HALOSEN ON EROTTAVA!

Mitä muuta voi odottaa Itä-Euroopan viimeiseltä vasemmistovaltiaalta.

jos pääministeri, entinen puhemies ja muut ovat Stasin agentteja. Voi saatanan saatana ...

Alpo Rusi:

"Toin sitten esille sen, että DDR:n Helsingin edustuston johto oli jo vuonna 2000 kertonut TV-dokumentissa, että heidän tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat entinen SDP:n pääministeri Kalevi Sorsa ja puoluesihteeriksi noussut,vahvoja DDR-sympatioita omannut Ulf Sundqvist sekä nopeasti uraa 1970-luvulla luonut kansanedustaja Matti Ahde, joka myöhemmin oli jopa eduskunnan puhemies. ”Kovia nimiä”, sanoi keskustelukumppanini. Hän kuitenkin hölmistyi kun kerroin, että vuonna 1990 lista epäillyistä hyllytettiin ilman tutkintaa poliittisista syistä. Monen asiantuntijan mielestä Supon johto rikkoi lakia."

Poliittinen myrkytysyritys Suomessa 2002 - YLIÖ: Alpo Rusi 22.04.2005 00:01

Tapasin äskettäin EU:n komission virkamiehen, jolla on takana pitkä ura vaativissa tehtävissä. Hän on ollut mukana myös Suomen jäsenyysneuvottelujen valmisteluissa 1992-93. Hän tunsi minut ja oli ihmeissään väitteistä, että olisin ollut opiskeluaikoinani ja diplomaattiurani alkuvaiheissa DDR:n Stasin apuri tai yhteistyöhenkilö: ”Järjetöntä”.

Kerroin suojelupoliisin (Supo) käynnistämän esitutkinnan eri vaiheet ja tökerösti muotoillun 11.6.2003 valmistuneen syyttämättäjättämispäätöksen sisällön. Ennen muuta sen, että päätöksessä ei lainattu oikein avaintodistajia, jotka kaikki puhdistivat maineeni. Näin jopa lehdistön parhaimmistoon jäi joksikin aikaa kytemään otaksuma, että ”jotakin se oli tehnyt”.

Veljelläni Jukka Rusilla oli ollut yhteys DDR:n Helsingin edustustoon, jolle hän oli antanut sisäpolitiikkaa koskevia, ei valtiollisia muistioita ja kauppapolitiikan alaan liittyneitä, myös ulkoministeriössä tehtyjä, laajaan jakeluun annettuja ei-salaisia tausta- tai keskustelumuistioita. Hänelle oli tammikuussa 1969 avattu koodi XV/11/69, jonka yhteyteen oli saman vuoden lopulla sijoitettu ns. F-16 korostiostokortti minusta tietämättäni ”mahdollisena tulevaisuuden tietolähteenä”.

Tätä korttia ja keksittyjä lavastuksia hyväksikäyttäen Supo aloitti minuun liittyvät valtiojohdon edustajien informoinnit ”vakoiluepäilyistä” jo alkutalvesta 2002. Supo sementoi syyllisyyteni ennen tutkintaa. Samalla tieto epäilyistä vuodettiin mediaan niin, että kuukautta ennen Supon yhteydenottoa itse epäiltyyn, media otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Supo epäilee minun olleen Stasin kanssa yhteistyössä Hampurin varakonsulikautenani 1975-76. Tämä väite oli tietysti puhdasta satuilua. En ollut tavannut ketään DDR:n edustajaa Hampurissa oloaikanani, paitsi yhden ainoan kerran käydessäni Itä-Berliinissä lomailemassa viikonloppuna.

Odotettu
vesiperä

Kerroin lisäksi urani vaiheet, joita ei edes teoriassa saa yhteen minkäänlaiseen Itä-Saksan turvallisuuspalvelun kanssa harjoitettuun kanssakäymiseen. Tämä on myös pitkässä esitutkinnassa osoitettu toteen. Toivuttuaan jonkinasteisesta shokista, keskustelukumppanini kertoi tässä vaiheessa omasta urastaan erään suuren länsivaltion diplomaattina 1970- ja 80-luvun Itä-Berliinissä. Tämän seurauksena hänestä oli Stasin arkistossa hyvin suuri ja yksityiskohtiin menevä kansio koodinimineen, josta hänelle Stasin viranomaiset ovat informoineet. Jopa hänen vaimostaan oli tehty oma kansio ja hänelle annettu koodi. Heidät oli lavastettu Stasin apureiksi, mitä he eivät olleet, vaan tavallisia nuoria diplomaatteja. Hänen toimistaan ei kukaan ole tehnyt rikosilmoitusta, saatikka aloittanut esitutkintaa, vaikka maalla on eräs maailman parhaista tiedustelupalveluista.

