Talon arvoitus!
Pyöräilin kohti kauppaa. Kivet rohisivat allani ja tuuli leikitteli hiuksillani. Mielessäni pyöri vain kuinka ystäväni jäi auton alle ja oli nyt sairaalassa. Keskityin kummiskin ajamiseen ja pääsin asfaltille. Aurinko heitti vielä viimeiset säteensä ja alkoi jo painua unten maille. Pilviä oli kerääntynyt jo uhkaavasti ja tuulikin yltyi. Minulla oli jo kovin kylmä ja yritin kiihdyttää vauhtiani. Pääsin kaupan pihaan ja ampaisin kauppaan. Oli tarkoitus ostaa huomiselle retkelle eväät. valitsin viinirypäleitä ja keksejä. Juomaksi otin mehukatti purkin. Menin kassalle ja hymyilin kassaneidille. "Se tekisi 5,50e" Kassaneiti sanoi ja ojensi kättään. "Joo!" Vastasin ja annoin tasarahan. Juoksin pyrällänei ja lähdin kotiin päin. Kotiini oli 20 minuutin matka ja minua väsytti ja oli kylmä. Vetäisin ruskeat kiharat hiukseni silmieni edestä pois. Ajattelin kääntyä metsä tielle ja mennä oikoreittiä. Metsässä oli kylmempää ja pimeämpää. Näin muutaman koiran haukkuvan asfaltilla. Nekin katosivat näkyvistäni. Olin tosi syvällä metsässä. Pyöräni kopisi kannoissa ja juurissa. "ÄÄH!" Huusin koska pyöräni kaatui. Lensin itsekkin maahan ja käteeni ja jalkaani tuli naarmuja. Jalkani taisi nyrjähtää. "en pysty kävellä!" Inisin itsekseni. otin pari keppiä tuekseni ja jätin pyäräni puskaan piiloon. kävelin vain hetken kunnes näin vanhan talon kohoavan edessäni. Hihkaisin ja menin innoissani koputtamaan oveen. Oven avasi vanha oudon näköinen nainen......
sori kun tein näin lyhyen mut hei jatkakaa tätä ja älkääkä takertuko kirjotus virheisiin. JA TÄSTÄ PITÄÄ TULLA JÄNNÄRI EI MIKÄÄN RAKKAUS TARINA! yvanna tai miten se nyt kirjotettiin niin kirjota sä ainaskin jatkoo... please!
JATKAKAA TÄTÄ HYVÄT IHMISET
14
903
Vastaukset
- Yavanna
kun ehdin. Mä en omalta koneelta pääse kirjottelee, ku se levis ja koulun koneella en aina ehdi.
- amatööri -1408
Nainen tuijotti minua vihaisesti kuin minua ei olisi haluttu talon lähellekään.
"Mitä asiaa?" Se kysyi kiukkuiseen sävyyn.
"Mä..", pala oli jäädä kurkkuun."Kaaduin tossa pyörällä ja loukkasin itteni aika pahasti"
Tunsin veren valuivan tuoreesta haavasta sääreäni pitkin kenkään. Yritin näyttää vanhalle rouvalle, että tarvitsin tosiaan apua nojaamalla toiseen keppiin ja näyttämällä revenneitä verkkareitani. Nainen ei kuitenkaan ollut kiinnostunut vammoistani vaan katsoi epäluuloisesti olkani yli.
"En minä näe mitään pyörää", hän vaikutti sitruunan syönneeltä.
"Minä jätin sen tuonne kauemmaksi",sanoin epätoivoisesti. "Voisko saada jotain sidetarvetta, kun sain aika pahan haavan"
Olin melko varma, että eukko paiskaisi oven kiinni naamani edestä, mutta mulkoituaan pahasti se sanoi: "Olkoon. Nuo risut saat kyllä jättää ulos"
Vanha nainen laski minut sisään. Kiitin rouvaa avustaa, vaikka hän ei sanomisistani näyttänyt välittävän. Hän käski minut istumaan olohuoneen sohvalle, jonne pompin niin ketterästi kuin yhdellä jalalla pääsin. Talon sisustus oli aitoa viiskyt-lukua vanhahtavineen tapetteineen ja käsintehdyn mattoineen. Painoni sohvasta lennähtänyt pölykin oli varmaan yhtä vanhaa.
