jatkosotaan siksi, että NL oli hyökännyt Suomeen talvisodassa ja Suomi tunsi itsensä oikeutetusti uhatuksi. Näin minulle on nyt kerrottu.
Jos lähdemme liikkeelle siitä, että vaihtoehtoja ei ollut välirauhan aikana niin silloin voimme varmaan hyväksyä senkin, että vaihtoehtoja ei ollut myöskään suomettumisen vuosina. Näinhän suomalaisille on molemmista historian vaiheista kerrottu. Vaihtoehtoja ei ollut myöskään Euroopan unioniin liittymiselle.
Millaisia pakollisia valintoja mahtaakaan olla edessä.
Toisaalta tuossa valintojen pakollisuudessa on se hyvä puoli, että silloin voi sanoa, että ei me olla vastuussa kun ei me voitu tehdä muuta kuin tehtiin.
Jos lähdemme liikkeelle siitä, että vaihtoehtoja ei ollut välirauhan aikana niin silloin voimme varmaan hyväksyä senkin, että vaihtoehtoja ei ollut myöskään suomettumisen vuosina. Näinhän suomalaisille on molemmista historian vaiheista kerrottu. Vaihtoehtoja ei ollut myöskään Euroopan unioniin liittymiselle.
Millaisia pakollisia valintoja mahtaakaan olla edessä.
Toisaalta tuossa valintojen pakollisuudessa on se hyvä puoli, että silloin voi sanoa, että ei me olla vastuussa kun ei me voitu tehdä muuta kuin tehtiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jaa, no eipä se nyt niiin kauhean rikollista
ole jos haluaa saada omansa takaisin..?
Niin mikä oli kamalaa?
Kovasti tunnut tuomitsevan sen että Suomi lähti
jatkosotaan hakemaan omaansa takaisin.
Vaihtoehtoja toki olisi ollut useita, en siihen
ota kantaa olisiko se ollut ainoa vaihtoehto, mutta
minkä ihmeen takia et puutu samalla vimmalla
esim Neuvostoliiton imperialistiseen historiaan?
Sieltä löytyisin enemmän valituksen aihetta,
ei mutta on niin kivaa morkata Suomea.
Mistä tulee tämä herkkyys? Jos totean että Suomi kävi valloitussotaa tavoitteenaan Itä-Karjalan valtaaminen niin sekö on tuomistemista?
Pitäisikö minun liittää kaikkien kirjoitusteni loppuun Catoa mukaillen "...muuten olen sitä mieltä että NL oli imperialistinen rosvovaltio". Eikö se olisi hieman outoa?
"...minkä ihmeen takia et puutu samalla vimmalla
esim Neuvostoliiton imperialistiseen historiaan?"
No siksi, että minäkään en pysty kaikkia maailman asioita käsittelemään yhdessä kirjoituksessa enkä edes useammassa.
"Sieltä löytyisin enemmän valituksen aihetta,
ei mutta on niin kivaa morkata Suomea."
Kirjoita sinä niitä "valituksia" siitä aiheesta, vastailen mielelläni jos avauksesi ovat kiinnostavia. Ja nyt vielä kysymys: millä tavalla olen sinun mielestäsi morkannut Suomea?
Samaa mieltä.
Hyvä pointti. Makasiininpolttajilla ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Globalisaatiolle ei ole muuta vaihtoehtoa.
Iranilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kehittää "rauhanomaista" uraania.
Haenpa pullon kossua ja pistän vaimon järjestykseen, ei ole muuta vaihtoehtoa...
"Jos lähdemme liikkeelle siitä, että vaihtoehtoja ei ollut välirauhan aikana niin silloin voimme varmaan hyväksyä senkin, että vaihtoehtoja ei ollut myöskään suomettumisen vuosina."
Kyllähän välirauhan aikana oli vaihtoehtoja. Niitähän tutkittiin ja pyrittiin suuntautumaan Pohjoismaihin. Tanska ja Norja miehitettiin ja liiton Ruotsin kanssa kielsi rauhaa rakastava Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto, vaikka liiton ehtona Ruotsin puolelta oli, että Suomi luopuu kaikista revanshihaaveista. Englanti oli lähes polvillaan Saksan hyökkäyksen johdosta, Ranska miehitetty, USA kaukana. Saksa antoi tukea ja oli lopulta ainoa mahdollinen vaihtoehto. Onhan valitettavaa, että NL:n aggressiivinen käytös välirauhan aikana ylipäätään pakotti tukea etsimään. Ennennäkemättömän lyhytnäköistä ulkopolitiikkaa Stalinilta.
Suomettumisellekin oli vaihtoehto, mutta se olisi voinut olla huono. Eri asia on sitten se, että suomettumisen tietyt tahot veivät tarpeettoman pitkälle. Myös EU-jäsenyydelle oli vaihtoehto: jäädä EU:n ulkopuolelle. Kun EU:ta katsoo, niin aika moni on tehnyt saman "virheen" kuin Suomi. Vaihtoehtoisen tapahtumakulun lopputulosta emme saa koskaan tietää, joten on helppo esittää, että asiat olisivat nyt paremmin ilman jäsenyyttä.
Tätähän minä samaa: Suomi ei ole ollut tahdoton korkinpalanen koskenkuohuissa kellumassa, vaan valintoja on tehty. Vaihtoehtoisten valintojen vaikutuksia emme saa koskaan tietää kuten aivan oikein toteat.