Vieraani kysyi, kuka tämän ajojahtisi aloitti? Korostin, että Supo on joka käänteessä korostanut, että he olivat pakotettuja aloittamaan esitutkinnan. Muutoin he olisivat rikkoneet lakia. Kerroin tietenkin sen, että oikeusasiamiehen 3.2.2005 tekemästäni kantelusta tekemä päätös oli sikäli rehellinen, että siinä myönnettiin ettei esitutkintaa käynnistettäessä ollut minua vastaan ”mitään konkreettista näyttöä”. Lopussa ei senkään vertaa. ”Vesiperä”, kuten maan suurin iltapäivälehti Ilta-Sanomat myönsi talvella 2005 arvioidessaan Supon tutkintaa minuun liittyneistä epäilyistä.

Todelliset
agentit

Sanoin vieraalleni, että tässä tulemme ajojahdin taustaan. Vuoden 1990 keväällä suuren länsivaltion, Saksan liittotasavallan, tiedustelulaitos antoi Supolle listan noin paristakymmenestä suomalaisesta, joiden se oli omissa seurantatoimissaan varmistanut toimineen säännöllisesti ja pitkään kanssakäymisessä DDR:n Helsingin edustuston Stasi-virkailijoiden kanssa. En tietenkään ollut tällä listalla, koska en ollut ollut entisten Stasin virkailijoiden todisteiden mukaan missään kanssakäymisessä heidän kanssaan.

Mutta keväällä 2000 Suomi oli vastaanottanut saman verran ns. Rosenholz-aineistoon liittyneitä stasin virkailijoiden tekemiä henkilökortteja,joiden takaa oletettiin löytyvän ”todelliset agentit”. Tätä Supo kertoi julkisuudessa koko minuun liittyneen tutkinnan ajan. Supon johto kertoi syksyllä 2002 lisäksi,että noin kymmenen suomalaista oli tarkemmassa tutkinnassa yhteiskuntaelämän eri aloilta. Osan kohdalla toiminta oli rikosoikeudellisesti vanhentunut, osan kohdalla tutkimus jatkui. Supo ei tiennyt, että vastaavia arvottomia henkilökortteja, kuten minusta tehty, oli Stasin 190 hyllykilometriä pitkässä arkistossa melkein 300 000.

Toin sitten esille sen, että DDR:n Helsingin edustuston johto oli jo vuonna 2000 kertonut TV-dokumentissa, että heidän tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat entinen SDP:n pääministeri Kalevi Sorsa ja puoluesihteeriksi noussut,vahvoja DDR-sympatioita omannut Ulf Sundqvist sekä nopeasti uraa 1970-luvulla luonut kansanedustaja Matti Ahde, joka myöhemmin oli jopa eduskunnan puhemies. ”Kovia nimiä”, sanoi keskustelukumppanini. Hän kuitenkin hölmistyi kun kerroin, että vuonna 1990 lista epäillyistä hyllytettiin ilman tutkintaa poliittisista syistä. Monen asiantuntijan mielestä Supon johto rikkoi lakia.

Poliittiset
tarkoitukset

Selostin Roselholz-aineistosta liikkuneita huhuja. Vahvasti tiedot viittaavat siihen, että vuoden 1990 lista ainakin osin vahvistaa Rosenholz-kortistossa olevia yhteistyöhenkilöitä, ainakin sen, että SDP oli Suomessa puolue, joka pyrki aktiivisesti vahvistamaan siteitä itäblokkiin, nimenomaan Itä-Saksaan. Minä olin ulkopuolinen, mutta sopiva lavastettavaksi todellisten yhteistyöhenkilöiden savuverhoksi. Mainitsin, että Supon päällikkö oli Sorsan entinen erityisavustaja, kova vasemmistodemari. Sorsa oli pitkävihainen poliitikko, joka ei antanut anteeksi sitä, että olin osaltani vuonna 1993 ollut asettamassa kapuloita hänen pyrkimykselle tulla valituksi tasavallan presidentiksi.
”Se on siinä”, vastasi keskustelukumppanini. ”Kunpa olisikin”, vastasin, ”mutta pelkään, että monilla muillakin oli syynsä saada savuverho suojakseen”. Totesimme, että vain sellainen maa, jossa kylmän sodan aika, lähimenneisyys on tabu, voi ajautua siihen, että turvallisuuspoliisia käytetään kylmäverisesti poliittisiin tarkoituksiin. ”Sinuthan yritettiin myrkyttää”, vastasi vieraani ja viittasi Ukrainaan.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja suurlähettiläs.