"Minäpä katson mitä löytyy", kumman naisen sanat eivät kuulostaneet yhtään avuliailta. Eukko antoi vielä pahansuopeisen katseen ennen kuin katosi toiseen huoneeseen.
Jäin odottamaan kattokruunun huonosti valaisemaan huoneeseen. Iso kaappikellon tunnusomaiset nakutukset laskivat kuluvia sekuntteja, jotka venyivät useiksi minuuteiksi...
En ole yhtään varman, osaanko kirjoittaa näitä jatkonovelleja, mutta tulipa kokeiltua. Sori typykkä ja yananna kun kiilasin tähän väliin. Osaatte varmaan jatkaa tästä..- typykkä
se oli mun mielestä hyvä! luulin ettei kukaan jatkais!
- amatööri -1408
typykkä kirjoitti:
se oli mun mielestä hyvä! luulin ettei kukaan jatkais!
Oliko se hyvä? En tiedä näitä jatkonovellin kirjottamisen sääntöjä, mutta näköjään onnistui ihan hyvin.Saatanpa kirjoittaa lisääkin, jos vain joku muukin jatkaisi tarinaa.
Olen kirjailijanalkuihin laittanut omia raapustuksia samalla nimimerkillä, jos jotakuta kiinnostaa lukea.
- typykkä
Istuskelin vieläkin sohvalla. silitin sohvan pintaa ja tunsin pölyn sormissani. pian nainen saapui ja toi vesisangon ja paripalasen. Hän kastoi paperin palasen veteen ja pyyhki sillä jalkaani. Hän ei sanonut sanaakaan vaan katsoi minua ilkeästi. Kysyin naiselta että missä päin olisi vessa. "tyttö saat vain haavan putsauksen etkä mitään muuta!" Nainen sanoi toosi ilkeesti ja silmäili mua aina välissä. Jotain oli outoa tuossa naisessa ja talossa. Sitten kun olin kävelemässä kotiinii päin muistui mieleeni kouluretki: Mä miia ja Tintsku oltiin osallistuttu metsäretkelle tähän mettään. Retkellä syötäisiin eväitä ja tutkittaisiin kasveja. Oli mukava päivä ja oli tosi lämmintä. Miia harppoi luokseni ja sanoi: "Moi, koht lähetään mettään!" "Joo tosii kivaaa!" Kiljaisin ja aloimme pomppia ympäriinsä. Tintsku tuli luoksemme ja heilautti hiuksensa taakse ja puhalsi purukumiapallon. "Moi tytöt!" Tintsku huudahti. "MOI!" mä ja miia sanottiin yhteen ääneen. Pian ope ja jotain 4 luokkalaisii tuli ja ope sano et nyt mennään. Olimmehan ite jo 6 luokkalaisii ja ainoot ketkä osallistu tähän retkeen. Tinsku ja mä lähettiin kävelylle mettään päin. siellä tutkittiin kasveja. Me tiedettiin kaikki kasvit.
sitte me päästiin siihen kohtaan ja siinä ei ollu sitä taloo!
Tuon kun muistin niin selkäpiitaani alkoi karmia. Siitähän on vain päivä tai pari kun käytiin sil retkel. Mua alko pelottaa ja tiheensin tahtia kunnes näin jotain kamalaaa....
JATKAKAA KIITOS JA ÄLKÄÄKÄ VÄLITTÄKÖ VIRHEISTÄÄÄÄ!- .Shadowfax.
Tähyilin hieman ympärilleni naisen puhdistaessa haavaani. Tuvassa ei ollut paljon tavaroita, vain pölyttynyt heteka, jolla istuin, pieni likainen pöytä ja kaappeja keittiön puolella. Seinällä oli vanha, rähjääntynyt ryijy. Avonainen komero ammotti yhdellä seinustalla, mutten kyennyt näkemään, mitä siellä oli.
