Projisoinnilla tarkoitetaan sitä, että henkilö näkee itsensä ulkopuolella sopivassa kohteessa (esim. toisessa ihmisessä) pahaa (= käytännössä omia luonteenpiirteitään) - ja aina tarpeen mukaan - silloin kun oma etu sitä vaatii.
Usein kyse on itsessä vaikeasti hyväksyttävissä olevista luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista. Henkilö ei itse ei useinkaan ole tietoinen asenteellisuudestaan ja ahdasmielisyydestään, ahne ja itsekäs ei välttämättä ole tietoinen ahneudestaan ja itsekkyydestään, ja miellä sitä ei-hyväksyttäviksi(=pahuudeksi).
PAHA siis usein ulkoistetaan, vaikka siihen ei olisi perusteita (esim. Lordin tapauksesta).
Kun totuutta itsestä ei kestetä ja uskalleta kohdata, niin "pahuus" kohdistetaan johonkin ulkoiseen ja sopivaan kohteeseen.
Omassa itsessä olevaa PAHUUTTA ei voi tunnistaa, mikäli ei kykene REHELLISEEN ITSETUTKISKELUUN.
PAHUUS johtuu usein silkasta tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä (ja peloista), mutta on olemassa myös tietoista ja harkittua pahuutta:
"PUOLUEELLISEN MIELEN omaava ei koe tosiasioita, todellisuutta ja esimerkiksi OIKEUDENMUKAISUUTTA ensisijaisen tärkeäksi. Hän pyrkii ensisijaisesti saavuttamaan aineellista tai muuta hyötyä ja etua ITSELLEEN (tai esim. ryhmälleen)."
Usein kyse on itsessä vaikeasti hyväksyttävissä olevista luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista. Henkilö ei itse ei useinkaan ole tietoinen asenteellisuudestaan ja ahdasmielisyydestään, ahne ja itsekäs ei välttämättä ole tietoinen ahneudestaan ja itsekkyydestään, ja miellä sitä ei-hyväksyttäviksi(=pahuudeksi).
PAHA siis usein ulkoistetaan, vaikka siihen ei olisi perusteita (esim. Lordin tapauksesta).
Kun totuutta itsestä ei kestetä ja uskalleta kohdata, niin "pahuus" kohdistetaan johonkin ulkoiseen ja sopivaan kohteeseen.
Omassa itsessä olevaa PAHUUTTA ei voi tunnistaa, mikäli ei kykene REHELLISEEN ITSETUTKISKELUUN.
PAHUUS johtuu usein silkasta tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä (ja peloista), mutta on olemassa myös tietoista ja harkittua pahuutta:
"PUOLUEELLISEN MIELEN omaava ei koe tosiasioita, todellisuutta ja esimerkiksi OIKEUDENMUKAISUUTTA ensisijaisen tärkeäksi. Hän pyrkii ensisijaisesti saavuttamaan aineellista tai muuta hyötyä ja etua ITSELLEEN (tai esim. ryhmälleen)."
Vastaukset 6
Vanhimmat
että jos toisten kanssa menee muka huonommin kuin ennen niin vika on itsessä.
fiksusti selitettyinä.
Tähän aiheeseen sopii hyvin esimerkiksi Lordista käytävä keskustelu.
tekstiä ja ajatteita persoonallisuudesta. Psykoloogiaa on ehkä luettu jonkin verran:O))
Se on totta että pahuuteen tarvitaan melkeinpä aina ulkoinen kipinä. Se on kuin tuleen heitetään benziiniä se leimahtaa!
Kyllä totta on se, että arvostelu koostuu vain arvostelijan ajatuksista. Toisin sanoen arvosteltavana olevalla ei ole usein mitään tekemistä esitettyjen luonteenpiirteiden kanssa. Tämä on ilmeisesti niin yksinkertainen totuus, että sitä ei tahdota aina ymmärtää.
Toisen henkilön tunteminen on ajatuksenakin aika absurdi. Helppoa sen sijaan on kehittää erilaisia mielikuvia. Käsitteitä, joilla hahmotamme mielessämme ympäristömme ihmisiä, riittää. Loppujen lopuksi on kai niin, ainakin useinmiten, että todella projisoimme omaa sisäistä maailmaamme kertomalla mitä muut ovat.
Pahuus-käsite tai oikeammin agressio syntyy silloin kun ympäristö ei mukaudu odotuksiimme, emmekä pysty toteuttamaan itseämme. Lordi oikeastaan vain käyttää pahuden tunnusmerkkejä ja symboleja jotka ovat kollektiivisia. Tämänkaltainen esiintyminen oikeastaan on terapeuttista. Terapeuttista sen vuoksi että se on hallittavissa, eikä uhkaa todellisuudessa ketään. Ei ainakaan sellaisen henkilön mielestä joka näkee eron fiktiolla ja todellisuudella.
Ehkä pahuudet joita kuulemme tarvitsevat fiktiivisen ilmiasun jotta voisimme niitä käsitellä ja hallita.
J.K.
Toisaalta on ehkä myös niinkin, että jatkuvan väkivallan ja pahuuden esiintuominen saattaa ahdistaa ja peittää asiat jotka tuovat iloa elämään.
Liika psykologia ja pohtiminenkaan ei taida kovin iloinen asia olla...sorry. :)