Alkoholi ongelma, vai alkoholisti?

siltä, että alkoholiongelmainen on sievistelty sanonta alkoholistista. Ongelma ei kuullosta niin pahalta omissa eikä toisten korvissa ja kenties ongelmainen ei millään haluaisi tunnustaa olevansa aivan tavallinen alkoholisti ja että kusessa ollaan viinan kanssa.

Tuon kun tunnustaa niin vaihtoehtoja ei ole enää kuin kaksi: toinen on juoda lisää ja toinen on....se mitä minä en vaihtais pois.

Hamara puhuu asiaa. Samaa olen pohtinut. AA ryhmässäni on selkeitä alkoholisteja että entisiä suurkuluttajia. Olen usein verrannut itseäni alkoholisteihin ja en tunne että olisin ollut koskaan niin vaikeassa jamassa kuin useimmat heistä. Testeissä sain kuitenkin täydet pisteet alkoholistiksi. Tiedän kuitenkin sen, jos alkaisin juomaan huonosti kävisi (kokemusta on)
Eipä silti, en ole enää vuosiin edes kaivannut alkoholia ja haaveet kohtuukäytöstäkin olen haudannut hetimiten nykyisen raittiuteni alussa. Outo tilanne, AA ryhmissä v----taa istua, puheet ei oikeen kolahda muttei ole halua juodakkaan. Olenko parantunut, en tiedä itsekkään??? Jospa en sitten ollutkaan alkoholisti vaan se mainitsemasi alkoholiongelmainen???

Alkoholistien seurassa tunnen oloni vaivaantuneeksi. Raittiiden alkoholistienkin jutut eli "kuivajuopottelut" usein karmii, siis "hauskat" kommellukset kahden viikon putken aikana.

Olen tullut siihen tulokseen että ihminen etsiytyy kaltaistensa seuraan ja kavereiden alkoholinkäyttöä seuraamalla voi katsoa missä itse menee.

ihan selvää tekstiähän tuo. Ihtellä alkoholiongelma, elikkä kun hanat aukee niin menee aina perskännin puolle ja pahasti.
Juomatta voin olla viikkoja, joten mitään himoa ja riippuvuutta en tunne.
Eip ossoo käyttää viinaksia tämä mies.
Mitään pyristelyä ei havaittavissa.
En osaa edes määritellä mikä on alkoholisti!
Katuojassa rypevä äijä jolla on kuset ja paskat housussa vai?