Yllättävän kauan nainen haavaani puhdisti. Vähitellen se alkoi sattua. Vaikka nainen näytti hyvin välinpitämättömältä minusta, haavaa hän puhdisti kuin kalleinta aarrettaan.
"Jokohan se on?" kysyin varovasti hetken kuluttua. Nainen ikäänkuin havahti horroksestaan. Hän tuijotti minua hetken silmiin. Naisella oli niin tummat silmät, etten kyennyt erottamaan pupilleja niistä. Laskin katseeni. Jotain naisen katseessa oli, jotain, joka sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin.
"Se pitäisi enää varmaan sitoa", mutisin. Tuli kiire päästä ulos. Tupa oli pimeä. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Nainen pysyi hiljaa paikallaan tuijottaen minua. En nähnyt sitä, mutta tunsin sen. Ahdistava tilanne pitkittyi. Vasta hetkien kuluttua nainen nousi hitaasti seisomaan. Uskaltauduin vilkaisemaan tätä silmiin. Naisen silmät leimahtivat.
---
Jätin tahallani tuohon tilanteeseen, että saisitte käyttää mahdollisimman paljon mielikuvitusta... No. Kirjoittelimpa huvikseni jotain, toivottavasti kelpaa. Jatkakaa te pois^^ - .Shadowfax.
.Shadowfax. kirjoitti:
Tähyilin hieman ympärilleni naisen puhdistaessa haavaani. Tuvassa ei ollut paljon tavaroita, vain pölyttynyt heteka, jolla istuin, pieni likainen pöytä ja kaappeja keittiön puolella. Seinällä oli vanha, rähjääntynyt ryijy. Avonainen komero ammotti yhdellä seinustalla, mutten kyennyt näkemään, mitä siellä oli.
Yllättävän kauan nainen haavaani puhdisti. Vähitellen se alkoi sattua. Vaikka nainen näytti hyvin välinpitämättömältä minusta, haavaa hän puhdisti kuin kalleinta aarrettaan.
"Jokohan se on?" kysyin varovasti hetken kuluttua. Nainen ikäänkuin havahti horroksestaan. Hän tuijotti minua hetken silmiin. Naisella oli niin tummat silmät, etten kyennyt erottamaan pupilleja niistä. Laskin katseeni. Jotain naisen katseessa oli, jotain, joka sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin.
"Se pitäisi enää varmaan sitoa", mutisin. Tuli kiire päästä ulos. Tupa oli pimeä. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Nainen pysyi hiljaa paikallaan tuijottaen minua. En nähnyt sitä, mutta tunsin sen. Ahdistava tilanne pitkittyi. Vasta hetkien kuluttua nainen nousi hitaasti seisomaan. Uskaltauduin vilkaisemaan tätä silmiin. Naisen silmät leimahtivat.
---
Jätin tahallani tuohon tilanteeseen, että saisitte käyttää mahdollisimman paljon mielikuvitusta... No. Kirjoittelimpa huvikseni jotain, toivottavasti kelpaa. Jatkakaa te pois^^huomasin just, että Ph oli jo lähtenyt mökistä :O suokaa anteeksi... ^^ jatkatteko kuitenkin tuosta minun? kai tuosta jotain siedettävää saa kyhätyksi. xD
- typykkä
.Shadowfax. kirjoitti:
huomasin just, että Ph oli jo lähtenyt mökistä :O suokaa anteeksi... ^^ jatkatteko kuitenkin tuosta minun? kai tuosta jotain siedettävää saa kyhätyksi. xD
me kyllä jatkamme tosta sun tarinasta mut idea ois kummiskin se et sitä taloo ei olis aikasemmin ollu tos. MUT TOSI HYVÄ TOI SUN!
