä yhteiskunnassa on köyhän lapsilla oltava yhtälailla kännykkä, tietokone, leffat, hampurilaiset ja OK vaatteet, kirjoitti 38-vuotias yksinhuoltajanainen.
Aika puuttua
tulonjakoon
Veli-Matti Ritakallion mukaan tulonjakoon on jo aika puuttua. Viimesijaista sosiaaliturvaa on nostettava kohtuulliseksi ja niin, että ensisijainen turva on parempi kuin viimesijainen. Samalla viimesijaisenkin on oltava ihmisarvon turvaava.
Ritakallion ratkaisu on lopettaa vähimmäisturvan verottaminen. Esimerkiksi yksin asuva henkilö saa pääkaupunkiseudulla työmarkkinatukea 500 euroa kuukaudessa. Verojen jälkeen käteen jää noin 400 euroa. Vuokra on 300 euroa, johon hän saa asumistukea 240 euroa. Työmarkkinatuesta ja asumistuesta hänelle jää kuukaudessa käteen 640 euroa. Jos tuloa ei olisi verotettu, hän olisi yltänyt lähelle EU:n virallista köyhyysrajaa, joka on 750 euroa kuukaudessa.
Tämän lisäksi henkilöllä on oikeus toimeentulotukeen.
– Pidän merkillisenä, että kunnat ensin verottavat työmarkkinatukea ja sitten palauttavat verottamaansa osuutta toimeentulotukena. Tästä aiheutuu turhaa hallinnointia, joka synnyttää suuria menoja yhteiskunnalle ja tuottaa sosiaaliturvaan tehottomuutta. Onko virallisen köyhyysrajan alapuolelle jäävien tulojen verottamisessa ylipäänsä mieltä? Ritakallio kysyy.
Veli-Matti Ritakallio tietää, että hänen ehdotustaan tullaan arvostelemaan yksityiskohtaisen rahoitussuunnitelman puuttumisesta.
– Vastaukseni tähän on, että puututaan piirun verran viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneeseen tulonjaon eriarvoistumiseen, niin asia on hoidettu.
Köyhyys on jo
sorrettuna elämistä
Sosiaaliturva-lehden järjestämässä seminaarissa syyskuun lopussa puhunut Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamo korosti, että köyhyydessä on kysymys sosiaalisesta konfliktista.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana ansiotaso on kohonnut neljänneksen, mutta esimerkiksi toimeentulotuen perusosa on alentunut kolmella prosentilla. Myös muu perusturva on jäänyt rajusti jälkeen ansiotason kehityksestä. Samaan aikaan verotusta on alennettu voimakkaasti, mikä kertoo intressien eriytymisestä. Hyvin toimeentulevat eivät halua jakaa riskejä huono-osaisten kanssa siinä määrin kuin aiemmin.
– Käytännössä tämä näkyy huono-osaisille suunnattujen palveluiden aliresursointina. Räikein esimerkki on se, että Espoossa eli yhdessä Suomen rikkaimmassa kaupungissa kaupungin köyhimmät ihmiset ovat jo pitkään joutuneet jonottamaan toimeentulotukea jopa kaksi kuukautta. Köyhyys ei ole Suomessa enää vain kehnoja elinoloja, vaan myös alistetussa asemassa ja sorrettuna elämistä, Hiilamo sanoi.
Työttömien ihmisoikeuspäivät järjestettiin nyt jo 12. kerran.
Kirkon yhteiskuntatyön sihteerin Ilkka Sipiläisen mukaan kyse on nimenomaan ihmisoikeuksista.
– Tuntuu, että yhteiskunta pyörii niin kovaa, että se heittää joitakin ihmisiä ulos. Ihmiset voivat väsyä siihen liikkeeseen, jos liikkeellä ei ole mieltä eikä suuntaa, vaan se tapahtuu vain tehostamisen takia.
Ihmisoikeuspäivien tämänvuotinen teema oli ”Seis yhteiskunta – Tahdomme sisään.”
TVY:n puheenjohtaja Lea Karjalainen sanoi teeman tulleen siitä, että ensi vuonna voimaan tulee uusia työttömien etuuksia muuttavia lakeja. Työttömyysturvaan tulee uusia määräaikaisuuksia. Työmarkkinatuen enimmäiskeston jälkeen jäljelle jää enää toimeentulotuki. Työttömiltä viedään lopuksi vielä työttömän statuskin.
posted by Kai Hirvasnoro at 1:51 PM
Lähdelinkki: http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/10/kyhimpien-ostovoima-alentunut-vuodesta.html
*******************
maanantai, huhtikuu 11, 2005
Varallisuusveron poisto lisää tuloeroja edelleen
Näin ökyrikkaille lapioitiin lisää rahaa
(Kansan Uutisten Viikkolehti 11.2. 2005)
Vuonna 1993 toteutettu pääomaverouudistus toi satumaiset rikkaudet kaikkein suurituloisimpien suomalaisten ulottuville ja tuloerot kasvoivat jyrkästi. Nyt superrikkaiden jackpot täydennetään poistamalla varallisuusvero. Tuloerotutkijoiden mukaan siitä seuraa varmasti vain se, että tulo- ja varallisuuserot kasvavat entisestään.
KAI HIRVASNORO
Tuloerot kääntyivät Suomessa selvään kasvuun 1990-luvun puolivälissä. Asiasta ei oltu kovinkaan huolestuneita, koska tuloeroja tarkastellaan perinteisesti tulonsaajakymmenyksittäin ja erot olivat kasvusta huolimatta kansainvälisesti maltilliset.
Perinteinen tarkastelukulma jätti kuitenkin pimentoon sen, mitä todella tapahtui. Esko Ahon porvarihallituksen pääomaverouudistus loi superrikkaille tilaisuuden valtaviin rikkauksiin ja yhteiskunnan huippukerroksen irtiottoon. Vuosina 1990 - 2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia. Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia, mutta todellinen kehityksen kuva aukeaa vasta ensi viikolla julkaistavasta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan erikseen myös suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman, tulokehitystä. Heidän reaalitulonsa kasvoivat 122 prosentilla.
Vertailun vuoksi: Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samassa 12 vuoden jaksossa 1 prosentilla.
Professori Matti Tuomalan, erikoistutkija Marja Riihelän ja erikoistutkija Risto Sullströmin tutkimus Kuponginleikkaajien paluu - Ylimmät tulot ja niiden verotus ilmestyy lähipäivinä Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous ja yhteiskunta -lehdessä. Tuomala esitteli tutkimuksen tulokset keskiviikkona PT:n seminaarissa. Viikkolehti kertoi sen keskeisimmistä havainnoista jo syksyllä.
Tutkimus kertoo suomalaisen yhteiskunnan perusteellisesta muutoksesta viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Verouudistus alkoi vaikuttaa täydellä voimallaan vuonna 1996, jolloin rikkaimpien tulot kääntyivät jyrkkään kasvuun. Rikkain prosentti ansaitsi vuonna 1990 kaikista käytettävissä olevista tuloista 3 prosenttia, mutta vuonna 2002 jo 5,5 prosenttia.
Kun erikseen tarkastellaan vielä ylintä promillea, sitä joukkoa, johon kuuluvat Aatos Erkko ja Björn Wahlroos, niin kehitys oli sitäkin huikeampaa. Tämä 5 000 hyperrikkaan joukko sai vuonna 1990 kaikista tuloista 0,5 prosenttia, mutta huippuvuonna 2000 peräti 2,3 prosenttia.
Verojen välttäminen
helpointa Suomessa
Se, että kysymys on anteliaasta pääomaverotuksesta eikä henkilökohtaisista tiedoista ja taidoista selviää taulukoista, joissa on kuvattu eri tulonsaajaryhmien bruttotulojen koostumus eri vuosina. Vuonna 1990 ylimmän prosentin tuloista 60 prosenttia oli palkkaa ja 14 prosenttia pääomatuloja. Vuonna 2002 palkkatulojen osuus oli pudonnut 40 prosenttiin ja pääomatulojen osuus noussut 52 prosenttiin.
Korkeammin verotettujen yrittäjätulojen osuus on kutistunut lähes olemattomiin.
Eri Pohjoismaissa toteutetuista pääomaverouudistuksista Suomeen luotiin malli, jossa veroilta välttyminen on kaikkein helpointa, Matti Tuomala sanoi keskiviikkona.
- Tästä on annettu sellainen kuva, että Tanskaa lukuunottamatta muut Pohjoismaat omaksuivat saman järjestelmän. Kaukaa katsottuna näin on, mutta tarkempia yksityiskohtia katsomalla Norjan ja Ruotsin järjestelmissä on melkoisia eroja. Uppsalan yliopiston ekonomistit vertailivat eri Pohjoismaiden järjestelmiä. Keskeinen sanoma on se, että Suomen järjestelmä on hyvin linjakas, mutta siinä on kaikkein suurimmat mahdollisuudet muuntaa ansiotuloja pääomatuloiksi. Tavallaan siis suurimmat mahdollisuudet verojen välttämiseen, Tuomala huomautti.
Rikkailla on jo tasavero
Tutkimuksen kuvioista selviää myös se, että suurituloisimpien verotus keveni muita enemmän 1990-luvulla eikä verotus enää heidän kohdallaan kiristy tulojen noustessa. Ylimmän tulokymmenyksen keskimääräinen veroaste on 35 prosentin pinnassa olivat tulot sitten 60 000 euroa tai 120 000 euroa vuodessa. Vuonna 1994 ylimmistä tuloista maksettiin veroa vielä yli 40 prosenttia. Tasavero on siis suurituloisimmille jo toteutettu.
Kun tuloerot 1990-luvulla alkoivat kasvaa, selittäjien armeija totesi, että kyse on ohimenevästä ilmiöstä, joka on sillä erää liki luonnonlaki. Kun ilmiö kuitenkin jatkuu edelleen, tuloerojen kasvua on seurannut hiljaisuus.
Vuoden 2003 ennakkotiedot viittaavat siihen, että tuloerojen kasvu jatkuu edelleen.
Professori Matti Tuomalan ryhmä alkoi selvittää, mikä rooli politiikalla eli verojärjestelmällä on ollut tässä kehityksessä. Ylimmän kerroksen irtioton suuruus yllätti heidätkin.
Tulonjakotilastoja edeltäneet kotitaloustiedustelut ulottuvat vuoteen 1966 asti. Silloin SDP:n puheenjohtajan Rafael Paasion vasemmistoenemmistöinen hallitus toteutti politiikkaa, jonka seurauksena ylimmät tulo-osuudet laskivat selvästi kymmenen vuoden ajan ja tuloerot tasoittuivat. Sen jälkeen ylimpien tulojen suhde pysyi lähes ennallaan kunnes alkoi vuoden 1993 jälkeen kasvaa rajusti.
Toisen demarijohtajan Paavo Lipposen hallitukset eivät asetelmaa luoneet, mutta eivät myöskään siihen puuttuneet.
- Verojärjestelmän progressiivisuus oli pitkään tärkein este sille, etteivät rikkaat päässeet rikastumaan. Nyt koko verojärjestelmän progressiivisuus on vuodesta 1993 lähtien vähentynyt. Tämä on mahdollistanut huipputulojen syntymisen koskien erityisesti pääomatuloja, Matti Tuomala sanoi.
Sulivatko investoinnit
jättiosinkoihin?
Suomessa erikoinen piirre on juuri se, että ansiotulojen kasvu ei selitä tapahtunutta kehitystä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa huippujohtajat, viihdetähdet ja urheilijat rikastuivat, koska palkat nousivat niin voimakkaasti. Suomessa rikkaat rikastuivat, koska pystyivät muuttamaan tulojaan matalammin verotetuiksi pääomatuloiksi ja koska saajalleen verottomia osinkoja alettiin vuodesta 1995 maksaa avokätisesti. Kymmenessä vuodessa osingonmaksu lähes kymmenkertaistui.
Kehityksen kääntöpuoli on se, että yritysten investoinnit ovat laman jälkeen laahanneet alamaissa. Matti Tuomalan mukaan verojärjestelmä saattaa selittää myös tätä.
- Suomessa olisi jo ajat sitten pitänyt tehdä selvityksiä siitä, miten verojärjestelmä vaikuttaa investointeihin. Varsinkin noin hurja osinkojen kasvu pistää ihmettelemään, miksi investoinnit laahaavat. Kävikö sittenkin niin, että kun vuoden 1993 verouudistusta markkinoitiin sillä, että Suomi tehdään houkuttelevaksi investointikohteeksi, niin kävikin päinvastoin? Investoinnit katosivat jonnekin muualle, Matti Tuomala pohti.
Tutkijaryhmä toteaa, ettei verouudistuksen aiheuttama tuloerojen kasvu ole herättänyt minkäänlaista yhteiskunnallista keskustelua.
- Lieneekö tämä kehitys ja sen taustalla oleva mekanismi jäänyt vastuussa olleilta poliitikoiltamme ja keskeisiltä virkamiehiltä huomaamatta? Ainakaan viime vuosien keskustelu pääomatulojen verotuksesta ei muuta todista, he kirjoittavat.
Ryhmän mukaan entinen pääministeri Kalevi Sorsa kantoi huolta tuloerojen kasvusta kirjassaan Ihmisiä ja ilmiöitä.
- Sorsan jälkeen pääministeriksi tulleita ei moinen huoli ole painanut. Nykyisen hallituksen viimeisin anti tuloerokeskusteluun oli varallisuusverosta luopuminen. Siinä toteutui varakkaiden asiaa pontevasti monet vuodet ajaneen verojuristi Edward Anderssonin toive.
- Varallisuusveron poistoa selitettiin mm. investointien kannustamisella. Mitään näyttöä tälle ei ole olemassa. Tulo- ja varallisuuserojen kasvu on ainoa varma seikka, mikä tästä seuraa.
posted by Kai Hirvasnoro at 1:42 PM
Lähdelinkki: http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/04/varallisuusveron-poisto-lis-tuloeroja.html
****************************
lauantai, huhtikuu 09, 2005
Tuloerojen kasvun seurantaa vuodelta 2000
Tuloerot kasvaneet jo neljä vuotta peräkkäin
Huomautus 9.4. 2005:
Tämä uutinen on Kansan Uutisista (http://www.kansanuutiset.fi) kesältä 2000. Tuloerojen kasvusta kiinnostuttiin Suomessa vasta helmikuussa 2005, kun professori Matti Tuomalan ryhmä julkisti tutkimuksensa, jonka mukaan rikkaimman prosentin tulot kasvoivat 1990-luvulla yli 120 prosenttia, mutta pienituloisimman kymmeneksen käytettävissä olevat tulot laskivat. KU:ssa tuloerojen kasvua on seurattu reaaliajassa ja keskustelua asiasta yritettiin herättää heti, kun ensimmäiset merkit kehityksestä olivat nähtävissä. Silloin asia ei kiinnostanut juuri ketään.
KAI HIRVASNORO
[email protected]
Tuloerot kasvoivat vuonna 1998 neljättä vuotta peräkkäin, mutta varsinainen räjähdys nähdään vasta vuoden kuluttua, kun johtajaoptioiden suma näkyy tilastossa.
Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet nyt neljä vuotta peräkkäin. Erityisen nopeaa kasvu on ollut vuodesta 1996, ilmenee Tilastokeskuksen tuoreimmasta tulonjakotilastosta, joka kuvaa tilannetta vuonna 1998. Tuloeroja ovat kasvattaneet varsinkin osinkotulot ja osakkeiden myynnistä saadut voitot, jotka kasvoivat edellisvuodesta lähes 25 prosenttia.
Osingoista ja myyntivoitoista noin 70 prosenttia kasautuu eniten ansaitsevalle kymmenekselle suomalaisista. 1990-luvun lopulla voimakkaasti kuvaan astuneet johtajaoptiot ovat mukana palkkatuloissa. Optioiden tuloeroja lisäävä vaikutus tullee selvemmin mukaan vasta ensi vuonna valmistuvassa tulonjakotilastossa. Vuonna 1998 optioita maksettiin noin miljardi markkaa, viime vuonna jo 4-5 miljardia. Tuloerojen kasvu onkin pitkälti sitä, että rikkain kymmenes kiskoo selvästi eroa muihin.
Pienituloisimpien suhteellinen asema taas heikkenee ja esimerkiksi työttömien käytettävissä olevat tulot ovat keskimäärin laskeneet jo neljä vuotta peräkkäin. Tämä johtuu siitä, että työllisyyden parantuessa työttömien kova ydin, pitkäaikaistyöttömät alkavat olla ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolella.
Omaisuustulot
hurjassa kasvussa
Lähinnä ylimpiin tuloluokkiin kertyvät omaisuustulot kasvoivat 11 prosenttia vuodesta 1997. Samaan aikaan kotitalouksien keskimääräisten käytettävissä olevien tulojen kasvu hidastui. Kotitalouksilla oli tuloja käytössään keskimäärin 146 400 markkaa. Käytettävissä olevat tulot kasvoivat 2,6 prosenttia, kun ne vuotta aiemmin kasvoivat 4,3 prosenttia.
Yrittäjillä oli vuonna 1997 käytettävissä olevia tuloja keskimäärin 220 000 markkaa. Palkansaajien keskimääräinen käytettävissä oleva tulo oli 175 000 markkaa. Ylemmät toimihenkilöt ansaitsivat 229 000 markkaa vuodessa, alemmat toimihenkilöt 158 000 markkaa ja työntekijät 153 000 markkaa.
Työttömiä kotitalouksia vuonna 1998 oli lähes 160 000. Työttömällä oli käytettävissä olevia tuloja noin 75 000 markkaa. Määrä laski edellisvuodesta 3 000 markalla.
Eniten käytettävissä olevat tulot lisääntyivät väestöryhmistä lapsettomilla pareilla, 5 prosenttia. Parien, joilla on lapsia, tulot kasvoivat sen sijaan 3,5 prosenttia. Vähiten tulot lisääntyivät yhden henkilön talouksilla sekä yksinhuoltajilla. Tulonsiirtojen määrä väheni vuonna 1998 työttömyyden ja sitä kautta työttömyyskorvausten vähentymisen takia.
Myyntivoittoja
ja leikkauksia
Tilastokeskus kuvaa tuloeroja ns. Gini-kertoimen avulla. Mitä suurempi indeksi, sitä suuremmat tuloerot. Oheisesta taulukosta (taulukko julkaistu vain lehdessä) näkyy, että lamavuosina tuloerot supistuivat, mutta heti talouden kääntyessä nousuun ne jo vuonna 1993 alkoivat kasvaa lievästi.
Kolmena viimeksi mitattuna vuonna tuloerojen kasvu on ollut nopeaa. Vuosi 1996 oli eräs käännekohta, jolloin omaisuustulot alkoivat kasvaa selvästi. 1996 oli vielä myös leikkausten vuosi, jolloin samaan aikaan pienituloisia koskevia tulonsiirtoja, kuten lasten kotihoidontukea ja asumistukea alennettiin.
Vuosien 1997 ja 1998 kohdalla ei näy enää leikkauksia, vaan kyseessä ovat voimakkaasti kasvaneet myyntivoitot ja osinkotulot. 1990-luvun tuloerojen kasvu näkyy erityisen selvästi, kun suomalaiset jaetaan tulojen mukaan kymmeneen osaan niin, että jokaisessa kymmeneksessä on yhtä paljon tulonsaajia. Pienituloisimman kymmeneksen osuus kaikista tuloista laski 1990-luvulla. Vuonna 1990 he saivat 5 prosenttia kotitalouksien kaikista käytettävissä olevista tuloista, vuonna 1998 enää 4,5 prosenttia.
Tosirikkaat
tekevät eroa
Suhteellinen osuus käytettävissä olevista tuloista aleni 1990-luvulla peräti seitsemässä alimmassa tuloluokassa yhteensä kymmenestä. Toiseksi ja kolmanneksi ylimmässä tuloluokassa suhteellinen osuus pysyi lähes ennallaan, mutta rikkain kymmenesosa on kasvattanut kakkuaan rajusti ja se saa jo yli viidenneksen kotitalouksien tuloista.
Vuonna 1990 rikkain kymmenesosa sai kaikista kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista 18,3 prosenttia, vuonna 1998 jo 21,4. Määrällisesti Suomessa oli silti vielä toissa vuonna vähän todellisia miljonäärejä. Vuonna 1998 yli miljoona markkaa ansainneita oli 119. Vuosien 1999 ja 2000 tulo- ja varallisuustilastot kertovat aikanaan, miten miljonäärien määrä nousi optioiden ja teknokeisarien maassa.
