naisen kehityskaari lyhykäisyydessään:
hehkeänä naimisiin, tehdään lapsi. Sen jälkeen alkaa täydellinen romahdus: ei huolehdita ulkomudosta, lihotaan kuin porsas, leikataan tukka lyhyeksi, pukeudututaan tuulipukuun, nalkutetaan asiasta kuin asiasta, pistetään jalat ristiin, ollaan AINA oikeassa. Hyi helvattu!
hehkeänä naimisiin, tehdään lapsi. Sen jälkeen alkaa täydellinen romahdus: ei huolehdita ulkomudosta, lihotaan kuin porsas, leikataan tukka lyhyeksi, pukeudututaan tuulipukuun, nalkutetaan asiasta kuin asiasta, pistetään jalat ristiin, ollaan AINA oikeassa. Hyi helvattu!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tällaisten juttujen perusteella, sitä ei kohta uskalla mennä naimisiin ollenkaan. Kai siinä avioliitossa jotain hyvääkin on?
...kyllä ;)
...tämä mitenkään miehen kehityskaaresta parisuhteessa, näin miehenä kysyn vaan?
Paitsi että mies voi antaa parran kasvaa... eikä tartte leikata. Epäsiistillä parralla on näet huono iskeä suom. naista parisuhteeseen saakka - minäkin löysin oman vaimoni armeija-aikana, kun olin suht siisti (kun intti vaati) ja hoikassa kunnossa (kun piti juosta ja tetsata).
:-P
Semmoista se on, se evoluutio yksilön sisäisenä asiana...
Mitäs muuta se vaimo käski sun kirjoittaa????
Ei käskenyt, mutta nauroi makeesti :-)
Tulipahan vain mieleen, ettei tuo lässähtäminen oikeesti ole sukupuolisidonnainen juttu, kun katselee tasapuolisesti molempia sukupuolia.
Saman verran taitaa suomalaista lässähtänyttä kansaa olla "kummallakin puolella".
Onko sinulla muuten ylipainoa, vai oletko hyvässä trimmissä, ihan kysyn vain, kun tuo mun humori oli sinua koskettanut vastaukseksi asti?
Etkö sinä pysty näkemään avioliittoa minkäänlaisena naisen ja miehen vuorovaikutussysteeminä?
Tällaiseen naisen rupsahtamiseen on ainakin osasynä ajanpuute hoitaa itseään niinkuin ennen sinkkuna.
Ja miehen jättämiä sotkuja siivotessa alkaa vähitellen tuntea itsensä roskapöntöksi, sellaisenahan moni mies naistaan kohtelee.
Milloin annoit viimeksi vaimollesi komplimangin?
Ajan myötä aviopuolisot alkavat muistuttaa yhä enemmän toisiaan. Jos nainen ei olisi hehkeä naimisiin mennessään, niin saattaisi koko liitto jäädä syntymättä.
Kyllä ne miehetkin ovat melko hehkeitä tietyssä iässä.Tasoissa ollaan siinä suhteessa, tämähän on naisen mielipide.
Sinähän alat pehmetä. Ikä ei tule yksin:o)
Minäkun luulin sinun tarkoittavan naisen henkistä kehityskaarta ihmisenä parisuhteessa ja tulin siihen tulokseen, että kaari jää lyhyeksi koska mies ei jätä hänelle minkäänlaista omaa elämää jossa hänellä olisi tilaa ja vapautta ulottaa kehityskaarensa tähtiin.
Miehet tukehduttavat kaiken luovuuden kipinän ja elämänilon naisesta dominoimisellaan ja omalla itsekkyydellään.
... on kyllä nykysuomessa turhaa itkemistä - kannattaa valita mieluummin epätukahduttava mies sitten - kun kerran isit ja äidit ei enää lapsiansa väkisin toisen kanssa naita.
Parempi katsoa kuin katua.
Oletko sinä tavannut tuollaisia epätukahduttavia miehiä?
Missäs niitä kasvaa?
Sellaista, tytsy. Sinä todennäköisesti koet tukahtuvasi, jos samassa huoneessa on mieshenkilö. On järjetöntä väittää koko sukupuolen olevan jotakin tiettyä tyyppiä. Sama kun väittäisi kaikkien naisien olevan jäkättäjiä. Tuskin kaikki ovat.
...mahdolliselta objektiltasi toivomuslistan kanssa, että onko hän epätukahduttava, ainakin ennen kuin teet lapsia.