- LeonardF
Se nainen vaikutti jotenkin tutulta. Missä ihmeessä olin nähnyt hänet aiemmin? Hän pyysi minut sisään ja tarjosi kahvia. Eikö hän ollutkaan niin vanha kuin oli ensin näyttänyt? Missä olin nähnyt hänet?
...jatkakaatten joku....- .Shadowfax.
Kiitos kiitos ^^
Minä jatkelen taasen... jatkakaatten joku sitte välistä? =)
---
Siinä kahvipöydässä istuskellessani mietin yhä sitä samaa asiaa: Miksi nainen oli niin tuttu? Olinko oikeasti tavannut hänet aikaisemminkin?
Särpin varovasti kahvia. Jotain outoa oli todellakin tekeillä. Tunsin kylmien väreiden kulkevan pitkin selkärankaani, kun nainen vilkuili vähän väliä minua. En uskaltanut lähteä.
"Minulla oli kerran tytär", kuiskasi nainen äkkiä. Hänen silmänsä välkähtivät vaarallisesti ja hänen huulillaan viivähti hymy, kun hän jatkoi,"Hänellä oli sama nimi kuin sinullakin. Nadjana." (mitäh? älkää vain väittäkö, että ne olisivat suomalaisia? ^^)
Nyökkäsin epävarmana. En tiennyt, mitä soopaa nainen aikoi minulle syöttää, mutta sen tiesin, että Nadjanoita ollut siellä, missä asuin, todellakaan paljon.
"Hän oli sinun näköisesi", nainen hymähti. Hän alkoi hyräillä vaimeasti jotain säveltä, jota en tuntenut. Hän näytti mielipuoliselta. En kestänyt enää, minua pelotti. Nousin nopeasti ylös.
"Pitää tästä lähteä, kun on hirveästi kouluhommia", tokaisin vahingossa hyvin töykeästi. Enhän minä naisesta pitänyt, mutta...
Nainen tuijotti minua silmät sirrillään. Astelin jo ovea kohden.
"Kiitos avusta."
Yritin hymyillä, mutta huulet olivat kiinnittyneet toisiinsa; ovi oli lukossa.
Vilkaisin taakseni. Tuvan tummissa nurkissa häivähti epämääräinen varjo. Nainen oli kadonnut.
---
En tapahduttanut taaskaan mitään merkittävää^^
Toivottavasti jatkatte piakkoin :) - Yavanna
.Shadowfax. kirjoitti:
Kiitos kiitos ^^
Minä jatkelen taasen... jatkakaatten joku sitte välistä? =)
---
Siinä kahvipöydässä istuskellessani mietin yhä sitä samaa asiaa: Miksi nainen oli niin tuttu? Olinko oikeasti tavannut hänet aikaisemminkin?
Särpin varovasti kahvia. Jotain outoa oli todellakin tekeillä. Tunsin kylmien väreiden kulkevan pitkin selkärankaani, kun nainen vilkuili vähän väliä minua. En uskaltanut lähteä.
"Minulla oli kerran tytär", kuiskasi nainen äkkiä. Hänen silmänsä välkähtivät vaarallisesti ja hänen huulillaan viivähti hymy, kun hän jatkoi,"Hänellä oli sama nimi kuin sinullakin. Nadjana." (mitäh? älkää vain väittäkö, että ne olisivat suomalaisia? ^^)
Nyökkäsin epävarmana. En tiennyt, mitä soopaa nainen aikoi minulle syöttää, mutta sen tiesin, että Nadjanoita ollut siellä, missä asuin, todellakaan paljon.
"Hän oli sinun näköisesi", nainen hymähti. Hän alkoi hyräillä vaimeasti jotain säveltä, jota en tuntenut. Hän näytti mielipuoliselta. En kestänyt enää, minua pelotti. Nousin nopeasti ylös.
"Pitää tästä lähteä, kun on hirveästi kouluhommia", tokaisin vahingossa hyvin töykeästi. Enhän minä naisesta pitänyt, mutta...
Nainen tuijotti minua silmät sirrillään. Astelin jo ovea kohden.
