Kolme yleisintä syytä siihen miksi naisia ei ole enemmän johtajina olivat heidän mukaansa tässä järjestyksessä...
1. Valtarakenteita hallitsevat miehet
2. Naisten itsekritiikki on ankarampi, eivätkä he hae johtotehtäviä
3. Miehet nimittävät miehiä
Naisjohtajat eivät kannata kiintiöiden käyttöönottoa, mutta kaksi kolmesta naisjohtajasta on valmis niiden käyttöön, jos ei tule muutoin muutosta.
Naisjohtajat ovat myös hyvin yksimielisiä siitä, että lapsista aiheutuvat kustannukset pitäisi jakaa työnantajien kesken.
1. Valtarakenteita hallitsevat miehet
2. Naisten itsekritiikki on ankarampi, eivätkä he hae johtotehtäviä
3. Miehet nimittävät miehiä
Naisjohtajat eivät kannata kiintiöiden käyttöönottoa, mutta kaksi kolmesta naisjohtajasta on valmis niiden käyttöön, jos ei tule muutoin muutosta.
Naisjohtajat ovat myös hyvin yksimielisiä siitä, että lapsista aiheutuvat kustannukset pitäisi jakaa työnantajien kesken.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kohta 1 toteutuu koska kohta 2 on totta. Kohta 1 on totta koska kohta 3 on seurausta kohdasta 2.
Tai jotain?
Kohta yksi pitää paikkansa, johon taas vaikuttavat kohdat kaksi ja kolme.
"Hyvä veli -verkostojen kiinteydestä vihjaa myös se, että ulkomaisilla kauppaketjuilla on Suomessa poikkeuksellisen usein naisjohtaja. Kun rekrytointi on alkanut puhtaalta pöydältä, on Ikean johtoon löytynyt Eeva Jalo, Gigantin johtoon Irmeli Rytkönen, Bauhausiin Marina Vahtola ja Jyskiin Kristiina Havu."
Kohta 2 on seurausta siitä, että kohta 3 pitää ja on aina pitänyt paikkansa, mikä taas tekee kohdan 1 todeksi.
Pienimpänä syynä taas pidettiin sitä, että toiset naiset jarruttaisivat naisten uralla etenemistä.
...myös sitä, että puhutaanko erikseen esim. omaa yritystään pyörittävästä johtajasta vaiko sitten palkkajohtajista.
Esim. julkishallinnon johtajanpaikkoja täytettäessähän on ihan eksplisiittisesti todettu, että nainen tulee valituksi keskimäärin hieman usemmin, mitä hakee, noin prosentuaalisesti.
Julkishallinnon suhteen siis näyttäisi, että selitys kaksi olisi mitä uskottavin, kun taas 1. ja 3. eivät saisi oikein tukea.
Mielestäni vastaava tutkimus voitaisiin tehdä nimenomaan yritysten palkkajohtajille sitten.
Sitten veikkaan, että omaa yritystään omalla riskillä kehittävät johtajat( esim. Paakkanen, tai jopa Lenita Airisto) ovat naisissa huomattavana vähemmistönä suhteessa miehiin, jotka kehittävät omia tai perheyrityksiä.
Eli tämmöinen ero kannattaisi yleensä tehdä - samaten kuin myös ihan oikeita tutkimuksia asioista, jotka voivat osoittaa usein jotain muuta, mitä feministiset jörähtelyt antaisivat ymmärtää (kuten tuo tilanne on esim. julkishallinnon johtajapaikkojen osalta, joissa naisilla ei todellakaan ole lasikattoa, vaan pääsevät hakiessaan todennäköisemmin johtajaksi kuin miehet).
Se ei koskenut julkista hallintoa, vaan kyseessä olivat talouselämän vaikutusvaltaisimmat naiset.
...oliko esim. tutkittu palkkajohtajiksi pyrkivien sukupuolijakaumaa, ja sitten todettu, että naiset pääsevät prosentuaalisesti harvemmin johtajiksi, mitä pyrkivät?
...vaiko oliko kyseessä subjektiivinen ns. "dunduma"?
voit lukea täältä http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=884461
...tuossa oli kyse.
Palkkataulukoissa taas ei eroteltu (ainakaan uutisesta ei käynyt ilmi) palkkajohtajia vs. itse yrityksensä luoneita ja nostaneita naisjohtajia? (mikäli nämä ovat erotellut siellä, niin asian voinee korjata).
