Siis.. kiinnostaisi tietää minkä ikäiset tätä palstaa yleensä seuraa, ja minkä takia.
Oma tarinani on, että lapsena (
Oma tarinani on, että lapsena (
ikäGalluppi
miettijä
21884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen 30-vuotias. Palstaa seuraan ajankuluksi. Mitään sen suurempia elämyksiä en odota saavani. Minäkin mietin uskonasioita kaikkein eniten teini-iässä. Ripari pisti tietysti miettimään. Eräänlaisen virstanpylvään, eli kirkosta eroamisen, saavutin vähän yli 20-vuotiaana, mutta en pitänyt itseäni kristittynä sitä ennenkään.
Itse olin enintään tapauskovainen ripariin asti. Siellä huomasin, että uskonto ei _todellakaan_ ole minua varten. Kirkosta erosin sitten joskus parikymppisenä tutkittuani hieman itse asioita. Viimeinen pisara, joka sai minut lopullisesti tulemaan "ulos kaapista" oli se kun tutustuin kraetionismin ihmeelliseen maailmaan.. :)
"Ateistitesti" on hyvä esimerkki uskonnon ajatustoimintaa lamaannuttavasta vaikutuksesta. "Banaani -ateistin painajainen" on mielestäni loistava. Voin vaikka heti myöntää, että kaupasta saatavat banaanit ovat suunnittelun tulosta. Suunnittelija ei tosin ole mikään henkiolento vaan ihminen, jonka tuhansia vuosia jatkuneen jalostustoiminnan (=evoluutio) tuotteita nykyiset banaanit ovat.. http://www.arc.agric.za/institutes/itsc/main/banana/origin.htm
Piti sanoman kreationismi, mutta siinä tapahtui pieni kirotushärö.. :)
Et ole ainoa! Olen 18 vuotias ja miettinyt samoja asioita kuin sinä. Päädyin ateistiksi varsin luontevasti ajatellessani yliluonnollisten asioiden ja jumalien olemassaoloa. Ei näy, tunnu tai muutenkaan "ole", joten halusin tietoa muilta samoin ajattelevilta. Silloin mm.vapaa-ajattelijat antoivat teräviä vastauksia tiedonjanoni sammuttamiseksi. Lopputuloksena hylkäsin uskonntot typeränä ajanhaaskauksena ja erosin kirkosta.
ajankuluksi seuraan palstaa.
Kirjoittaisin pidempään mutta väsyttää. Hyvää yötä.
Ilmeisesti poikkeava tausta meikäläisellä, kun vilkaisee noita muita. Eli koti ei ollut uskonnollinen, kummatkaan vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon. Joskus nuorempana halusin uskoa johonkin persoonalliseen jumalaan. Kristinuskon olin jo siinä vaiheessa (yläasteella) todennut dogmaattiseksi epäjohdonmukaiseksi sonnaksi.
Ylipäätään tulin siihen tulokseen, että uskonnot ovat ihmisten kehittämiä eikä mikään ole toista parempi, on vain eri ihmisille enemmän tai vähemmän sopivia uskontoja ja elämänkatsomuksia. Tämä pätee vaikka uskonnoilla olisikin todellisuuspohjaa l. jumalia olisi olemassa.
Omaa elämänkatsomustani olen aina välillä yrittänyt analysoida, mutta se ei oikein tarkasti osu mihinkään yksittäiseen kategoriaan joten paha sanoa.
Olin ala-asteella hyvin uskonnollisessa koulussa ja omaksuin ajatukset sellaisenaan. Opettajani oli hyvin ns. juutalaismielinen ja samoin koulun jälkeen pidetyn kristillisen kerhon johtaja. Omaksuin tällöin käsityksen, että Jumala istuu pilven reunalla ruoska kädessään ja odottaa milloin voisi iskeä syntieni takia minuun.
Murrosikään tullessani ymmärsin, että uskonto ahdisti minut kuoliaaksi. En voinut tehdä mitään, en sanoa mitään, en ajatella mitään, en tuntea mitään, ilman, että se olisi ollut syntiä. Minun oli ihan mielenterveyteni takia pakko luovuttaa.
