"Miehet (siis yleensä, eivät kaikki) olettavat helposti, että heidän kokemuksensa maailmasta on sukupuolineutraali ihmisen kokemus. Mies on ollut ihmisen malli tieteessä, taiteessa ja kielessä. Esimerkiksi sana 'mies' on sanaa 'nainen' sukupuolineutraalimpi ja viittaa joissain yhteyksissä ihmiseen yleensä, kuten yhdyssanoissa 'lautamies', 'virkamies' ja 'puhemies'. Ihmistieteiden eli humanististen ja yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden tutkimuskohde ihminen on ollut yleensä sukupuolineutraali mies, koska miehen kokemus on mielletty yleiseksi ihmisen kokemukseksi"
Kirjoittaja on mies, joka on onnistunut kyseenalaistamaan omat "sukupuolineutraalit" näkemyksensä.
Kirjoittaja on mies, joka on onnistunut kyseenalaistamaan omat "sukupuolineutraalit" näkemyksensä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No niin, taas ujutetaan keskustelu miesten ongelmiin täällä feminsmipalstalla, jossa käsitellään naisten ongelmia!
Miesen ongelma tasa-arvon suhteen on se etteivät he mitäänn tasa-arvoa halua, haluavat vainlisätä etuuksiaan tasa-arvon kustannuksella.
Kaiken ovat miehet tähän asti pystyneet kääntämään omaksi edukseen, niin myös nyt tasa-arvoperiaatteen.
Minä en jaksa enää tasa-arvojuttua ollenkaan, onneksi sille paskanjauhannalle on oma palstansa.
Menkää kaikki miehet sinne.
...olettamusta, jotka mielestäni menevät hieman sivuun
1. olettamus, että olisi olemassa joku "miehen" kokemus yhteiskunnasta (vrt. minuunkin aiheellisesti kohdistunut kritiikki siitä, kun olen kirjoittanut löperösti "feministit sitä / tätä", ottamatta huomioon, että eri feministialalajit ovat joistakin asioista eri mieltä).
2. olettamus, että "miehen kokemus" (tai useat eri miestyyppien kokemukset) olisi jotenkin erilainen "naisen kokemuksesta"... ts. tässä "naisen kokemus" tai "naisten kokemukset" myös ikään kuin sukupuolitetaan.
Toisaalta - mikäli nämä olettamukset olisivat jossain määrin tottakin - kyseessä lieneisi enemmän "naisten ongelma", kuin miesten... tosin sitä, mikä tämä ongelma on, lienee hankalahkoa määritellä.
Mielestäni voipi olla niinkin, että nykyisin tarvitaan enemmän kritiikkiä ja kyseenalaistamista "sukupuolipolarisoitunutta" näkemystä kohtaan, kuin "sukupuolineutraalia" näkemystä kohtaan (toisaalta eräät feministiset argumentaatiot juuri pyrkivät sukupuolineutraaliuteen... esim. työelämässä jne, joten tämäkään argumentaatio ei ole aina ihan johdonmukaista).
...tai ainakin ajattelisin, että sukupuolineutraaliutta kritisoivan keskustelun lisäksi tarvitsemme myös kritiikkiä sukupuolten polarisaation pohjalta nostettuja yksipuolisia argumentteja kohtaan. Totuus löytynee sieltä, että ymmärrämme useampia, kuin yhtä näkökulmaa - jopa kerrallaan. Itse uskon, että se on mahdollista, joskin haastavaa.
joka kohdistuu kylläkin väheksyvästi naisiin.
Joillekin miehille ei edes kertakaikkiaan tule mieleen, että esim. jossakin työtehtävässä voisi toimia nainen. Sitten kun työtä tekee, tai hakee nainen ollaankin ihmeissään, ai että nainen. Ei tarkoita, että mies tahallaan niin tekisi, ei ole vain tullut ajatelleeksi, saati kyseenalaistaneeksi asioita.
Siksikin on hyvä, että tasa-arvoasioista puhutaan. Sekin on hyvä, että korostetaan mediassa malleja, jotka poikkeavat totutusta perinteisistä malleista. Se saa ihmiset ajattelemaan, että miksei noinkin voisi olla.
minulla ei ole harmainta aavistusta siitä mikä on miehen kokemuksen ja naisen kokemuksen ero. Kuitenkin on niin, että kulttuurisidonnainen kokemus on varmasti kaikkein erilaisin. Suomalaisen naisen ja miehen kokemus on varmasti lähempänä toisiaan (mikäli siis ovat erilaisia sukupuolesta johtuen) kuin vaikkapa burmalaisen miehen ja suomalaisen miehen.
...että osa naistutkijoista ajattelisi, että juuri naistutkimus olisi jotenkin "miehiä pätevämpää" käsitteistämään tuota "kokemuseroa"...
Osa tuosta tutkimuksesta sitten ehkä pitääkin sitä yhteensovittamattomana - ts. vain nainen voisi ymmärtää jotain mystistä "naisen kokemusta".
Tosin argumentaatio, jota olen nähnyt tuosta asiasta, on enemmän spekulatiivista asiaa.
Toisaalta - mikäli tuommoinen kokemusero olisi olemassa (jolloin sitä pitäisi ajatella "faktana", joka on...), niin miten voisimme todellakaan keskustella siitä edes yhteismitallisesti, mikäli sukupuoli nähdään niin määräävänä tekijänä?
Toisaalta... ellei sitä ole olemassa, kuihtuu tuo feministinen "argumentti" omaan paradoksaalisuuteensa...
Toisaalta sitten osa kokemuksista on sitä, että kokee miten ulkomaailma reagoi ihmiseen - ja tässä ilmeisesti naiset kokevat, että miehiin verrattuna heihin suhtaudutaan "ulkomaailman taholta" eri tavalla... toisaalta, heidän lienee vaikea kokea sitä, miten mies kokee itseensä "ulkomaailman taholta" suhdaututtavan. Toisaalta feminismi yhdistää useissa tapauksissa "ulkomaailman" "patriarkaaliin" - ts. patriarkaali on muokannut mystisesti ulkomaailman suhtautuvaan naisiin eri tavalla kuin miehiin.
Feministisessä argumentaatiossa ajaudutaan äkkiä aika höttöiselle pohjalle... tuommoista "kokemuseroa" kun on vaikea määritellä niin tarkalle tasolle, että siitä voitaisiin puhua robustisti yhteismitallisesti - ja toisaalta löperösti siitä ei ehkäpä kannata puhua... Muuta kuin poliittisessa mielessä...joka taas kutistaa feminismin edunvalvontaliikkeeksi erään "samalla tavalla tulkitsevan" ihmisryhmän sisällä. Mitä se minun mielestäni itse asiassa onkin.
Kun tyttöjä ja poikia kasvatetaan erilailla ja naisten ja miesten rooliodotukset ovat erilaisia, niin silloin myös kokemukset ovat erilaisia.
Onko miesten ja naisten lisäksi olemassa jokin kolmas taho, joka kasvattaa tyttöjä ja poikia eri tavoin ja asettaa heille erilaisia odotuksia sukupuolesta riippuen?
Asustelee omassa päässäsi.