Selittämätöntä palkkaeroa sitten oli tuon uutisen mukaan miesten eduksi 12 %. Voitaneen ajatella, että tämä on historiallista jäännettä sikäli, että johdossa on vielä esim. 40-luvulla syntyneitä miehiä, jotka nousivat valtaan patriarkaalisemman systeemin aikana... 10 vuoden päästä tilanne voi olla jo taas aivan eri. Katsotaan.
Mutta tuota pyrkyä vs. pääsyä ei ole näköjään vielä tuon dunduman lisäksi tutkittu. Olisipa mielenkiintoinen nähdä vastaavia numeroita kuin julkisella sektorilla (siellähän oli todettu, että reilusti alle puolet hakijoista johtotehtäviin on naisia, kun taas sitten nainen valitaan prosentuaalisesti useammin, mitä heidän osuutensa on hakijoista).
Kyse oli vaikutusvaltaisimpien naisyritysjohtajien mielipiteistä. Heidän, joita olen tälläkin palstalla myös miesten niin kovasti nähnyt arvostavan.
...sinänsä ovat ihan jees, ja niihin on tyytyminen, mikäli sitten parempaa tutkimusta ei ole saatavilla.
Kuitenkin sitten robustimpi tutkimus voi hyvinkin osoittaa, että "yleinen mielipide" ei ole suinkaan aina oikeassa. Mielipiteisiinhän voipi hyvin vaikuttaa vaikkapa poliittinen propaganda tai myös ihan viattomammat trendit - kuten esim. naistenlehtien luoma kuva "modernista sankarinaisesta, joka ei pääse eteenpäin kun patriarkaatti panee hanttiin". tms.
Sen tiedän, että hakijoista prosentuaalisesti valitaan useampi nainen kuin heitä on prosentuaalinen osuus hakijoista.
Mutta missä on todettu, että hakijoista olisia reilusti alle puolet naisia, kun kyseessä on julkinen sektori?
...toi tällä palstalla asiaa esille. Kyseessä oli hänen mukaansa joku Päivi Istalan (muistaakseni) toimittama ohjelma.
Muistelisin (joka voi olla väärinkin, kunnes paremmin todistetaan), että johtotehtäviin julkishallinnossa hakijoista olisi pari-kolmekymmentä prosenttia naisia tai jotain sitä suuruusluokkaa. Joka tapauksessa hakijoita on prosentuaalisesti vähemmän kuin naisten osuus sitten tarkastellusta johtajaryhmästä.
Googlettamisen varassa tässä ollaan ... teen jos ehdin, mutta voinet itsekin yrittää?
Eiköhän kuitenkin näillä vaikutusvaltaisimmalla naisilla ole aika hyvä näppituntuma ja hyvää käytännön kokemuksen muodostama tietopohja siitä, mistä mielipiteensä muodostavat.
On ainoastaan todettu, että naisia valitaan pros. enemmän kuin heitä on pros. hakijoita.
Hakijoitahan voi olla naisia 60 pros, joista valituiksi tulee 65 pros.
Muistelet nyt omiasi, tai keksit.
Julkisen sektorin hallintohan on edelleen hyvin miesvaltaista. Mikä sinänsä vähän outoa, kun julkisen sektorin työntekijät taas muodostavat reiluna enemmistönä naiset.
...voitaneen ajatella, että mikäli valtaosa miesjohtajista sanoo, että ei ketään syrjitä valintatilanteessa, voinemme olettaa, että tuo heidän "näppituntumansa" on jees... siinä missä tuo toinenkin argumentti. Eikös niin? (kun parempaa tietoa puuttuu).
Miehiltähän tosin nykyisin harvemmin kysytään :-)
Itse olen jo oppinut sen, että ihmisen "vaikutusvaltaisuus" ei välttämättä sinänsä kerro, onko hänen mielipiteensä "oikeampi" kuin joku muukaan mielipide.
...juuri tuo Jackin viittaama asia oli, että johtajaksi nainen pääsee todennäköisemmin kuin mies... eli valitaan prosentuaalisesti useammin, mitä hakee.
Joka siis viitaisi selitykseen 2 tuolla avauksessasi. Julkisella sektorilla.