Sitten ei tarvitse katua. Päältäpäin sitä ei näe... Toinen asia on, että miten vastuu perheessä määritellään - joku Banditos-klubin motoristihemmo ei välttämättä tukahduta vapauttasi, mutta ei varmaan ota vastuuta kotitöistäkään ;-)
Siinä, kuka tukahduttaa mitäkin, on aina kaksi puolta. Itse olen havainnut, että molempien sukupuolten muu elämä tahtoo "tukahtua", kun lapsia tulee, muutamaksi vuodeksi. Itse ehdin tehdä töitä, ja olla vähän lasten kanssa ja vaimon kanssa. Harrastuksiin ei ole aikaa.
Vaimo pitää yllä kotia, ja käy harrastuksissa kerran pari viikossa... (joskus hän tuntuu pitävän mun työtä harrastuksena... kun puhutaan sitä, että pitäisi saada "vapaata" - ts. joskus tuntuu kun vaimo kotipäivän jälkeen olettaisi, että mies rupeaisi välittömästi kotiin tultuaan tekemään kotitöitä, kun on saanut olla päivän "poissa kotoa" - ts. töissä).
Parisuhde ja varsinkin lapset tukahduttavat tehokkaasti yksilönvapautta ja yksilöllisiä haluja - yksin ei tarvitse huomioida kenenkään toisen tarpeita... mutta toisaalta kukaan toinen ei koskaan huomaa sitten sun tarpeita.
Hintansa kaikella, pääasia lienee kommunikaatio ja yhteisymmärrys siitä, mikä on vastuun kantamista omalta osaltaan ja mikä "tukahduttamista". Se ei ole aina helppo kysymys. Esim. mulla on tullut taloudellinen pakko tienata enemmän kun perhe on kasvanut - ei pysty yksinkertaisesti harrastamaan... eikä muutoinkaan viettämään niin paljon aikaa kotona, kun ei ollut lapsia, ja vaimokin pärjäsi omalla opintorahallaan.
Olet aivan oikeassa, joskus jo jonkun tietyn miehen samassa huoneessa olo saa minut tuntemaan itseni tukahdetuksi.
Mutta voisin kyllä selittää myöskin miksi, mutta koska se on liian yksityisluontoista, en sitä tee.
Etkö sinä ole koskaan tuntenut itseäsi tukahdetuksi parisuhteessa?
Mutta en kyllä anna periksi, minun mieheni pitää olla sellainen epätukaduttamaton.
Nuoret perheet ovat kyllä melko kovassa puristuksessa nykyään, kun samaan aikaan pitää opiskella, tehdä uraa, synnyttää ja hoitaa lapsia ja kotia.
Ei ole kumma jos ei aina seksi toimi ja riitoja tulee oikeudenmukaisuuksista tai niitten puutteesta.
Olisi todellakin hyvä asia, jos Tupo-neuvotteluissa omistauduttaisiin enemmän näihinkin kysymyksiin, niin että lapsivapaat jakautuisivat sukupuolten välillä ja isävapaat yleistyisivät ja pitenisivät.
Olet todennäköisesti joutunut elämässäsi seksuaalisen väkivallan uhriksi. Ja ehkä isäsi on alistanut sinua henkisesti. Jostain tällaisesta kumpuaa tuo sinun ääretön miesvihasi. Itse asiassa minä en voi olla sinulle vihainen typeristä kirjoituksistasi. Jollakin tavalla säälin sinua, koska elämäsi ei tule koskaan olemaan helppoa. Toivon että löydät itsellesi lampaan miehen vaatteissa, jolle voit kostaa kokemasi vääryydet. Ehkä sitten, kun saat tuon kaiken pahan olon purettua sisältäsi, fyysiseen kohteeseen, elämä alkaa hymyillä.
Siis se että vaatii miestä, joka ei tukahduta minua henkisesti, on miesvihaa?
Heihei, herää jo Jaakko-kulta.
Minun isäni oli niin poissaoleva, ettei hän edes painostanut minua.
Sitäpaitsi hän teki aina niinkuin äiti tahtoi.
Minulla oli vahva äiti.
Haluat miehen, joka tekee niinkuin sinä tahdot. Kuten äitilläsi oli. Ymmärrän sinua koko ajan paremmin. Miesvihasi on kasvanut, koska et olekkaan löytänyt miestä, joka alistuisi samalla tavoin käskyvaltasi alle, kuten isäsi alistui äidillesi.
No ei nyt sentään noin räikeää ollut minun isäni alistuminen.
Hän oli pari metriä pitkä ja tukeva mies, ja teki varsin järeän vaikutelman.
Ei hän mikään tossu ollut, päinvastoin.
Hän vain antoi äitin päättää uushankinnoista ja muista kodin asioista täysin.
Niinhän moni mies siihen aikaan teki, ja tekee ehkä vieläkin.