Ja vielä yksi huomio tuloista ja varallisuudesta. Vaikka Suomessa on progressiivinen tulovero, ei lopullinen verotus kehity progressiivisesti, kiitos alhaisen pääomaveron. Yli miljoona markkaa ansainneet maksoivat vuonna 1998 tuloistaan veroa alle 26 prosenttia. Tavallisilla palkansaajilla 27 prosenttia ylittyi jo tuloluokassa 100 000-200 000 markkaa vuodessa. Huipussaan verot olivat, kun tienasi enemmän kuin puoli miljoonaa, mutta vähemmän kuin miljoonan. Silloin verottaja vei tuloista runsaat 36prosenttia.
posted by Kai Hirvasnoro at 3:33 PM
Lähdelinkki: http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/04/tuloerojen-kasvun-seurantaa-vuodelta.html
*************************
"Kunnollinen kunnallinen köyhyyspolitiikka" 10.9.2005
Sosiaaliturva-lehden edeltäjän Köyhäinhoitolehden perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja, valtion vaivaishoidon neuvoja Bruno Sarlin asetti tavoitteeksi köyhyyden juurisyihin puuttumisen ja köyhyyden poistamisen. Koska tavoite on edelleen kaukana, halutiin seminaarissa syventää keskustelua köyhyydestä kunnallisen sosiaalipolitiikan näkökulmasta.
http://www.huoltaja-saatio.fi/mp/db/file_library/x/IMG/31507/file/Koyhyysseminaari16_2005.pdf
************************
http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2005_1_tormalehto.pdf
http://66.249.93.104/search?q=cache:qvN8EsZlYHMJ:www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2005_1_tormalehto.pdf+Kuponginleikkaajien+paluu&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=9&lr=lang_fi
**************************************
Ari Ojapelto Yhteiskuntakeskustelija, kirjailija
Henkilöesittely / Ari Ojapelto: Ari Ojapelto on espoolainen yhteiskuntakeskustelija.
Kirjat:
1. "LISÄÄKÖ AUTOMAATIO KILPAILUKYKYÄ VAI TYÖTTÖMYYTTÄ?" (Tammi / 1989).
2. "Tietoyhteiskunnan harha" (Puijo /1999). Ojapelto kirjoittanut osion otsikolla "TEKNOLOGIA TEKEE IHMISEN TARPEETTOMAKSI".
3. "Optiovoitto koko kansalle - hyvinvointivaltion tulevaisuus" (Gummerus / 1999)", Ojapelto on kirjoittanut osion "TIETOYHTEISKUNNAN VEROPERUSTEET KEHRUUJENNYJEN AJALTA".
4. "Talous ja demokratia" (Like, keväällä v. 2005 ), Ojapelto on kirjoittanut osion: "VIEKÖ GLOBALISAATIO YRITTÄMISEN EDELLYTYKSET?- Ilman ostovoimaa ei ole yrittäjyyttä".
5. "AHNEUDEN AIKA - KUINKA PÄÄOMAN AHNEUS TEKEE TEKNOLOGIAN AVULLA IHMISEN TARPEETTOMAKSI" on tulossa ja sen julkaisuajankohdasta ei ole vielä tarkkaa tietoa.
Lisäksi Ojapelto on toiminut esitelmöitsijänä ja panelikeskustelijana kymmenissä erilaisissa tilaisuuksissa.
Seuraavassa Ojapellon mietelmiä:
Työn automatisointi ja globalisaatio ovat nostaneet valtavasti tuottavuutta. Tästä esimerkkinä nykytilanne, jossa teollisuustuotanto on noin kaksinkertainen ja vienti kolminkertainen verrattuna tasoon vain viitisentoista vuotta sitten. Tämä saavutetaan satoja tuhansia työntekijöitä pienemmällä tekijämäärällä.
Tästä seuraa luonnollisesti, että vauraus on kasvanut ennenkuulumattomasti, mutta se jakautuu aivan uudella tavalla. Tästä enemmän:
80-luvulla teollisuustuotanto kasvoi 35 prosenttia, 90-luvulla ns. lamasta huolimatta peräti 60 prosenttia. Silti massatyöttömyys ei hävinnyt minnekään. Niin sanottu "laaja työttömyys" on yhä 16 prosentin tasolla. Se tarkoittaa työttömiä ja niitä, jotka on tilastollisesti piilotettu jollekin muulle yhteiskunnan elätettävien momentille.
Jo 70-luvun puolivälistä alkaen teollisuuden tuotannon kasvu ja työpaikkojen kasvu erkanivat lopullisesti toisistaan. Siihen asti tuotannon kasvaessa se kasvatti myös automaattisesti työntekijöiden määrää samalla prosenttiyksiköllä. Sen jälkeen teknologia synnytti tuotannon kasvun ilman työpaikkojen kasvua.
Kun pääomat ja markkinat vapautettiin uusliberalismin hengessä, luvattiin kaikille työtä ja hyvinvointia.
Vaikka tuotanto saatiin käyntiin 90-luvulla palkansaajien kurjistamisella eli kahdella devalvaatiolla (yht n. 40%), palkansaajia ei ole uhrauksista palkittu. Palkkojen osuus kansantulosta pieneni kymmenessä vuodessa 55,1 prosentista 45,5 prosenttiin (vv. 1990-2000). Työn teettämistä helpotettiin laskemalla samalla aikajaksolla työantajien sotu-maksuja 14,3 prosentista 11,9 prosenttiin. Pääoma- ja yrittäjätulot sitävastoin kasvoivat 14,6 prosentista 28,1 prosenttiin kansantulosta.
Palkansaajat ja kotitaloudet jäivät nuolemaan näppejään. Funktionaalisessa tulonjaossa on tapahtunut Suomen historian suurin siirtymä palkansaajilta pääomansaajien hyväksi. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 bruttokansantuote kasvoi 500 miljardista markasta 800 miljardiin, ja kasvu meni melkein kokonaan 20 000 rikkaimman suomalaisen taskuun. Sieltä se ei ohjautunut kulutuskysyntään, vaan kasvattamaan vuoden 2000 pörssikuplaa.
Rahaa rikkailla on jo muutenkin liikaa. Niille ei enää löydy mielekästä tuotannollista investointikohdetta kun kaikkesta tuotannosta on jo ylituotantoa. Joka ainoa päivä näyttöpäätöltä toiselle siityy n. 2 000 miljardia dollaria. spekulaatiorahaa. Siitä summasta tarvitaan vain 5-10 prosenttia kaikkiin maailmanlaajuisiin investointeihin ja maailmankauppaan. Loput 90 prosenttia on uhkapelirahaa, jolla heilutellaan kansantalouksia.
EU:n rahaliittoon liittymisen yhteydessä taloustieteilijät lupasivat, että devalvaatiotie on kuljettu lopuun. Valuuttavaihtelujen piti olla lopullisesti ohi. Kuitenkin euron arvo suhteessa dollariin on vaihdellut jo lähes 50 prosenttia ja nykyinen euron yliarvostus haittaa jo pahasti vientikauppaa ja kilpailukykyä. Valuuttojen arvojen heilahtelut ovat myrkkyä työllisyydelle.
Työnantajajärjestöt ja Veronmaksajien keskusliitto ovat propagoineet, että kun rikkaitten annetaan rikastua, he käyttävät rahansa uusiin investointeihin, jolloin syntyy uusia työpaikkoja.
Yritysten investointeja konkretisoi KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkäsen tutkimus: "Mihin katosi kultamuna? - Suomen teollisuuden voitot ja niiden käyttö 1990-luvulla" . Se valottaa karua totuutta, että yritysten investoinnit Suomessa olivat pääasiassa korvausinvestointeja (automaatioon ja teknologiaan, ei uuteen tuotantoon). Pääasiassa "investoinnit" suuntautuivat ulkomaille ja olivat yritysostoja, joilla kaapattiin kilpailija pois markkinoilta ja lisättiin markkinaosuutta. Osalla "investointirahaa" ostettiin yrityksen omia osakkeita, jotta yritysjohtajat saivat keinotekoisesti nostatetuksi yrityksensä pörssikursseja ja siten varmistetuksi optionsa ja bonuksensa.
Pitkänen on tutkinut mihinkä Suomen teollisuuden suurvoitot katosivat 90-luvulla. Kansantalouden toimintaylijäämä kasvoi 90-luvulla hätkähdyttävästi. Toimintaylijäämä vastaa yritysten liikevoittoa, yksityisyrittäjien tuloa ja asuntotuloa. Toimintaylijäämästä 40 prosenttia muodostuu teollisuudesta.
Aikavälillä vv. 1990-2002 teollisuusyritysten voitot kuusinkertaistuivat. Voitot on saatu teknologiaa hyväksikäyttäen pienemmällä henkilökuntamäärällä ja työtahtia kiristämällä. Teknologialla työn tuottavuutta on jatkuvasti kasvatettu Suomessa viimeisten 30 vuoden aikana ja 90-luvulla keskimääräinen tuottavuus kohosi maailman parhaaksi (lähes 7%) ohittaen Yhdysvaltojen (runsas 4%) ja Japanin (vajaa 4%). Työn tuottavuus ylitti reilusti reaalisten työvoimakustannusten tason.
Teollisuusyritysten voitot olivat vuosien 1991-2002 välillä 88 miljardia euroa. Omistajilta otettiin 22 miljardia euroa eli teollisuudella oli käytettävissään yhteensä 110 miljardia euroa. Mitä yritykset sitten tekivät tällä valtavalla rahamäärällä?
Suurin sijoituskohde oli sijoitukset konserniyrityksiin. Suomennettuna se tarkoittaa että yritykset ostivat kilpailijoitaan eli keskittyivät. Sijoitukset konserniyrityksiin olivat yhteensä 52 miljardia euroa. Osinkojakin maksettiin ruhtinaallisesti 24 miljardia euroa, enemmän kuin veroja joita maksettiin 21 miljardia euroa.
Yrityksillä oli vain 4 miljardia euroa velkaa, joten olemattomat investoinnit ( 9 mrd euroa) rahoitettiin suoraan kassasta eikä pankinjohtajia tarvinnut vaivata. Pitkänen ihmetteli, miksi valtavilla voitoilla ei investoitu ja luotu uusia kaivattuja työpaikkoja. Hänen tutkimuksensa kertoo karua kieltä. Suomalaisen työn hedelmistä murto-osa, laman jälkeen vain 10 prosenttia teollisuusyritysten voitoista verojen jälkeen on investoitu uusiin tehtaisiin, koneisiin ja rakennuksiin.
Yli puolet näistä konsernisijoituksista on mennyt ulkomaisiin yrityksiin niin, että yhä suurempi osa myös osingoista menee ulkomaille. Ulkomaisista sijoituksista 84 prosenttia on sijoitettu Eurooppaan. Yhdysvaltoihin on sijoitettu 10 prosenttia ja loput kuusi prosenttia Aasiaan ja muihin maihin. EU-jäsenyyden aikana yritykset ole investoineet Suomeen edes tuotantovälineiden kulumisen määrää, kun niitä verrataan poistoihin.
Pitkäsen mukaan suomalaiset yritykset toimivat paljolti siten, että ne perustavat alakonsernin Hollantiin jossa on holding-yhtiö. Sieltä rahat päätyvät viime kädessä jonnekin muualle. Tämä veivaus tuottaa jokin veroedun jolloin tämä globalisoituminen edistää viime kädessä veronkiertoa.
Suomalaisyritysten voitoista verojen jälkeen on vuosina 1991-2002 valunut ulkomaille melkein puolet. Verojen jälkeen jääneiden voittojen kokonaismäärästä 67 miljardista, ulkomaille on valunut 30 miljardia euroa. Suomalaisella työllä hankittu kansallisvarallisuus ja voitot eivät enää hyödytä sen tekijöitä.
Investoinnit ovat olleet kovasti yksisuuntaisia. Ulkomaalaiset ovat investoineet Suomeen puolta vähemmän kuin suomalaiset ulkomaille. Suomeen tehdyt investoinnit ovat olleet lähinnä vain yritysostoja, jotka eivät luo uusia työpaikkoja.
Yritysjohtajat vaativat yritysveron alentamista kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä. Nyt sitäkin on alennettu 29 prosentista 26 prosenttiin, vaikka EU-maiden keskiarvo on 33 prosenttia. Verotusta on laskettu maailmanlaajuisestikin koko ajan.
Yritysten verokanta on alentunut teollisuusmaissa vuodesta 1984 keskimäärin 50 prosentista 31 prosenttiin vuoteen 2002 mennessä, siis peräti 20 prosenttiyksikköä vajaassa 20 vuodessa. EU-maiden yritysverokanta on kymmenessä vuodessa laskenut 39 prosentista 33 prosenttiin.
Sumessakin on suurituloisten verotusta kevennetty. Helsingin Sanomien selvityksen (2.11. 04) mukaan tuhat suurituloisinta maksoi kaikista tuloistaan veroa 43 prosenttia vuonna 1999, mutta vuonna 2003 enää 34,7 prosenttia.
Huipputuloisten verotus on siis keventynyt 8,3 prosenttiyksikköä viidessä vuodessa, kun keskituloisen palkansaajan verotus on alentunut samaan aikaan 2,6 prosenttiyksikköä.
Esko Ahon porvarihallituksen pääomaverouudistus loi superrikkaille tilaisuuden valtaviin rikkauksiin ja yhteiskunnan huippukerroksen irtiottoon. Vuosina 1990-2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia.
Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia, mutta todellinen kehityksen kuva aukeaa, kun tarkastellaan erikseen myös suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman tulokehitystä. Heidän reaalitulonsa kasvoivat 122 prosenttia.
Vertailun vuoksi: Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samassa 12 vuoden jaksossa 1 prosentilla.
Professori Matti Tuomalan, erikoistutkija Marja Riihelän ja erikoistutkija Risto Sundströmin tutkimus "Kuponginleikkaajien paluu - Ylimmät tulot ja niiden verotus" ilmestyi alkuvuonna 2005.
Ahon verouudistus alkoi vaikuttaa täydellä voimallaan vuonna 1996, jolloin rikkaimpien tulot kääntyivät jyrkkään kasvuun. Rikkain prosentti ansaitsi vuonna 1990 kaikista käytettävissä olevista tuloista 3 prosenttia, mutta vuonna 2002 jo 5,5 prosenttia.
Kun tarkastellaan erikseen ylintä promillea, niin kehitys oli sitäkin huikeampaa. Tämä 5 000 hyperrikkaan joukko sai vuonna 1990 kaikista tuloista 0,5 prosenttia, mutta huippuvuonna peräti 2,3 prosenttia.
Se, että kysymys on anteliaasta pääomaverotuksesta eikä henkilökohtaisista tiedoista ja taidoista selviää taulukosta, jossa on kuvattu eri tulonsaajaryhmien bruttotulojen koostumus eri vuosina.
Vuonna 1990 ylimmän prosentin tuloista 60 prosenttia oli palkkaa ja vain 14 prosenttia pääomatuloja. Vuonna 2002 palkkojen osuus oli pudonnut 40 prosenttiin ja pääomatulojen osuus noussut 52 prosenttiin. Korkeimmin verotettujen yrittäjätulojen osuus on kutistunut lähes olemattomiin.
"Eri Pohjoismaissa toteutetuista pääomaverouudistuksista Suomeen luotiin malli, jossa veroilta välttyminen on kaikkein helpointa", totesi Tuomala.
Tutkimuksen kuvioista selviää myös se, että suurituloisimpien verotus keveni muita enemmän 1990-luvulla eikä verotus enää heidän kohdallaan kiristy tulojen noustessa.
Ylimmän tulomymmenyksen keskimääräinen veroaste on 35 prosentin pinnassa olivat tulot sitten 60 000 euroa tai 120 000 euroa vuodessa.
Vuonna 1994 ylimmistä tuloista maksettiin veroa vielä yli 40 prosenttia. Tasavero on siis suurituloisimmille jo toteutettu.
Kun tuloerot 1990-luvulla alkoivat kasvaa, uusliberalistiset talousprofessorit selittivät, että kyse on ohimenevästä ilmiöstä, joka on sillä erää liki luonnonlaki. Kun ilmiö kuitenkin jatkuu edelleen, tuloerojen kasvua on seurannut hiljaisuus.
Tulonjakotilastoja edeltäneet kotitaloustiedustelut ulottuvat vuoteen 1966 asti. Silloin SDP:n puheenjohtajan Rafael Paasion vasemmistoenemmistöinen hallitus toteutti politiikkaa, jonka seurauksena ylimmät tulo-osuudet laskivat selvästi kymmenen vuoden ajan ja tuloerot tasoittuivat. Sen jälkeen ylimpien tulojen suhde pysyi lähes ennallaan kunnes alkoi vuoden 1993 jälkeen kasvaa rajusti. Toisen demarijohtajan Paavo Lipposen hallitukset eivät pääomaverotusuudistusta luoneet, mutta eivät myöskään siihen puuttuneet.
Suomessa rikkaat rikastuivat, koska pystyivät muuttamaan tulojaan matalammin verotetuiksi pääomatuloiksi ja koska saajilleen verottomia osinkoja alettiin vuodesta 1995 maksaa avokätisesti. Kymmenessä vuodessa osingonmaksu on lähes kymmenkertaistunut.
Rahaa on on tullut miljardikaupalla omistajien taskuihin, mutta investointeihin ei liikene rahaa. Kävikö sittenkin niin, että kun vuoden 1993 verouudistusta markkinoitiin sillä, että Suomi tehdään houkuttelevaksi investointikohteeksi, niin kävikin päinvastoin? Investoinnit katosivat jonnekin muualle.
Myös Yhdysvalloissa yritykset osallistuvat verojenmaksuun entistä vähemmän. Yhtiöiden maksamat verot ovat pudonneet 26 prosenttia, kun taas keskivertoamerikkalaisen verot ovat kasvaneet 13 prosenttia. 1950-luvulla yhtiöiden maksamat verot muodostivat 27 prosenttia liittovaltion tuloista; tänään luku on alle 10 prosentin.
Verokilpailu on joutunut järjettömään kurjistumiskierteeseen, jossa poliitikot ymmärtämättömyytttään kilpailevat itse asiassa siitä, mikä maa suostuu vähiten hyötymään tuotannollisesta toiminnastaan.
Kansainvälinen pääoma ja harmaat sijoittajaeminenssit hymyilevät vinosti sisäänpäin ja kehoittavat poliitikkoja vain "pitämään huolta kilpailukyvystään" ja alentamaan lisää veroja.
Tuotannon kasvua perätään, koska uskotaan, että se lisää valtiolle verotuloja jaettavaksi. Verojen keräämisessä on kuitenkin päässyt muodostumaan teknologian vaikutuksesta paha järjestelmävika.
Automatisoituneet, robotoituneet, tekoälypohjaiset tuotantojärjestelmät ja tietokonepohjaiset itsepalvelujärjestelmät eivät maksa veroja tuotantokyvyn kasvaessa vaan päinvastoin, niiden investoinnit voidaan vähentää verotuksessa. Teknologian hyväksikäyttö tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisääjänä on käytännössä laillistettua veronkiertoa.
Vaikka teollisuustuotanto ja vienti kasvoivat 90-luvulla poikkeuksellisen voimakkaasti, valtion budjetti pysyi koko 90-luvun samalla noin 200 miljardin markan tasolla, vaikka samanaikaisesti valtio myi puolet yrityksistään ja otti yli 400 miljardia velkaa.
80-luvulla valtion budjetti sentään kolminkertaistui, vaikka teollisuustuotannon kasvu oli puolet pienempi. Kasvuun suhteutettuna budjetin pitäisi olla nyt reilusti yli 300 miljardia markkaa (yli 50 mrd euroa), jos valtiovarainministeriö olisi tehtäviensä tasalla ja ulosmittaisi kasvaneesta tuotannosta jaettavaa kansalaisille tuotannon kasvun suhteessa.
90-luvun tuotannon valtavasta kasvusta huolimatta tulonsiirtojen merkitys väheni merkittävästi. Saadut tulonsiirrot muodostivat vuonna 1994 lähes kolmanneksen, mutta vuonna 2002 vain vajaan neljänneksen kotitalouksien bruttotuloista.Niihin ei ollut enää varaa, koska verotusta oli kevennetty merkittävästi. Veroja ja veroluontoisia maksuja kotitaloudet maksoivat kymmenen vuotta sitten 26,4 prosenttia ja vuonna 2002 enää 24,6 prosenttia bruttotuloistaan.
Koska valtionvarainministeriö ei enää kykene ulosmittaamaan tuotannon kasvusta, yhteiskunnalle ja poliitikoille ei enää riitä jaettavaa terveys-, koulutus-, kulttuuri- ja muihin sosiaalipalveluihin. Kilpailukykyä on siis jo haettu romuttamalla vaivalla luotua suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Poikkeuksellisen kovasta kasvusta huolimatta kaikkia yhteiskunnan hyvinvointipalveluita on laman jälkeen supistettu ja maksujen omavastuuosuutta lisätty.
Lipposen hallitus kehi luoneensa yli 300 000 uutta työpaikkaa.
Todellisuudessa työttömyys on parantunut 90-lopulla vain erilaisilla tilastollisilla kepulikonsteilla ja osa-aikaisilla työpaikoilla. Kokonaistyötunnit eivät ole kasvaneet lainkaan Suomessa 90-luvulla.
Vuonna 1989 Suomessa tehtiin kaikenkaikkiaan yhteensä 4 518 miljoonaa työtuntia. Vuonna 2000 kaikki työtunnit olivat enää 4 019 miljonaa työtuntia. Vähennystä reilussa kymmenessä vuodessa 444 miljoonaa.
