Teki pitkästä aikaa mieli tehdä avaus tänne kafepalstalle. Kuulostelin pääkoppani sisältöä, sitä onko mielessä mitään aihetta josta haluaisin kanssanne keskustella... Eipä ollut arsenaali kovinkaan suuri;)) Päädyin siis tällaisen pienen peruskysymyksen äärelle.
Miksiköhän haemme elämälle jotain tarkoitusta... tai siis haemmekokaan?
Onko Sinulle tärkeää se, että elämälläsi on jokin erityinen tarkoitus?
Jos saisit valita elämäntehtäväsi/elämäntarkoituksesi niin mikä se olisi?
... En pysty nyt päiväaikaan seuraamaan tämän keskustelun etenemistä, mutta iltapäivällä ja illalla osallistun sitten sitäkin aktiivisemmin !
Ainakin siinä tapauksessa jos ei tarvitse käydä yksinpuhelua Hamletin malliin :))
Elämän tarkoituksesta
Jokiska. evk
15
1723
Vastaukset
- sola"
Kehitysmaissa kuolee massoittain ihmisiä nälkään ja helposti parannettavissa oleviin sairauksiin...Joskus vaan jää miettimään, että onko vain meillä oikeus siihen ns. tarkoitukselliseen elämään?!
- CharlieChaplin
eläin kuin laiskiainen! mikä sen tarkoitus on?
- SikurLiina
..ja tämän ajan trendi kysymyksiä.
Löytääkseen elämänsä tarkoitusta ihmiset ovat halukkaita osallistumaan kurseille,opiskelemaan,sisäistämään ja mietiskelemään kysymystä.
Oma kokemukseni on: mitä syvemmälle tarkoitusta menee,sen yksinkertaisemmaksi se loppuviimein muuttuu. Kokemus itsessään ei toki ole yksiselitteinen,mutta tarkoituksen olemus on.
Jos elämä käsitetään yhtenä ja ainoana yksittäisen ihmisen elämänä ,niin tarkoituskin värittyy siinä raamituksessa.Jos taas yksilön panos tarkastellaan vaikutukseltaan laajemmassa kokonaisuudessa,niin kuva* näyttäytyy jo hyvinkin toisenlaisena.
Voisikko asian ilmaista vaikkapa näin: Elämä itsessään sisältää kaiken sen moninaisuuden,vivaihteisuuden ja rajattomuuden tarkoituksensa ,jota pyrimme ihmistajunnassa laajentamaan ,syventämään ja ymmärtämään.
Toisaalta voisi myöskin ajatella,kuinka elämä ja ihmisenä olemisen kokemus on syklittäisesti kehittyvää. Jos ajattelisi Rakkauden olevan tarkoitusta yhteydessä viisauteen ja henkiseen ilmentymiseen aineessa,niin mahdollisuus päästä tuohon kosketukseen on sisään rakennettuna pyrkimyksenä. Kuitenkin voidakseen saavuttaa korkeimpia värähtelyjä on uskallettava altistaa itseään kokemuksen syventämiseksi.
Tässä nyt muutama sananen näin alkuun. Kiinostuneena haluan seurata keskustelun kehitystä. Kiva nähdä minne suuntaan se alkaa painottua. - arnaia¤
elämä tarkoitus on elää. Ehkä loppupuolella elämää pystyy paremmin sanomaan mitä kaikkea se on merkinnyt. Englanniksi hyvä sanonta, mottoni:
Live, love, learn and leave a legacy.
Ei silti ..olen lukenut paljon Viktor Franklin kirjoja(logoterapia) ja miettinyt kovasti. Mutta taito olisikin kiteyttää jotenkin. Ehkä illemmalla lisää minultakin.- Puhurix
ja monikohan oikeasti elää. Tarkoitan siis semmosta täyttä elämää.
- _kun_joskus
Puhurix kirjoitti:
ja monikohan oikeasti elää. Tarkoitan siis semmosta täyttä elämää.
ja itse asiassa aika usein on sellainen olo, et olen kuin tyhjä kuori, jonka kannoilla kuolema pyörii jatkuvasti!
- Puhurix
_kun_joskus kirjoitti:
ja itse asiassa aika usein on sellainen olo, et olen kuin tyhjä kuori, jonka kannoilla kuolema pyörii jatkuvasti!
sulle on tapahtunu? Mikset voisi elää? Miten niin kuolema kannoilla?
- merkitystä/tarkoitusta
en ole tainnut miettiä niin syvällisesti tai ainakaan en ole sen pohtimista pitänyt kovin tärkeänä.
Omaa elämääni elän niin hyvin ja täysillä kuin vain siihen kykenen.
