Puoluesihteeriksi...

Vastakkain ovat Kelmi (Korhonen) ja Olmi (Alkio).

Molempi huonompi siis.

Ei ole Kelmistä eikä Olmista Eero Lankian suurien saappaiden täyttäjäksi. Kumpi tahansa valitaan, se syventää KEPUn kriisiä - ja sehän on vain hyvä Suomen kannalta.

Minä kannatan Jarmoa. Minusta Jarmolla on isompi "ego" kuin Mikolla. Olen tuntenut molemman jorman jo pidemän aikaa - mikon on uudempi tuttavuus.

Puoluesihteerin vastuullinen tehtävä on niin suuri, ettei sitä tohtisi jättää vain muutaman vallan rakenteissa etabloituneen henkilön väliseksi kisaksi.

Nyt näyttää siltä, että puoluesihteerit tekevät poliittisia avauksia. Sehän ei ole puoluesihteerin tehtävä.

Puoluesihteeri on tarmokas taustajärjestäjä, joka junailee keskustalaisille ehdokkaille tähdeksi pääsemisen edellytykset - sen yhteisen keskustalaisen pohjan, josta ehdokkaat voivat turvallisesti ponnistaa omalla kampanjallaan kohti vaaleja ja viemään Keskustaa eteenpäin.

Puoluesihteerin ulostuloihin ei kuulu omat henkilökohtaiset ambitiot. Se, että hän kokoaa kentältä saamansa tiedon koko puolueen käytettäväksi on toinen asia.

Toivoisin, että Keskustan puoluesihteeriksi ilmoittautuisi vielä lisää henkilöitä.

Nyt haetaan organisaattoria ja "masinistia". Ihmettelen, että puolueen ulkopuolelta ei ole yritysvalmentajia tms. liikkeenjohdon isänmaallisia henkilöitä hakeutunut ehdokkaaksi.

Keskusta on paras puolue ja tällä hetkellä suurin puolue. Ja ovathan ne muutkin hyviä.

Melko erilaisia, hyviä kumpikin, että eipä hätiä mitiä.

Minun täytyy tässä olla eri mieltä. Olen jopa virallinen puoluekokousedustaja, joten mielipiteelläni on merkitystäkin. Minä kannatan Oik.kand Mikko Alkiota puoluesihteeriksi.

Mikko Alkio oli jo 1996-7 Nuoren Keskustan Liiton pj. ja sitä ennen suuren Varsinais-Suomen nuorisopiirin pj. Aktiivinen hän oli myös kunnallispolitiikassa Laitilassa sekä opiskelijapolitiikassa.

NKL:n puheenjohtajana Mikko kiersi kenttää ja huolehti ei vain siitä, että toimintaa oli, vaan siitä että se oli reilua ja taspuolista.

Vuonna 1996 Kouvolan puoluekokouksessa Mikko hävisi niukasti Maria Kaisa Aulalle puolueen varapuheenjohtajuuden, mikä ei olisi onnistunut, ellei hänen maineensa kentällä olisi hyvä.

Vuonna 1998 Mikko Alkio viimeisteli opintonsa ja sitä seuraavina vuosina keskittyi enemmän perheenkin kanssa oloon. Vuosina 1999-2000 hän teki lisäopintoja Eurooppa-oikeudesta Bryggessa ja siirtyi sen jälkeen yksityisen asianajotoimiston palvelukseen Suomessa. Tuolta ajalta muistetaan keskustan parissa parhaiten Mikon kova työ Olli Rehnin kumppanina Alpo Rusin puolustustaistelussa. Miestä on siis koulittu kovimpien testien kautta.

Olli Rehnin avustajaksi komissioon Mikko siirtyi 2004 ja sen jälkeen palasi vuoden 2005 aikana pääministerin talouspoliittiseksi neuvonantajaksi, josta toimesta on nyt virkavapaalla.

Tähän karriääriin kun vielä lisätään hyvä englannin, ranskan ja ruotsin kilen taito, niin pankaapas nyt sitten joku tänne mielellään sellainen faktapohjainen positiivinen kertomus Jarmostakin. Mielummin kuin joku paskanheitto.

Öky lähtee nyt mökille kun tuo lätkämatsi päättyy. Joten en osallistu juttuun ennen huomisiltaa.

Jarmo Korhosessa on enemmän Arvo Korsimoa kuin Mikko Alkiossa. Alueellisesti jo kyntensä näyttänyt vaalipäällikkö ja kentän organisaattori. Käytännön mies.

Mikko Alkio on puoluesihteeriksi liian ideologinen. Puoluesihteeri, joka laukoo julkisuuteen omia mielipiteitään, ei saa koko kenttäkoneistoa täysillä toimimaan.