Vuonna 1989 teollisuudessa tehtiin vastaavasti 988 miljonaa työtuntia. Vuonna 2000 enää 862 miljoonaa. Vähennystä 123 miljoonaa työtuntia.
Vähennys tapahtui 90-luvulla tilanteessa, jossa Suomen teollisuustuotanto kasvoi poikkeukselllisen nopeasti, eli neljä kertaa nopeammin kuin EU-maiden keskiarvo.
Laman pohjalta kasvu oli 90 prosenttia ja lamasta huolimatta 90-luvun koko kasvu oli 60 prosenttia eli melkein kaksi kertaa kovempaa kuin 80-luvulla, jolloin teollisuustuotannon kasvu oli 35 prosenttia. Silloin jo Suomea pidettiin Euroopan Japanina. Lisäksi 90-luvulla vienti peräti kolminkertaistui.
Nyt 2000 luvun alussa normaalin kasvun oloissa työpaikkojen lasku on vain jatkunut. Vuosien 2000-2003 välillä kaikki valtakunnassa tehdyt työtunnit ovat vähentyneet 71 miljoonalla työtunnilla ja teollisuudessa 69 miljoonalla työtunnilla.
Jos tämä ei kerro taloustieteilijöille ja poliitikoille, että markkinaehtoinen täystyöllisyys on nykyisissä teknologisoituneissa teollisuusmaissa mahdottomuus, suhteellisuustajussa on jotain vikaa.
Niin sanotusta Kiina-ilmiöstä meille on uskoteltu, että on oikeudenmukaista siirtää tuotantoa Kiinaan, jotta siellä oleville köyhille saataisiin työtä. Kun monikansallinen yhtiö siirtää tuotantonsa näihin "hikipajoihin", syntyy toki uutta ostovoimaa, mutta vain sadasosa aiemmasta. Maailmanlaajuiset kokonaismarkkinat hyytyvät, koska matalapalkkamaihin syntyvä uusi ostovoima on murto-osa siitä mitä teollisuusmaiden työpaikan menetys hävittää.
Tosiasiallisen hyödyn tuotannon siirrosta korjaa monikansallinen sijoittaja. Niken lenkkarit eivät maksa 10 euroa Tarjoustalossa, vaan hinta pysyy brandytuotteen maksimitasolla riippumatta valmistetaanko ne Kiinassa tai alkuperäisessä teollisuusmaassa. Vastaavasti kiinalainen ei kuukausiansioillaan pysty ostamaan edes yksiä merkkilenkkareita.
Teknologia syö työpaikkoja jopa Kiinassa. Vuosina 1995-2002 Kiina ei kasvattanut vaan menetti teollisuustuotannon työpaikkojaan. Esimerkiksi Nokian Kiinan tehtaan kännykän hinnasta työn osuus on enää vain yksi prosentti. Hikipajojen teknologinen taso lähtee aluksi niin alhaiselta tasolta, että kun sinnekin kilpailukykysyistä viedään länsimainen teknologinen taso, niin teollisia työpaikkoja häviää nopeammin kuin uusien tehtaitten siirtyminen länsimaista niitä sinne tuottaa.
Ilo niistä on siellä lyhytaikaista. Japanin nousun jälkeen tuotantoa siirrettiin Meksikoon, Etelä-Amerikkaan ja Aasian tiikerivaltioihin. Kun halpa työvoima oli kaluttu loppuun kupla puhkesi ja tuotanto siirtyi Kiinaan. Kohta Kiinan kupla puhkeaa, ja tuotanto tulee siirtymään edelleen Intiaan tai Afrikkaan. Jäljelle jäävät vain savuavat rauniot ja miljooniin nousevat työttömät, jotka luulivat pääsevänsä vihreälle oksalle.
Nobel palkittu MIT-eliittiyliopiston emeritusprofessori Paul Samuelson ei enää luota 1800-luvulla eläneen brittiläisen ekonomisti David Ricardon suhteeliseen kilpailuetu-teoriaan. Hän on alkanut julkisesti kysellä, onko yhä korkeammantasoisen tuotannon siirtyminen Kiinaan ja Intiaan enää Yhdysvaltain edun mukaista.
Tästä siirtymisestä kerrotaan amerikkalaisissa viestimissä yhä hälyttävämmässä sävyssä. Business Week-lehti on koonnut useita esimerkkejä "Kiinahinnottelusta", johon amerikkalaiset yritykset eivät millään pysty vastaamaan.
Se koskee perinteisen vesikelkkatuotannon lisäksi nyt myös huipputekniikkaa, jossa Yhdysvalloilla pitäisi olla suhteellinen kilpailuetu. Kiinassa syntyy mikropiirejä 40 prosenttia, reitittimiä ja muuta verkon rautatavaraa 25 prosenttia - ja myös animaatioelokuvia 75 prosenttia
...että vaikka käyttöön tuleva rahamäärä lisääntyy, niin jos pakolliset elämiseen liittyvät menot kasvavat tuloja enemmän se aiheuttaa köyhyyttä? Taidat perikokoomuslaiseen tapaan ymmärtää paremmin pörssikursseja kuin tavallisen ihmisen taloutta.
Kaikkein pienituloisimpien käytössä oleva rahamäärä on lisääntynyt samoin kuin heidän reaalinen ostovoimansakin. Inflaatio on ollut pienempää kuin kuin köyhien käteenjäävän tulon lisäys.
Tämä on ollut nimenomaan Niinistön aloittaman tuloveron alennuslinjan ansiota, jota SDP on punamullassa jatkanut.
On siis hyvä pitää mielessä - ja myös tajuta - nämä käsite-erot:
Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt, koska veronalennusten dynamiikka on antanut lisää ostovoimaa pienituloisille.
Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt, koska hyvätuloisten tulot ovat samaan aikaan lisääntyneet veronalennusten aikaansaaman talouskasvun seurauksena.
Kyse on siis ainoastaan siitä, että ei sotketa käösitteitä, vaan puhutaan siitä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan köyhyydestä.
Muuta tajuttavaa tässä ei ole, sillä sosiologia ja psykologia ovat jo ihan toisia puheenaiheita.
... köyhille."
[Holbrook Jackson (1874 - ?), englantilainen lehtimies, kustantaja ja kirjailija]
Nimimerkki "??????" saattaa hyvinkin löytää käsitykseni vaihtoehtoisista ratkaisuista pääministerien Lipponen & Vanhanen talouspolitiikoille esim. tuolta - - >
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013791467
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013335088
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013305739
Ja lisää sellaisten näkemysten taustoja, joihin itsekin pääosin yhdyn, löytyy vielä alempaa; ja erityisiä vastauksentynkiä nimimerkille "??????" saattaa ajattelevampi lukija löytää eritoten tutkimusprofessori Matti Heikkilän kirjoituksista ja haastatteluista...
*******************
Ari Ojapelto Yhteiskuntakeskustelija, kirjailija
Henkilöesittely / Ari Ojapelto: Ari Ojapelto on espoolainen yhteiskuntakeskustelija.
Kirjat:
1. "LISÄÄKÖ AUTOMAATIO KILPAILUKYKYÄ VAI TYÖTTÖMYYTTÄ?" (Tammi / 1989).
2. "Tietoyhteiskunnan harha" (Puijo /1999). Ojapelto kirjoittanut osion otsikolla "TEKNOLOGIA TEKEE IHMISEN TARPEETTOMAKSI".
3. "Optiovoitto koko kansalle - hyvinvointivaltion tulevaisuus" (Gummerus / 1999)", Ojapelto on kirjoittanut osion "TIETOYHTEISKUNNAN VEROPERUSTEET KEHRUUJENNYJEN AJALTA".
4. "Talous ja demokratia" (Like, keväällä v. 2005 ), Ojapelto on kirjoittanut osion: "VIEKÖ GLOBALISAATIO YRITTÄMISEN EDELLYTYKSET?- Ilman ostovoimaa ei ole yrittäjyyttä".
5. "AHNEUDEN AIKA - KUINKA PÄÄOMAN AHNEUS TEKEE TEKNOLOGIAN AVULLA IHMISEN TARPEETTOMAKSI" on tulossa ja sen julkaisuajankohdasta ei ole vielä tarkkaa tietoa.
Lisäksi Ojapelto on toiminut esitelmöitsijänä ja panelikeskustelijana kymmenissä erilaisissa tilaisuuksissa.
Seuraavassa Ojapellon mietelmiä:
Työn automatisointi ja globalisaatio ovat nostaneet valtavasti tuottavuutta. Tästä esimerkkinä nykytilanne, jossa teollisuustuotanto on noin kaksinkertainen ja vienti kolminkertainen verrattuna tasoon vain viitisentoista vuotta sitten. Tämä saavutetaan satoja tuhansia työntekijöitä pienemmällä tekijämäärällä.
Tästä seuraa luonnollisesti, että vauraus on kasvanut ennenkuulumattomasti, mutta se jakautuu aivan uudella tavalla. Tästä enemmän:
80-luvulla teollisuustuotanto kasvoi 35 prosenttia, 90-luvulla ns. lamasta huolimatta peräti 60 prosenttia. Silti massatyöttömyys ei hävinnyt minnekään. Niin sanottu "laaja työttömyys" on yhä 16 prosentin tasolla. Se tarkoittaa työttömiä ja niitä, jotka on tilastollisesti piilotettu jollekin muulle yhteiskunnan elätettävien momentille.
Jo 70-luvun puolivälistä alkaen teollisuuden tuotannon kasvu ja työpaikkojen kasvu erkanivat lopullisesti toisistaan. Siihen asti tuotannon kasvaessa se kasvatti myös automaattisesti työntekijöiden määrää samalla prosenttiyksiköllä. Sen jälkeen teknologia synnytti tuotannon kasvun ilman työpaikkojen kasvua.
Kun pääomat ja markkinat vapautettiin uusliberalismin hengessä, luvattiin kaikille työtä ja hyvinvointia.
Vaikka tuotanto saatiin käyntiin 90-luvulla palkansaajien kurjistamisella eli kahdella devalvaatiolla (yht n. 40%), palkansaajia ei ole uhrauksista palkittu. Palkkojen osuus kansantulosta pieneni kymmenessä vuodessa 55,1 prosentista 45,5 prosenttiin (vv. 1990-2000). Työn teettämistä helpotettiin laskemalla samalla aikajaksolla työantajien sotu-maksuja 14,3 prosentista 11,9 prosenttiin. Pääoma- ja yrittäjätulot sitävastoin kasvoivat 14,6 prosentista 28,1 prosenttiin kansantulosta.
Palkansaajat ja kotitaloudet jäivät nuolemaan näppejään. Funktionaalisessa tulonjaossa on tapahtunut Suomen historian suurin siirtymä palkansaajilta pääomansaajien hyväksi. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 bruttokansantuote kasvoi 500 miljardista markasta 800 miljardiin, ja kasvu meni melkein kokonaan 20 000 rikkaimman suomalaisen taskuun. Sieltä se ei ohjautunut kulutuskysyntään, vaan kasvattamaan vuoden 2000 pörssikuplaa.
Rahaa rikkailla on jo muutenkin liikaa. Niille ei enää löydy mielekästä tuotannollista investointikohdetta kun kaikkesta tuotannosta on jo ylituotantoa. Joka ainoa päivä näyttöpäätöltä toiselle siityy n. 2 000 miljardia dollaria. spekulaatiorahaa. Siitä summasta tarvitaan vain 5-10 prosenttia kaikkiin maailmanlaajuisiin investointeihin ja maailmankauppaan. Loput 90 prosenttia on uhkapelirahaa, jolla heilutellaan kansantalouksia.
EU:n rahaliittoon liittymisen yhteydessä taloustieteilijät lupasivat, että devalvaatiotie on kuljettu lopuun. Valuuttavaihtelujen piti olla lopullisesti ohi. Kuitenkin euron arvo suhteessa dollariin on vaihdellut jo lähes 50 prosenttia ja nykyinen euron yliarvostus haittaa jo pahasti vientikauppaa ja kilpailukykyä. Valuuttojen arvojen heilahtelut ovat myrkkyä työllisyydelle.
Työnantajajärjestöt ja Veronmaksajien keskusliitto ovat propagoineet, että kun rikkaitten annetaan rikastua, he käyttävät rahansa uusiin investointeihin, jolloin syntyy uusia työpaikkoja.
Yritysten investointeja konkretisoi KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkäsen tutkimus: "Mihin katosi kultamuna? - Suomen teollisuuden voitot ja niiden käyttö 1990-luvulla" . Se valottaa karua totuutta, että yritysten investoinnit Suomessa olivat pääasiassa korvausinvestointeja (automaatioon ja teknologiaan, ei uuteen tuotantoon). Pääasiassa "investoinnit" suuntautuivat ulkomaille ja olivat yritysostoja, joilla kaapattiin kilpailija pois markkinoilta ja lisättiin markkinaosuutta. Osalla "investointirahaa" ostettiin yrityksen omia osakkeita, jotta yritysjohtajat saivat keinotekoisesti nostatetuksi yrityksensä pörssikursseja ja siten varmistetuksi optionsa ja bonuksensa.
Pitkänen on tutkinut mihinkä Suomen teollisuuden suurvoitot katosivat 90-luvulla. Kansantalouden toimintaylijäämä kasvoi 90-luvulla hätkähdyttävästi. Toimintaylijäämä vastaa yritysten liikevoittoa, yksityisyrittäjien tuloa ja asuntotuloa. Toimintaylijäämästä 40 prosenttia muodostuu teollisuudesta.
Aikavälillä vv. 1990-2002 teollisuusyritysten voitot kuusinkertaistuivat. Voitot on saatu teknologiaa hyväksikäyttäen pienemmällä henkilökuntamäärällä ja työtahtia kiristämällä. Teknologialla työn tuottavuutta on jatkuvasti kasvatettu Suomessa viimeisten 30 vuoden aikana ja 90-luvulla keskimääräinen tuottavuus kohosi maailman parhaaksi (lähes 7%) ohittaen Yhdysvaltojen (runsas 4%) ja Japanin (vajaa 4%). Työn tuottavuus ylitti reilusti reaalisten työvoimakustannusten tason.
Teollisuusyritysten voitot olivat vuosien 1991-2002 välillä 88 miljardia euroa. Omistajilta otettiin 22 miljardia euroa eli teollisuudella oli käytettävissään yhteensä 110 miljardia euroa. Mitä yritykset sitten tekivät tällä valtavalla rahamäärällä?
Suurin sijoituskohde oli sijoitukset konserniyrityksiin. Suomennettuna se tarkoittaa että yritykset ostivat kilpailijoitaan eli keskittyivät. Sijoitukset konserniyrityksiin olivat yhteensä 52 miljardia euroa. Osinkojakin maksettiin ruhtinaallisesti 24 miljardia euroa, enemmän kuin veroja joita maksettiin 21 miljardia euroa.
Yrityksillä oli vain 4 miljardia euroa velkaa, joten olemattomat investoinnit ( 9 mrd euroa) rahoitettiin suoraan kassasta eikä pankinjohtajia tarvinnut vaivata. Pitkänen ihmetteli, miksi valtavilla voitoilla ei investoitu ja luotu uusia kaivattuja työpaikkoja. Hänen tutkimuksensa kertoo karua kieltä. Suomalaisen työn hedelmistä murto-osa, laman jälkeen vain 10 prosenttia teollisuusyritysten voitoista verojen jälkeen on investoitu uusiin tehtaisiin, koneisiin ja rakennuksiin.
Yli puolet näistä konsernisijoituksista on mennyt ulkomaisiin yrityksiin niin, että yhä suurempi osa myös osingoista menee ulkomaille. Ulkomaisista sijoituksista 84 prosenttia on sijoitettu Eurooppaan. Yhdysvaltoihin on sijoitettu 10 prosenttia ja loput kuusi prosenttia Aasiaan ja muihin maihin. EU-jäsenyyden aikana yritykset ole investoineet Suomeen edes tuotantovälineiden kulumisen määrää, kun niitä verrataan poistoihin.
Pitkäsen mukaan suomalaiset yritykset toimivat paljolti siten, että ne perustavat alakonsernin Hollantiin jossa on holding-yhtiö. Sieltä rahat päätyvät viime kädessä jonnekin muualle. Tämä veivaus tuottaa jokin veroedun jolloin tämä globalisoituminen edistää viime kädessä veronkiertoa.
Suomalaisyritysten voitoista verojen jälkeen on vuosina 1991-2002 valunut ulkomaille melkein puolet. Verojen jälkeen jääneiden voittojen kokonaismäärästä 67 miljardista, ulkomaille on valunut 30 miljardia euroa. Suomalaisella työllä hankittu kansallisvarallisuus ja voitot eivät enää hyödytä sen tekijöitä.
Investoinnit ovat olleet kovasti yksisuuntaisia. Ulkomaalaiset ovat investoineet Suomeen puolta vähemmän kuin suomalaiset ulkomaille. Suomeen tehdyt investoinnit ovat olleet lähinnä vain yritysostoja, jotka eivät luo uusia työpaikkoja.
Yritysjohtajat vaativat yritysveron alentamista kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä. Nyt sitäkin on alennettu 29 prosentista 26 prosenttiin, vaikka EU-maiden keskiarvo on 33 prosenttia. Verotusta on laskettu maailmanlaajuisestikin koko ajan.
Yritysten verokanta on alentunut teollisuusmaissa vuodesta 1984 keskimäärin 50 prosentista 31 prosenttiin vuoteen 2002 mennessä, siis peräti 20 prosenttiyksikköä vajaassa 20 vuodessa. EU-maiden yritysverokanta on kymmenessä vuodessa laskenut 39 prosentista 33 prosenttiin.
Sumessakin on suurituloisten verotusta kevennetty. Helsingin Sanomien selvityksen (2.11. 04) mukaan tuhat suurituloisinta maksoi kaikista tuloistaan veroa 43 prosenttia vuonna 1999, mutta vuonna 2003 enää 34,7 prosenttia.
Huipputuloisten verotus on siis keventynyt 8,3 prosenttiyksikköä viidessä vuodessa, kun keskituloisen palkansaajan verotus on alentunut samaan aikaan 2,6 prosenttiyksikköä.
Esko Ahon porvarihallituksen pääomaverouudistus loi superrikkaille tilaisuuden valtaviin rikkauksiin ja yhteiskunnan huippukerroksen irtiottoon. Vuosina 1990-2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia.
Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia, mutta todellinen kehityksen kuva aukeaa, kun tarkastellaan erikseen myös suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman tulokehitystä. Heidän reaalitulonsa kasvoivat 122 prosenttia.
Vertailun vuoksi: Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samassa 12 vuoden jaksossa 1 prosentilla.
Professori Matti Tuomalan, erikoistutkija Marja Riihelän ja erikoistutkija Risto Sundströmin tutkimus "Kuponginleikkaajien paluu - Ylimmät tulot ja niiden verotus" ilmestyi alkuvuonna 2005.
Ahon verouudistus alkoi vaikuttaa täydellä voimallaan vuonna 1996, jolloin rikkaimpien tulot kääntyivät jyrkkään kasvuun. Rikkain prosentti ansaitsi vuonna 1990 kaikista käytettävissä olevista tuloista 3 prosenttia, mutta vuonna 2002 jo 5,5 prosenttia.
Kun tarkastellaan erikseen ylintä promillea, niin kehitys oli sitäkin huikeampaa. Tämä 5 000 hyperrikkaan joukko sai vuonna 1990 kaikista tuloista 0,5 prosenttia, mutta huippuvuonna peräti 2,3 prosenttia.
Se, että kysymys on anteliaasta pääomaverotuksesta eikä henkilökohtaisista tiedoista ja taidoista selviää taulukosta, jossa on kuvattu eri tulonsaajaryhmien bruttotulojen koostumus eri vuosina.
Vuonna 1990 ylimmän prosentin tuloista 60 prosenttia oli palkkaa ja vain 14 prosenttia pääomatuloja. Vuonna 2002 palkkojen osuus oli pudonnut 40 prosenttiin ja pääomatulojen osuus noussut 52 prosenttiin. Korkeimmin verotettujen yrittäjätulojen osuus on kutistunut lähes olemattomiin.
"Eri Pohjoismaissa toteutetuista pääomaverouudistuksista Suomeen luotiin malli, jossa veroilta välttyminen on kaikkein helpointa", totesi Tuomala.
Tutkimuksen kuvioista selviää myös se, että suurituloisimpien verotus keveni muita enemmän 1990-luvulla eikä verotus enää heidän kohdallaan kiristy tulojen noustessa.
Ylimmän tulomymmenyksen keskimääräinen veroaste on 35 prosentin pinnassa olivat tulot sitten 60 000 euroa tai 120 000 euroa vuodessa.
Vuonna 1994 ylimmistä tuloista maksettiin veroa vielä yli 40 prosenttia. Tasavero on siis suurituloisimmille jo toteutettu.
Kun tuloerot 1990-luvulla alkoivat kasvaa, uusliberalistiset talousprofessorit selittivät, että kyse on ohimenevästä ilmiöstä, joka on sillä erää liki luonnonlaki. Kun ilmiö kuitenkin jatkuu edelleen, tuloerojen kasvua on seurannut hiljaisuus.