Miesvaltaisuus siellä johtajistossa sitten kertoilisi juuri siitä, että naiset hakevat miehiä vähemmän johtajavirkoja.
...tosin käytin paljon aikaa sen löytämiseen:
http://66.249.93.104/search?q=cache:Zcl6RJo5BB4J:www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/07_valtiotyonantaja_lehti/35598_fi.pdf+lasikatto+johtaja+tutkimus&hl=en&ct=clnk&cd=16
ks. sivu 15:
1998-2002 Valtioneuvoston 198 nimitystä: Ylimpään johtoon 54 (naisia 10, miehiä 44), muihin 137 (miehiä 65% naisia 35%), kaikista viroista (2000) hakijoista 76% oli miehiä.
22% viroista oli sellaisia, joihin ei yhtään naishakijaa, vain 5% sellaisia, joihin ei yhtään mieshakijaa.
"Pienestä naishakijoiden joukosta nimitettiin suhteellisesti enemmän naisia, kuin suuresta joukosta miehiä"
Eli näyttäisi, että naisjohtajuuden "puute" julkisella sektorilla näyttäisi olevan nimenomaan siinä, että naiset eivät hae - ei siinä, etteivätkö hakiessaan pääsisi (miehiä useammin).
MOT.
... että julkisella sektorilla naistyöntekijöiden osuus on lähes 80%? Miehet ovat toimineet mitä ilmeisemmin toisin kuin feministit haluavat uskotella eli eivät ole suosineet tai puolustaneet miehiä työntekijöitä valittaessa tai työtehtäviä ulkoistettaessa. Uskoisin, että miesten suhteessa suurempi osuus johtotehtävissä on jossain määrin muinaisjäänne. Kyllä te Feministit siitäkin "ongelmasta" vielä eroon pääsette. Mikä olisi mielestäsi hyväksyttävä sp-jakauma julkisella sektorilla?
Tästähän voitaisiin jopa päätellä, että miehiä on syrjitty julkisen puolen johtajavalinnoissa. Huomioiden vielä, että otanta sijoittuu aika pitkälle menneisyyteen, niin mikähän olisi suhde nyt? Voi tosin olla niin arkaluontoista tietoa, että mahtaako olla suunnitelmissa päivittää tutkimusta ;)
Kyllähän nyt naiset työntekijöiksi kelpaavat miespomoillekin. Samanhan näkee myös yksityisellä sektorilla.
Mikseivät miehet hakeudu naisvaltaisille julkiselle sektorille työntekijöiksi? Ovat oikein haluttuja. (niinkuin ovat nykyään myös naisjohtajat julkisella sektorilla) Kyseessä on asenteet, vieläkin. Miehillä luultavasti vielä suuremmat. Miessairaanhoitaja!
...on vain "positiivista" :-) (tai näinhän tuo asia yleensä esitetään).
Toisaalta, en ole koskaan tajunnut, miksi se olisi noin yleensä ottaen "positiivista", ellei sitten ajatella, että nimenomaan "naisjohtajuudessa" on jotain "positiivisempaa" kuin "miesjohtajuudessa"?
Ts. tuo tutkimushan osoittaa sen, että jos lasikatto on, niin se on korkeintaan naisten omassa päässä, kun hakevat niin nihkeästi johtajiksi. Naisia siis hakijoista pääsee useammin asemaan, kuin miehiä, suhteessa hakijoiden prosenttilukuun.
Tuommoista "naisjohtajuuden" paremmuutta en ole noin muuten vielä huomannut, joten en näe ainakaan naisten kannalta tuommoista johtaja"vajetta" olevan millään muotoa olemassa. Ne hakeutuvat johtajiksi, joita asia kiinnostaa -
Tuolla selatessani näin muuten sivulauseessa sen, että uskomuksista poiketen miesjohtajiksi hakeutuvat ovat nykyisinkin naisjohtajia paremmin koulutettuja noin keskimäärin - ts. tämä oli yllättävä asia.
...mutta tuo linkkini tuossa alla nyt kumosi sen, että naisilla olisi joku mystinen "lasikatto" - ts. itse asiassa se alkaa olla kohta johtajiksi haluavilla miehillä, mikäli trendi tuosta kasvaa :-)
Naisia oli siis näistä virkaan hakijoista 24 %.
Ylimmässä johdossahan naisia onkin vain 2 - 3 %.