Tärkeintä on tiedostaa, että toisinkin olisi voitu tehdä koska silloin ymmärretään helpommin, että toisin voidaan tehdä myös tulevaisuudessa eteen tulevien asioiden kanssa. Suomalaisessa poiittisessa retoriikassa sotavuodet on kokeneet renessanssin. Kun keskusteltiin Euroopan unioniin liittymisestä niin talvisodan henki vilahteli molempien puolien perusteluissa: toisaalta talvisodassa pärjättiin yksin ja samoin pärjättäisiin EU:ssa ja toiselta puolen EU:ssa pärjätään talvisodan sisulla ja tahdolla.
Suomenhan pitäisi olla demokraattinen, moniarvoinen yhteisö, jossa on sanan- ja ajattelunvapaus ja johon pitäisi mahtua useampikin kuin yksi toiminta- ja ajattelumalli kerrallaan.
Minusta Suomen historiassa on muitakin suuria ponnistuksia, joista on seurannut paljon hyvää ja onneksi vähemmällä määrällä inhimillistä hätää ja kärsimystä: esimerkiksi vaikka se kuinka sodan hävinnyt (ainakin lievästi) takapajuinen agraarimaa nostettiin länsimaiseksi markkinatalousmaaksi, korruptiosta (lähes) vapaaksi demokratiaksi. Ymmärrän, että sotien ponnistukset antoivat tilaisuuden sitä seuranneelle rauhan työlle.
Ainahan valintoja tehdään. Ei Talvisotakaan ollut välttämättömyys. Ainahan olisi voitu antautua. Sitten voidaan arvioida valintojen onnistumista. Itse olen arvioinneissani päätynyt siihen, että perusratkaisut sekä Talvi- että Jatkosodassa ovat olleet oikeat. Vaihtoehtoiset ratkaisut olisivat johtaneet huonompaan lopputulokseen tai vähintään ei voitu perustellusti odottaa tapahtumahetkellä parempaa lopputulosta. Jos jotakin kritisoitavaa haluaa etsiä, niin Talvisodassa rauhantekoa vitkuteltiin tarpeettomasti. Tilannekin oli toki vaikea.
Se, että vaihtoehtoja on, ei siis ole mikään uutinen. Jos voidaan perustellusti esittää vaihtoehtoinen toimintatapa, joka olisi tuottanut paremman lopputuloksen ja joka tapahtumahetkellä oli kohtuudella ennustettavissa, voidaan päättäjiin kohdistaa arvostelua. Muuten ollaan jälkiviisauden alueella, joka toki on sekin paikallaan, kunhan sitä ei tehdä tuomitsevasti.
"Muuten ollaan jälkiviisauden alueella, joka toki on sekin paikallaan, kunhan sitä ei tehdä tuomitsevasti."
Toisaalta historiaan kuuluu olennaisena osana jälkiviisastelu. Se voi olla tuomitsevaa ja saakin olla, esimerkiksi vaikka Stalinin toimet Ukrainan kollektivisoimiseksi voimme tuomita samalla kun osoitamme, että toisinkin olisi voinut toimia. Tai sitten natsien "juutalaisongelman ratkaiseminen", orjakauppa, intiaanien kohtelu jne. Ja kun menemme hieman kauemmas ajassa taaksepäin kotimaisessa historiassa niin ehkäpä sieltäkin löytyy jo asioita, joista voimme sanoa että väärin meni tuo homma.
Tarkoitan jälkiviisaudella siis sitä, että tuomitaan historiaa nykypäivän standardein ja historiantutkimuksen tuottaman huomattavasti paremman tiedon valossa kuin mitä aikansa päättäjät tekivät. Stalinin ja Hitlerin toimet voitiin kyllä tuomita jo oman aikansa standardein ja tiedoin.
"Stalinin ja Hitlerin toimet voitiin kyllä tuomita jo oman aikansa standardein ja tiedoin"
Näinpä.
Entä orjakauppa ja intiaanien kohtelu?
Taisivat muuten natsit pitää omia toimiaan aivan oikeutettuina ja tilanteeseen sopivina, parhaan tietonsa mukaanhan he toimivat kuten saksalaisetkin päästäessään heidät vahingossa valtaan.
Kyllä jälkipolvet tulevat meidätkin tuomitsemaan...
Suomi suhtautuu käytyihin sotiin niinkuin raiskattu nainen raiskaukseen, eli hakee syytä itsestään.
Tosiasia on, ettei Suomi voi olla syyllinen siihen että N-liitto hyökkäsi sen kimppuun.
onko niin että raiskauksen uhrin oma käytös ei koskaan missään tilanteessa vaikuta tapahtumien kulkuun?
Eikö suomalaisilla ollut tiedossa naapurin arvaamattomuus ja taipumus väkivaltaisiin ratkaisuihin? Provosoitiinko? Olisiko asioista voitu sopia jos olisi edes yritetty?
Tarkoitatko, että kyseessä olisi se rikoslain mainitsema ns. "lievä raiskaus" ....
....tietyille etnisille ryhmille, jotka tunnetusti ovat arvaamattomia ja taipuvaisia väkivaltaan.
Kuten pienten maiden kimppuun käyminen kommunisteille.
Ne ei voi mitään luonnolleen...
Mutta me voimme halveksia heitä.