Tulonjakotilastoja edeltäneet kotitaloustiedustelut ulottuvat vuoteen 1966 asti. Silloin SDP:n puheenjohtajan Rafael Paasion vasemmistoenemmistöinen hallitus toteutti politiikkaa, jonka seurauksena ylimmät tulo-osuudet laskivat selvästi kymmenen vuoden ajan ja tuloerot tasoittuivat. Sen jälkeen ylimpien tulojen suhde pysyi lähes ennallaan kunnes alkoi vuoden 1993 jälkeen kasvaa rajusti. Toisen demarijohtajan Paavo Lipposen hallitukset eivät pääomaverotusuudistusta luoneet, mutta eivät myöskään siihen puuttuneet.
Suomessa rikkaat rikastuivat, koska pystyivät muuttamaan tulojaan matalammin verotetuiksi pääomatuloiksi ja koska saajilleen verottomia osinkoja alettiin vuodesta 1995 maksaa avokätisesti. Kymmenessä vuodessa osingonmaksu on lähes kymmenkertaistunut.
Rahaa on on tullut miljardikaupalla omistajien taskuihin, mutta investointeihin ei liikene rahaa. Kävikö sittenkin niin, että kun vuoden 1993 verouudistusta markkinoitiin sillä, että Suomi tehdään houkuttelevaksi investointikohteeksi, niin kävikin päinvastoin? Investoinnit katosivat jonnekin muualle.
Myös Yhdysvalloissa yritykset osallistuvat verojenmaksuun entistä vähemmän. Yhtiöiden maksamat verot ovat pudonneet 26 prosenttia, kun taas keskivertoamerikkalaisen verot ovat kasvaneet 13 prosenttia. 1950-luvulla yhtiöiden maksamat verot muodostivat 27 prosenttia liittovaltion tuloista; tänään luku on alle 10 prosentin.
Verokilpailu on joutunut järjettömään kurjistumiskierteeseen, jossa poliitikot ymmärtämättömyytttään kilpailevat itse asiassa siitä, mikä maa suostuu vähiten hyötymään tuotannollisesta toiminnastaan.
Kansainvälinen pääoma ja harmaat sijoittajaeminenssit hymyilevät vinosti sisäänpäin ja kehoittavat poliitikkoja vain "pitämään huolta kilpailukyvystään" ja alentamaan lisää veroja.
Tuotannon kasvua perätään, koska uskotaan, että se lisää valtiolle verotuloja jaettavaksi. Verojen keräämisessä on kuitenkin päässyt muodostumaan teknologian vaikutuksesta paha järjestelmävika.
Automatisoituneet, robotoituneet, tekoälypohjaiset tuotantojärjestelmät ja tietokonepohjaiset itsepalvelujärjestelmät eivät maksa veroja tuotantokyvyn kasvaessa vaan päinvastoin, niiden investoinnit voidaan vähentää verotuksessa. Teknologian hyväksikäyttö tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisääjänä on käytännössä laillistettua veronkiertoa.
Vaikka teollisuustuotanto ja vienti kasvoivat 90-luvulla poikkeuksellisen voimakkaasti, valtion budjetti pysyi koko 90-luvun samalla noin 200 miljardin markan tasolla, vaikka samanaikaisesti valtio myi puolet yrityksistään ja otti yli 400 miljardia velkaa.
80-luvulla valtion budjetti sentään kolminkertaistui, vaikka teollisuustuotannon kasvu oli puolet pienempi. Kasvuun suhteutettuna budjetin pitäisi olla nyt reilusti yli 300 miljardia markkaa (yli 50 mrd euroa), jos valtiovarainministeriö olisi tehtäviensä tasalla ja ulosmittaisi kasvaneesta tuotannosta jaettavaa kansalaisille tuotannon kasvun suhteessa.
90-luvun tuotannon valtavasta kasvusta huolimatta tulonsiirtojen merkitys väheni merkittävästi. Saadut tulonsiirrot muodostivat vuonna 1994 lähes kolmanneksen, mutta vuonna 2002 vain vajaan neljänneksen kotitalouksien bruttotuloista.Niihin ei ollut enää varaa, koska verotusta oli kevennetty merkittävästi. Veroja ja veroluontoisia maksuja kotitaloudet maksoivat kymmenen vuotta sitten 26,4 prosenttia ja vuonna 2002 enää 24,6 prosenttia bruttotuloistaan.
Koska valtionvarainministeriö ei enää kykene ulosmittaamaan tuotannon kasvusta, yhteiskunnalle ja poliitikoille ei enää riitä jaettavaa terveys-, koulutus-, kulttuuri- ja muihin sosiaalipalveluihin. Kilpailukykyä on siis jo haettu romuttamalla vaivalla luotua suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Poikkeuksellisen kovasta kasvusta huolimatta kaikkia yhteiskunnan hyvinvointipalveluita on laman jälkeen supistettu ja maksujen omavastuuosuutta lisätty.
Lipposen hallitus kehi luoneensa yli 300 000 uutta työpaikkaa.
Todellisuudessa työttömyys on parantunut 90-lopulla vain erilaisilla tilastollisilla kepulikonsteilla ja osa-aikaisilla työpaikoilla. Kokonaistyötunnit eivät ole kasvaneet lainkaan Suomessa 90-luvulla.
Vuonna 1989 Suomessa tehtiin kaikenkaikkiaan yhteensä 4 518 miljoonaa työtuntia. Vuonna 2000 kaikki työtunnit olivat enää 4 019 miljonaa työtuntia. Vähennystä reilussa kymmenessä vuodessa 444 miljoonaa.
Vuonna 1989 teollisuudessa tehtiin vastaavasti 988 miljonaa työtuntia. Vuonna 2000 enää 862 miljoonaa. Vähennystä 123 miljoonaa työtuntia.
Vähennys tapahtui 90-luvulla tilanteessa, jossa Suomen teollisuustuotanto kasvoi poikkeukselllisen nopeasti, eli neljä kertaa nopeammin kuin EU-maiden keskiarvo.
Laman pohjalta kasvu oli 90 prosenttia ja lamasta huolimatta 90-luvun koko kasvu oli 60 prosenttia eli melkein kaksi kertaa kovempaa kuin 80-luvulla, jolloin teollisuustuotannon kasvu oli 35 prosenttia. Silloin jo Suomea pidettiin Euroopan Japanina. Lisäksi 90-luvulla vienti peräti kolminkertaistui.
Nyt 2000 luvun alussa normaalin kasvun oloissa työpaikkojen lasku on vain jatkunut. Vuosien 2000-2003 välillä kaikki valtakunnassa tehdyt työtunnit ovat vähentyneet 71 miljoonalla työtunnilla ja teollisuudessa 69 miljoonalla työtunnilla.
Jos tämä ei kerro taloustieteilijöille ja poliitikoille, että markkinaehtoinen täystyöllisyys on nykyisissä teknologisoituneissa teollisuusmaissa mahdottomuus, suhteellisuustajussa on jotain vikaa.
Niin sanotusta Kiina-ilmiöstä meille on uskoteltu, että on oikeudenmukaista siirtää tuotantoa Kiinaan, jotta siellä oleville köyhille saataisiin työtä. Kun monikansallinen yhtiö siirtää tuotantonsa näihin "hikipajoihin", syntyy toki uutta ostovoimaa, mutta vain sadasosa aiemmasta. Maailmanlaajuiset kokonaismarkkinat hyytyvät, koska matalapalkkamaihin syntyvä uusi ostovoima on murto-osa siitä mitä teollisuusmaiden työpaikan menetys hävittää.
Tosiasiallisen hyödyn tuotannon siirrosta korjaa monikansallinen sijoittaja. Niken lenkkarit eivät maksa 10 euroa Tarjoustalossa, vaan hinta pysyy brandytuotteen maksimitasolla riippumatta valmistetaanko ne Kiinassa tai alkuperäisessä teollisuusmaassa. Vastaavasti kiinalainen ei kuukausiansioillaan pysty ostamaan edes yksiä merkkilenkkareita.
Teknologia syö työpaikkoja jopa Kiinassa. Vuosina 1995-2002 Kiina ei kasvattanut vaan menetti teollisuustuotannon työpaikkojaan. Esimerkiksi Nokian Kiinan tehtaan kännykän hinnasta työn osuus on enää vain yksi prosentti. Hikipajojen teknologinen taso lähtee aluksi niin alhaiselta tasolta, että kun sinnekin kilpailukykysyistä viedään länsimainen teknologinen taso, niin teollisia työpaikkoja häviää nopeammin kuin uusien tehtaitten siirtyminen länsimaista niitä sinne tuottaa.
Ilo niistä on siellä lyhytaikaista. Japanin nousun jälkeen tuotantoa siirrettiin Meksikoon, Etelä-Amerikkaan ja Aasian tiikerivaltioihin. Kun halpa työvoima oli kaluttu loppuun kupla puhkesi ja tuotanto siirtyi Kiinaan. Kohta Kiinan kupla puhkeaa, ja tuotanto tulee siirtymään edelleen Intiaan tai Afrikkaan. Jäljelle jäävät vain savuavat rauniot ja miljooniin nousevat työttömät, jotka luulivat pääsevänsä vihreälle oksalle.
Nobel palkittu MIT-eliittiyliopiston emeritusprofessori Paul Samuelson ei enää luota 1800-luvulla eläneen brittiläisen ekonomisti David Ricardon suhteeliseen kilpailuetu-teoriaan. Hän on alkanut julkisesti kysellä, onko yhä korkeammantasoisen tuotannon siirtyminen Kiinaan ja Intiaan enää Yhdysvaltain edun mukaista.
Tästä siirtymisestä kerrotaan amerikkalaisissa viestimissä yhä hälyttävämmässä sävyssä. Business Week-lehti on koonnut useita esimerkkejä "Kiinahinnottelusta", johon amerikkalaiset yritykset eivät millään pysty vastaamaan.
Se koskee perinteisen vesikelkkatuotannon lisäksi nyt myös huipputekniikkaa, jossa Yhdysvalloilla pitäisi olla suhteellinen kilpailuetu. Kiinassa syntyy mikropiirejä 40 prosenttia, reitittimiä ja muuta verkon rautatavaraa 25 prosenttia - ja myös animaatioelokuvia 75 prosenttia halvemmalla.
Ero vain kasvaa, kun yhä isompi osa insinööreistä siirtyy Kiinaan. Näin tapahtuu, koska kiinalaisista korkeakouluista valmistuu vuosittain yli 300 000 halpaa insinööriä.
Firmoille ja Kiinalle tämä kaikki on hyväksi. Yritysten tuotantokustannukset alentuvat ja tuottavuus parantuu ja kiinalaisille tulee lisää työtä. Muutkin kuin Samuelson ovat kuitenkin alkaneet ihmetellä, mitä amerikkalaiset jatkossa tekevät.
"On hyvinkin mahdollista, että työntekijät kokonaisuudessaan häviävät ja yritysten omistajat voittavat Siitä on syytä olla todella huolissaan", sanoi Harvardin yliopiston ekonomisti Dani Rodrik Business Weekille.
Työttömyys on talouden tunnusluvuista poliittisin. Mikään Ricardon kaunis teoria ei riitä rauhoittamaan poliitikkoa, jonka vaalipiirin tietokoneohjelmoijat kääntävät hampurilaisia Mäkkärissä tai ovat kokonaan työtä vailla.
Amerikkalaisen keskiluokan ahdinko on vapaakaupalle suurempi uhka kuin köyhien hätä.
Rehnin selvitystyöryhmän kannattaa tutustua yhdysvaltalaisen Alliance Capital Managementin tutkimusjohtaja Joe Carsonin tutkimukseen "Who's Stealing China's Manufacturing Jobs?", jonka mukaan Kiinan teollisuustuotannon työpaikat ovat vähentyneet 15 prosenttia (16 miljoonaa työpaikkaa) vuosina 1995-2002.
Yhdysvalloissa teollisuustyöpaikoista katosi 11 prosenttia (vuoden 1979 jälkeen 22 prosenttia huolimatta 77 prosentin talouskasvusta), Brasiliassa 20 prosenttia ja Japanissa 16 prosenttia.
Maailmanlaajuinen teollisuustyöpaikkojen kato on ollut Carsonin tutkimissa maailman 20 johtavassa taloudessa vuosina 1995-2002 keskimäärin seitsemän prosenttia, noin 31 miljoonaa työpaikkaa.
IMF:n arvion mukaan Kiinan työttömyys kaksinkertaistuu tänä vuonna seitsemän prosentin talouskasvun vauhdilla.
Business Week -lehden (7.10.2003) haastattelema Deutsche Bankin Hongkongin toimipisteen ekonomisti Jun Ma arvioi, että jos Kiina haluaa säilyttää työttömyysluvut ennallaan, sen on ylläpidettävä käsittämätöntä 15-20 prosentin vuosittaista viennin kasvuvauhtia.
Onkohan moinen kasvuvauhti nykyisillä pysähtyneillä markkinoilla realistista? Nyt teknologia mahdollistaa maailmanlaajuisen kolonialismin ja vielä vapaan kilpailun ideologian nimissä. Jos Nokian kännykkätehtaan yhden prosentin palkkakustannusten osuus tuotteen tehdashinnasta pakottaa Nokian kilpailukyvyn nimissä siirtämään tuotantonsa Kiinaan, ei siinä kehityksessä enää Rehnin globalisaatioselvitystyöryhmän muutaman prosentin veronkevennytysehdotuksilla ole mitään merkitystä.
Lähdelinkki: http://activatio.tripod.com/maari.htm
http://66.249.93.104/search?q=cache:Nb32qaWbZuwJ:activatio.tripod.com/maari.htm+Kuponginleikkaajien+paluu&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=8&lr=lang_fi
************************
"- -Tuloerot kasvavat Suomessa
Matti Tuomala
Onko tuloerojen kasvu väistämätöntä? Kasvattavatko teknologinen muutos ja globalisoituminen vääjäämättä tuloeroja jatkossakin? Heijastaako tuloerojen kasvu kunakin aikakautena vallassa olevien poliittisten voimien arvostuksia? Viimeaikainen tutkimus näyttäisi osoittavan, että tasaisempi tulonjako suosisi talouskasvua. - -"
http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm
***************************
371. Trends in Top Income Shares in Finland
Julkaisupäivämäärä:
10.8.2005
Tekijät:
Marja Riihelä
Risto Sullström
Matti Tuomala
ISBN:
951-561-570-4 (nid.), 951-561-571-2 (PDF)
Abstrakti:
Kotitalouskohtaisten kulutustutkimus- ja tulonjakotilastoaineistojen avulla tarkastelemme ylimpien tulo-osuuksien kehitystä Suomessa ajanjaksolle 1966 - 2002. Tutkimukset ovat osoittaneet eriarvoisuuden U-muotoisuuden. Sama kehitys on havaittavissa ylimpien tulo-osuuksien muutoksessa. Tuloerot ja ylimmät tulo-osuudet supistuivat 1960-luvun puolesta välistä aina 1990 luvun alkuun asti. 1990-luvun puolen välin jälkeen tapahtui jyrkkä käänne, jolloin ylimmät tulo-osuudet kääntyivät voimakkaaseen kasvuun. Ylimmät tulo-osuudet ylittävät nyt selkeästi 1960-luvun tasot. Keskeistä tähän kasvuun on ollut ennen näkemätön pääomatulojen kasvu. Pääomatulojen osuus suurituloisimman yhden prosentin tuloista oli vuonna 2002 52 prosenttia. Vuonna 1990 tuo osuus oli 14 prosenttia. Pääomatuloissa osinkotulojen kasvu taas on ollut merkittävin tekijä. Vuoden 1993 veroreformilla on ollut keskeinen rooli tähän kehitykseen. Ns. eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa pääomatuloa verotettiin saman suhteellisen veroprosentin mukaan on vähentänyt verotuksen progressiivisuutta ja lisännyt ylimpien tulojen osuutta Suomessa.
Asiasanat: Ylimmät tulo-osuudet, tuloerot, verotus, tuloliikkuvuus
Abstract:
This paper provides new evidence about the evolution of top incomes in Finland over the period 1966 - 2002. Using micro data we construct estimates of shares of top income groups. The paper shows how the proportion of income earned by the very richest one per cent has changed over time. It shows a U-shaped pattern over this period. The total share of the highest earners fell consistently between the mid 1960s and the beginning of the 1990s but then began to rise. The results bring out clearly how the major equalization from the mid 1960s to the mid 1990s has been reversed, taking the shares of top income groups back to levels of inequality or even higher found 40 years ago. The main factor that has driven up the top one per cent income share in Finland after the mid 1990s is in an unprecedented increase in the fraction of capital income which is in 2002 52 per cent of incomes in the top one per cent group. In 1990 this fraction was 14 per cent. Therefore the composition of high incomes at the end of period considered is very different from those earlier years of this period. We argue in this paper that the 1993 tax reform is one of the key factors responsible for this trend. Our results suggest that the decline in income progressivity since the mid 1990s is a central factor explaining the increase of top income shares in Finland.
Key words: Top income shares, inequality, taxation, income mobility
Hinta:
5,8 euroa
Saatavuus:
Saatavana
Muuta:
Julkaisu PDF-muodossa (Publication in PDF format)
http://www.vatt.fi/julkaisut/k/k371.pdf
******************************
Ansiotulojen erot kasvaneet suhteettomiksi
Rikkaimmat suomalaiset tekivät huiman pesäeron muihin tulonsaajiin vuoden 1990 jälkeen. Tuloeroja tuettiin myös verojärjestelmän muutoksilla.
Teknologiateollisuudessa työntekijöiden keskimääräinen vuosiansio oli viime vuonna 28 845 euroa, toimihenkilöiden 32 331 ja ylempien toimihenkilöiden 49 648 euroa.
Yritysjohdon ansiot ovat yleisesti monikymmenkertaisia työntekijöiden palkkoihin verrattuna. Ansiotulojen 20 kärjessä –listalla pienin vuosiansio vuonna 2003 oli 1,2 miljoonaa euroa, suurin 3,4 miljoonaa.
Ovatko erot perusteltuja, Metalliliiton tutkimuspäällikkö Eero Hovi?
– Eivät ole. Anglosaksisissa maissa ja muuallakin käydään keskustelua, mitä tällaiselle pohjattomalla ahneudelle pitäisi tehdä. Yritysjohto on käyttänyt häikäilemättä hyväkseen heikkojen tai välinpitämättömien omistajien antamaa tilaisuutta ja pumpannut rahaa firmasta sen, minkä on irti saanut, Hovi sanoo.
Niin kauan kuin se on tapahtunut laillisissa puitteissa, menettelyä ei Hovin mielestä voida tuomita muuten kuin yleistä moraalia heikentävänä ahneuden esimerkkinä.
– On myös nähty rikollista keinottelua erityisesti Yhdysvalloissa, missä osakekursseihin puhallettiin kupla, jolla taas mahdollistettiin mittavat bonukset. Lähempääkin on esimerkkejä. Onneksi Suomessa ei ole tapahtunut tässä suhteessa mitään kovin dramaattista.
Hovi sanoo yrityksen tilanteen ”heikentyvän tavattomasti, jos muutaman ihmisen taskuun pumpataan rahaa miljoonakaupalla”.
– Kumma kyllä nämä samaiset henkilöt näyttävät olevan kovin vaatimattomia sijoittajia, kun oma yritys on kysymyksessä. Meilläkin on herättänyt huomiota se, että aika suuri osa yritysjohdosta ei näytä uskovan omaan yritykseensä sen vertaa, että sijoittaisi niiden osakkeisiin. Joku Nokia on poikkeus, mutta varsin laajalti näyttää olevan, että rahat pois vaan, Hovi kummastelee.
Rikkaiden irtiotto
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkijat Marja Riihelä ja Risto Sullström sekä professori Matti Tuomala Tampereen yliopistosta osoittivat (Talous & Yhteiskunta 1/2005), miten rikkaat ja varsinkin sen rikkain prosentti tekivät huiman pesäeron muihin tulonsaajiin vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana.
Verratessaan käytettävissä olevien reaalitulojen kasvua eri tulokymmenyksissä he huomasivat, että alimman kymmenyksen tulot eivät kasvaneet juuri lainkaan, mutta ylimmän kymmenyksen jo 44,09 prosenttia.
Kun vertailuun otettiin rikkain prosentti (noin 50 000 ihmistä), todettiin, että heidän tulonsa olivat kasvaneet lähes 122 prosenttia. Tämän ryhmän tuloista yli puolet (52 %) oli peräisin pääomatuloista.
Viime vuosikymmenellä rikkaiden rikastumista tukivat verojärjestelmän muutokset. Suurituloisimpien verotus keveni eniten. Rikkain prosentti on vuodesta 1994 lähtien ollut käytännössä tasaveron piirissä. Veroprosentti on samalla ollut pienempi kuin ansiotulojen verotuksessa.
Vastatulia viritellään
Eero Hovin mielestä yritysjohdon ahneuteen tulee aikanaan tolkku. Vastaliikkeitä on menossa. Hän viittaa mm. Metson nurkkausta yrittäneeseen amerikkalaismiljardööriin, joka pitää itseään pörssiaktivistina ja ristiretkeläisenä yritysjohtajien ahneutta vastaan. Heikkojen omistajien yrityksiin tulee tämän mielestä saada kasvollisia omistajia, jotka luovat vastapainon johdon ahneudelle.