Keskijohdosta sen sijaan naisia jo löytyykin.
Kiinnostaa oli siinä sekin, että naiset arvioitaan paremmiksi johtajaominaisuuksiltaan.
Kyllä ne ajat tulevat väistämättä muuttumaan. Nyt on menossa muutosprosessi.
Minä uskon lasikattoon, mutta kuten sanoitkin, se löytyy jo molemmpien sukupuolten yltä.
Kirsi Piha on sanonut hyvin tästä lasikatosta:
" Jos nainen kertoo itse törmänneensä lasikattoon, on syytä epäillä, onko näin todella käynyt. Usein ihminen itse näkee asiat liian subjektiivisesti.
Ongelma on, että ne naiset, jotka todella törmäävät lasikattoon, eivät puhu siitä. Ja ne, jotka aiheetta puhuvat, saavat koko lasikaton olemassaolon näyttämään epätodennäköiseltä, vaikka monelle naiselle lasikatto on todellisuutta."
Luitko sen linkkisi kohdan lasikatosta?
...että minulla ei ole mittään sitä vastaan, että johtajana on nainen tahi mies.
Pointtini on osoittaa, kuten tässä julkisen sektorin osalta aukottomasti tapahtuikin, että vaahtoaminen "lasikatosta" näyttäisi olevan naisten omien korvien välissä. Ei siinä, että naisia "estetään".
Minusta se ei ole yllättävää, että naisia valitaan enemmän hakijoista - kun ottaa huomioon, että koulutuksessa (myös ilmeisesti johtamisaloilla) naiset menestyvät ilmeisesti paremmin kuin miehet.
Silti on jännä, että koulutuksestaan huolimatta naiset eivät hae... Toisaalta... miten ja miksi pakottaa ihmisiä hakemaan johtajiksi, jotka eivät ole hommaan motivoituneita, ts. hae omaehtoisesti?
Kannattaisi lukea sieltä linkistä se kohta lasikatosta.
Neljännes halkijoista on jo naisia! Varmastikin, jos otettaisiin ikä mukaan, niin naishakijoita löytyisi enemmän mitä alemmas ikähaarukassa mentäisiin. 50-luvulla hakijoita oli naisista kenties 0-5 % ?
Eihän lasikatto julkista sektoria pitäisi koskeakaan, sen me jo tiesimme siitä, että naisia valitaan prosentuaalisesti enemmän mitä heitä prosentuaalinen määrä hakijoista.
Kun naisia löytyy keskijohdosta jo melko hyvin, niin jostain syystä se tie ylimpään johtoon näyttääkin katkeavan. Siellä keikkuukin jo 97 - 98 % miesjohtoisuus.
tilanne tuo muassaan?
70% kaikista julkisensektorin työntekijöistä on naisia ja 77% kuntatyöntekijöistä. Tuo jälkimmäinnen luku aiheutti sekaannuksen. Aika murskaava prosentti kuitenkin, ja sitten vielä ihmetellään, miksi naiset eivät pärjää palkkavertailussa miesten kanssa. Suosittelen testaamista, miltä yksityisen puolen työt tuntuvat kovemman liksan vastineeksi. Itse olen ollut useammassakin tehtävässä molemmailla sektoreilla joten perspektiiviä löytyy.
"Mikseivät miehet hakeudu naisvaltaisille julkiselle sektorille työntekijöiksi?"
Naiset ovat hoitaneet asiansa hyvin julkisella sektorilla ja kyllä sisko siskosta huolta pitää, ettei paha setä tule pilaamaan hyvää kehitystä. Kunnista miesvaltaiset työt on ulkoistettu ja naiset ovat vallaanneet loput. Kuinka mielestäsi kuntatyönantaja toteuttaa pyrkimystä sp:n tasa-arvon rekrytointipolitiikassaan? Onko sillä mitään merkitystä, että kuntasektori on äärettömän pahoin sukupuolittunut?
Kyllä voidaan vertailla vain yksityisen sektorin palkkaeroja jättämällä julkinen pois. Yksityisellä sektorilla miehet keskimäärin tienaavt 800 euroa enemmän.
Miten sisko julkisella sektorilla siskosta pitää huolen, kun kerran julkisen sektorin johto on hyvin miesvaltaista?