"Kiitos avusta."
Yritin hymyillä, mutta huulet olivat kiinnittyneet toisiinsa; ovi oli lukossa.
Vilkaisin taakseni. Tuvan tummissa nurkissa häivähti epämääräinen varjo. Nainen oli kadonnut.
---
En tapahduttanut taaskaan mitään merkittävää^^
Toivottavasti jatkatte piakkoin :)Olin yksin tuvassa ja seisoin siinä oven edessä. Ilmapiiri tuntui jotekin uhkaavalta, jopa kellon tikitys tuntui kamalan häijyltä.
Käännyin takaisin ovea päin ja kokeilin avata sitä ja se aukeni minun onnekseni. Työnsin oven auki ja luikahdin ulos.
Katsahdin vielä taakseni ja hämmästyksekseni huomasin, että koko tupa oli yhjä ja pimeä. 'Mitä tämä oikein oli", Ajattelin ja peräännyin hitaasti kohti polkua.
Juuri kun oli päässyt polulle...
Seuraava ollos hyvä
Sori tuli vähän lyhyt jatko.... Mutta olen koulun koneella. - Brego
Yavanna kirjoitti:
Olin yksin tuvassa ja seisoin siinä oven edessä. Ilmapiiri tuntui jotekin uhkaavalta, jopa kellon tikitys tuntui kamalan häijyltä.
Käännyin takaisin ovea päin ja kokeilin avata sitä ja se aukeni minun onnekseni. Työnsin oven auki ja luikahdin ulos.
Katsahdin vielä taakseni ja hämmästyksekseni huomasin, että koko tupa oli yhjä ja pimeä. 'Mitä tämä oikein oli", Ajattelin ja peräännyin hitaasti kohti polkua.
Juuri kun oli päässyt polulle...
Seuraava ollos hyvä
Sori tuli vähän lyhyt jatko.... Mutta olen koulun koneella.Kun kukaan muu ei jatkanut, niin minä sitten. ;P
---
Polku oli mutkainen ja ulkona oli pimeä. Puiden tuuheiden lehvistön ohitse siivilöityi hiukkanen haaleaa auringonvaloa. Kiiruhdin sitä pitkin ja yritin ajatella kaikkea muuta kuin sitä pimeyttä ja pelkoa. Puut ojensivat oksansa ahdistavasti ympärilleni ja polku tuntui entistä pienemmältä. Miksi se ei loppunut? Miksi metsä ei harvennut? Minun olisi pitänyt olla jo kotona.
Säpsähdin pienimmästäkin rasahduksesta, mutta yritin jatkaa matkaa. Viimein polku hävisi olemattomiin, huomasin olevani keskellä pimeää metsää. Silmäilin ympärilleni. Vahvoja puunrunkoja, karua aluskasvillisuutta, polusta ei tietoakaan. Sydän jätti yhden lyönnin väliin, kun huomasin, että suoraan edessäni seisoi talo. Se sama mökki.
Kauhuissani peräännyin taaksepäin ja lähdin juoksemaan pois. En kuitenkaan löytänyt polkua. Oli vain pimeys. Viimein luovutin, ja seisahduin keskelle ei mitään. Olisin voinut kuulla höyhenen tipahtavan maahan. - Nipsuliinu
Brego kirjoitti:
Kun kukaan muu ei jatkanut, niin minä sitten. ;P
---
Polku oli mutkainen ja ulkona oli pimeä. Puiden tuuheiden lehvistön ohitse siivilöityi hiukkanen haaleaa auringonvaloa. Kiiruhdin sitä pitkin ja yritin ajatella kaikkea muuta kuin sitä pimeyttä ja pelkoa. Puut ojensivat oksansa ahdistavasti ympärilleni ja polku tuntui entistä pienemmältä. Miksi se ei loppunut? Miksi metsä ei harvennut? Minun olisi pitänyt olla jo kotona.