– Meillä tästä aiheesta keskustellaan turhan vähän. Ollaan ujoja ja arkoja sanomaan, että rahastuksessakin pitäisi olla tolkku. Arvostelu kohtuuttomien palkkioiden ulosmittaamista kohtaan on kasvussa. Viimeksi Fortumin johdon poskettomista optioista käytiin poliittisellakin tasolla keskustelua viime keväänä. Samanlaisiin ylilyönteihin tuskin enää syyllistytään, mutta pelisäännöt ovat vielä hakusessa.
Omistajiin puhtia
Omistajapolitiikan heikkouksiin Hovi näkee syitä sijoittajataloudessa, jossa kasvottomat instituutiot omistavat eikä niitä kiinnosta kuin osinko ja osakkeen arvon nousu.
– Nämä omistajat ovat valmiita katsomaan aika löysästi kustannuksia, joita tämän aikaansaamiseksi palkan ja muiden palkkioiden muodossa syntyy. Parannusta tulee, jos suursijoittajat ottavat nykyistä aktiivisemmin osaa omistajapolitiikkaan, myös mitä tulee palkkioiden tasoon ja erilaisiin bonuksiin.
Hovin mielestä siinä tarvitaan avoimuutta ja institutionaalisten sijoittajien ja muiden omistajien sekä myös ay–liikkeen panosta. Keskustelua on syytä käydä, hän korostaa.
Teksti Jouko Hovi
Lähdelinkki: http://www.metalliliitto.fi/portal/suomi/ahjo/2005/19/artikkelit/?id=253
*********************************
http://www.stkl.fi/Marina06/Heikkila.pdf
http://66.249.93.104/search?q=cache:bLQwuQx3wUcJ:www.stkl.fi/Marina06/Heikkila.pdf+Matti+heikkil%C3%A4&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=9&lr=lang_fi
************************
Peruspäivärahaa olisi nostettava
STAKES:in tutkimusprofessorin Matti Heikkilän mielestä köyhyyden vähentäminen ei ole rahasta kiinni: "Monet palkat ovat varsin pienet, silloin sosiaaliturvakaan ei voi olla kovin mittavaa Peruspäivärahaa olisi kuitenkin syytä nostaa, nyt siihen ei ole ollut poliittisia mahdollisuuksia."
Tutkimusprofessori Matti Heikkilä ei kuitenkaan allekirjoita väitteitä että suomalaisen sosiaaliturvan korkea taso estäisi työhön hakeutumista: "Päällimmäisin ongelma on ettei työpaikkoja ole riittävästi ja työpaikat ja työntekijät eivät aina kohtaa. Suomalainen sosiaaliturva on melkoisen niukkaa ja runsaasti on myös heitä jotka jäävät kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolelle. Heitä ei ole määrällisesti kovin paljon, yksikin on kuitenkin liikaa."
Taloudellisesti pieni ongelma
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen STAKES:in tutkimusprofessori Matti Heikkilä on oikea mies jolta voi tiukata miksei Suomen köyhyyttä hoideta pois kun maassa tuntuu riittävän rahaa paljon turhempaankin?: "Sitä sopii ihmetellä. Suomen köyhyysasteeksi lasketaan noin 4 prosenttia, noin 200 000 ihmistä. Taloudellisesti köyhyyden poistaminen ja auttaminen on sittenkin varsin pieni asia, kysymys on ennen kaikkea arvoista ja asenteista, talous- ja moraalipoliittisesta kysymyksestä jota katsotaan eri suunnilta hyvin eri tavalla."
"Useimmat tuntuvat olevan yhtä mieltä että köyhiä pitää auttaa, siihen se samanmielisyys sitten tuntuu loppuvankin. Kuka on köyhä? Miten asia määritellään ja kuka määrittelee? Millä tavalla köyhiä autettaisiin? Näitä erilaisia kysymyksiä tuntuu riittävän loputtomiin ja vastauksissa määritellään suhtautumista koko yhteiskuntaan, paljon muuhunkin kuin köyhiin tai köyhyyteen", tutkimusprofessori Matti Heikkilä puhuu.
Köyhyys varsin erilaista
Tutut kuvat kertovat leipäjonoista, on köyhiä työttömiä ja eläkeläisiä, on köyhiä lapsiperheitä ja köyhiä maanviljelijöitä ja myös köyhiä työntekijöitä, köyhyys tuntuu olevan keskellämme, Suomessa joka on yksi maailman rikkaimmista maista.
Tutkimusprofessori Matti Heikkilä sanoo: "Köyhyyttä voidaan määritellä kovin eri tavoin, kaikista heikoimmin tulevat toimeen perustyöttömyyspäivärahalla ja pienimmillä eläkkeillä sinnittelevät. Toisaalta ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat suunnattomasti, saattaa olla takausvelkoja, elatusmaksuja, monenlaisia rasitteita jotka ovat vieneet ihmisen köyhyyteen. Monet jäävät kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolelle tai perusturva ei riitä kun velat saattavat olla merkittävän suuria. Köyhyys on varsin erilaista, siksi myös köyhyyden hoitaminen on vaikeata. Ihmiset myös suhtautuvat köyhyyteen varsin eri lailla, yksi kokee köyhyytenä sen mikä riittää toiselle, tänä päivänä keitään ihmisryhmiä ei voi määritellä yksinkertaisilla ja yksinkertaistavilla leimoilla. Myös köyhyydestä puhuttaessa täytyy koko ajan ottaa huomioon ihmisten erilaisuus. Joskus tuntuu että Suomessa halutaan edelleen keskustella yleistämällä, se on vain auttamattoman vanhanaikaista ja turhaa eikä johda todella mihinkään", tutkimusprofessori Matti Heikkilä toteaa.
EU toi esiin syrjäytyneisyyden
Tutkimusprofessori Matti Heikkilän mukaan suomalainen tapa keskustella liikkuu monta kertaa aivan liian yleisellä tasolla:
"Köyhyyskäsitettä on laajennettu ryhmiin jotka eivät ole sanan perinteisessä käsityksessä köyhiä. Heikosti toimeentulevat ovat sitten kokonaan oma ryhmänsä, heitä tuntuu myös riittävän. Joskus tuntuu ettei kukaan Suomessa pärjää, vaan kaikilla menee heikosti jollain tapaa. Yksilöintiin ja analysointiin ei haluta mennä, mieluusti liikutaan yleisellä ja periaatteellisella tasolla", Matti Heikkilä puhuu muistuttaen:
"Vasta EU:n vaatiessa Suomelta syrjäytymisen ehkäisemistä koskevan ohjelman asiaan ruvettiin perehtymään tarkemmin. Oli pakko selvittää mitä syrjäytyminen Suomessa merkitsee ja miten syrjäytyminen ilmenee. Aiemmin asiaa oli pyörittely enemmänkin yleisellä tasolla. Samaa syvällisyyttä toivoisi köyhyyskeskusteluun. Pelkkä päivittely ja ihmettely ei riitä."
Köyhyys ei ole kasvanut
Tutkimusprofessori Matti Heikkilän mukaan köyhyyden määrä ei ole Suomessa kasvanut: "Tilanne on pysynyt vuodesta toiseen kohtuullisen vakaana. Tuloerojen kasvu ei sinällään ole kasvattanut köyhien määrää, se on kuitenkin selvää että toisilla on entistä enemmän kulutettavaa, toiset eivät voi kuluttaa ollenkaan Eihän tällainen mikään ihannetilanne ole, ihannetilannetta ei vain taida olla saavutettavissakaan. Sekin riippuu kokonaan katsojien silmistä", tutkimusprofessori Matti Heikkilä sanoo.
"Köyhyys on vain aivan eri tavalla esillä poliittisella asialistalla tänä päivänä kuin aiemmin, asiasta puhutaan paljon. Se on erittäin tärkeätä ja hyvä asia, köyhyydestä keskustelemista ei pidä unohtaa. Puhumisesta olisi vain päästävä tekoihin."
Professori Matti Heikkilä luottaa että köyhyyttä poistetaan myös jatkossa: "Paineet tuntuvat kasvavan. Monet joilla menee kohtuullisen hyvin ihmettelevät miksei hyvinvoinnista voida antaa yhtään enempää kaikista heikoimmin toimeentuleville? Tällainen kysymys on erittäin hyvä."
Sosiaaliturva ei houkuttele
Tutkimusprofessori Matti Heikkilä on ollut mukana seitsemän EU-maan tutkimuksessa jossa on kartoitettu muun muassa sosiaaliturvan määrän ja työhön hakeutumisen yhteyttä: "Suomalainen sosiaaliturva ei ole niin korkea että se estäisi työhön hakeutumista. Suomessahan juuri usein perustellaan sosiaaliturvan alhaisuutta että se kannustaa työhön hakeutumiseen, Suomessa on kuitenkin ennen kaikkea kysymys työpaikkojen vähäisyydestä ja myös iäkkäämpien työntekijöiden syrjäytymisestä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet että useampi vuosi työttömänä perusturvan varassa vie useimmiten köyhyyteen, ratkaisevaa ovat puolison tulot", tutkimusprofessori Matti Heikkilä puhuu.
"Kaikkiaankaan suomalaisen sosiaaliturvan taso ei ole korkea, mieluummin niukka. Jos ihminen elää perusturvalla ei mitään kovin yllättävää voi sattua, ihminen on monella tapaa niukkuuteen sidottu. Ei Suomesta kovinkaan helposti saa mitään "korkean sosiaaliturvan" maata jota jotkut vieläkin puheissaan mainostavat. Kyllä todellisuus on jotain aivan muuta, ikävä kyllä."
Soininvaaran malli edistystä
Tutkimusprofessori Matti Heikkilän mielestä Soininvaaran malli jossa voi tienata jonkin verran eikä sosiaalietuudet heikkene on kannatettava:
"Tällä tapaa ihmiset voivat tehdä muutamia tunteja töitä etuuksia menettämättä. Se on hyvä asia. Toivottavasti tällaisia työpaikkoja löytyy, ainakin pitäisi löytyä, suunta on oikea."
"Mielestäni ihmisillä olisi oltava myös velvollisuus huolehtia jonkinasteisesta työkunnostaan sosiaaliturvan vastikkeeksi. Koko ajan olisi kuitenkin muistettava ihmisten erilaisuus ja yksilölliset mahdollisuudet."
Se on kuitenkin tutkimusprofessori Matti Heikkilän mielestä selvää että peruspäivärahaa olisi nostettava pikaisesti. "Nyt se tuntuu olevan poliittisesti erittäin vaikeata, en oikein ymmärrä miksi. On totta että myös monet palkat ovat alhaisia, silti peruspäivärahaa olisi nostettava, ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Muuten maan hallituksen linja on suunnaltaan oikea; työttömyyden lasku on myös parasta perussosiaaliturvan hoitoa."
"Työttömyyden lasku on ollut hidasta mutta kuitenkin merkittävää. Työttömyyden hoitoon pätee melko pitkälle sama kuin köyhyyden hoitamiseen; kysymys on arvoista, mihin yhteiskunnan varoja sijoitetaan. Mielestäni kenenkään etu ei ole jos Suomessa työttömät ja köyhät lisääntyvät tai ongelmat syventyvät ja kasvavat. Työttömyyden ja köyhyyden hoito on kaikkien suomalaisten parhaaksi. Tätä itsestäänselvyyttä kaikki eivät tunnu tajuavan, ikävä kyllä. Onneksi suhtautuminen köyhyyden poistamiseen on muuttunut myönteisemmäksi", tutkimusprofessori Matti Heikkilä sanoo.
Teksti Jarmo Boberg
Kuva Kalevi Keski-Korhonen
Lähdelinkki vuodelta 2001: http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2001/5/muut/haastattelu.html
***************************
Lokakuu 2003
Ylivelkaantuneet eivät ole kulutushurjastelijoita
Kansalaisten velkaongelmista tuli sosiaalinen ongelma lamavuosina. Vieläkin ylivelkaantuneet saavat taakakseen kulutushurjastelijan ja varomattoman luotonottajan leiman.
Tutkija Jani Erola osoittaa vääräksi väitteet aktiivisesta ylivelkaantumisesta: velkaongelmaiset eivät suhtaudu muita kevytmielisemmin velanottoon, talouteen tai kuluttamiseen. Heillä ei myöskään ole keskimääräistä enemmän velkaa.
Kelan julkaisemasta ja Olli Kankaan toimittamasta kirjasta Laman varjo ja nousun huuma käy ilmi sekin, miten pitkäaikaistyöttömien, yksinhuoltajien, yksin asuvien miesten ja monilapsisten perheiden köyhyys syventyi 1990-luvun loppupuolella. Sosiaaliturvan varassa elävistä vain eläkeläisten tilanne kehittyi suotuisasti.
Julkaisuvapaa 14.10.2003 kello 12.00
Olli Kangas (toim.)
Laman varjo ja nousun huuma. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 72, 2003.
ISBN 951-669-627-9.
Lisätietoja: Olli Kangas, VTT, professori, Turun yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos [email protected], puh. (02) 333 5643 tai (040) 511 7743
Jani Erola, VTM, tutkija, Turun kauppakorkeakoulu, taloussosiologian laitos [email protected], puh. (02) 481 4329
Lisätietoja kirjan muista artikkeleista ja kirjoittajista: Tanja Heikkinen, suunnittelija, Kelan tutkimusosasto [email protected], puh. 020 434 1921
Lähdelinkki: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/131003165215PN?OpenDocument
****************************
http://www.vatt.fi/julkaisut/julkaisu.asp?id=597&ta=1
On kaksi tosiasiaa, jotka on syytä tajuta:
Köyhien tulot ovat lisääntyneet, eli absoluuttinen köyhyys on vänehtynyt.
Myös rikkaiden tulot ovat lisääntyneet, joten suhteellinen köyhyys on lisääntynyt.
Suomessa on edelleen maailman pieninpiin kuuluvat tuloerot.
Syrjäytyminen on sitten toinen juttu, joka ei ole aina yksin rahasta kiinni.
Tunnen Ari Ojapellon. Hän on mainosmiehiä, kuten minäkin, ja ajattelee kiinnostavasti vaikkakin aika populistisesti, olematta silti ihan väärässäkään kuvaillessaan mm. automaation seurauksia pääoman ja työn suhteeseen.
Olen vähän pahoitellut sitä, ettei Ojapellon kirjoittelu ole herättänyt enempää debattia. Se näyttäisi sivullisen silmästä siltä, etteivät asiantuntijat häntä juurikaan noteeraa, mikä johtunee siitä, että Ojapelto kulkee oikopolkuja hypoteesejaan todistellessaan.
... yritä uudelleen. Sitten lopeta. Ei kannata tehdä itsestään täydellistä idioottia", opasteli W.C Fields taannoin aikalaisiaan menestyksen poluille.
Sallittakoon tämä siteeraus nyt erityisesti kohdennettavaksi "Jaba_43:lle", jonka jatkuva uudelleen yrittäminen "suomalaisen köyhyyden" sanallisessa muuttamisessa "toiseksi jutuksi, joka ei ole aina yksin rahasta kiinni"...
Ja sitten vähän tuosta "absoluuttisestakin köyhääntymisestä" - aluksi eli ties kuinka monennen kerran nyt jo "Jaba_43:llekin" - Jaakko Kianderin - Jukka Pekkarisen - Pentti Vartian ja Pekka Ylä-Anttilan kirjan "Suomi maaiolmantaloudessa - Uuden ajan talouspolitiikkaa" sanoin; repetitio mater studiorum est:
"- - Toinen osa tuloerojen kasvua oli erityisesti tulojakauman alimman kymmenyksen suhteellisen ja jopa absoluuttisen aseman heikkeneminen. Syy tähän muutokseen oli yksinkertainen. Tulojakauman alimpiin kymmenyksiin sijoittuvat ne kotitaloudet, joiden tulot suurelta osin muodostuvat erilaisista tulonsiirroista: eläkkeistä, opintorahoista, työttömyyskorvauksista, asumistuesta, kotihoidontuesta ja toimeentulotuesta. Julkisen talouden tasapainon ja työllistymisen kannustimien parantamiseksi tulonsiirtojen tasoa ja kasvua leikattiin ja niiden saannin ehtoja tiukennettiin 1990-luvun puolivälissä. - -" (S. 107).
Kannattaisi lukea enemmän, niin voisi luulla vähemmän...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016440375
Ei ole niin että kaikkein pienituloisimpien käyttöön jäävän euromäärän lisääntyminen merkitsisi heidän reaalisen elintasonsa kohoamista.
Inflaatio ja ostovoima ovat molemmat yleisellä tasolla laskettuja suureita. Niiden perustalta ei voida esittää etteikö köyhien ihmisten saati sitten jonkun yksittäisen köyhän elistaso olisi myös absoluuttisesti laskenut. Tämän toteamiseksi tarvittaisiin erityinen valikoidun kulutuksen mittari. Tällaisena mittarina tällä hetkellä köyhien ihmisten oma kokemus on paljon pätevämpi kuin esittämäsi tyypillinen yleiskäsitteellinen talousliberalistinen todistelu. Se on pelkkää populismia, täydellistä ajattelukyvyttömyyttä. Luulen myös, että sinun kohdallasi se on tietoista valehtelemista.
Toinen juttu sitten on että aina kun köyhyydestä puhutaan siitä ei puhuta siksi että se olisi jokin talouskäsitteillä kuitattava ongelma. Siitä puhutaan siksi että se on yhteiskunnallinen ongelma. Yhteiskunnallisena ongelmana sitä ei ratkaista vain talouden numeroita manipuloimalla, vaan se vaatii sekä sosiaalipsykologista tietämystä että moraalisia valmiuksia astua liberalististen taloustoimijoiden varpaille. On tullut selväksi, että näitä viimemainittuja edellytyksiä sinulta puuttuu.
Kun keskustelemme tämän hetken absoluuttisesta ja/tai suhteellisesta köyhyydestä, niin ei ole oikein relevanttia heitellä sekaan sitaatteja 90-luvun alkupuolelta.
Oisko sulla panna peliin mitään ajan tasalla olevaa sitaattia?
En jatka kinaamista, koska tarkoituksesi on väistää selkeiden käsitteiden käyttöä.
... mutta käytät niitä täysin epäselvällä ja epäjärkevällä tavalla todistellaksesi niillä jotain mitä niillä ei voida todistaa.
Puhumattakaan siitä että varsinaisesta asiasta - absoluuttisen ja suhteellisen köyhyyden tosiasiallisesta olemuksesta ja merkityksestä - et edes halua mitään ymmärtää.
... kun olemme unohtaneet oppimamme."
[Voltaire (1694 - 1778), ranskalainen filosofi ja kirjailija]
Minä kyllä uskoakseni avasin tämän keskustelun eilen viittaamalla eilisiltaina klo 21.00 FST:Debatissa käytävään eli nyt jo käytyyn keskusteluun "suomalaisesta köyhyydestä". On etupäässä "Jaba_43:n" intressissä ollut sen jumputtaminen, että hänen mielestään kaikki rikastuvat, kun esim. herrat Lilius & Wahlroos et al. rikastuvat.
Aika monet tutkijat ja peräti monet tutkimukset ovat aika lailla perustellusti toista mieltä:
Luepa esim. tuolta:
http://www.huoltaja-saatio.fi/mp/db/file_library/x/IMG/31507/file/Koyhyysseminaari16_2005.pdf
******************
"- - Tilastokeskus: Hyvinvointikatsaus 1/2005, ss. 11- 19
”Rikkaat rikastuivat – Entä köyhät?
Tuloerojen kasvun kiistattomin piirre on kaikkein suurituloisimman väestön tulo-osuuden kasvu. Yli puolet heidän bruttotuloistaan oli omaisuus- ja optiotuloja vuonna 2002.
Toimeentuloerojen kasvu 1990-luvun jälkipuoliskolla näkyi erityisesti tulojakauman yläpäässä. Ylimmän tulokymmenyksen reaalitulo oli kolmanneksen korkeampi vuonna 2003 kuin vuonna 1990, uusin tulonjaon ennakkotilasto kertoo. Pienituloisimman kymmenyksen tulotaso oli noussut samalla ajanjaksolla noin kuusi prosenttia. Suurituloiset ovat siis hyötyneet talouskasvusta selvästi muita väestöryhmiä enemmän.
Suurituloisilla tarkoitetaan tulonjakotilastossa ylimpään tulokymmenykseen kuuluvia henkilöitä. Tämän määritelmän mukaan suurituloisia kansalaisia on Suomessa noin puoli miljoonaa. Tässä artikkelissa ylin kymmenys jaetaan vielä kymmenysosiin. Tarkastelun kohteena on ylin sadasosa eli noin 50 000 kansalaista toimeentulojakauman huipulta.