Jotta saataisiin miehiä lisää kuntasektorille, niin pitää lähteä purkamaan koulutuksen segregaatiota. Ei voida ottaa putkimiestä sairaanhoitajaksi.
"1998-2002 Valtioneuvoston 198 nimitystä: Ylimpään johtoon 54 (naisia 10, miehiä 44)"
Eli 18,5 % valituista oli naisia, joka on vähemmän mitä kaikkiin virkoihin oli hakenut naisia. Harmi, ettei hakijoiden osuutta ole eroteltu. Kuitenkin tilannetta pitää tutkia nykyisen tilanteen mukaan eli mikä on valittujen naisten osuus suhteessa tehtäviä hakeneiden naisten määrään.
koulutuspakkoa jollekin tietylle alalle?
Pidän nykyistäkin valintamenettelyä ihan päättömänä, saati sitten tapaa jossa sukupuoli ratkaisee minne PÄÄSEE.
Oletko ihan varma, että putkimieheksi haluava pärjäisi edes teoriassa koulutettuna hoiturina? Minä en ole.
Suurimmat pisteet siitä, minne vähiten haluat. Ei hyvää päivää!!
Kun olet hyvä löytämään linkkejä, niin löytyisikö mitään selvitystä yksityisestä sektorista?
Siellähän naisia on melko hyvin keskijohdossa ja asiantuntijatehtävissä, mutta ylin joto taas...
No sen muodostamista ongelmista kertoivat mielipiteensä aloituksen naisjohtajat. Kyllä siellä jonkinlainen hyvä-veliverkosto näyttää mylläävän.
Julkisella sektorilla oli naisjohtajia vuonna 2000 jo 47 % ja alle 44 vuotiasta yli puolet! (hakijamääristä en tiedä)Siis kaikkiaan. Valtioneuvoston virkanimitykset vähän eri asia.
Yksityisellä sektorilla menee taas vähän heikommin ja naisjohtajia on kaikkiaan vain 26 %, mutta sielläkin on selvä suuntaus, että nuoremmissa ikäpolvissa naisjohtajien määrä on nousussa. 25 - 34 v 32 % kun yli 55 vuotiaita naisjohtajia on vain 19 %.
http://www.stat.fi/tk/he/tasaarvo_johtajat.html
Tätsä kun laskee niin valtioneuvoksen virkaan valitttiin 29 % naisia ja hakijoista naisia oli 24 %. Ei vaikuta kovin kummoiselta erolta, kun ottaa huomioon, että hallinnon tasolla naisia on vain 26 % ja muutenkin luvut ovat pieniä.
Hämäävästi siinä puhuttiin 35 prosentista, eikä laskettu ylimpään johtoon valittuja ollenkaan.
Muutoin naisia on julksien sektorin johtotehtävisä jo puolet. Ei siis voi sanoa, että positiivinen syrjintä koskee julkisen sektrin naisjohtajia, se hyvin vähäinen koskee vain valtion hallinnon virkanimityksiä.
Lasikatto on tosiasia, miten muuten selität nuorten ja keski-ikäisten naisten vähäisemmän osuuden johtotehtävissä? Siitä huolimatta, että naisissa on keskimäärin enemmän korkeasti koulutettuja, muodollisesti päteviä ja käytännössä kyvykkäitä (on keskijohdon nimityksiä)?
Pääsyy EI ole naisten korvien välissä, vaan naisten rooli synnyttäjinä ja naisille liiallisesti sysätty kasvattajavastuu, jotka rajoittavat naisten mahdollisuuksia työelämässä. Myös itseohjautuvasti, mutta ennenkaikkea työnantajan näkökulmasta. Vanhemmuskustannukset ja poissaolot rasittavat naisten etenemistä jopa enemmän kuin asenteet nykyään, mutta vanhahtavat asenteet ovat hyvänä kakkosena. Miesten olisi otettava enemmän käytännön arkivastuuta perheestä ja omaisista eikä delegoida hommia vaimoille, sisarille, äideille ja isoäideille.
...näyttää olevan ihan tilastojen pohjalta niin, etteivät naiset näytä hakeutuvan johtotehtäviin niin paljon kkuin miehet.
Huono semmoista on palkata, joka ei itse hakeudu.
...tuskin tosiaan ne miesjohtajatkaan lastensa kanssa hirveästi pullaa leivoskelevat kotosalla...