viisastu pelle kirjoitti:

Poliittinen myrkytysyritys Suomessa 2002 - YLIÖ: Alpo Rusi 22.04.2005 00:01

Tapasin äskettäin EU:n komission virkamiehen, jolla on takana pitkä ura vaativissa tehtävissä. Hän on ollut mukana myös Suomen jäsenyysneuvottelujen valmisteluissa 1992-93. Hän tunsi minut ja oli ihmeissään väitteistä, että olisin ollut opiskeluaikoinani ja diplomaattiurani alkuvaiheissa DDR:n Stasin apuri tai yhteistyöhenkilö: ”Järjetöntä”.

Kerroin suojelupoliisin (Supo) käynnistämän esitutkinnan eri vaiheet ja tökerösti muotoillun 11.6.2003 valmistuneen syyttämättäjättämispäätöksen sisällön. Ennen muuta sen, että päätöksessä ei lainattu oikein avaintodistajia, jotka kaikki puhdistivat maineeni. Näin jopa lehdistön parhaimmistoon jäi joksikin aikaa kytemään otaksuma, että ”jotakin se oli tehnyt”.

Veljelläni Jukka Rusilla oli ollut yhteys DDR:n Helsingin edustustoon, jolle hän oli antanut sisäpolitiikkaa koskevia, ei valtiollisia muistioita ja kauppapolitiikan alaan liittyneitä, myös ulkoministeriössä tehtyjä, laajaan jakeluun annettuja ei-salaisia tausta- tai keskustelumuistioita. Hänelle oli tammikuussa 1969 avattu koodi XV/11/69, jonka yhteyteen oli saman vuoden lopulla sijoitettu ns. F-16 korostiostokortti minusta tietämättäni ”mahdollisena tulevaisuuden tietolähteenä”.

Tätä korttia ja keksittyjä lavastuksia hyväksikäyttäen Supo aloitti minuun liittyvät valtiojohdon edustajien informoinnit ”vakoiluepäilyistä” jo alkutalvesta 2002. Supo sementoi syyllisyyteni ennen tutkintaa. Samalla tieto epäilyistä vuodettiin mediaan niin, että kuukautta ennen Supon yhteydenottoa itse epäiltyyn, media otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Supo epäilee minun olleen Stasin kanssa yhteistyössä Hampurin varakonsulikautenani 1975-76. Tämä väite oli tietysti puhdasta satuilua. En ollut tavannut ketään DDR:n edustajaa Hampurissa oloaikanani, paitsi yhden ainoan kerran käydessäni Itä-Berliinissä lomailemassa viikonloppuna.

Odotettu
vesiperä

Kerroin lisäksi urani vaiheet, joita ei edes teoriassa saa yhteen minkäänlaiseen Itä-Saksan turvallisuuspalvelun kanssa harjoitettuun kanssakäymiseen. Tämä on myös pitkässä esitutkinnassa osoitettu toteen. Toivuttuaan jonkinasteisesta shokista, keskustelukumppanini kertoi tässä vaiheessa omasta urastaan erään suuren länsivaltion diplomaattina 1970- ja 80-luvun Itä-Berliinissä. Tämän seurauksena hänestä oli Stasin arkistossa hyvin suuri ja yksityiskohtiin menevä kansio koodinimineen, josta hänelle Stasin viranomaiset ovat informoineet. Jopa hänen vaimostaan oli tehty oma kansio ja hänelle annettu koodi. Heidät oli lavastettu Stasin apureiksi, mitä he eivät olleet, vaan tavallisia nuoria diplomaatteja. Hänen toimistaan ei kukaan ole tehnyt rikosilmoitusta, saatikka aloittanut esitutkintaa, vaikka maalla on eräs maailman parhaista tiedustelupalveluista.

