Onko kukaan käsitellyt tällaista asiaa uskonelämässään. Mä olen jonkin verran funtsinut viime aikoina tätä asiaa. Ja tunnistan joissain minulle ihan rakkaissakin uskonveljissä tällaista ominaisuutta, että pyritään jostain syystä laittamaan koko uskonelämä yhteen pakettiin ja sitten kontrolloida sitä.
Kun on julistettu sillä tavalla että kun tekee kaikki aivan oikein Raamatullisen opin mukaan, niin sitten kaikki toimii niin kuin itse ajattelee.
Eräällä ystävällä meni elämästä kaksikymmentä vuotta siten ettei hän muista juuri mitään tapahtumia kun hän oli epilepsian kourissa. Sen jälkeen tervehdyttyään elämä on kovan kontrollin alla ettei vaan eksy ja tapahdu samaa uudelleen.
Kerran näin unen, jossa ajoin polkupyörällä erään ison kadunlakaisijakoneen perässä enkä päässyt ohi. Huomasin kuinka se jätti jälkeensä kapean, kirkkaan, liukkaan vanan. Ja mulla tuli unessa mieleen että miksi minun tulisi lähteä polkupyörälläni ajamaan tuolle liukkaalle vanalle. Mähän lipsun siltä. Vaikka on hienonpuoleinen vana mutta olot ovat melko ahtaat kun ei saa lipsahtaa oikealle eikä vasemmalle. Kuitenkin piti jatkaa tuon koneen perässä. Herra tahtoi että saan käsitellä tämän asian elämässäni. Tuo kone kuvasi erästä paikallisseurakuntaa, jonka yhteyteen olin juuri tullut.
Kontrollihenkisyys tuntuisi olevan kuin nuorallatanssimista, ollaan ankaran itsekontrollin alla ettei vain tipahda alas. Muutamilla uskovalla ystävällä olen havainnut että ovat ihanasti tulleet uskoon, mutta sitten on muiden uskovien kautta tuputettu tosi tarkkaan miten pitää elää uskossa ettei vain eksy pois. Että hyvin helposti tulee susi ja syö. Täysi vapaus puuttuu.
Raamatullisesti olen kuullut jonkun samaistaneen tämän jutun Iisebelin henkeen? Onko tämä homma lainkaan hengellinen, eikös se saata olla ihan joku sielunmaailman vääristymäkin? Joissain uskovissa ystävissä jotka tuntuisivat vaeltavan ihan Jumalan Hengessäkin, havaitsen ankaraa kontrollia.
Onko kellään ajatuksia aiheesta?
Kun on julistettu sillä tavalla että kun tekee kaikki aivan oikein Raamatullisen opin mukaan, niin sitten kaikki toimii niin kuin itse ajattelee.
Eräällä ystävällä meni elämästä kaksikymmentä vuotta siten ettei hän muista juuri mitään tapahtumia kun hän oli epilepsian kourissa. Sen jälkeen tervehdyttyään elämä on kovan kontrollin alla ettei vaan eksy ja tapahdu samaa uudelleen.
Kerran näin unen, jossa ajoin polkupyörällä erään ison kadunlakaisijakoneen perässä enkä päässyt ohi. Huomasin kuinka se jätti jälkeensä kapean, kirkkaan, liukkaan vanan. Ja mulla tuli unessa mieleen että miksi minun tulisi lähteä polkupyörälläni ajamaan tuolle liukkaalle vanalle. Mähän lipsun siltä. Vaikka on hienonpuoleinen vana mutta olot ovat melko ahtaat kun ei saa lipsahtaa oikealle eikä vasemmalle. Kuitenkin piti jatkaa tuon koneen perässä. Herra tahtoi että saan käsitellä tämän asian elämässäni. Tuo kone kuvasi erästä paikallisseurakuntaa, jonka yhteyteen olin juuri tullut.
Kontrollihenkisyys tuntuisi olevan kuin nuorallatanssimista, ollaan ankaran itsekontrollin alla ettei vain tipahda alas. Muutamilla uskovalla ystävällä olen havainnut että ovat ihanasti tulleet uskoon, mutta sitten on muiden uskovien kautta tuputettu tosi tarkkaan miten pitää elää uskossa ettei vain eksy pois. Että hyvin helposti tulee susi ja syö. Täysi vapaus puuttuu.
Raamatullisesti olen kuullut jonkun samaistaneen tämän jutun Iisebelin henkeen? Onko tämä homma lainkaan hengellinen, eikös se saata olla ihan joku sielunmaailman vääristymäkin? Joissain uskovissa ystävissä jotka tuntuisivat vaeltavan ihan Jumalan Hengessäkin, havaitsen ankaraa kontrollia.
Onko kellään ajatuksia aiheesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnistan kahdenlaista kontrollia: sisäistä ja ulkoista. ulkoinen kontrolli on voimakkainta erilaisissa lahkoissa. Ulkoinen kontrolli vahvistaa sisäistä kontrollia ja se onkin sen yksi päämäärä. Ulkoinen kontrolli on vallankäyttöä, jonka avulla ihminen saadaan sääntelemään omaa toimintaansa kontrolloidusti.
...että itsekontrolli on ihan Raamatullinen asia. Se mainitaan Hengen hedelmien joukossa Gal 5, englantilaisen käännöksen mukaan.
Itselläni alkoivat hälytyskellot soida eräänä kertana kun olin juuri tullut Seinäjoen hell. srk:n elokuisesta suurtapahtumasta, mistä olin onnellisena ostanut englanninkielisen Raamatun (nkjv) ja iloitsin siitä. Sitten seuraavana päivänä paikallisseurakunnassamme oli vierailemassa eräs Jumalan mies, joka tässä hengessä toi varsin terävästi esille, että miksi ihmeessä mennään eksymään vieraisiin käännöksiin kun selviämme perinteisellä 33/38:lla jne...Eikä tämä tiennyt että oli juuri ostanut uuden Raamatun.
Ikään kuin siinä nyt olisi suuri lankeamisen vaara että lukee eri käännöksiä!
Olen nähnyt joissain ihmisissä saman, että eletään niin tiukkojen sääntöjen mukaan, että näkee oikein vanteen tuovan jälkiä otsanahkaan, jos näin voisi kuvailla.
Minun on kumminkin vaikea ymmärtää sellaista, että semmoiseen prässiinkin voi joutua, koska sana sanoo kumminkin näin: jonka poika on tehnyt vapaaksi, niin hän on oikeasti vapaa.
Mielestäni ymmärrän oikein tuon kohdan, koska olen elänyt myös siellä ääripäässä ennen uskoon tuloani. Minä elin elämääni ilman minkään näköistä rajaa.
Minulla itselläni on epilepsia ja ihmettelin hiukan tuota ystävääsi, joka ei muista 20v tapahtumia juuri ollenkaan, kun on ollut epilepsian kourissa.
Selventäisitkö minulle hiukan, että minkälainen epilepsia hänellä on ja kuinka kauan hänen kohtaukset yleensä kestävät?
Kuinka hän parani epilepsiastaan?
...asia liittyi juuri siihen että hänellä on ollut epilepsia. Ja itse asiassa hänellä on se vieläkin, mutta vissiin aika hyvin kurissa eikä se vaivaa häntä enää niin paljoa. Se oli jossain vaiheessa varsin vakava.
Nyt lähen viikoksi pois matkoille enkä pääse koneen luo. Heips!