Tässä äskettäin juttelin uskovan veljeni kanssa
joka kapinoi kapinallisesti toista, itseään
ja jopa Jumalaa kohtaan.
Jäin ajatuksiini -
kun kävelin ja peilasin omaa elämääni
miten omistavaa rakkautta me halutaan
surullista mutta liian totta.
Käänsin uurteiset käteni ylöspäin
ja ymmärsin oikeastaan ensimmäistä kertaa
että en enää minä
vaan Sinä rakas Herrani!
Liian monet uskovat elävät synnissä
ja rukoilevat kuitenkin: auta Jumala
ja silti itse syntiä katumatta
siitä pois kääntymättä ja parannusta tehden
vaan rukoilevat ja jopa syyttävät Jumalaa
kun Hän ei kuule, tämän huomasin myös itsessäni
ja nyt tunnen kunnioittavaa Herran pelkoa
sitä oikeaa sydämen asennetta Häntä kohden.
Ei tuhon, vaan Rakkauden ajatuksin
Hän meitä ojentaa.
KIITOS ja YLISTYS!
joka kapinoi kapinallisesti toista, itseään
ja jopa Jumalaa kohtaan.
Jäin ajatuksiini -
kun kävelin ja peilasin omaa elämääni
miten omistavaa rakkautta me halutaan
surullista mutta liian totta.
Käänsin uurteiset käteni ylöspäin
ja ymmärsin oikeastaan ensimmäistä kertaa
että en enää minä
vaan Sinä rakas Herrani!
Liian monet uskovat elävät synnissä
ja rukoilevat kuitenkin: auta Jumala
ja silti itse syntiä katumatta
siitä pois kääntymättä ja parannusta tehden
vaan rukoilevat ja jopa syyttävät Jumalaa
kun Hän ei kuule, tämän huomasin myös itsessäni
ja nyt tunnen kunnioittavaa Herran pelkoa
sitä oikeaa sydämen asennetta Häntä kohden.
Ei tuhon, vaan Rakkauden ajatuksin
Hän meitä ojentaa.
KIITOS ja YLISTYS!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.