Toivon
että osaan elää ihmisiksi
että jatkossakin tunnen eläväni ihan hyödyllistä elämää
että loppupuolella elämää taaksepäin katsoessani tunnen iloa eletystä elämästä. - Taikis
sielunvaellusoppeja jos on uskominen niin jokaisen elämän tarkoitus on kasvattaa tomumajamme sisällä vierailevaa sielua kypsemmäksi ja valaistuneemmaksi.
Raamatusta voisi sitten poimia erään elämäntarkoituksen:lisääntykää ja täyttäkää maa, jolloin suvun jatkaminen olisi elämän tarkoitus..niin ja taivaaseen pääsy jahka aika jättää ruumispolon.
Henkilökohtaisesti ajattelen oman elämäni tarkoituksen olevan löytää tasapaino itseni ja ympäröivän maailman kanssa ja elää niin onnellisena kuin se suinkin on mahdollista. En hakemalla hae elämän tarkoitusta eikä sellainen näyttele isoa roolia elämässäni. - tuffe
nauttia elämästä sillä tavalla, että ihmisillä mun ympärillä on myös hyvä olo.
- tarkoitusta
pitää kysyä muilta. Voin sitten puolestani sanoa onko jonkun muun elämällä minulle tarkoitusta.
- Jokiska
Vasta nyt ehdin lueskelemaan näitä kommentteja.
Kaikissa vastauksissa oli yksi yhteinen tekijä: pyrkimys nautintoon. Monessa kommentissa myös tuo keppipuoli ( ainakin Zonen;)) ) ..siis pyrkimys nautintoon siten, että sen hintana ei olisi kohtuullista suurempaa määrää 'kipua' tai mielipahaa.
Vastauksissamme näkyy myös se, että kristillinen etiikka/kulttuuri vaikuttaa tapaamme ilmaista asioita. Enkä nyt tarkoita suoria raamatunlausesiteerauksia... ennemminkin sellaista rivienvälistä (tai omasta alitajunnasta ..;) ) luettavaa sävyä...
Eikö se oikeastaan ole aika hyvä tavoite, elää niin ,että kuoleman hetkellä voi todeta, että tavoitteenasettelu oli kohdallaan ;)
Olen viimeaikoina ollut paljon vanhojen ihmisten kanssa tekemisissä. Ei heistä kukaan katsele elämäänsä taapäin ja ajattele sen olevan ohi siten, että on tavoite olisi nyt saavutettuna. Jokainen tavoittelee mielihyvää edelleen ja pyrkii välttämään mielipahaa.
Mielihyvä syntyy nyt vain vähän erilaisista asioista: Pehmeä maukas ruoka... oraalisten nautintojen ihanuus. Vatsantoiminnan ilot ja surut ...vastassa joka päivä. SIleät lakanat ja puhdas peti, kauniiden ja rohkeiden ihanat kiemurat, kutiamaton iho ..iltasuukot ..jne..- SikurLiina
..kuittasit hieman yksioikoisesti niputettuna kaikkien vastausten painotusarvon elämän tarkoituksen olevan nautinnon halussa.
Ehkä ohitit kommenttini.Mainitsisin myöskin Arnaian viittauksen Viktor Franklin logoterapiaan ja TittaHiffasin komenttissa Cabriel Cacia Marguez:n Sadanvuoden yksinäisyyteen.
Näkisin ,että vastauksissa oli nähty hämmästyttävän paljon vaivaa ja tuotu esille monia näkökulmia.
On aivanikin eri asia jos painoarvo asettuu nautinto keskeiseksi ,tai ihmisen henkisenkehityksen suuntaan.
Totta ,että myöskin tutkiminen ,ajattelu,havainnointi ja syvemmän ymmärryksen hankkiminen saa aikaan nautintoa. Kuitenkin on vaikea mieltää,että elämän kokonaisuuden päämääränä olisi silloin vain saada nautintoa.Tai ,että elämän tarkoitus tuohon kuittautuisi.
Jos taas ajatellaan niitä ihmisiä,joiden on taisteltava saadakseen edes perustarpeet tyydytetyksi,niin tuskin heillä on paljoakaan tarvetta mietiskellä elämän tarkoitusta.
Ihminen luullakseni alkaa vasta silloin koko asiaa pohtia,kun hänellä on siihen aineellinen ja henkinen mahdollisuus.
Pohtivatko sitten kaikki edes silloinkaan.Tuskin.
On ihmisiä joiden elämä voi todellakin olla tarve saada vain lisää nautintoa ja välittämättä siitä vievätkö he ahneudessaan toisen ihokkaan jo omistamansa lisäksi.
Mitä suurempi sielu,sen syvempi ymmärrys ja halu lieventää kärsimyksen ,kivun,epäoikeudenmukaisuuden ja itsekeskeisyyden aiheuttamia ongelmia.
Kuitenkin voidakseen ymmärtää ,on usein tiedostettava kärsimyksen aiheuttajan lähtökohta.