Näin tehden paljastuu, että ylimmän tulokymmenyksen tulo-osuuden nousu selittyy pitkälti ylimmän prosentin tulo-osuuden kasvulla. Itse asiassa merkittävä osa tulonlisäyksestä on kohdistunut ylimpään promilleen eli suurituloisimpaan tuhannesosaan väestöstä. - -”
*****************************************
”- - Suurituloisimpaan sadasosaan kuuluu noin 50 000 suomalaista. Vuonna 2003 tämän klubin jäsenyyden ehtona yhden hengen kotitalouksille oli 56 470 euron vuositulot. Kymmenen vuotta sitten rajana oli 38 450 euroa vuodessa, elinkustannusten nousu huomioiden. - -”
******************************************
YLIN PROSENTTI KASVATTI ENITEN TULO-OSUUTTAAN
”- - Ylin kymmenesosa väestöstä lisäsi tarkasteluajanjaksolla merkittävästi osuuttaan tuloista. Ylimmän kymmenesosan tulo-osuus oli 19,8 prosenttia vuonna 1995, jolloin tuloerojen kasvu alkoi. Vastaava tulo-osuus oli 24,5 prosenttia vuonna 2000, jolloin koko väestön tuloerot olivat korkeimmillaan. Vuonna 2003 tulo-osuus oli 23 prosenttia.
Tuloerojen kasvun kiistattomin piirre on toimeentulojakauman terävimmän huipun tulo-osuuden nousu. - - ”
*******************************************
VEROTUS TASAA TULOEROJA AIEMPAA VÄHEMMÄN
”- - Tulojen hajonnan lisäksi myös varallisuuden jakauma muuttui 1990-luvulla aiempaa epätasaisemmaksi (Säylä 2000, Jäntti 20002). - -
Verotuksen kautta tasataan markkinoilla syntyneitä tuloeroja. Tämä tasaava vaikutus on selvästi vähentynyt 1990-luvulla. Keskimääräisen veroasteen lasku on ollut voimakkainta ylimmässä kymmenyksessä, erityisesti aivan tulojakauman yläpäässä (Riihelä ym. 2005, Suoniemi 2002). - -”
”- - Riihelä, Sullström ja Tuomala (2005) näkevät vuoden 1993 verouudistuksen ja eriytetyn tuloverotuksen syynä verotuksen tuloeroja tasaavan vaikutuksen vähenemislle. Heidän mukaansa nykyinen verojärjestelmä tarjoaa hyvin voittoa tuottavan yrityksen omistajille kannustimen muuntaa tuloja keveämmin verotetuiksi pääomatuloiksi. - -”
*********************************************
MUTTA KAIKKIHAN SAIVAT LISÄÄ KAKKUA?
”- - Kun suhteelliset tuloerot kasvavat, myös absoluuttiset tuloerot kasvavat.
Tiedämme, että alimman kymmenyksen tulo-osuus aleni 4,5 prosentista 3,8 prosenttiin vuodesta 1995 vuoteen 2003.- -”
- - Tulos voidaan tulkita esimerkiksi siten, että suhteellisten tuloerojen kasvun vuoksi hyvinvointi ei ole lisääntynyt samassa suhteessa kuin tulot ovat kasvaneet. - -”
*************************************************
ENTÄ SITTEN?
”- - Kun verrataan alkutilannetta (1995) ja lopputilannetta (2003), ovat kotitalouksien suhteelliset tuloerot siis kasvaneet. Tuloerojen taso on Suomen lähihistoriaa ajatellen korkea. Suomi ei ole enää erittäin pienten tuloerojen maa, vaan se on lähentynyt Keski-Euroopan maiden tasoa (Tilastokeskus 2004). - -”
”- - Suomessa alimman tulokymmenyksen yhden hengen talous sai vuonna 2003 käyttöönsä keskimäärin noin 8000 euroa vuodessa. Kahdellatoista jaettuna se tekee noin 670 euron nettotuloja kuukaudessa. Tulo-osuuden ja keskiarvotulon muutoksen lisäksi täytyy tietysti aina miettiä, riittääkö tämä asumiskustannusten, ravinnon ja muiden pakollisten elinkustannusten lisäksi ihmisarvoiseen elämään tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa. - -
- - Pienituloisimman kymmenesosan reaaliset vuositulot kasvoivat kuusi prosenttia eli 450 euroa, ylimmän kymmenyksen kolmekymmentä prosenttia eli 8000 euroa ja sadasosan noin kuusikymmentä prosenttia eli 27 600 euroa vuodesta 1995 vuoteen 2003.”
(Tutkija Veli-Matti Törmälehto; artikkelin kirjoittaja on tutkija Tilastokeskuksen Taloudelliset olot -yksikössä)
**************************************************
Lähteet (Veli-Matti Törmälehdon käyttämät):
Jäntti (2002): ”Trends in the Distribution of Income and Wealth: Finland 1987 – 1998”.
- -
Riihelä et al. (2005): ”Kuponginleikkaajien paluu: ylimmät tulo-osuudet ja niiden verotus”. Talous ja Yhteiskunta 1/2005).
- -
Suoniemi (2002): ”Verotus, tulonjako ja talouden vakauttaminen: eräitä havaintoja Suomen kehityksestä”. Talous ja Yhteiskunta 3/2002.
- -
Säylä (200): ”Kotitalouksien varallisuus 1998”. SVT, Tulot ja kulutus 2000:26. Tilastokeskus.
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"- - uhteellinen pienituloisuus lisääntynyt
Tuloerojen kasvun ohessa ja osittain myös siitä johtuen on suhteellinen pienituloisuus eli tuloköyhyys selvästi kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa. Tuoreimman tulonjakotilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2004 noin 620 000 pienituloisessa kotitaloudessa asuvaa henkilöä. Tämä oli 12 prosenttia koko väestöstä. Tulonjaon kokonaistilastossa tuloköyhiksi luokiteltuja oli vuonna 2004 noin 100 000 henkilöä enemmän köyhyysprosentin ollessa 13,9. Eroa selittävät tilastojen erot tulo- ja tulonkäyttökäsitteissä, sekä mahdollisesti myös se, että kokonaistilastosta vastauskato puuttuu kokonaan. Tulokäsite-eroista merkittävimpiä ovat laskennallisen asuntoedun ja kotitalouksien välisten tulonsiirtojen puuttuminen kokonaistilastosta. Luotettaviin maakuntatason tulonjakotarkasteluihin ei tulonjakotilasto otosaineistona sovi, joten maakuntien pienituloisuusanalyyseihin käytetään koko väestön kattavia tulonjaon kokonaisaineistoja.
Maakuntien pienituloisuutta selvitettäessä on pienituloisuusrajana käytetty kunkin vuoden koko maan pienituloisuusrajaa. Esimerkiksi vuonna 2004 pienituloisiksi tulevat luokitelluiksi ne henkilöt, joiden kotitalouskohtainen ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo vuodessa jää alle 10 470 euron. Selvästi matalin pienituloisuusaste oli vuonna 2004 Ahvenanmaalla, missä pienituloisten osuus alueen kotitalousväestöstä oli alle 8 prosenttia. Merkille pantavaa on myös se, että Ahvenanmaalla pienituloisuusaste on pysynyt koko tarkastelujakson ajan tasaisen alhaisena.
Korkeimmat pienituloisuusasteet esiintyvät Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. Vuonna 2004 selvästi korkein pienituloisuusaste oli Pohjois-Karjalan maakunnassa, jossa keskimäärin joka viides kotitalousväestöön kuuluva tulee luokitelluksi kotitalouden vuositulojen perusteella pienituloiseksi. - -"
*****************
"- - Pienituloisuus on pitkittymässä
Pitkittyneen pienituloisuuden indeksillä kuvataan sitä, kuinka laajassa määrin samat henkilöt ovat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin vuodesta toiseen. Käytetty määritelmä perustuu EU:n suosituksiin, joissa pitkittyneesti pienituloiseksi luokitellaan ne henkilöt, jotka ovat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin tarkasteltavan tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana vähintään kahtena vuotena.
Pitkittynyt pienituloisuus on lisääntynyt vuodesta 1998 lähtien Suomessa selvästi (kuvio 8). Pitkittyneesti pienituloisia oli Suomessa 4,7 prosenttia väestöstä vuonna 1998. Kuusi vuotta myöhemmin vastaava osuus väestöstä oli kasvanut kolmisen prosenttiyksikköä 7,6 prosenttiin.
Pitkittynyt pienituloisuusaste on ollut Pohjois-Karjalan maakunnassa koko tarkasteluperiodin ajan (vuoden 1998-2004) maakunnista selkeästi korkein. Vähäisintä pitkittynyt pienituloisuus on ollut viime vuosina Ahvenanmaalla. Lisäksi kun muissa maakunnissa pitkittynyt pienituloisuus on ollut kasvussa koko tarkasteluperiodin ajan, on pitkittynyt pienituloisuus pysynyt Ahvenanmaalla ennallaan koko ajan. - -"
***********************
"- - Pysyvämmin huipputuloisia vajaat 30 000 henkilöä
Tutkimuksissa on havaittu, että Suomessa 1990-luvun puolivälissä alkanut tuloerojen voimakas kasvu selittyy lähes täysin väestön rikkaimman prosentin (noin 50 000 henkilöä / tilastovuosi) tuloilla. Vuonna 2004 tähän ryhmään pääsivät ne henkilöt, joiden kotitalouksissa ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo oli vähintään 60 780 euroa vuodessa.
Tulonjaon kokonaisaineistoista voidaan selvittää se, ovatko nämä huipputuloiset ja tuloerojen kasvun taustalla olevat henkilöt samoja vuodesta toiseen. Analogisesti pitkittyneen pienituloisuusindeksin kanssa tässä tarkastellaan pysyvää huipputuloisuutta indeksillä, jossa huipputuloisiksi luokitellaan ne henkilöt, jotka ovat sijoittuneet kotitalouksiensa tuloilla mitattuna rikkaimpaan yhden prosentin väestönosaan kyseisen tilastovuoden lisäksi vähintään kaksi kertaa kolmen edellisvuoden aikana.
Näin määriteltynä pysyvästi huipputuloisia oli Suomessa noin 28 500 henkilöä vuonna 2004 (kuvio 9). Tämä on 1 200 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pysyvästi huipputuloisten lukumäärä on kasvanut jonkin verran, mikä osittain johtuu väestömäärän kasvusta. Suhteellisesti mitattuna pysyvästi huipputuloisia oli 0,55 prosenttia kotitalousväestöstä vuonna 2004. Alimmillaan tämä suhde oli aikavälillä 1998-2004 vuonna 1999, jolloin pysyvästi huipputuloisten osuus oli 0,46 prosenttia väestöstä. - - "
http://www.stat.fi/til/tjkt/2004/tjkt_2004_2006-02-28_kat_001.html
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
PS1. Edellä ylempänä referoitu V-M Törmälehdon kirjoitus löytyy siis Tilastokeskuksen aikakautisen julkaisun eli Hyvinvointikatsauksen numerosta 1/2005.
Siitä vaan lukemisiin ja kirjoittelemisiin. Ja ylistämään Vanhasen - Hinäluoman sailaan oikeistolaista talouslinjaa! - -"
http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2005_1_tormalehto.pdf
http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2005_1.html
Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014119618
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Muuten: Pentti Vartian & Jukka Pekkarisen et al. kirja "Suomi maailmantaloudessa - Uuden ajan talouspolitiikkaa" on kyllä esipuheensa mukaan julkaistu huhtikuussa 2005, joten sen tilastollinen tietämys onko toki aivan muilta vuosilta kuin 1990-luvun alusta...
Sitaatit taas yleensä ovat miltei sitä viisaampi, mitä kauempaa ne ovat ajan hampaat kestäneet...
PS. "Piru on helvetissä positiivinen hahmo."
[Stanislaw Jerzy Lec (1909 - 1960), puolalainen aforistikko, lehtimies ja kirjailija]
...runsaista sitaateista.
... mutta sivistyneistö on suppea", tavataan (itse)ironisesti sanoa.
Olen peräti ilahtunut, että "Jaba_43" ilmaisee tuntevansa Ari Ojapellon. (Kohtahan me joudumme samanlaiseen napalankouteen kuin mihin "Jaba_43" taisi tässä taannoin joutua "JormaKKorhoen" kanssa, kun he muistelivat vuoteitaan Sandiksen suunnalla siinä määrin, että taisivat mennä ihan haminatkin sekaisin?!?)
Minusta Ari Ojapelto on vuosien - tavallaan jo kohta vuosikymmenten - saatossa ollut keskeisistä teknis-taloudellisista ja yleisyhteiskunnallisista kehityskuluista huomattavasti enemmän oikeassa kuin ainutkaan toinen tasavallassa niistä asioista juuri millään forumilla juuri mitä tahansa soopa - kovalla palkalla - työstänyt sailas tai vastaava "talousoppinut" eli "asiantuntija".
Ja kyllähän Ojapellon kirjoituksista - en tohtisi niitä halventavasti kutsua pelkästään "kirjoitteluksi" - on aika ajoin syntynyt myös "debattia". Nimittäin aina silloin, kun hän on sattumoisin esim. puolueettomissa porvarillisissa lehdissä saanut näkemyksiään julkisuuteen. (Yleensähän niitä printtimediassa löytää vain Kansan Uutisista ja joskus kylllä jopa Suomenmaasta.)
Takavuosina Ojapelto (Suomen) teknologiauskovaisten kanssa kävi sangen kovaa keskustelua Yliopisto-lehdessä - ennen kuin lehden päätoimittaja joutui vaihtoon arvioituaan muuatta Jorma Ollila -nimistä hemmoa "hartiattomaksi" . Ainakin yrityksen poikasta oli mm. kansantaloustieteen professorien kanssa, ja Ojapelto oli tuskin silloinkaan yhtäään sen enempää "hypoteeseineen väärässä" kuin arvon proffatkaan (mm. Seppo Honkapohja et al.) ovat olleet lähes tuotteliaimman "tutkimus"historiansa ajan...
"Asiantuntijat" eivät todellakaan ole Ojapeltoa noteeraavinaan, sillä heidän ennusteensa ja "oppinsa" varassa on maa saanut rauhassa kasvattaa tuloeroja, köyhdyttää köyhiä ja rikastuttaa rikkaita, jakaa varallisuuttaa miltei Putinin Venäjän oligarkkien tavoin ja pitää muutenkin ns. lystiä yllä. Ja professorit ovat saaneet kohtuullisia korvauksia "ennusteistaan" ja "tulevaisuuden visioistaan"...
Professori Matti Tuomala on lähes ainoita, joille voitanee antaa ns. puhtaat paperit...
http://www.labour.fi/talousjayhtk/lehtipdf/ty12005.pdf
... tutkijoiden viesti menisi perille. Mutta Jaba tulee toistelemaan (uus)liberalistisia populistisia fraasejaan hamaan hautaan saakka. Siis valehtelemaan.
Tietoisesti.
Meitä on kaksi eläkeläistä. Rahat eivät riitä ruokaan edes kuukaudeksi. Sosiaaliviraston taksoilla ei kukaan elä. Puhelin, digiboksi, laajakaista, koira on ylellisyyttä. Sitten vielä kauheampaa kun itse joutuu kavereille valehtele- maan ja häpeämään omaa rahattomuuttaan. Ehdottavat kaikenlaista kun koirakin sairaustui, ei ole varaa allergiatuotteisiin sun muihin, nytkin lainaksi saatiin eläinlääkäriin rahaa, se on pitkä sentti ens eläkkeiden jälkeen. Emme saa asumistukea. Nyt on vuorossa Pelastusarmejan avustustoimisto jos sieltä saa ruokaa. Sitten men poltamme sätkiä se on nykyisin ylellisyyttä. Emme edes juo viinaa. Viime vuonna rahat vielä riittivät ruokaan. Tätä ei ymmärrä kuin sellainen jolla on meneillään tälläinen elämänvaihe. Eikö Jeésuskin ensin syöttänyt ihmiset ja sitten antoi hengen ravintoa. Kummallakin on pitkä työura takana. Sitten sairastuimme. Emme jaksa vapaaehtoistyöhön sairaus vie veronsa. Sitten eräässä itseapuryhmässä,jossa ei ole sääntöjä pitäisi saada tukea, ollaankin ajamassa pois, koska toinen huutaa tuskaansa. Sairaus hoitamattomana vie ennenaikaiseen hautaan ja pysyvästi kasvikseksi mielisairaalaan. Se on tätä oikeata vertaistukea. Miksi minun on valehteltava ja hävettävä, että olemme köyhiä. Siinä ei mitkään ohjelmat tai hallitukset tajua. Luulevatko että olemme tahallamme sairaita ja meidät pitää uittaa kölin alitse. Kysyn vaan!
Ei ainoatakaan Yhdysvaltoja syyllistävää lausetta koko kirjoituksessa.
Aivan ilmi selvä työtapaturma.
... kurja siedettävää, sietämätön mahdollista ja surkea normaalia", saattaisi Henrik Tikkanen -vainaa hyvinkin arvioida tämän jaballis-krottislaisen "köyhyyskeskustelun" sisältöä ja tasoa.
Jos "Krottisella" on niin kova tarve päästä käsiksi "Yhdysvaltoja syyllistäviin lauseisiin", lienee häntä elämäntuskassaan avitettava. "Krottisen" saattaa olla hyvä edetä vaikkapa seuraavan kirjoituksen linkkien linkkien kautta - kohti kliimaksia! Sieltä Suomen Keskusta rp:n nykyjohdon nykypolitiikkaa kritikoivien kirjoitusten joukosta, sisältä, sivulta ja takaa, saattaa "hyvällä tahdolla" jotakin pientä "kritiikkiä" löytyä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013771311
Guantánamon vankien nimilista julki
Saudi-Arabian kansalaiset vankitukikohdan suurin ryhmä
Julkaistu: 21.4.2006 lehdessä osastolla Ulkomaat / Helsingin Sanomat
BRENNAN LINSEY / AP
Amerikkalaissotilas saattoi vankia Guantánamossa huhtikuun alussa.
JYRI RAIVIO
WASHINGTON. Yhdysvaltain puolustusministeriö on julkaissut ensimmäisen, laajan nimilistan vangeista, joita se säilyttää Guantánamo Bayn vankitukikohdassa Kuubassa.
Vastahakoinen Pentagon oli pakotettu julkistamaan 558:n nimen listan sen jälkeen, kun uutistoimisto AP oli vaatinut sitä oikeusistuimelta ja tuomari oli hyväksynyt AP:n vaatimuksen asiakirjojen julkisuutta koskevan lain perusteella.
Guantánamossa on kuitenkin säilytetty vuoden 2001 jälkeen kaikkiaan 750:tä terrorismin vastaisen sodan vankia, joita Pentagon kutsuu "laittomiksi taistelijoiksi". AP:n saamalta listalta puuttuu siis yhä yli 200 nimeä. AP:lle ei kerrottu syytä tähän.
Vankeja on kaikkiaan 41:stä maasta. Suurin ryhmä on saudit, joita on tai on ollut saarella kaikkiaan 132.
Tämä saa varmasti monet kulmakarvat kohoamaan Washingtonissa. Saudi-Arabia on Yhdysvaltain läheinen liittolainen. Silti selvästi suurin ryhmä syyskuun 11. päivän 2001 terroristeista oli saudeja, ja saudit muodostavat siis suurimman ryhmän Guantánamon "laittomista taistelijoista".
Toiseksi suurin kansallisuusryhmä ovat afganistanilaiset, joita listoilta löytyy 125. Jemeniläisiä on 107.
Listalla on myös tunnettuja nimiä. Pentagon joutui nyt ensimmäisen kerran myöntämään, että vuoden 2001 iskujen epäilty 20. terroristi, Muhammed al-Kahtani, on Guantánamossa.
Kahtani käännytettiin vähän ennen iskuja takaisin Orlandon lentokentältä, jossa häntä vastassa oli terroristiryhmän johtaja Muhammed Atta. Kahtani jäi kiinni Afganistanissa.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch vaatii puolueetonta tutkimusta ja puolustusministeri Donald Rumsfeldin asettamista syytteeseen tavoista, joilla Kahtania on järjestön mukaan vankeusaikana Rumsfeldin tieten kidutettu.
AP:n nyt saamat listat perustuvat Guantánamossa tehtyihin päätöksiin vankien asemasta. Erityinen sotilaista muodostettu tribunaali on päättänyt, ketkä vangit voidaan luokitella "vihollistaistelijoiksi" ja ketkä voidaan päästää vapaiksi.
Viimemainittuun ryhmään kuuluu 39 vankia, joista 29 on päässyt vapaiksi. Saarelle ovat joutuneet jäämään muun muassa kiinalaissyntyiset uiguurit. Heitä ei epäillä mistään, mutta he eivät voi palata kotimaahansa eikä mikään muukaan maa ole suostunut vastaanottamaan heitä.
Syyte on toistaiseksi nostettu vain kymmentä Guantánamon vankia vastaan, eikä yhtään tuomiota ole vielä annettu. Valtaosaa vangeista pidetään saarella vailla minkäänlaisia oikeuksia tai tietoa oikeusprosessista tai vapautumisesta.