Ajan mittaan mielikuvani ovat vain vahvistuneet.
Ensimmäisenä ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen ajattelen, että sellaista puppua ei edes Jumala olisi keksinyt. Miksi joku haluaisi säilyttää jonkun ihmisen sielun tämän kuoleman jälkeen? Mitä niillä tekee? Miksi kerätä coca-cola pullojen etikettejä?
En tietenkään usko, että Jumalaa olisi olemassa. Sattuma perustelee maailman selvemmin kuin Jumala. Jos kristillinen Jumala olisi olemassa, niin miksi hän velvoittaa ihmiset USKOMAAN häneen? Minä en usko Jumalaan, en voi uskoa, koska entisten kokemusteni takia usko vain ahdistaa minua eikä aivan vähän. Miksi Jumala ei anna minulle uskoa? Miksi minun pitäisi mennä helvettiin, kun esim. minua seksuaalisesti hyväksi käyttänyt isäpuoleni, joka on syvästi uskovainen, pääsisi taivaaseen?
Niin, oma tarinani on hyvin samanlainen ainakin tähän astisten kirjoittajien kanssa, olen myös alkujaan saanut ns. kristillisen kasvatuksen ja uskoinpa minä Jumalaankin aina tuonne teinivuosille saakka kunne pikkuhiljaa aloin vieraantumaan ajatuksesta. Ensin tyydyin keksimään verukkeita niille kaikille järjenvastaisuuksille mitä raamatusta luin, mutta lopulta minunkin oli myönnettävä että en enää pystynyt selittämään raamattua mitenkään järjellisesti ja sokea usko on ollut minulle aina kauhistus, niinpä minusta nyt sitten tuli tällainen agnostikko joka olen...
Uskoin 18v. asti Jumalaan.Sen jälkeen elin lähes ilman Jumalaa 40 v. asti. Nyt jo yli neljäkymmentä vuotta olen ollut uskossa.Usko on parasta mitä elämältä olen saanut.Minäkin olen aikoinaan ollut isäni hyväksikäytön uhri.Siitä huolimatta olen antanut isälleni anteeksi ja sain siunata hänet taivastielle hänen kuolinvuoteellaan. Sain antaa kaiken katkeruuden anteeksi ja se oli todella hyvä tunne.Jeesus poisti sydämestäni kaiken vihan.Ilman vihaa ja katkeruutta on helpompi elää.Sanovat että katkeruus aiheuttaa syöpääkin.Siitä en tiedä, mutta hengitys ainakin on helpompaa.Ilman Jeesusta se ei kylläkään onnistu.Siunausta teille nuoret.
Lapsuudenkotini oli uskonnoton ja sain suunnilleen vapaan kasvatuksen etsiä itse tieni.
Vajaa parikymppisenä kiinnostuin uskonnosta, otin asioista selvää ja tulin uskoon.
Takana on nyt yli kolmenkymmenen vuoden kokemus kristinuskon toimivuudesta. Se toimii juuri niin, kuin Raamatussa luvataan sen toimivankin.
Ei uskon vuoksi ole tarvinnut heittää järkeä ja ymmärrystä romukoppaan, pikemminkin päinvastoin, niihin saa taivaallisia lisävirityksiä.
Maailmankuvani on sekä tieteellinen että kristillinen. En hyväksy kreationismia, mutta uskon Jumalan luoneen maailman ja hallitsevan sitä pienimpiäkin yksityiskohtia myöten, mutta sitä ei voi todistaa tieteellä vaan ainoastaan uskolla.
Mitä tällä palstalla teen? Viihdyn enemmän yleensä tieteiden puolella, mutta onhan tässä uskonnon alla toistakymmentä näitä alaryhmiä ja seurailen näitäkin monia kiinnostavien keskustelujen toivossa.
