Ollessani keväällä 1999 Italiassa matkalla, tapahtui minulle seuraavaa:
Matkustin Riccionesta Milanoon junalla. Herra puhui minulle junassa tulevasta asumisestani eräässä hotellissa, ja asiaan liittyvästä avusta, joka "tulee sellaisen miehen kautta, joka on pukeutunut vaalean siniseen paitaan, jossa on edessä kaksi keltaista raitaa". Sitten Herra muistutti mieleeni sanonnan: "Moni kakku päältä kaunis mutta sisältä roskaa - mutta tämä käännetään toisinpäin: tämä ei ole päältä kaunis mutta sisällä "kultaa"."
Milanon rautatieasemalle saavuttuani istuin asemalla pitkään ja koetin etsiä katseellani em. tavoin pukeutunutta miestä, mutta en löytänyt.
Sitten päätin mennä aseman hotelli- ja hostel-välitykseen kysymään sopivaa majapaikkaa.
Sainkin sieltä kaksi osoitetta, ja lähdin ulos etsimään niitä hotelleja.
Ajattelin mennä ensin tsekkaamaan kauimmaisen osoitteen. Etsin ko. hotellin/hostellin.
Katselin rakennusta: kurjan näköinen ja vielä rakennustyömaatakin edustalla. Mutta rohkaisin mieleni ja menin ovesta sisään, ja saavuin käytävään, jossa oli pöytä ja sisäänkirjoittautumis-papereita.
Siihen tuli sitten pian mies, joka kysyi ystävällisesti englanniksi, etsinkö huonetta.
Sanoin etsiväni, ja sanoin saaneeni osoitteen rautatieaseman toimistosta.
Minua kuitenkin suunnattomasti epäilytti varata huonetta "mokomasta murjusta"!
Ystävällisesti ilmoitin, että menen kysymään toisesta osoitteesta. Siihen tuo virkailija pyysi ja kehotti minua näyttämään hänelle toisen hotelli-osoitteen. Sitten hän kauhistuneena sanoi:
"Tuo paikka ei sovi ulkomaalaiselle ladylle! Jääkää tänne, täältä saatte hyvän huoneen!"
Minun vielä empiessä, virkailija sanoi näyttävänä minulle, millaisen huoneen saisin ja mitä se maksaisi täällä. Ok. Menin katsomaan huoneen.
SE OLI IHASTUTTAVA, KYLPPÄRIKIN MARMOROITU YMS. EIKÄ HINTAKAAN PÄÄTÄ HUIMANNUT!
Siitä paikasta päätin ottaa sen huoneen. Tyytyväisenä virkailija laittoi eteeni kirjautumispaperit ja pyysi passiani. KULPS - PASSI! Minun passini, sen olin jättänyt perhehotelliin Riccioneen! NO, mies otti puhelimen ja tyynesti soitti poliisille, että täältä tulee taas yksi turisti hakemaan oleskelulupaa, ensin selvitettyään Riccionesta että passini todella oli siellä. Sitten hän otti kartan ja pikaisesti neuvoi minulle, millä raitsikoilla pääsen poliisiasemalle, joka oli parin-kolmen kilsan päässä.
Lähdin kävelemään vesisateessa raitsikka-pysäkille, josta arvelin oikean raitsikan lähtevän . Laukkuni oli jättänyt hotellivirkailijan hoiviin, pakko kun oli.
Viimein vihdoin tulin poliisiasemalle, ja menin oikeaan konttoriin, odotusaulaan. Luulin joutuvani, italialaiseen tapaan, odottamaan tuntikausia palvelua, mutta samassa nimeäni kuulutettiin, ja ystävällinen naisvirkailija vei minut passikonttoriin, josta sain kolmen päivän oleskeluluvan. Kiitos Herralle!
Sitten takaisin hotelliin.
Hengästyneenä istahdin vastaanoton tuoliin, ja katsahdin miesvirkailijaan (mitä ihmettä!!!);
hänellä oli kuin olikin yllään vaaleansininen paita, jossa kaksi keltaista raitaa!!! En ollut sitä järkytykseltäni aikaisemmin huomannut, enkä muistanut edes ajatella. Siinä oli minun "enkelini", niin ajattelin. Lopulta pääsin omaan huoneeseeni ja suihkuun. Sitten ajattelin mennä syömään.
