Kokemuksia kuoleman hetkellä

on usein kovin rauhallinen tapahtuma.Hengityskatkokset vain pitenevät ja lopulta tulee se viimeinen hengenveto.Saattohoidossa työskennellessäni useimmat menivät tajuttomiksi jokunen vuorokausi ennen.Olen myös nähnyt niin levollisia ilmeitä kuolevalla,etten voi muuta todeta, että näiden kokemusten myötä kuolemassa ei ole mitään pelättävää.Myös omaiseni kuollessa olen kokenut omakohtaisesti sen ,että elämä jatkuu,enkelikokemuksen muodossa.

sairaanhoitaja-diakonissa kirjoitti:

on usein kovin rauhallinen tapahtuma.Hengityskatkokset vain pitenevät ja lopulta tulee se viimeinen hengenveto.Saattohoidossa työskennellessäni useimmat menivät tajuttomiksi jokunen vuorokausi ennen.Olen myös nähnyt niin levollisia ilmeitä kuolevalla,etten voi muuta todeta, että näiden kokemusten myötä kuolemassa ei ole mitään pelättävää.Myös omaiseni kuollessa olen kokenut omakohtaisesti sen ,että elämä jatkuu,enkelikokemuksen muodossa.

Lue lisää

rajan taakse koin rauhallisuutta potilaan osalta.Tajuttomuus oli jo vienyt hänet yön aikana ja sängyssä oli enään meidän tuntema sielun asuinpaikka eli maallinen kehomme.Hengityskatkokset pitenivät ja lopulta emme enää havainneet pulssia kaulalla.Hän nukkui pois rauhallisesti.Mielenkiintoisinta tässä kokemuksessa oli se,kun hänet oli pesty ja laitettu kuntoon menin hänen luokseen uudelleen ja silloin näin jotain aivan outoa:vainajan kasvojen yläpuolella oli utuinen ja harsomainen pilvi.Se oli noin 1cm hänen kasvoistaan irti.
Hän oli puhunut minulle koko lapsuuteni sielusta ja sen erkanemisesta ruumiista.Silloin ajattelin,että tämäkö oli nyt sitä?Lopulta ajattelin,että sekoilen jotenkin surustani ja silmät oli muutenkin kyyneleiset!Muutos tapahtui kumminkin kotona,sillä mieheni alkoi puhumaan yllättäen,että olinko huomannut harsomaisen pilven hänen kasvojen yllä kun olimme huoneessa.Sydän meinas pysähtyä,sillä säikähdin niin totaalisesti kysymystä.Molemmat siis näimme saman,vaikka emme sillä hetkellä sitä toisillemme tunnustaneet.Onko siis meillä sielu,joka poistii ruumiistamme ja jatkaa matkaansa??Kaunis kokemus.

siirtymistä kirjoitti:

rajan taakse koin rauhallisuutta potilaan osalta.Tajuttomuus oli jo vienyt hänet yön aikana ja sängyssä oli enään meidän tuntema sielun asuinpaikka eli maallinen kehomme.Hengityskatkokset pitenivät ja lopulta emme enää havainneet pulssia kaulalla.Hän nukkui pois rauhallisesti.Mielenkiintoisinta tässä kokemuksessa oli se,kun hänet oli pesty ja laitettu kuntoon menin hänen luokseen uudelleen ja silloin näin jotain aivan outoa:vainajan kasvojen yläpuolella oli utuinen ja harsomainen pilvi.Se oli noin 1cm hänen kasvoistaan irti.
Hän oli puhunut minulle koko lapsuuteni sielusta ja sen erkanemisesta ruumiista.Silloin ajattelin,että tämäkö oli nyt sitä?Lopulta ajattelin,että sekoilen jotenkin surustani ja silmät oli muutenkin kyyneleiset!Muutos tapahtui kumminkin kotona,sillä mieheni alkoi puhumaan yllättäen,että olinko huomannut harsomaisen pilven hänen kasvojen yllä kun olimme huoneessa.Sydän meinas pysähtyä,sillä säikähdin niin totaalisesti kysymystä.Molemmat siis näimme saman,vaikka emme sillä hetkellä sitä toisillemme tunnustaneet.Onko siis meillä sielu,joka poistii ruumiistamme ja jatkaa matkaansa??Kaunis kokemus.

Lue lisää

Kyllä, havaitsitte molemmat sen, miten siinä käy. On muistettava, että vainajan sielun lähdön voi havaita vain, jos vainaja itse niin haluaa. Ilmeisesti ystävänne halusi jättää teille merkin, että olen nyt lähtenyt, ja odottelen teitä molempia Taivaan kodissa.

... kirjoitti:

Kyllä, havaitsitte molemmat sen, miten siinä käy. On muistettava, että vainajan sielun lähdön voi havaita vain, jos vainaja itse niin haluaa. Ilmeisesti ystävänne halusi jättää teille merkin, että olen nyt lähtenyt, ja odottelen teitä molempia Taivaan kodissa.

Lue lisää

ajatella,että äitini halusi minun tietävän,että sielunelämää on ja hän odottaa minua joskus luokseen.Olimme sielunkumppaneita näissä yliluonnollisissa asioissa.Ikävä on.