Mitä todisteita minulla on uskoni tueksi? Oma kokemus. Mutta ei sillä ole todistusvoimaa muille, kuin ehkä haasteena: ottakaa kristinuskon pelisäännöistä kunnolla selvää ja pelatkaa yksi erä. Pelinappulaksi kelpaa oma elämä. Vain päävoittoja tarjolla.
Kehotit ottamaan kristinuskon säännöistä selvää ja kokeilemaan yhden erän. No, minä tein niin. Muistan vieläkin, kuinka teini-iässä rukoilin Jumalaa yhdessä välissä joka ilta. Kävin uskovaisten tapahtumissa. Silloin pelkäsin tulevaisuutta, koska elämäni oli vailla sisältöä. Etsin kristinuskosta tarkoitusta elämälle. Uskovaisilla oli tarkoituksensa ja he olivat onnellisia. Miksei siis minustakin voisi tulla onnellinen?
Jumala ei koskaan vastannut. Lopulta menetin toivoni hänen suhteensa ja etsin elämäntarkoitusta muualta. Löysin sen omasta itsestäni hyödyntäen tieteellistä maailmankatsomusta. Tuskin kukaan tietää, miksi Jumala ei vastannut minulle, jos hän on vastannut sinulle. Minä kuitenkin mietin sitä. Jumala kaikkivaltiaana tiesi, mitä tulee käymään. Hän tiesi, että minä en jaksa loputtomiin rukoilla häntä ilman vastausta. Hän tiesi, että minusta tulee ateisti, jos hän ei vastaa. Hän ei vastannut. Minä olen ateisti. Kuoltuani joudun helvettiin. Jos vilpittömästi olen kutsunut Jumalaa, eikä hän ole vastannut, kenen syytä on se, että joudun kadotukseen?
Tämä päätelmäketju on varmistanut minulle, että Jumalaa ei ole. Ei ole olemassa absoluuttisen hyvää, kaikkivoipaa ja kaikkitietävää olentoa, joka on luonut meidät kaikki. Sen sijaan voi olla olemassa enemmän tai vähemmän inhimillinen, paljoon kykenevä olento, joka meidän silmissämme olisi kaikkivoipa. Absoluuttisen hyvä hän kuitenkaan ei ole.
vanhetessa ei enää jaksa kovin systemaattisesti käydä läpi jatkuvaa argumentointia puolesta eikä vastaan. harmittaa, ettei teinivuosina tullut kirjattua kaikkia niitä ajatuksia ja päätelmiä, joiden perusteella päädyin ateistiksi. sen jälkeen pelisäännöt ovat olleet niin selvät, ettei tulkintaa ja jatkuvaa pohdintaa ole tarvittu.
enää en edes väittele uskovien kanssa, ei tarvitse. tällä palstalla on hauska seurata, kun jotkut vielä jaksavat.
Kertomuksesi valaisee sitä puolta asiassa, että et ole aivan oivaltanut asioiden keskinäisiä suhteellisuusluokkia. Kun mainitsin yhden erän, pelinappulana oma elämä, tarkoitin todella koko elämän mittaista elämää. Ei vain joskus nuoruudessa, vaan äärimmäiseen vanhuuteen asti.
Aivankuin intohimoinen lottoaja kertoisi elämäntarinaansa, että hän täytti lottorivin joitakin kertoja nuoruudessaan, ja kun voittoa ei silloin tullut, hän vakuuttui siitä, että voitot ovat vain Veikkauksen propagandaa, ei niitä todellisuudessa oikeasti ole olemassakaan.
Jumalan ja hänen vastauksensa etsiminen on koko elämän mittainen tehtävä, ilman päivänkään lepoa siitä etsimistehtävästä. Vaikka minä olen löytänyt jo kolmenkymmenen vuoden ajan, en edelleenkään lopeta hetkeksikään etsimistä. Haluan löytää lisää. Etsimiseen pitää aivan tosissaan uhrata koko oma elämänsä; heittää mielestä kaikki tämän maailman turhuudet, kuten hyvä ammatti, riittävä palkka, turvattu toimeentulo, oma asunto, auto, ulkomaanmatkailu, hyvä eläke ja muu huvittelu, ja keskittää kaikki energia ja resurssit vain Jumalan etsimiseen. Raamattua runsaasti päivittäin ahmimalla, selkenee aikaamyöten etsintäprosessin kokonaisvaltaisuus ja käytännön toimintastrategiat.