Mielessäni oli, että korvaan miehelle jotenkin hänen ystävällisen apunsa, niinpä laitoin liiroja traktaatin väliin, jotta hän saisi sekä puhelut maksettua että hengellistä hyvää.
Läksin huoneestani alas rappusia, menin tsekkaukseen mutta en nähnyt siinä ketään, joten päätin, että annan takaisin tullessani lahjan virkailijamiehelle.
Syömästä saavuttuani miestä ei ollut tiskin takana, vaan siellä oli nainen! Kysyin, onko sitä miestä paikalla. Nainen oli hämmästyneen näköinen, ja pyöritti päätään! Sanoin miehen auttaneen, ja että halusin korvata puhelut yms. apunsa. Nainen otti ne vastaan, edelleen ihmetellen.
Menin huoneeseeni, ja mieleeni tuli, ETTÄ VIRKAILIJAMIES OLI KUIN OLIKIN... OLLUT ENKELI!!!
Herra oli minulle junassa ilmoittanut avustajastani, oli osoittanut että paikka on pahan näköinen, mutta sisältä "kultaa"!
Olin saanut elää ihmeessä!
Seuraavanakin päivänä tapahtui "ihme", Milanon suuressa roomalaiskatolisessa katedraalissa:
istuin siellä penkissä ja luin Raamattua, kun yhtäkkiä täytyin Pyhällä Hengellä ja aloin ylistää Herraan kielillä, puhuin vaihtuvin kielin.
Kuulin itsekin että puhuin jotain aasialaista kieltä, japania mahdollisesti, kun eräästä japanilaisesta seurueesta, joka oli istunut taempana, erkani pariskunta. He tulivat minun eteeni, nainen varsinkin alkoi kiitellä minua englanniksi!!! Ja nainen kumarsi minulle monta kertaa kiitokseksi, samoin mies.
Näin sain vahvistuksen siitä, että Herra oli käyttänyt minua virvoittaakseen näitä japanilaisia, jotka mahdollisesti olivat Herralta vastauksia saaneet kauttani.
EIKÖ OLEKIN JUMALA IHMEELLINEN JA HÄNEN APUNSA JA RAKKAUTENSA VALTAVAA MEITÄ PIENIÄ JA HEIKKOJA IHMISISÄ KOHTAAN!? KIITOS JA YLISTYS!
Matkustin Riccionesta Milanoon junalla. Herra puhui minulle junassa tulevasta asumisestani eräässä hotellissa, ja asiaan liittyvästä avusta, joka "tulee sellaisen miehen kautta, joka on pukeutunut vaalean siniseen paitaan, jossa on edessä kaksi keltaista raitaa". Sitten Herra muistutti mieleeni sanonnan: "Moni kakku päältä kaunis mutta sisältä roskaa - mutta tämä käännetään toisinpäin: tämä ei ole päältä kaunis mutta sisällä "kultaa"."
Milanon rautatieasemalle saavuttuani istuin asemalla pitkään ja koetin etsiä katseellani em. tavoin pukeutunutta miestä, mutta en löytänyt.
Sitten päätin mennä aseman hotelli- ja hostel-välitykseen kysymään sopivaa majapaikkaa.
Sainkin sieltä kaksi osoitetta, ja lähdin ulos etsimään niitä hotelleja.
Ajattelin mennä ensin tsekkaamaan kauimmaisen osoitteen. Etsin ko. hotellin/hostellin.
Katselin rakennusta: kurjan näköinen ja vielä rakennustyömaatakin edustalla. Mutta rohkaisin mieleni ja menin ovesta sisään, ja saavuin käytävään, jossa oli pöytä ja sisäänkirjoittautumis-papereita.
Siihen tuli sitten pian mies, joka kysyi ystävällisesti englanniksi, etsinkö huonetta.
Sanoin etsiväni, ja sanoin saaneeni osoitteen rautatieaseman toimistosta.
Minua kuitenkin suunnattomasti epäilytti varata huonetta "mokomasta murjusta"!
Ystävällisesti ilmoitin, että menen kysymään toisesta osoitteesta. Siihen tuo virkailija pyysi ja kehotti minua näyttämään hänelle toisen hotelli-osoitteen. Sitten hän kauhistuneena sanoi:
"Tuo paikka ei sovi ulkomaalaiselle ladylle! Jääkää tänne, täältä saatte hyvän huoneen!"