Elämää on kokonaisuudessaan mahdotonta edes yrittää mieltää vailla kipua ja sen aikaan saamaa henkistä kasvua.
Silti näkemykseni on: Vasta henkisen päämäärän asettaminen tuo elämään todellista tarkoitusta.
Sydämeltään suuri ihminen ei kykene enää vain omakohtaiseen onneen,vaan pyrkimyksenä on laajemman onnellisuuden tuottaminen.
Tässä jotain ajatuksia.Aiheesta voisi kirjoittaa sivumäärin. - Jokiska. evk
SikurLiina kirjoitti:
..kuittasit hieman yksioikoisesti niputettuna kaikkien vastausten painotusarvon elämän tarkoituksen olevan nautinnon halussa.
Ehkä ohitit kommenttini.Mainitsisin myöskin Arnaian viittauksen Viktor Franklin logoterapiaan ja TittaHiffasin komenttissa Cabriel Cacia Marguez:n Sadanvuoden yksinäisyyteen.
Näkisin ,että vastauksissa oli nähty hämmästyttävän paljon vaivaa ja tuotu esille monia näkökulmia.
On aivanikin eri asia jos painoarvo asettuu nautinto keskeiseksi ,tai ihmisen henkisenkehityksen suuntaan.
Totta ,että myöskin tutkiminen ,ajattelu,havainnointi ja syvemmän ymmärryksen hankkiminen saa aikaan nautintoa. Kuitenkin on vaikea mieltää,että elämän kokonaisuuden päämääränä olisi silloin vain saada nautintoa.Tai ,että elämän tarkoitus tuohon kuittautuisi.
Jos taas ajatellaan niitä ihmisiä,joiden on taisteltava saadakseen edes perustarpeet tyydytetyksi,niin tuskin heillä on paljoakaan tarvetta mietiskellä elämän tarkoitusta.
Ihminen luullakseni alkaa vasta silloin koko asiaa pohtia,kun hänellä on siihen aineellinen ja henkinen mahdollisuus.
Pohtivatko sitten kaikki edes silloinkaan.Tuskin.
On ihmisiä joiden elämä voi todellakin olla tarve saada vain lisää nautintoa ja välittämättä siitä vievätkö he ahneudessaan toisen ihokkaan jo omistamansa lisäksi.
Mitä suurempi sielu,sen syvempi ymmärrys ja halu lieventää kärsimyksen ,kivun,epäoikeudenmukaisuuden ja itsekeskeisyyden aiheuttamia ongelmia.
Kuitenkin voidakseen ymmärtää ,on usein tiedostettava kärsimyksen aiheuttajan lähtökohta.
Elämää on kokonaisuudessaan mahdotonta edes yrittää mieltää vailla kipua ja sen aikaan saamaa henkistä kasvua.
Silti näkemykseni on: Vasta henkisen päämäärän asettaminen tuo elämään todellista tarkoitusta.
Sydämeltään suuri ihminen ei kykene enää vain omakohtaiseen onneen,vaan pyrkimyksenä on laajemman onnellisuuden tuottaminen.
Tässä jotain ajatuksia.Aiheesta voisi kirjoittaa sivumäärin.Että pyrkimys henkiseen kehitykseen on välinen ... Ei ihminen pyrkisi henkiseen kehittymiseen jos ei kokisi saavansa siitä nautintoa.
- elämällä
sen erityisempää tarkoitusta kuin se elämä itsessään.
Se miten sitä elämäänsä elää luonee sen merkityksen js tarkoituksen itse elämään.
Edellä olikin käyty läpi monia asioita jotka voivat vaikuttaa siihen miten se elämän takoitus kunkin kohdalla toteutuu.
Eräällä tuttavallani oli sairaus ASL (tai jotain sinne päin) Kun hän tuon diagnoosin sai lääkäriltään ja ymmärsi että sairaus johtaa väistämättömään "ikävään loppuvaiheeseen" niin hänen elämänsä tarkoitus loppui siihen päivään. Hän ei halunnut elää niitäkään jäljellä olevia päiviä vaikka hänellä olisi ollut useita kuukausia vielä ns normaalia elämää.
Jos on tarpeeksi köyhä ja joutuu jatkuvasti ajattelmaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia perustarpeita ja niiden hankintaa niin voi olla että elämällä ei silloin ole oikein järkevää tarkoitusta. Lopputulos saattaa olla siinäkin tapauksessa sen elämän päättäminen.
Tai tarkoituksen löytää sitten jostain muusta henkisemmällä puolella olevista asioista esim uskonnosta.
Elämää on siis vain elettävä tarkoituksen löytää itsekukin omalla tavallaan, jos löytää.
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 16012256
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1525436Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p454600Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1353653Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska392758Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191926Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1071656Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3631611Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1021516Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1361461