Kaikkea ei voi ehkäpä saada yhtaikaa. Jos jotain aikoo saavuttaa, on jostain muusta uhrattava.
Kun sitten yleensä etenkin naisilla on tendenssi valita itseänsä menestyksekkäämpi mies, eikä semmoista koti-isätyyppiä, niin ilman muutahan siinäkin on yhtälö valmis, että mikäli lapsia aikoo hankkia, on yleensä siinä vaiheessa sen vähemmän uraorientoituneen joustettava.
Ehkäpä naisille kuitenkin on myös se perhe tärkeämpi kuin esim. johtajahommiin suuntautuneille miehille - ihan prioriteettinakin? (Noin keskimäärin - poikkeuksiahan on, kuten esim. Nainen 25v).
.. että kirjoitin naisten urahakeutumiseen vaikuttavan myös itseohjautumisen? Kun tietää synnyttävänsä tai juuri kasvattavansa lapsia ja olevansa niistä pääasiallisessa hoitovastuussa parikymmentä vuotta, kun miehestä ei tehtävään ole, niin hakeutumispyrkimys vähenee kummasti. Myös nimittäjä ottaa yleensä em. seikat huomioon, ja urasuuntautuneet naiset tietävät senkin, ajatellaan, että turha hakea, tässä vaiheessa ainakaan.
Outoa, että selität naisten huonomman aseman aina naisväen huonommilla ominaisuuksilla, heikommalla aktiivisuudella ja pyrkimyksellä, sillä, mikä on "korvien välissä", ja kieltäydyt ehdottomasti näkemästä tekijöitä ilmiön takana.
Sen sijaan poikien huonompi koulumenestys ja -halukkuus, miesten alkoholismi ym. häiriökäyttäytyminen, luuserius, huonommat huoltajuustilastot avioerotapauksissa jne. ovat palstan miesten mielestä joitain rakenteellisia, yhteiskunnallisia ongelmia tai naispuolisten henkilöiden pääosin aiheuttamia (opettajat, sosiaalityöntekijät, vaimot..).
..koska miehet ovat historiallisesti työskennelleet yhteiskunnallisissa tehtävissa ja naiset enimmäkseen kotona, niin on luonnollista, että miehiä on lukumääräisesti eniten johtavassa asemassa, mutta tämä epäsuhta pienenee koko ajan..
..naisten itsekritiikkiin en usko yhtään sen enempää kuin miestenkään, molemmista sukupuolista löytyvät samat luonteenpiirteet, luonteenpiirteiden jakautuminen sen sijaan voi olla taas edellä mainituista historiallisista syistä jälleen miesten eduksi, mutta sitä mukaa kuin nainen miehistyy, tämäkin ero kuroutuu umpeen ja kääntyy ennen pitkää päälaelleen..
..joissakin tapauksissa miehet nimittävät miehiä johtajiksi, näin erityisesti silloin, kun naisia ei ole tarjolla, mutta jos osaavia naisia on tarjolla, niin nainen valitaan ja mies syrjäytyy..
..esimerkiksi julkishallinnosta en tiedä yhtään virastokeisaria, joka ei valitsisi mieluummin naista mihin tahansa tehtävään kuin miestä..
voi tietysti johtua siitäkin, että ihmisyhteisöissä on ns. sosiaalinen tilaus kovalle ja agressiiviselle käytökselle.
Näin biologisen "kehitysopillisesti" ajateltuna.
En itse ole kuullut naisjohtajilta mitään erityisen pehmeän ruusuisia kannanottoja siitä miten yhteiskuntaa ja bisnestä tulisi hoitaa.
Siis mikä muuttuu ? Muu kuin etunimet ?
..mielestäni miehet käyttäytyvät yhteiskunnassa etupäässä hyvin, en ainakaan ole kuullut ylimpien miesjohtajien meuhkaavan siinä määrin kokemistaan vääryyksistä kuin naisjohtajien..
..oikeastaan olisi toivottavaa, että keskusteluun saataisiin muutama kommentti ylimpien miesjohtajienkin näkökulmasta, mitä mieltä he ovat golobalisaatiosta, miehen ja naisen asemasta jne..
..ilmeisesti miesjohtaja on tyytyväinen saadessaan hankkia tuottoa osakkeenomistajalle..