Eivät rikkaat ja hyvinpärjäävät ihmiset tarvitse Jumalaa oikeastaan mihinkään, rahallahan saa kaikkea, mitä elämässä tarvitsee. Jos Jumalan etsimisen vuoksi on luopunut omavaraisuudestaan, joutuu tosissaan rukoilemaan kaiken tarvitsemansa, eikä ilman Jumalan jokapäiväistä apua tulisi toimeen. Hänen tarjoilemansa elintaso ei havaintojeni mukaan ole menestysteologian luksusta Rolsseineen ja huviloineen, vaan sellaista samanlaista perusyksinkertaisuutta, mitä Jeesus tarjoili häntä kuulemaan tulleille väkijoukoille erämaassa.
Muinaiset munkit ja nunnat ovat vetäytyneet luostareihinsa harjoittamaan näytelmällistä julkista etsintäänsä. Jossakin suhteessa sellainen on elämänpelkuruutta. Etsintä kuuluu elää ihmisten ja elämän keskellä lähimmäisiään palvellen ja vain sisimmässään salaa etsien.
>>pelisäännöt ovat olleet niin selvät, ettei tulkintaa ja jatkuvaa pohdintaa ole tarvittu.
Aikamoisen vaatimuksen esitit: ihmisen pitäisi koko elämänsä ajan etsiä jotain sellaista, jota ei ole olemassa. Hänen pitäisi pahimmassa tapauksessa luopua työstään, harrastuksistaan ja ihmissuhteistaan, jotta hän voisi etsiä sellaista, joka EI OLE OLEMASSA. Ymmärrätkö sinä tuon viimeisen lauseen? Minä en ole valinnut, että enpä usko jumalaan. Minä en usko jumalaan, koska minulla ei ole yhtään syytä uskoa siihen. Uskovaiset sanoivat minulle: etsi Jumalaa, niin löydät hänet. Minä etsin, mutten löytänyt. Nyt sinä sanot, että pitää etsiä kauemmin. Oletatko sinä tosiaan, että käyttäisin koko elämäni olemattoman etsimiseen?
Minä esitän sinulle vastahaasteen: Jääkaappini takana elää näkymätön yksisarvinen. Voisitko sinä tulla tutkimaan sen elämää? Jos et aluksi sitä havaitse, löydät sen kyllä, kun etsit riittävän kauan. Jos et löydä sitä, et ole etsinyt riittävästi. Kuinka kauan jaksaisit todellisuudessa uskoa minun vakuuttelujani siitä, että yksisarvinen kyllä elää siellä, vaikket sinä sitä pystykään havaitsemaan?
Voitko ymmärtää sellaista, että sinun jumalasi on minulle samaa kuin minun yksisarviseni on sinulle. Ole kiltti, äläkä jatka hokemalla "Etsi, niin löydät." Mieti ihan oikeasti, kuinka kauan voidaan edellyttää ihmisen etsivän sellaista, jota ei ole olemassa ja jonka olemassa olon puolesta ei ole yhtään vakavasti otettavaa todistetta. Sinun on helppo etsiä eri vivahteita Jumalasta, koska sinä jo uskot hänen olemassaoloonsa. Minun kärsivällisyyteni ei yksinkertaisesti riitä etsimään sellaista, jota ei ole. En usko, että kukaan ihminen voisi sellaiseen käyttää koko elämäänsä. Jonkinlainen usko etsinnän kohteesta täytyy olla, ennen kuin voidaan olettaa etsinnän jatkuvan loputtomiin.
Täytyy myös muistaa se, että etsintään käytetty aika on jostain muusta pois. Minä saan elämääni sisältöä todellisista asioita: puolisostani, koirastani, harrastuksistani, työstäni jne. Miksi minä jättäisin ne vähemmälle ja etsisin olematonta?
