Edelleenkin tässä pohdiskelen, että miksi nais- (tai mies-) johtajia pitäisi noin yleensä saada lisää noin yleensä?
Onko johtaminen alue, jossa naiset ja miehet toimivat eri tavalla? Tällöin perusteena voisimme pitää, että
a) naisten ja miesten suht tasamääräinen johtajuus toisi jotain autuaallista esille paremmin kuin toisen sukupuolen dominoima yleensä TAI
b) naisten dominoima johtajuus olisi kaikkein parasta.
Tästä näkökulmasta näkee sekä a- että b-mukaista argumentointia.
Toinen näkökulma olisi sitten se, että ajatellaan, että naisjohtajien olisi halutessaan hankalampi päästä johtamisduuneihin kuin miesten? Tästähän esim. julkishallinnossa on todettu, että se ei pidä paikkaansa (vaan että siellä nainen valitaan hieman useammin kuin hakeutuu, prosentuaalisesti). Yksityissektorilta en ole nähnyt tällaista tutkimusta.
Jos nyt kuitenkin tällaista tapahtuu, olisi perusteena se, että naisjohtajia pitää valita enemmän, koska uskotaan, että naisjohtajan on sukupuolensa takia halutessaan vaikeampi päästä johtajaksi. Tämä on joillekin ihmisille se pääperuste (vaikka esim. Suomessa en olekaan nähnyt tutkimusta, joka osoittaisi tämän todeksi - päin vastoin).
Kolmas ajatus olisi, että (olettaen että naisjohtajuus olisi sinänsä jotain tavoiteltavaa, eli yhdessä tuon ensimmäisen kohdan kanssa) naisia pitää rohkaista HAKEMAAN enemmän johtajaksi. Ts. naiset eivät täytä vastuitaan. Tämä olisi sitten linjassa tuon argumentaation kanssa yllä, että naisjohtajuus olisi sinänsä tavoiteltavaa (joko yhdessä miesjohtajuuden kanssa tai parempaa kuin miesjohtajuus).
Eli nyt argumenttimme palautuvat kahteen kohtaan
a) naisjohtajuus on sinänsä tavoiteltavaa
b) naisia sorsitaan johtajavalinnoissa, koska ovat naisia (josta en ole nähnyt tutkimusta, vain mielipiteitä - tutkimus osoittaisi Suomessa toista).
Kumpaa perustetta (taiko jotain muuta?) Sinä, naisia enemmän johtajiksi haluava, kannatat?
Jos kannatat kohtaa a... miksi naisjohtajuus on mielestäsi tavoiteltavaa sinänsä?
Jos kannatat kohtaa b ... miten selität sen, että näyttäisi siltä, että naisen olisi pyrkiessään itse asiassa helpompi päästä johtajaksi kuin miehen (ainakin julkishallinnossa)?
Jos kannatat sen lisäämistä, että naiset hakeutuisivat aktiivisemmin... se palautuu siis kohtaan a - miksi naisjohtajuus on mielestäsi tavoiteltavaa sinänsä?
(Henkilökohtaisesti kannustan jatkossa omaa rouvaani johtajaluonteisiin töihin, koska hän saisi niissä parempaa palkkaa toivoakseni kuin perusduunissa... joten tässä mielessä oma kannustukseni rajoittuu perhepiiriin ja syynä on materiaalinen perheemme hyvinvoinnin lisääminen tulevaisuudessa. Naisjohtajuudessa sinänsä en näe mitään sen enemmän tavoiteltavaa kuin miesjohtajuudessakaan.)
Onko johtaminen alue, jossa naiset ja miehet toimivat eri tavalla? Tällöin perusteena voisimme pitää, että
a) naisten ja miesten suht tasamääräinen johtajuus toisi jotain autuaallista esille paremmin kuin toisen sukupuolen dominoima yleensä TAI
b) naisten dominoima johtajuus olisi kaikkein parasta.
Tästä näkökulmasta näkee sekä a- että b-mukaista argumentointia.
Toinen näkökulma olisi sitten se, että ajatellaan, että naisjohtajien olisi halutessaan hankalampi päästä johtamisduuneihin kuin miesten? Tästähän esim. julkishallinnossa on todettu, että se ei pidä paikkaansa (vaan että siellä nainen valitaan hieman useammin kuin hakeutuu, prosentuaalisesti). Yksityissektorilta en ole nähnyt tällaista tutkimusta.
Jos nyt kuitenkin tällaista tapahtuu, olisi perusteena se, että naisjohtajia pitää valita enemmän, koska uskotaan, että naisjohtajan on sukupuolensa takia halutessaan vaikeampi päästä johtajaksi. Tämä on joillekin ihmisille se pääperuste (vaikka esim. Suomessa en olekaan nähnyt tutkimusta, joka osoittaisi tämän todeksi - päin vastoin).
