Rikkaiden syytä hävetä

Taivaan valtakunta voi saada paikkansa jokaisen sydämessä. Lepo, hiljaisuus, avaa ovia, sinun itsesi sisimpään.
Sisäinen elämä on ihmisen vähiten tutkima manner, koska se on suuri, rikas ja luoksepääsemätön. Me nykypäivän ihmiset olemme köyhempiä kuin esivanhempamme, sillä emme anna hengen valon läpivalaista aineellista maailmaa.

Muuan uskoontullut, ent. rikas mies (hlökohtainen konkurssi) sanoi parisen vuotta sitten tv:ssä toimittajalle: Loppujen lopuksi ainoat rahat, joista minulle on todella ollut iloa,ovat ne, jotta annoin pois.
Eli kun hän antoi rahaa hätää kärsiville, niin hän, kovasydäminen mies, koki siltikin iloa nähdessään rahojensa muuttuvan siunaukseksi. Ja eikä Jumalankaan tarkoitus ole, että niitä kootaan--ehkäpä ei miksikään tai vähäiseksi hyödyksi-- vaan tarkoitus on, että annetaan rahojen palvella Jumalaa.

Viimeisenä päivänä ei kysytä:kuinka paljon jätit jälkeesi? Kysytään kenties:kuinka paljon annoit pois eläessäsi?
Se on hienosti sanottu.

Mun,Jeesus,ennen köyhänä
suo olla maailmassa,
kuin lähtöhetken lyötyä
vaivassa vaikeassa.
Ja rikkautta minulle,
jos annat osakseni,
armeliaaksi köyhille
mun saata sydämeni. V.K. 136:7

Liian usein käy todellakin niin, että ihmiset tulevat ahneiksi vanhoilla päivillään. He alkavat pelätä, etteivät rahat riitä, vaikka ovatkin vakavaraisia.Tämä voi olla vanhuuden oire. Mutta se voi myös johtua siitä, että heidän sydämensä riippuu kiinni tavarassa, niin että mitä lähemmäs he hautaa tulevat, sitä lujemmin he puristavat kukkaroa ikäänkuin uskoisivat voivansa ottaa sen mukaansa.