Lisää aiheesta:
USA julkisti uuden Guantánamo-listan (9:06)
Lähdelinkki: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Guantánamon vankien nimilista julki/1135219911785
********************
USA julkisti uuden Guantánamo-listan
Julkaistu: 9:06
Linkki nimilistaan
Washington. Yhdysvaltojen puolustusministeriö julkisti maanantaina uuden listan Guantánamon tukikohdassa olleista tai olevista terroristiepäillyistä. Puolustusministeriön tiedottaja sanoi, että 759 nimen listalla ovat kaikki puolustusministeriön valvonnassa olevat Guantánamon vangit.
Vankila aloitti toimintansa 2002 tammikuussa.
Listalla on noin kaksisataa vankia, joiden nimiä ei ole ollut aiemmin julkistetuilla listoilla. Tällä haavaa Guantánamossa on puolustusministeriön mukaan noin 480 vankia. Guantánamosta on lähtenyt kaikkiaan 272 vankia. Heidät on joko vapautettu tai siirretty omien maittensa viranomaisten huostaan.
Puolustusministeriön tiedottaja kieltäytyi sanomasta, olivatko kaikki Guantánamossa olleet vangit listalla. Tämä jätti avoimeksi mahdollisuuden, että Guantánamossa on tai on ollut vankeja, jotka ovat esimerkiksi CIA:n valvonnassa.
Huhtikuun 19. päivä Pentagon julkisti listan 558 vangista. Viranomaisten mukaan listalla olivat kaikki Guantánamon silloiset vangit.
STT–REUTERS–AFP
Lisää aiheesta:
HS 21.4.2006: Guantánamon vankien nimilista julki
Muualla verkossa:
Puolustusministeriön artikkeli ja nimilista (englanniksi)
Lähdelinkki: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/USA julkisti uuden Guantánamo-listan/1135219911551
************************
DoD Releases Names of 759 Current, Former Guantanamo Detainees
By Kathleen T. Rhem
American Forces Press Service
WASHINGTON, May 15, 2006 – Defense officials today released 201 more names of detainees at the U.S. facility at Naval Station Guantanamo Bay, Cuba.
The list released today includes the names of 759 detainees who are or were held at the U.S. detention facility for war on terrorism detainees. The department first released 558 of these names April 19.
Those 558 names were of detainees who had gone through the Combatant Status Review Tribunal process, implemented in July 2004 to give detainees a forum to contest their designation as enemy combatants.
"This approximately 200 didn't attend a CSRT because they were released or transferred from Guantanamo either before the CSRT process was established or & before going through the entire CSRT process," Pentagon spokesman Bryan Whitman told reporters this morning.
Today's release of information is the fourth such release brought about by a lawsuit filed under the federal Freedom of Information Act by the Associated Press.
In March officials released 5,000 pages of transcripts of the Combatant Status Review Tribunals and of another procedure, Administrative Review Boards, designed to be held annually to determine if detainees properly classified as enemy combatants still pose a threat to the United States.
A month later, on April 3, DoD released another 2,000 pages of Administrative Review Board transcripts and 600 pages of submissions made by private attorneys on behalf of detainees.
In total, DoD has released about 7,500 pages of documents pertaining to proceedings concerning detainees at Guantanamo Bay.
Today's release is the result of an agreement made between the Associated Press, the courts and the government, not a direct judicial order resulting from the lawsuit, Whitman said.
"It is by agreement that we are making this list available now," he said. "It is not part of the original lawsuit."
Other information released today includes each detainee's name, internment serial number, country of citizenship, and place and date of birth. Officials did not specify whether this list includes the names of every detainee who is being or has ever been held at Guantanamo Bay.
Related Site:
List of Individuals Detained by the DoD at Guantanamo Bay, Cuba, through May 15, 2006
Lähdelinkki: http://www.defenselink.mil/news/May2006/20060515_5140.html
*****************
List of Individuals Detained by the Department of Defense at Guantanamo Bay, Cuba from January 2002 through May 15, 2006
NameISNCitizenshipPlace of BirthDate of Birth **1((SHARIPOV)), RUKNIDDIN FAYZIDDINOVICH76TajikistanLenenabad, Tajikistan3/15/19732((VAKHIDOV)) SOBIT (ABDUMUKIT) VALIKHONOVICH90TajikistanItsfaratz, Tajikistan11/13/19693ABAHANOV, YAKUB526KazakhstanSemeya, KazakhstanUNKNOWN4ABAS, MOHAMMAD542PakistanVillage 426, PKUNKNOWN5ABASIN, SAID671AfghanistanKhan o Khel, AF1/1/19826ABASSI, FEROZ ALI24United KingdomEntebbe, Uganda10/29/19797ABBAS, YUSEF275ChinaAksu, CH1/1/19808ABD AL MUJAHID, MAHMOUD ABD AL AZIZ31YemenTa'iz, YM8/1/19779ABD AL RAHMAN ABD, ALLAL AB ALJALLIL156YemenAluday, YM12/27/197510ABD AL SATTAR, MUIEEN A DEEN JAMAL A DEEN ABD AL FUSAL309United Arab EmiratesDubai, UAE6/5/197511ABD AL WAHAB, ABD AL MALIK37YemenIbb, YM1/1/197912'ABD AL-RAZAQ 'ABDALLAH HAMID IBRAHIM AL-SHARIKH67Saudi ArabiaShaqara, SA1/18/198413ABDALLAH, MUHAMED HUSSEIN704SomaliaBoor'o, SO1/1/198314ABDALLAH, SAYF BIN46TunisiaMenzil, Tunisia6/24/197315ABDEL AZIZ, ABDULLAH MUHAMMED206Saudi ArabiaAl Medina Menawa, SA9/8/196716ABDELRAHMAN, ABDELRAZAK ALI685LibyaAl Jilat, LY7/17/197017ABDENOUR, SAMEUR659AlgeriaAlgiers, Algeria3/28/197318ABDERRAHMANE, SLIMANE HADJ323DenmarkRoskilde, Denmark8/5/197319ABDUL HAMID, HASSAN KHALIL MOHAMOUD711JordanAmman, JO11/12/196120ABDUL RAHMAN, ABDUL GHAPPAR281ChinaKucha, CH3/15/197321ABDUL SAID, HASSAN435IraqBasra, Iraq4/7/197622ABDUL WAHAB AL ASMR, KHALID MAHOMOUD589JordanIrbid, JO12/16/196323ABDULAHAT, EMAM295ChinaKonashahar, CH6/1/197724ABDULAYEV, OMAR HAMZAYAVICH257TajikistanDushanbe, Tajikistan10/11/197825ABDULGHUPUR, HAJIAKBAR282ChinaGhulja, CH1/1/197426ABDULHEHIM, ADEL293ChinaGhulja, CH10/10/197427ABDULQADIRAKHUN, ABDULLAH285ChinaXinjian, CH6/18/197928ABDUREHIM, DAWUT289ChinaGhulja, CH11/1/197429ABU AL QUSIN, ABDUL RAUF OMAR MOHAMMED709LibyaTripoli, LY1/1/196530ABU BAKR, OMAR KHALIFA MOHAMMED695LibyaAl Bayda, LY1/1/197231ABU GHANIM, MOHAMMED RAJAB SADIQ44YemenSanaa, YM1/1/197532ABU RAHMAN, ABDUL RABBANI ABD AL RAHIM1460PakistanUNKNOWN1/1/196933ABULWANCE, YAMATOLAH116AfghanistanKandahar, AF1/1/197734ACHAB KANOUNI, IMAD164FranceCasablanco, MO3/6/197735ACHEZKAI, HAJI MOHAMMED KHAN104AfghanistanKabul, AF1/1/197736ADAM GUL, ATAULLAH525AfghanistanKhushawa, AF1/1/198237ADAM, MOHAMMED SADIQ454UzbekistanKonduz, AF1/1/197338ADIL, AHMED260ChinaKashkar, CH1/1/197339AHJAM, AHMED ADNAN326SyriaHalab, SY5/1/197740AHMAD, ABDUL956AfghanistanRoy E Sang, AF1/1/195441AHMAD, ABDULLAH TABARAK56MoroccoCasablanca, MO12/12/195542AHMAD, AHMAD ABD AL RAHMAN267SpainCueta, SP9/22/197443AHMAD, BASHIR1005PakistanChah Kote Wala, PK1/1/1976
** Birth dates that state "1/1/XX" indicate unknown month and day of birth.
5/15/2006
1
Lähdelinkki: http://www.defenselink.mil/news/May2006/d20060515 List.pdf
..muutamalla rivillä vastata edes siihen, mitä olisit humaanina ihmisenä tarjonnut EU:n korvikkeeksi Itä-Euroopan maille. Tarjoat linkkejä pitkän rivin, niissä ei asiasta mainita mitään. Ja jos siellä on jotain, voit varmasti asian tiivistää, olethan kouluja käynyt mies.
Myöskään en tarkoittanut että Bushin puheita pitää hänen omalla äidinkielellään täällä toistaa. Varmasti tajuat etten osaa Englantia. Mutta mikä kummallisinta, olen alkanut epäillä ettet sinä osaa Suomea.
Myöskin Ruotsinkielentaitoni on , jag heter, tasoa, että olisit voinut, kun kerran suosittelet jotain ohjelmaa minulle edes asian Suomentaa. Tuskin se olisi sivistystasoasi heikentänyt.
Tälläiset kesustelut voisivat joskus jopa asia tasolla olla mielenkiintoisia, jos niissä perusteltaisiin omat kannat omin sanoin. Täällä ovat tietysti suosittuja henkilöön käyvät keskustelut, ja niinhän se on, ihmiset ovat aina kiinnostavia. Jos mainostatkin jotain, laita aina kuvasi mainokseen, se kannattaa.
Mitä köyhyyteen tulee, niin tuskin se loppuu Sailas roskakoriin heittämällä. Mutta se voisi kyllä lisätä köyhyyttä.
Olit kannattanut Jäätteenmäen valintaa Keskustan puheenjohtajaksi. Hänen merkittävimmäksi teokseen jäi veronalennus, aivan Kokoomuksen mallin mukaan. Lisääntyikö sillä sitten köyhyys vai vähentyikö, osaatko vastata tähän helppoon kysymykseen. Epäilen ettet vanhoihin kaavoihisi kangistuneena voi uskoa muuhun kun sosialistiseen avunantoon.
Yrittäjä joutuu elämään aina epävarmuudessa, edes kahden viikon työsopimusta ei useinkaan ole. Tälläisestä elämästä on tulossa käytäntö yhä enemmän tulevaisuudessa, sitä vastaan voi kyllä taistella, mutta tappio siinä tulee.
Parhaiten sitä vastaan kyllä taisteltaisiin tasaamalla irtisanomisriskiä, eli tehtäisiin irtisanominen, jos kerran ei työtä ole, helpommaksi. Tällöin yrittäjän ei tarvitsisi pitää työtekijää riskinä, kuten se nyt on.
Mutta epäilen ymmärryskykyäsi tässä suhteessa vajavaiseksi, enkä odota muuta vastausta kun linkkejä. Mutta jos jonkin oman mielipiteesi joskus saisi, olisin iloisesti yllättynyt.
... molemmat kohtuullisia ryyppääjiä, jotka asuvat kohtuullisen mukavassa talossa, tuossapa porvarisluokan kuva."
[George Bernard Shaw (1856 - 1950), irlantilainen näytelmäkirjailija]
Ylen ruåtsinkielinen FST: Debatt maanantai-iltana - kesken Suomi - Kanada -ottelun - näkyy saaneen ainakin uskollisimmat "köyhien ystävät" ainakin toisella silmällään seuraamaan myös II valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroosin (rkp), kansanedustaja Bjarne Kalliksen (ks.) ja professori Markus Jäntin keskustelua "suomalaisesta köyhyydestä".
Sitoutumattomalle porvarisnimimerkille "Jaba_43" toki täytyy vastata, että mitenkään "hurskas olo" ei totta totisesti tulle kenellekään, joka joutuu näkemään avoimin silmin sen tosiasian, ettei esim. "Jaba_43:n" väitteet siitä, että "veronalennukset ovat lisänneet nimenomaan kaikkein pienituloisimpien ostovoimaa" kestä alkuunkaan kriittistä arviointia.
Surullinen tosiasia näet on se, että - toisin kuin niin jabat ja mvv:t ja krottiset yrittävät väittää - myös absoluuttinen köyhyys lisääntyi etenkin kahdella Paavo Lipposen (sd.) pääministerikaudella - eikä juuri paremmalta näytä Matti Vanhasenkaan (kesk.) hallinnon aikana.
Pitänee aivan lainattaman "Suomi maailmantaloudessa - uuden ajan talouspolitiikkaa" -kirjaa, joka kuuluu Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitranjulkaisusarjaan (Sitra 269; Edita 2005).
Kirjan ovat yhteistyössä kirjoittanet Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Pentti Vartia, Etlatieto Oy:n toimitusjohtaja ja Etlan tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Antila, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Kiander ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen ent. johtaja ja nykyisin valtionvarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen.
Aloitetaanpa ensin ns. suhteellisilla tuloeroilla:
"- - Vuoteen 1990 asti sekä pieni- että suurituloisten reaalitulot kasvoivat selvästi. Vuosina 1990 - 95 molempien ryhmien tulot pyysyivät lähes ennallaan. Sen jälkeen, vuosina 1995 - 2001, suurituloisten tulot kasvoivat noin 35 prosenttia. Pienituloisten tulot sen sijaan supistuivat aluksi vuoteen 1999 asti, mutta nousivat sen jälkeen hiemen. Toisin sanoen rikkaat rikastuivat nopeammin ja enemmän kuin köyhät. Pienituloisimpien reaalitulot kasvoivat vuosikymmenen aikana vain 5 prosenttia. - -" (S. 105)
"- - Tulonjakoa voidaan tarkastella myös vertaamalla suuri- ja pienituloisimman kymmenyksen keskitulojen suhdetta. Tätä mittaria käyttäen tuloerot supistuivat selvästi vuosina 1970-90, kun pienituloisten käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat nopeammin kuin suurituloisten. Tämä johtui lähinnä sosiaaliturvan parantumisesta ja verotuksen kiristymisestä. 1990-luvulla tapahtui käänne, jonka seurauksena tuloerot kasvoivat selvästi. Vuonna 1990 suurituloisten tulot olivat keskimäärin noin 3,6-kertaiset pienituloisiin verrattuna. Vuoteen 1999 mernnessä suhdeluku nousi peräti 4,8:aan eli tasolle, joka vallitsi viimeksi 1960-luvulla. - -" (S. 106)
"- -Tärkeitä tekijöitä muutoksen taustalla olivat 1990-luvun suuri työttömyys sekä palkka- ja pääomatulojen välisen funktionaalisen tulonjaon muutos. Omaisuustulot kasvoivat moimakkaasti samalla, kun verojen ja tulonsiirtojen tuloeroja kaventava vaikutus heikentyi. -- Tulojakauman ylimmässä kymmenyksessä tapahtunut merkitävin muutos oli omaisuustulojen huomattava kasvu. Samaan aikaan myös pääomatulojen verotus keventyi tehtyjen verouudistusten tuloksena, minkä seurauksena suureta brutto-omaisuustulojen kasvusta seurasi myös suuri nettotulojen eli käytettävissä olevien tulojen kasvu. - -" (S. 107)
Ja sitten vähän tuosta "absoluuttisestakin köyhääntymisestä":
"- - Toinen osa tuloerojen kasvua oli erityisesti tulojakauman alimman kymmenyksen suhteellisen ja jopa absoluuttinsen aseman heikkeneminen. Syy tähän muutokseen oli yksinkertainen. Tulojakauman alimpiin kymmenyksiin sijoittuvat ne kotitaloudet, joiden tulot suurelta osin muodostuvat erilaisista tulonsiirroista: eläkkeistä, opintorahoista, työttömyyskorvauksista, asumistuesta, kotihoidontuesta ja toimeentulotuesta. Julkisen talouden tasapainon ja työllistymisen kannustimien parantamiseksi tulonsiirtojen tasoa ja kasvua leikattiin ja niiden saannin ehtoja tiukennettiin 1990-luvun puolivälissä. - -" (S. 107).
Joten "Jaba_43:n" jatkuva keuhkoaminen tyyliin "hyvin hoidettu talous on köyhän paras ystävä" saattaisi voida olla totta, mutta ei ole sitä suinkaan automaattisesti, kuten jabojen ja mvv:veitten presidentinvaalikisassa toiseksi selvinnyt "työväen" ehdokas Sauli Niinistö yritti uutterasti kansantaloustiedettä vulgarisoiden vakuuttaa.
Kiintoisaa on, miten sinnikkäästi "Jaba_43" jaksaa jankuttaa sitä, miten "hallitus ymmärtää jatkaa kokoomuksen viitoittamaa talouspolitiikkaa". Siinä näet hän osuus kutakuinkin oikeaan, surullista kyllä. Uusoikeistolaisen talouspolitiikan toteuttajaksi ei siten hallitustasolla tarvitakaan ollenkaan kokoomusta, mikä vissisti sitten saa nimimerkin jatkuviin sosiaalipornoiluihinsa. Pelättävissä sattaa pikemminkin - "Jaba_43:n" hallituskoalitiounelmien kannalta - olla se, että näin oikeistolaista politiikkaa ei pystyisi toteuttamaan ollenkaan sellainen hallitus, jossa kokoomus olisi mukana! Tämäkin lienee niitä politiikan kummajaisia?
Tuossa olen yrittänyt vastailla ensiksi vähän "mvv:n" sitoutumattomalle antisosialistiselle porvariystävlle "Jaba_43:lle", jonka soisi joskus vaivautuvan viittaamaan - poliittista potaskaa(nsa) tälle saitille jatkuvalla syötöllä tuottaessaan - edes hivenen itseään tietäväisempiin tahoihin...
Ja sama vika on kyllä "mvv:llä".
"- -Myöskin Ruotsinkielentaitoni on , jag heter, tasoa, että olisit voinut, kun kerran suosittelet jotain ohjelmaa minulle edes asian Suomentaa. Tuskin se olisi sivistystasoasi heikentänyt", purkaa sydäntään hän, joka on yleensä ilmoittanut, ettei lainkaan lue tai katso mitään, jota hänelle olen näillä kapi(ai)silla saiteille tiedonhippusiksi tarjoillut. Ajattelin, että samapa tuo, jättääkö hän katsomatta ruåtsinkielisen FST:n köyhhyskeskustelun sitten suomeksi tai ruåtsiksi. (Tai jättääkö lukematta George W. Bushin puheen englanniksi.)
Olen kuitenkin varma, että "mvv" toki tietää, että valtaosa FST:n ohjelmista on suomeksi tekstitettyjä, joten "tiedontorjunnalle" on tästälähin(kin) keksittävä paremmat selitykset.
Ohjelma tulee muuten uusintana 20.5.2006 [ Lördag 20.5.06 kl 18.30 i FST ], joten kannattaa varmaan jättää silloinkin katsomatta?
"- -Mitä köyhyyteen tulee, niin tuskin se loppuu Sailas roskakoriin heittämällä. Mutta se voisi kyllä lisätä köyhyyttä", päättelee "mvv". En toki tiedä, minkä vuoksi ja vastauksena mihin?
"- -Olit kannattanut Jäätteenmäen valintaa Keskustan puheenjohtajaksi. Hänen merkittävimmäksi teokseen jäi veronalennus, aivan Kokoomuksen mallin mukaan. Lisääntyikö sillä sitten köyhyys vai vähentyikö, osaatko vastata tähän helppoon kysymykseen. Epäilen ettet vanhoihin kaavoihisi kangistuneena voi uskoa muuhun kun sosialistiseen avunantoon", ihmettelee "mvv" niin ikään.
Siihen voin vastata, että liki kolmenkymmenen ajan politiikkaa pelkästään sivusta seurattuani helmikuussa 2002 päätin aktivoitua sen verran, että todella tarmokkaasti olin - toki vain yhtenä pienenä eli sangen vähäisenä osatekijänä - mukana siinä (keskustan) kentän "kansannousussa", joka Hämeenlinnassa kesäkuussa 2002 nosti nykyisen europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen ensin keskustan puheenjohtajaksi ja sitten vuoden 2003 menestyksekkään vaalituloksen myötä ensimmäisenä naisena Suomen pääministeriksi.
Jo hetimmiten kun Jäätteenmäen hallituksen yli 50 A4 liuskaa sisällään pitänyt ohjelma julkistettiin, kritisoin sitä vaalikamppailun - ja edellisten oppositiovuosien aikana - annettujen "lupausten" sangen vähälle huomiolle jättämisestä.
Ja kuten nyt sitten ensin Vanhasen - Kalliomäen ja sitten Vanhasen - Heinäluoman hallinnon aikana on "tullut lihaksi", varsin aiheellisesti.
Asiantilan on havainnut itse Anneli Jäättenmäki itsekin. Jo moneen otteeseen [mm. Suomenmaan haastattelussa 14.10.2004 / Haastattelu Suomenmaassa: Palkkapuheista unohtuu tasa-arvo / Jäätteenmäki arvostelee miehistä tupo-keskustelua
14.10.2004)] hän on kovin sanoin arvostellut vuoden 2003 hallitusohjelman toteuttamista:
"- -Suomessa tasa-arvon edistyminen on Jäätteenmäen mielestä pysähtynyt. Keskustan europarlamentaarikko kyselee vuonna 2003 laaditun hallitusohjelman perään."
