On selvää, että kaikki tekevät syntiä.
Kuinka kuitenkin selvitä siitä taakasta, johon aina lankean uudestana ja uudestaan...synnistä.
Uskon Jumalaan, uskon Jeesukseen tiedän, että anteeksianto on todellista, mutta silti...
Mikä on lohtuna, kun sorrun taas syntiin? Usein edes taistelu syntiä vastaan ei tuo tulosta, ihminen sortuu... onko tämä ikuinen kierre, teen syntiä ja kadun ja saan anteeksiannon? Antakaa valo, neuvokaa syntistä...
Kuinka kuitenkin selvitä siitä taakasta, johon aina lankean uudestana ja uudestaan...synnistä.
Uskon Jumalaan, uskon Jeesukseen tiedän, että anteeksianto on todellista, mutta silti...
Mikä on lohtuna, kun sorrun taas syntiin? Usein edes taistelu syntiä vastaan ei tuo tulosta, ihminen sortuu... onko tämä ikuinen kierre, teen syntiä ja kadun ja saan anteeksiannon? Antakaa valo, neuvokaa syntistä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Usko, että joka kerran kun omatuntosi syyttää sinua, saat myös puhdistautua ottamalla vastaan Jeesuksen anteeksiannon, joka perustuu Jumalan sanaan
1. Joh.1:7-9
" Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
Osoitat kirjoituksellasi, että olet rehellinen ja tiedostat syntisyytesi. Ole onnellinen siitä ja muista, että sinut puhdistetaan joka kerta, kun tunnustat syntisi.
Tämä on kristityn todellista elämää ja koskee kaikkia uskovia.
Uskon, että jokainen meistä käy läpi samankaltaisia tunteita kuin sinä käyt. Itsekin olen joutunut masentumaan langettuani uudelleen ja uudelleen. Välillä tuntuu, että se taakka musertaa alleen, eikä siitä pääse koskaan eroon. Jumala on kuitenkin uskomattoman kärsivällinen. Hän jaksaa odottaa ja kannustaa nousemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Hän ei lyö lyötyä, vaan nostaa ja puhdistaa vaelluksen pölyistä, pukee puhtaisiin vaatteisiin ja kannustaa uuteen yritykseen.
Synti tulee olemaan niin sinun kuin minunkin seuralaisena koko elämämme ajan. Meidän ei ole kuitenkaan tarkoitus jäädä rypemään syntiin, vaan "kilvoitella", pyhittyä. Jumala kasvattaa meitä Pyhän Henkensä välityksellä, vahvistaa sisäistä olemustamme ja opastaa meitä Kristuksen kaltaisuuteen.
Kun Pyhä Henki näyttää meille synnin elämästämme, meidän tarkoituksemme on päästä tuosta synnistä eroon. Joskus tuntuu, että keinot loppuvat, mutta meidän tulee olla kärsivällisiä ja yrittää uudelleen. Avain pyhitykseen on ajan viettäminen Jumalan seurassa.
Raamattu sanoo:
2. Kor. 3:18
Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Kun "katselemme Kristukseen", luemme Raamattua, rukoilemme ja oleskelemme ajatuksissamme Jumalan kasvojen edessä, me hiljalleen muutumme Vapahtajamme kaltaisiksi. Vaikka syntisyytemme ei koskaan katoa maallisen vaelluksen aikana, voimme kuitenkin pyhittyä ja päästä eroon erinäisistä synneistä, jotka kahlitsevat meitä.
"Vapauteen Kristus meidät vapautti."
Siunausta "Surullinen_mies". Älä ole surullinen, vaan nosta katseesi Kristukseen. Hän näkee vajavaisuutesi ja on kuullut huokauksesi. Ole kärsivällinen niin kuin Hänkin on.
aina pyydät Jumalalta voimaa synnin voittamiseen? On terveellistä huomata, että itse en voi voittaa syntiä. Ja hyväksyä tämä tosiasia. Jos synti ylen määrin vaivaa, syynä voi olla, että mieleläni näkisin itsenä parempana kuin Raamattu minut kuvaa. Toisin sanoen, Pyhä Henki haluaa opettaa nöyryyttä. Toki hän myös ajallaan hoitaa ongelmaasi, pikku hiljaa..
Eihän synnin voittamisessa ole toivoakaan, ellei Jumala saa aikaan meissä mielenmuutosta. On totta, että nöyryys on Kristitylle elinehto. Raamattu sanoo useissa kohtaa, että Jumala on ylpeitä vastaan, ja siinäpä onkin meille jokaiselle tekemistä pysyä nöyrinä Jumalan ja lähimmäisten edessä.
Ehkä jätin tämän puolen painottamisen vähemmälle siksi, että ketjun aloittaja oli selvästi tietoinen syntisyydestään, ja halusi nöyrtyä ja kääntyä Jumalan puoleen.
Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän vietämme aikaa Jumalan kasvojen edessä, sitä pyhittyneempiä me olemme. Emme tule paremmiksi ihmisiksi, pysymme aina syntisinä ja tarvitsemme joka päivä kipeästi Jumalan armoa. Raamattu kuitenkin puhuu synnin jättämisestä ja siitä kuinka synti ei yksinkertaisesti kuulu Kristityn elämään. Tämän vuoksi meillä tulee olla terve suhtautuminen pyhityselämään - kaiken saa aikaan Jumala, kunhan me olemme valmiita nöyrtymään ja kuolemaan itsellemme niin, että Jumala saa täyttää meitä Hengellään.
Hyvä kun otit asian tämänkin puolen esiille :)