Vieraani kysyi, kuka tämän ajojahtisi aloitti? Korostin, että Supo on joka käänteessä korostanut, että he olivat pakotettuja aloittamaan esitutkinnan. Muutoin he olisivat rikkoneet lakia. Kerroin tietenkin sen, että oikeusasiamiehen 3.2.2005 tekemästäni kantelusta tekemä päätös oli sikäli rehellinen, että siinä myönnettiin ettei esitutkintaa käynnistettäessä ollut minua vastaan ”mitään konkreettista näyttöä”. Lopussa ei senkään vertaa. ”Vesiperä”, kuten maan suurin iltapäivälehti Ilta-Sanomat myönsi talvella 2005 arvioidessaan Supon tutkintaa minuun liittyneistä epäilyistä.

Todelliset
agentit

Sanoin vieraalleni, että tässä tulemme ajojahdin taustaan. Vuoden 1990 keväällä suuren länsivaltion, Saksan liittotasavallan, tiedustelulaitos antoi Supolle listan noin paristakymmenestä suomalaisesta, joiden se oli omissa seurantatoimissaan varmistanut toimineen säännöllisesti ja pitkään kanssakäymisessä DDR:n Helsingin edustuston Stasi-virkailijoiden kanssa. En tietenkään ollut tällä listalla, koska en ollut ollut entisten Stasin virkailijoiden todisteiden mukaan missään kanssakäymisessä heidän kanssaan.

Mutta keväällä 2000 Suomi oli vastaanottanut saman verran ns. Rosenholz-aineistoon liittyneitä stasin virkailijoiden tekemiä henkilökortteja,joiden takaa oletettiin löytyvän ”todelliset agentit”. Tätä Supo kertoi julkisuudessa koko minuun liittyneen tutkinnan ajan. Supon johto kertoi syksyllä 2002 lisäksi,että noin kymmenen suomalaista oli tarkemmassa tutkinnassa yhteiskuntaelämän eri aloilta. Osan kohdalla toiminta oli rikosoikeudellisesti vanhentunut, osan kohdalla tutkimus jatkui. Supo ei tiennyt, että vastaavia arvottomia henkilökortteja, kuten minusta tehty, oli Stasin 190 hyllykilometriä pitkässä arkistossa melkein 300 000.

Toin sitten esille sen, että DDR:n Helsingin edustuston johto oli jo vuonna 2000 kertonut TV-dokumentissa, että heidän tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat entinen SDP:n pääministeri Kalevi Sorsa ja puoluesihteeriksi noussut,vahvoja DDR-sympatioita omannut Ulf Sundqvist sekä nopeasti uraa 1970-luvulla luonut kansanedustaja Matti Ahde, joka myöhemmin oli jopa eduskunnan puhemies. ”Kovia nimiä”, sanoi keskustelukumppanini. Hän kuitenkin hölmistyi kun kerroin, että vuonna 1990 lista epäillyistä hyllytettiin ilman tutkintaa poliittisista syistä. Monen asiantuntijan mielestä Supon johto rikkoi lakia.

Poliittiset
tarkoitukset

Selostin Roselholz-aineistosta liikkuneita huhuja. Vahvasti tiedot viittaavat siihen, että vuoden 1990 lista ainakin osin vahvistaa Rosenholz-kortistossa olevia yhteistyöhenkilöitä, ainakin sen, että SDP oli Suomessa puolue, joka pyrki aktiivisesti vahvistamaan siteitä itäblokkiin, nimenomaan Itä-Saksaan. Minä olin ulkopuolinen, mutta sopiva lavastettavaksi todellisten yhteistyöhenkilöiden savuverhoksi. Mainitsin, että Supon päällikkö oli Sorsan entinen erityisavustaja, kova vasemmistodemari. Sorsa oli pitkävihainen poliitikko, joka ei antanut anteeksi sitä, että olin osaltani vuonna 1993 ollut asettamassa kapuloita hänen pyrkimykselle tulla valituksi tasavallan presidentiksi.
”Se on siinä”, vastasi keskustelukumppanini. ”Kunpa olisikin”, vastasin, ”mutta pelkään, että monilla muillakin oli syynsä saada savuverho suojakseen”. Totesimme, että vain sellainen maa, jossa kylmän sodan aika, lähimenneisyys on tabu, voi ajautua siihen, että turvallisuuspoliisia käytetään kylmäverisesti poliittisiin tarkoituksiin. ”Sinuthan yritettiin myrkyttää”, vastasi vieraani ja viittasi Ukrainaan.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja suurlähettiläs.

Lue lisää

Suomi ei ole vieläkään ihan aikuisten oikeasti länsimainen demokratia, vaan slaavilainen hallintokulttuuri vallitsee.

Supon suhmurointi on vain yksi pieni esimerkki kuinka peliä pelataan.

PS. Rusi, onko hän Kepulainen? tms.