(Toivottavasti en kirjoita tätä turhaan. Toivottavasti voit ymmärtää sen, että monet ateistit eivät ole valinneet olevansa ateisteja. He ovat ateisteja, koska eivät voi todisteiden puutteessa uskoa.)
Olen hyvin pahoillani, että joudut päivittäin käsittelemään uskosi perusteita. kuulostaa raskaalta.
pointtini oli se, että hyvin perusteellisen pohdinnan jälkeen ymmärsin jumalan ja uskontojen roolit ja asemat tässä maailmassa vuosia sitten. en usko jumalaan ja uskonnoista en jaksa edes aloittaa. perusteet olla uskomatta eivät ole muuttuneet, niitä korkeintaan tulee silloin tällöin lisää. ei tarvita tulkintaa, pelisäännöt ovat selvät. voin keskittyä koko tarmollani oikeasti tärkeisiin asioihin enkä uskonasioiden vatvomiseen.
mitä hawkingiin ja kavereihin tulee, kyllä minä heidän ajatuksiinsa uskontojen olemuksesta mieluummin luotan kuin keskivertoisen, ns. uskovan tutkijan käsityksiin. uskontojen olemusta voidaan sentään tutkia, päinvastoin kuin uskontojen sisältöjen totuusarvoja, joihin koko uskominen puolestaan perustuu. tietämättömyys ja tietäminen kristinuskon sisäisestä olemuksesta on pitkälle tulkintakysymys ja perustuu subjektiivisiin näkemyksiin. periaatteessa tuhannet sivusi dogmatiikkaa on yhtä lailla sepitetty jonkun päästä. Sehän on tämän "hengellisyyden" ja uskonnon syvin olemus. kun ei ole todisteita, eikä niitä voi saadakaan, pitää jonkun funtsia, tulkita ja runoilla.
"Esimerkkeinä vaikkapa Enqvist, Valtaoja, Paloheimo, Rees tai Hawking....on aivan ällistyttävää, kuinka tietämättömiä he voivat olla todellisesta kristinuskon sisäisestä olemuksesta"
Jaa...tuo on mielenkiintoinen vöäite ja ansaitsee ilman muuta tulla esitetyksi uskontoaiheisella keskustelupalstalla. Varsinkin jos löydät siihen substanssia.
Pidän mahdollisuuksen rajoissa että olet oikeassa ja että herrat katsovat asiaa liiaksi vain yhdestä näkövinkkelistä perustaen käsityksensä uskonnosta joissain suhteissa vain ennakkoluuloihin.
Mutta olisiko mahdollista yksilöidä muutama kohta joistain teoksista esimerkeiksi. Kiinnostaisi ja se antaisi potkua väitteellesi.
-----
Oma lukunsahan aikoinaan oli K.V. Laurikainen, joka kvanttimekaniikan ihmeellisyyksistä on johtanut Jumalan olemassaolon. Mutta minun mielestäni oikomalla rajusti päättelyketjua tyyliin kvanttimekaniikan mukaan kaikki on jotenkin oudosti ei-determinististä -> Jumalan täytyy olla olemassa. Ilman juurikaan välivaiheita tässä todisteluketjussa.
Nyt kun kvanttimekaniikan postulaateista johdettavissa olevia ihmeellisyyksiä kuten kvanttikietoutuminen [jokahan saattaa olla tavallaan ristiriidassa suhteellisuusteoriaan yksin tukeutuvan kosmologisen filosofian kanssa] on pystytty osoittamaan kokeellisesti.
Laurikaiselle kuului naureskella hänen simppeliä logiikkaansa. (Ja eihän se logiikan pätemättömyys tietenkään mihinkään muutu). Mutta uusien fysiikan koetulosten valossa herää epäilys että Laurikainen oli enemmän oikeassa kuin luultiin kun hän puoliksi intuitiivisesti haistoi, että jotain on pielessä kvanttimekaniikan filosofian perusteissa ja sitä kautta modernin fysiikan kokonaiskäsityksessä.
saavuttamastasi sisäisestä rauhasta.