Kolmas ajatus olisi, että (olettaen että naisjohtajuus olisi sinänsä jotain tavoiteltavaa, eli yhdessä tuon ensimmäisen kohdan kanssa) naisia pitää rohkaista HAKEMAAN enemmän johtajaksi. Ts. naiset eivät täytä vastuitaan. Tämä olisi sitten linjassa tuon argumentaation kanssa yllä, että naisjohtajuus olisi sinänsä tavoiteltavaa (joko yhdessä miesjohtajuuden kanssa tai parempaa kuin miesjohtajuus).
Eli nyt argumenttimme palautuvat kahteen kohtaan
a) naisjohtajuus on sinänsä tavoiteltavaa
b) naisia sorsitaan johtajavalinnoissa, koska ovat naisia (josta en ole nähnyt tutkimusta, vain mielipiteitä - tutkimus osoittaisi Suomessa toista).
Kumpaa perustetta (taiko jotain muuta?) Sinä, naisia enemmän johtajiksi haluava, kannatat?
Jos kannatat kohtaa a... miksi naisjohtajuus on mielestäsi tavoiteltavaa sinänsä?
Jos kannatat kohtaa b ... miten selität sen, että näyttäisi siltä, että naisen olisi pyrkiessään itse asiassa helpompi päästä johtajaksi kuin miehen (ainakin julkishallinnossa)?
Jos kannatat sen lisäämistä, että naiset hakeutuisivat aktiivisemmin... se palautuu siis kohtaan a - miksi naisjohtajuus on mielestäsi tavoiteltavaa sinänsä?
(Henkilökohtaisesti kannustan jatkossa omaa rouvaani johtajaluonteisiin töihin, koska hän saisi niissä parempaa palkkaa toivoakseni kuin perusduunissa... joten tässä mielessä oma kannustukseni rajoittuu perhepiiriin ja syynä on materiaalinen perheemme hyvinvoinnin lisääminen tulevaisuudessa. Naisjohtajuudessa sinänsä en näe mitään sen enemmän tavoiteltavaa kuin miesjohtajuudessakaan.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anteeksi että en jaksa lukea koko kirjoitustasi.Lukeminen olisi turhaa kun muutenkinjo tiedän totuuden asiasta. Sanon vain että en kannata naisetn johtajuutta. se ei tee naista onnelliseksi.
...noin työympyröissähän yleensä (varsinkaan johtotehtävissä) se tärkein pointsi ei ole "johtajan onnellisuus" - tai "naisen onnellisuus" noin yleensä.
Vaan on kyseessä hommia, mitä pitää tehdä.
Eiköhän noin yleensä onnellisuus työssä pitäisi tulla hyvin ja asiallisesti suoritetusta työstä - niin naisen kuin miehenkin... Johtajan työssähän usein parhaita johtajia ovat he, jotka eivät esim. "tule onnelliseksi" vaikkapa toisten käskyttämisestä, vaan pyrkivät keskittymään asioihin ja niiden toimivuuteen yleensä.
Mielestäni ajatus, että naisen (tai miehen) tulisi olla ensi sijassa "onnellinen" työssään, on minulle hieman vieras. Työ on kuitenkin työtä, ja parhaimmillaan silloin, kun johtajana ei olekaan hihhuli, joka olettaa, että kaikkien pitää olla "onnellisia"...
Minulle tuli vain yksi juttu mieleen kun luin aloitustasi, joka on sinällään ihan mukavaa luettavaa.
Olen aina miettinyt, että kuinka helposti ne miehet sinne huipulle sitten omasta mielestään nousevatkaan? Oliko työ helppoa ja uhraukset pieniä?? Minusta sinne pyrkiminen on rankkaa ja vaatii kovia henkilökohtaisia uhrauksia ja raakoja pettymyksiä läpi elämän. Miehilläkö ei tätä tapahdu?
Olen kyllä erittäin erimielinen tuossa asiassa. Huipulla on aina vähiten tilaa. Sille ei voi mitään, sukupuoli ei ratkaise sen eteen tehtävän työn määrää.
Minä en kannata kiintiöitä yhtiöiden hallituksiin, enkä johtajistoihin. Se menköön, kenellä on eniten kykyjä ja kuka on sopivin.
...nykyisinhän naisjohtajat ja muutenkin hyvin profioituneet naiset kertoilevat usein "tiestään huipulle" ja tavallaan naisten osalta tämmöisiä sankaritarinoita on trendikästä tuoda esille...
Ja naiselle on myös trendikästä toisaalta sanoa, että mies on tukenut lastenhoidossa jne., ja valitella, kun lapsille ja perheelle on tahtonut olla liian vähän aikaa...
Miehelle taas ei ole trendikästä niin kertoa, kuinka nainen on hoitanut perhettä, kun hän on panostanut uraan... Siksi näitä miesten "sankaritarinoita" julkaistaan ainakin Suomessa huomattavasti vähemmän - eikä ainakaan niin esitellä noilla "naisjohtajuustutkimuspäivillä".