Jokunen viikko sitten Jäätteenmäki niin ikään Suomenmaan haastattelussa kritisoi Vanhasen - Heinäluoman regimen oikeistolaista - lähinnä pelkästään veronalennuksilla höystettyä talouspolitiikkaa, mistä saattaisin päätellä, että itseni tavoin Jäätteenmäkikin saattaisi ajatella niin, ettei köyhyys ainakaan vähene sailaan uusoikeistolaisella yleisellä yhteiskuntapolitiikalla...
Tuo "EU:n korvikkeet Itä-Euroopan maille" onkin todella monimutkainen juttu. Luulenpa niin, että nyt jo EU:n jäseninä olevissa maissa, kuten esim. Puolassa ja muutamassakin Baltian maassa, sangen suuret kansanjoukot joutuvat tuumaamaan, että mikäköhän olisi voinut olla "se korvike", joilla myös heidän konkreettisia elinehtojaan olisi nykyistä paremmin voitu turvata ja/tai jopa parantaa.
Ja luulenpa niin, että moniaalla taholla on herätty ymmärtämään se, ettei EU:n itälaajentumisen taustalla ole - primaarisesti - ollut niinkään Itä-Euroopan maiden kansalaisten elinolosuhteiden parantaminen kuin se, että EU:n perustaja- ja sittemmin siihen liittyneiden maitten omien kotimarkkina-alueitten kasvattaminen.
Pettymykseksi "mvv:lle" vastaan myös hänen "yrittäjäpoliittisiin" harhoihinsa. Suomessa työntekijöitten irtisanomissuoja on läntisten talouksien kehnoimpia. Ja se on ollut yksi syy mm. semmoiseen ilmiöön, jossa Suomesta on ollut helppo siirtää - esim. Wärtsilän diesel-tehdas Turusta - toiseen EU-maahan eli Italiaan.
Lienen sikäli kummajainen näiden saittien keskustelijaksi, että olen ansainnut vaellukseni varhemmissa vaiheissa toimeentuloni paitsi SAK- ja STTK-laisten työntekijä- että taannoisten SYKLiläisten yrittäjäjärjestöjen palveluksessa (koulutus-, tiedotus- ja toiminnanjohtotehtävissä), sen lisäksi että olen "palvellut" myös julkista hallintoa ja Suomen ruåtsinkielistä (suur)pääomaa. Jonkinmoinen näkemys 1960-luvun puolestavälistä on siten syntynyt minullekin, joten "vajavaisen ymmärryskykyni" puitteissa totean "mvv:n" näkemysten olevan - näissäkin asioissa - olevan peräti "rajoittuneet", tekisi mieli sanoa, että suorastaan sieltä a(u)nuksen puolelta.
Joten lukemaan enemmän kovaa faktaa "suomalaisesta köyhyydestä" pääsee tuolta, aivan ikiomista kirjoituksistani ja mielipiteistäni, toki sidottuna tiukkaan tilastolliseen faktarekvisiittaan suomalaisesta yhteiskunnasta - - >
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015925512
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015622961
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015565249
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015620051
http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2005/9/muut/haastattelu.html
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014096423
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014097879
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014100598
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014119618
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014146156
Ja sitten katsomaan vaikkapa netitse FST:Debatin köyhyyskeskustelua tuolta - - >
http://www.yle.fi/fst/programguide3.php?pid=30798102813
... ja vertaamaan sitä nimimerkki "Jaba_43:n" vankkaan "asiantuntemukseen" esim. tuosta:
"Tuleeko sinulle hurskas olo...
Kirjoittanut: Jaba_43 15.5.2006 klo 14.16
...kun herkuttelet köyhyysohjelmilla?
Pidä mielessäsi, kun katsot ohjelmaa, että Lipposen hallitusten aloittamat ja Jäätteenmäen & Vanhasen hallitusten jatkamat veronalennukset ovat lisänneet nimenomaan kaikkein pienituloisimpien ostovoimaa, luoneet erittäin paljon uusia työpaikkoja ja tuottaneet valtionkin kassaan enemmän verotuloja, joilla on voitu hoitaa sosiaaliturvaa paremmaksi.
Kun talouskasvu kuitenkin aina samalla lisää suurituloisten tuloja, ja köyhyyden käsitettä tarkastellaan suhteellisen köyhyyden näkökulmasta, niin tällä saadaan aikaan, että sinun kaltaisesi sosiaalipornossa kieriskelevät saatte hurskasta sisältöä elämäänne sillä, että "köyhyys on lisääntynyt", vaikka näillä "köyhillä" ei ole koskaan ollut niin hyvät olot kuin nyt ja nekin paranevat koko ajan, jos hallitus ymmärtää jatkaa kokoomuksen viitoittamaa talouspolitiikkaa, sillä "hyvin hoidettu talous on köyhän paras ystävä".
Näin se vaan on. - -"
Kerroppa Timo Ristimäki ihan omin sanoin ja ilman linkin linkkiä miten olisi pitänyt menetellä tulonjaon suhteen jos niin Lipposen kuin Vanhasen hallitusten talouspolitiikka on ollut väärää. Nyt on ainakin mahdollisuus olla jälkiviisas
Kuten siteerauksistasi käy ilmi, tuloerojen kasvun takana on lisääntyneet pääomatulot. Niihin taas ovat vaikuttaneet yritysten parantuneet tulokset suotuisan talouskehityksen myötä. Siinä samalla myös kaikkein vähätuloisimpien reaaliansiot ovat nousseet kun työpaikat varsinkin palveluissa ovat lisääntyneet
Useat vertailut on asetettu 90 luvun alkuun jolloin maamme oli laman syvimmissä syövereissä. Silloin ei yritykset juuri osinkoja jaellut eikä pääomatuloilla muutoinkaan harkuteltu. Yritykset ja yrittäjät olivat tiukoilla mutta halveksimasi markkinaliberalismi auttoi yrityksiä löytämään uusia markkinoita ja kehittämään uusia tuotteita. Syntyi työtä ja työpaikkoja. Syntyi myös verotuloja, niin palkkaveroa kuin yhteisöveroakin, joilla on voitu ylläpitää tulontasauksia köyhimpien turvaksi.
Verojen korottamisen tai ennallapidon avulla olisimme tappaneet tuon työllistävän yritystoiminnan, ja sitä kautta luoneet lisää tarvetta tulonsiirroille pienenevällä veropohjalla. Koko Suomea olisi kohdannut kepukuntien kohtalo, meillä olisi vain taantuvaa teollisuutta ja köyhtyvää kansaa. Ja pirusti tyytymättömiä irtisanottuja.
Yleisesti ottaen on kysymys siitä ajatellaanko "talouden" kannalta vai halutaanko säilyttää ne yhteiskunnan ominaisuudet, jotka viimekädessä mahdollistavat kaiken järjestyneen yhteistoiminnan. Siis myös talouden.
Jos yhteisö halutaan säilyttää ei riitä se että keskimääräinen elintaso kohoaa. Ei riitä myöskään se että rikkaat rikastuvat paljon ja köyhät vain vähän. Yhteisöllisyyden säilymisen ehto on paitsi se että yhteisössä tehtävän työn tulee välillisesti hyödyttää kaikkia myös se että yleisen hyvinvoinnin kasvaessa hyvinvointierot jatkuvasti tasoittuvat.
Niin yksinkertaista se on. Eri asia sitten jos halutaan tehdä "taloutta" eikä säilyttää yhteisöä. Sillä tiellä voidaan mennä hamaan hajoamiseen saakka, talouden numeroiden näyttäessä loistavia tuloksia. Jos ja kun se valitaan, piikkilankatehtaan osakkeisiin kannattaa sijoittaa.
Miten tuo idea käytännössä tämän päivän Suomessa ja maailmassa toteutetaan.
Aloitetaan palkkaveroista: pitääkö niitä laskea, pitää ennallaan vai nostaa.
Jatketaan yrityksiin: miten niiden verotusta pitää kehittää?
Jatketaan sitten muihin yhteiskunnan toimintoihin kunhan vastaat näihin.
Mitäs jos aloitetaan siitä tosiasioiden tunnustamisesta.
...pitää työnteko kannattavampana kun pelkillä tulonsiirroilla eläminen. Ainakin terveiden työkykyisten ihmisten ensimmäinen päämäärä pitäisi elantonsa työllä ansaitseminen. Vaalikeskusteluissa oli ennen 95 vaaleja keskusteluja juuri tästä. Huomattiin olevan kannattavampaa olla työttömänä kun tehdä työtä pienellä palkalla. Kukaan ei tehnyt silloin kyseenalaiseksi työnteon ensisijaisuutta.
Mutta kyllä nytkin pärjää moni paremmin työttömänä kun moni tekemällä työtä. Valitettavasti. On paljon työtä mistä ei voida maksaa kovin korkeaa palkkaa. Niillä on kuitenkin huomattava vaikutus työllisyystilanteeseemme.
Ei tule mieleeni mitä voisivat nuo keskustelijat minulle opettaa Suomalaisesta köyhyydestä. Jos tuo kolmikko jotain asiasta pystyy opettamaan, täytyy vastaanottajan tietää asiasta hyvin vähän. Ainut mielenkiinto asiassa olisi ollut se ,että he ovat Suomalaisia päättäjiä.
Kallis kyllä kehui Niinistön vaalitilaisuudessa ehdokkaansa olevan samalla linjalla kun hänen äitinsä oli aikoinaan. Kalliksen äiti kai oli yksinhuoltaja, eikä silloin ainakaan sellaisen asema ollut helppo. Kalliksen äiti oli opettanut Niinistön lailla, ettei saa syödä enempää kun tienaa. Muutenkin Kallis kehui Niinistöä todella tunteenomaisesti, kiinnitti huomiota siihen esim. ettei ole Niinistön koskaan kuullut valittavan työnpaljouttaan, eikä mitään muutakaan. Sanoi sellaiselle ihmiselle antavan suuren arvon.
Pätkätyöt alkoivat lisääntyä voimakkaasti Holkerin hallituksen työelämä-uudistuksen jälkeen. Siinä tehtiin irtisanomiset vaikeammaksi ja tuli korvakset työvuosien mukaan. Sen jälkeen ei moni yrittäjä ole vakinaista työntekijää palkannut, vaan on tehty jokin määräaikainen sopimus. Myösin se oli lähtölaukaus näille yksityisille työvoimanvuokraus firmoille. Eli se uudistus toimi juuri päinvastoin kun oli tarkoitus. Yrittäjäjärjästöissä opetettiin silloin tekemään määräaikaisia sopimuksia.
Wärtsilä asiaa en tunne, muuten et tunne sinäkään, mikä oli syy. Tuo heitto on SAK:n tekemä, ja jätettävä siihen arvoon.
Mutta mitä vaikeammaksi irtisanominen tehdään, sen suurempi on kynnys ottaa uusi työntekijä, niin se vain on.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, ettei Keskustapuolue ole kovin hyvä vaalilupausten toteuttaja. Suomessa aina jokin puolue menee hallitukseen entisen oppositiopuolueen kanssa, se tekee hallitsemisesta aina vähän entisen toistoa. Olisi selvempää jos olisi kaksi vaihtoehtoa mistä valita.
Sellainen politiikka joka ei hoida valtion taloutta hyvin on kaikkein kovinta politiikkaa, hyvä talous taas varsinkin heikoimmille kaikkein parasta .
... että kaikki on hyvin, kun asiat ovat huonosti."
[Voltaire (1664 - 1778), ranskalainen filosofi ja kirjailija]
"- - Mutta kyllä nytkin pärjää moni paremmin työttömänä kun moni tekemällä työtä. Valitettavasti. On paljon työtä mistä ei voida maksaa kovin korkeaa palkkaa. Niillä on kuitenkin huomattava vaikutus työllisyystilanteeseemme", kirjoittaa yömyssyttelykseen "mvv", ja on viimeisimpien sanojensa osalta valitettavankin oikeassa!
Juuri siitä - myös Lipposen (sd.) ja Vanhasen (kesk.) hallitusten tekemästä havainnostahan - ovat kirvonneet muka useat sadat tuhannet "uudet työpaikat", jotka kaunistavat kyllä työllisyystilastoja (ns. työllistymisastehan on juuri sitä taloudellisen ja poliittisen eliitin tuottamaa orwellilaista uuskieltä!), mutta antava sangen niukan eli ns. köyhyysrajan alittavan (toimeen)tulotason työn tekijälle.
Viimeisimpien tilastotietojen mukaanhan Barbara Ehrenreichin "Työtä nälkäpalkalla" -kirjassa Amerikan paratiisista kuvailema & lanseerama "working poor" -luokka on liki 200 000 "palkanansaitsijan" voimin saatu luoduksi ja tuoduksi tänne pohjoismaiseen hyvinvointivaltioonkin...
Hyvä, että "mvv" näyttäisi kuitenkin katsoneen FST:Debatt -ohjelman "suomalaisen köyhyyden" nykytilasta. Keskustelijat eivät nyt kovin hääppöisiä - etenkään II valtivarainministeri Ulla-Maj Wideroos - olleet, mutta kyllä kansanedustaja Bjarne Kalliksen "madonluvuissa" oli surullisen paljon vinhaa perää. Professori Markus Jäntti, jota olen näissä köyhyys- ja tuloero- kuin myös verokeskusteluissa runsaahkosti siteeraillut, joutui jäämään parin politrukin jalkoihin, kun ei herrasmiehenä tohtinut omavaltaisesti ottaa itselleen puheenvuoroja. Hänellä toki olisi ollut otsikon aiheesta eniten ns. kovaa faktaa sanottavanaan!
"Wärtsilä asiaa en tunne, muuten et tunne sinäkään, mikä oli syy. Tuo heitto on SAK:n tekemä, ja jätettävä siihen arvoon", uskottelee "mvv" asiasta, josta sietäisi ns. kaataa vain itselleen. Turusta näet siirrettiin Wärtsilän sangen hyvässä kondiksessa - millä tahansa taloudellisen tuloksellisuuden mittarilla ilmaistuna - ollut diesel-tehdas Italiaan. Ja yksi keskeisin syy oli juuri siinä, että Suomessa jopa kokonaisen tehtaan lopettaminen on todella halpaa lystiä - mihin tahansa OECD-maahan verrattuna. Kuten Wärtsilän jälkeen on rahvas saanut tuta mm. Perloksen (Ylöjärvi, Kontiolahti etc.), Foxxconin (Hollolan Lahti etc.), UPM:n (Voikkaa - Kuusankoski etc.) suhteen...
"- - Sellainen politiikka joka ei hoida valtion taloutta hyvin on kaikkein kovinta politiikkaa, hyvä talous taas varsinkin heikoimmille kaikkein parasta", on tuota perinteisen porvarillisen talous"tieteen" mantraa, jolla niin historian pitemmässä juoksussa kuin myös Suomen viime suosien yhtämittaisen talouskasvun aikana on ollut tosi vähän kosketuspintaa ns. elävän elämän" kanssa.
Ennen kuin "mvv" jälleen yltyy antamaan "tulonjaon tärkeitä ohjeita" yhtään kenellekään, hänen kannattaisi tutustua siihen mitä Suomen sangen kehittynyt tilastojärjestelmä onkaan mahtanut tuottaa esim. siitä, miten onkaan mahtanut olla "hyvä talous taas varsinkin heikoimmille kaikkein parasta"...
Tilasto-opintoja on syvällä Pohjanmaallakin mahdollistaa harrastaa esim. nettikirjoittelun sijasta esim. osoitteessa:
http://tilastokeskus.fi/tup/verkkokoulu/index.html
Ja voisihan sitä tehdä hyvää lukea vähän muutakin kuin (vain) omia kirjoituksiaan.
Esimerkiksi alkuvuodesta julkaistu Mikko Kauton toimittama "Suomalaisten hyvinvointi 2006" (Stakes / Gummerus, Vaajakoski 2006, n. 350 sivua) ymmärtääkseni hillitsisi kummasti niin "mvv:n" kuin "Jaba_43:n" kuin muutaman "kepututkijan", "Krottisen" kuin "?????"-merkinkin - ainakin entisensisältöistä - sanomisen vimmaa...
Ja vaikkapa tuon Talous & Yhteiskunta 1/2005 -julkaisuun tutustuminen, eritoten vaikkapa professori Matti tuomalan et al. "Kuponginleikkaajien paluu" -artikkelin (ss. 14 - 21) osalta..
http://www.labour.fi/talousjayhtk/lehtipdf/ty12005.pdf
**********************
Lyhyt johdanto viimeaikaisimpaan hyvinvointitutkimustietoon:
Tiedotteet
Nro 5a/21.2.2006
Hyvinvointi kohentunut, mutta erot kasvaneet
Stakesin kyselyn tulosten mukaan valtaosa suomalaisista voi entistä paremmin, tulee kohtuullisesti toimeen, elää terveenä ja ilman merkittäviä hyvinvoinnin vajeita. Hyvinvointierot ovat sen sijaan kasvaneet, ja merkittävimpinä eroihin vaikuttavina tekijöinä nousevat esille ikä, työmarkkina-asema ja perhetilanne.
Siinä missä kahden ansaitsijan korkeasti koulutetut perheet ovat pärjänneet hyvinvointikilvassa hyvin, lapsiperheiden köyhyyden riskitekijöiksi ovat nousseet vauva- tai taaperoikäiset lapset, yksinhuoltajuus ja monilapsisuus. Yhteiskunnan jakolinjoista kertoo myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehityksen eriytyminen. Kun nuorten yleinen terveyskehitys näyttää positiiviselta, kehitys on ollut heikoimmissa perhe- ja kouluoloissa kasvavilla nuorilla epäsuotuisaa. Havaittu lasten ja nuorten hyvinvointierojen eriytyminen kehittyy pitkälti aikuisväestön ehdoilla.
Työssäkäynti näyttäytyy laajasti hyvinvointia tuottavana ja suojaavana tekijänä. Työikäisillä hyvinvointi eriytyy työssäkäyvien ja työtä vailla olevien välillä. Työssäkäyvien tulokehitystä ovat vauhdittaneet sekä ansiotason nousu että veronalennuspolitiikka. Työtä vailla olevilta nämä hyödyt ovat jääneet saavuttamatta. Samalla vähimmäisetuuksien reaaliarvon kasvu on jäänyt työssäkäyvien ansioiden kehityksen jälkeen.
Seurauksena on ollut paitsi tuloerojen kasvua, myös vähimmäisturvan varassa sinnittelevien köyhyyttä. Keskeinen hyvinvoinnin vaje on taloudellinen huono-osaisuus. Se puolestaan yhdistyy selkeästi työttömyyteen, mutta myös asumisen puutteisiin, terveydellisiin ongelmiin ja sosiaalisiin suhteisiin.
Ihmisten oman kokemuksen mukaan toimeen tuleminen on nyt helpompaa kuin aikaisemmin. Toisaalta jo yli puoli miljoonaa suomalaista elää alle EU:n köyhyysriskirajan. Nyt julkaistuun Suomalaisten hyvinvointi 2006 -kirjaan sisältyy simuloitu ennuste siitä, että nykyisillä politiikan linjauksilla tuloköyhyys jatkaa Suomessa kasvuaan. Mikäli erojen kasvu halutaan estää, olisi vero- ja/tai tulonsiirtopolitiikkaa jatkossa suunniteltava voimakkaammin tulonjakonäkökulmasta, joka on jäänyt talouskasvu- ja työllisyystavoitteiden varjoon. Toisen vaihtoehdon tarjoaa kirjassa esitetty tulos siitä, että syrjäytyneen väestön hyvinvointia kohentavia toimenpiteitä tulisi suunnitella paremmin kohderyhmän omista lähtökohdista, eikä vain kannustinajattelusta käsin.
Stakes on tehnyt väestön hyvinvoinnin tilan arvioimista ja seurantaa varten suomalaisten hyvinvointi ja palvelut -kyselyn. Kyselyn perusotos oli 5 810 ja saatuja puhelinhaastatteluita oli 4 350. Vastausprosentti oli
82,7 %. Kyselyllä kartoitettiin suomalaisten hyvinvointia ja hyvinvoinnin vajeita. Lisäksi kysyttiin mielipiteitä hyvinvointivaltiosta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä. Tulokset on nyt julkaistu Suomalaisten hyvinvointi 2006 -kirjana.
Lähde: Kautto, Mikko (toim.). Suomalaisten hyvinvointi 2006. Stakes, Gummerus.
Toimittajien tilaukset osoitteesta [email protected]. Muut tilaukset: www.stakes.fi/julkaisut.
Lisätietoja: Mikko Kautto, Stakes, puh. (09) 3967 2211 tai 040 740 8095
Päivitetty 21.02.2006 [email protected]
Lähdelinkki: http://www.stakes.fi/tiedotteet/2006/5a.htm
joka joutui lopettamaan keskustelun toteamukseen "aika loppuu, jääkiekkolähetys painaa päälle".
Köyhälle kansalle sirkushuveja, niin pysyvät hiljaa. Eliitille kiusalliset keskustelunaiheet piiloon YLEssäkin. Jepjep.