Säpsähdin pienimmästäkin rasahduksesta, mutta yritin jatkaa matkaa. Viimein polku hävisi olemattomiin, huomasin olevani keskellä pimeää metsää. Silmäilin ympärilleni. Vahvoja puunrunkoja, karua aluskasvillisuutta, polusta ei tietoakaan. Sydän jätti yhden lyönnin väliin, kun huomasin, että suoraan edessäni seisoi talo. Se sama mökki.
Kauhuissani peräännyin taaksepäin ja lähdin juoksemaan pois. En kuitenkaan löytänyt polkua. Oli vain pimeys. Viimein luovutin, ja seisahduin keskelle ei mitään. Olisin voinut kuulla höyhenen tipahtavan maahan.Olin hädissäni. Kuulin jotakin. Se oli koiran haukuntaa. Ei.. Nyt se muuttui kissan nau'unnaksi.Ei.. Se EI ollut kissa, ei koira.Kuulin sitä epämääräistä ääntä yläpuoleltani. Näin linnun lentävän taivaalla. Ei.. ei se ollut lintu. Se.. Se.. Se oli se nainen! Hän tuli minua kohden, liitämällä. Yritin juosta pimeässä, enkä nähnyt mitään muuta kuin sen naisen. Käännyin taaksepäin. Siellä oli monta sellaista naista. Mitä? Olinko sekoamassa? Näin joka puolella naisia.. Pyörryin. jonkin ajan kuluttua heräsin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.Nousin seisomaan. Käännyin ympäri lähteäkseni kotiin. Huomasin, ettei jalkani ollut enää kipea. Kun käännyin, kiljaisin. Nainen seisoi edessäni ja sanoi: Sainpas sinut kiikkiin! Lähdin juoksemaan pakoon, mutta kompastuin kantoon ja nainen saavutti minut. "Hei Nadjana, oma tyttöni. En päästä sinua enää käsistäni" Mitä se nainen oikein puhui? Oliko hän järjiltään? En ollut hänen tyttönsä. Olin Jack & Lil Morrisin tyttö."Etkö ole koskaan ajatellut, miksi sinulla on niin erikoinen nimi? Etkö? Vastaa minulle! Etkö muista, kuolin nelivuotissyntymäpäivilläsi. Isäsi murhasi minut kakkulapiolla! Etkö muista HÄH?"nainen huusi. Halusin kotiin. Halusin pois täältä. Nainen oli kummitus. Tajusin sen vasta nyt. Hän petkutti minua, hän ei ollut äitini. Mutta hyvin hämärästi muistan:Olin sängyssäni nelivuotissynttäreideni aamuna.Äitini huusi keittiöstä: "Nadjana, tule syömään kakkua!" "Hyvää syntymäpäivää, tyttö!"isäni huusi"Saat lahjaksi ooikein mukavan yllätyksen!" Isä huusi. Kuulin naisen kirkaisun, äitini kirkaisun. Menin katsomaan mitä oli tekeillä. Äitini.. Äitini makasi liikkumattomana lattialla. Juuri samannäköinen nainen kuin tuo nainen. Verta tuli hänen vatsastaan.Sen muistin. Hätkähdin."Minusta tuli haamu heti. Vaikka minua ei ollut haudattu. Sinut adoptoitiin Morriseille ja isäsi joutui ikuiseen vankeuteen. Hän on varmaan vieläkin vankilassa", nainen sanoi.
Jatkakaa tästä. Toivottavsti en sekoittanut koko tarinaa..
- Pelvis
"Teretulemas", sanoi tuo nainen. "Peremmälle vaan".
Astuin sisälle. Muija oli näköjään tekemässä ruokaa.
"Haluaisitko päivälliseksi.. *kröh*... päivällistä?", eukko sanoi. Pöydällä näkyi olevan sipulia, anjovista, tomaattia, veitsi niiden pilkkomiseen, ja vauva. Vauva sanoi "ää".
"Ajattelin tehdä salaattia", sanoi muija.
*jatkakaa*
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1159194- 402698
- 1502484
- 222019
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141766- 111560
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151527"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla101458- 71320
- 141316