"ei tarvita tulkintaa, pelisäännöt ovat selvät"
Sinä oletkin sitten eräs kiihkeimpiä omaan totuuteesi uskovia.
"...ymmärsin jumalan ja uskontojen roolit"
Onnittelut tästä saavutuksesta. Minäkään en usko Jumalaan, mutta varsinkaan en usko ymmärtäväni uskontojen roolia (yhteiskunnassa ja yksilölle siis) kuin korkeintaan yksittäistapauksissa.
Minusta väite siitä että omaa noin perusteellisen ymmärryksen asiasta perustuu joko väärinkäsitykseen, pinnalliseen tulkintaan yhteiskunnasta ja historiasta tai syvään uskonnolliseen vakaumukseen oman käsityksen oikeellisuudesta.
1 1=2. ei sitä hirveästi tarvitse funtsia, joistain asioista on turha kiistellä.
samaan tapaan tulkinnasta ja pelisäännöistä. ei ole todisteita jumalan olemassaolosta, ei edes mitään jumalan olemassaoloon viittaavaa = ei tarvita uskonnollista tulkintaa, peli tuntuu aika selvältä. jos tilanne olennaisesti todisteiden puolesta muuttuu, täytyy pohtiauudestaan. en minä tässä ajatelmassa mitään kiihkeää uskomista näe.
en mielestäni väittänyt omaavani perusteellista ymmärrystä. vähän tuli toki kärjistettyä, siinä taisi mennä pieleen. yritetään siis uudelleen: Olen hahmottanut niitä inhimillisiä tarpeita ja sosiaalisia rakenteita, joiden päälle uskonnot tyypillisesti näyttävät rakentuvan. hyvin maallisista lähtökohdista ne tuntuvat voimansa ammentavan. siitä voi päätellä, mikä on jumalan ja uskonnon rooli ihmisille, mitä tarpeita ne tyypillisesti täyttävät jne. perusteellisuus niistä ajatuksista on toki aika kaukana.
Mikäli jääkapintakuisyksisarvisestasi olisi uskonnon objektiksi (ja sinusta Hänen ensimmäiseksi pääpapittarekseen (50%:n oletus)), kannattaisi roudata hieman sairasta jengiä jääkaapin läheisyyteen, jossa he kokisivat ihmeellisiä parantumisia yksisarvisesi vaikutuksesta ja saisivat elämänsisältöä yksisarviseesi uskomisesta.
Sitten vaikka tuhannen vuoden kuluttua, kun uskonnollasi olisi jo miljoonia kannattajia ja elinvoimainen papisto ja jääkaappisi muiston ympärille olisi rakennettu massiivinen temppeli, voisimme vertailevan uskontotieteen metodein tutkia yksisarvisuskontosi syntyjä syviä (ja jos sattuisin sattuman oikusta ja jumalten mielisuosiosta kuulumaan tutkimuskomissioon), ja tutkisin uskonnon perustamisasiakirjallisuutta, päätyisin mitä ilmeisemmin lopputulokseen, että kyseisen uskonnon syntyhistoriikki vivahtaa alunperisesti yksityiseen huijausyritykseen, josta ihmisten herkkäuskoisuuden seurauksena lipsahti vahingossa kokonainen uskonto.
Toisena pointtina siirtymä "laista" "evankeliumiin". Laki sanoo etsi, kunnes löydät. Evankeliumi vastaa. älä turhaan vaivaudu. Ei sinun tarvitse löytää. Ota vastaan irrationaalilahjana "kaikki". Ei tarvitse kokea mitään, ei tarvitse tuntea mitään, ei tarvitse uskoa mitään, ei tarvita todisteita, senkun vain lepäilee sinä, että kaikki on jo "ok".
Täsmennysterminologiana voisit tietenkin käyttää lisämäärettä omissa puheenvuoroissasi: "ateistisen maailmankatsomukseni mukaan: >>EI OLE OLEMASSA...
lisää muualla
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=16000000000012031