Minun vielä empiessä, virkailija sanoi näyttävänä minulle, millaisen huoneen saisin ja mitä se maksaisi täällä. Ok. Menin katsomaan huoneen.
SE OLI IHASTUTTAVA, KYLPPÄRIKIN MARMOROITU YMS. EIKÄ HINTAKAAN PÄÄTÄ HUIMANNUT!
Siitä paikasta päätin ottaa sen huoneen. Tyytyväisenä virkailija laittoi eteeni kirjautumispaperit ja pyysi passiani. KULPS - PASSI! Minun passini, sen olin jättänyt perhehotelliin Riccioneen! NO, mies otti puhelimen ja tyynesti soitti poliisille, että täältä tulee taas yksi turisti hakemaan oleskelulupaa, ensin selvitettyään Riccionesta että passini todella oli siellä. Sitten hän otti kartan ja pikaisesti neuvoi minulle, millä raitsikoilla pääsen poliisiasemalle, joka oli parin-kolmen kilsan päässä.
Lähdin kävelemään vesisateessa raitsikka-pysäkille, josta arvelin oikean raitsikan lähtevän . Laukkuni oli jättänyt hotellivirkailijan hoiviin, pakko kun oli.
Viimein vihdoin tulin poliisiasemalle, ja menin oikeaan konttoriin, odotusaulaan. Luulin joutuvani, italialaiseen tapaan, odottamaan tuntikausia palvelua, mutta samassa nimeäni kuulutettiin, ja ystävällinen naisvirkailija vei minut passikonttoriin, josta sain kolmen päivän oleskeluluvan. Kiitos Herralle!
Sitten takaisin hotelliin.
Hengästyneenä istahdin vastaanoton tuoliin, ja katsahdin miesvirkailijaan (mitä ihmettä!!!);
hänellä oli kuin olikin yllään vaaleansininen paita, jossa kaksi keltaista raitaa!!! En ollut sitä järkytykseltäni aikaisemmin huomannut, enkä muistanut edes ajatella. Siinä oli minun "enkelini", niin ajattelin. Lopulta pääsin omaan huoneeseeni ja suihkuun. Sitten ajattelin mennä syömään.
Mielessäni oli, että korvaan miehelle jotenkin hänen ystävällisen apunsa, niinpä laitoin liiroja traktaatin väliin, jotta hän saisi sekä puhelut maksettua että hengellistä hyvää.
Läksin huoneestani alas rappusia, menin tsekkaukseen mutta en nähnyt siinä ketään, joten päätin, että annan takaisin tullessani lahjan virkailijamiehelle.
Syömästä saavuttuani miestä ei ollut tiskin takana, vaan siellä oli nainen! Kysyin, onko sitä miestä paikalla. Nainen oli hämmästyneen näköinen, ja pyöritti päätään! Sanoin miehen auttaneen, ja että halusin korvata puhelut yms. apunsa. Nainen otti ne vastaan, edelleen ihmetellen.
Menin huoneeseeni, ja mieleeni tuli, ETTÄ VIRKAILIJAMIES OLI KUIN OLIKIN... OLLUT ENKELI!!!
Herra oli minulle junassa ilmoittanut avustajastani, oli osoittanut että paikka on pahan näköinen, mutta sisältä "kultaa"!
Olin saanut elää ihmeessä!
Seuraavanakin päivänä tapahtui "ihme", Milanon suuressa roomalaiskatolisessa katedraalissa:
istuin siellä penkissä ja luin Raamattua, kun yhtäkkiä täytyin Pyhällä Hengellä ja aloin ylistää Herraan kielillä, puhuin vaihtuvin kielin.
Kuulin itsekin että puhuin jotain aasialaista kieltä, japania mahdollisesti, kun eräästä japanilaisesta seurueesta, joka oli istunut taempana, erkani pariskunta. He tulivat minun eteeni, nainen varsinkin alkoi kiitellä minua englanniksi!!! Ja nainen kumarsi minulle monta kertaa kiitokseksi, samoin mies.
Näin sain vahvistuksen siitä, että Herra oli käyttänyt minua virvoittaakseen näitä japanilaisia, jotka mahdollisesti olivat Herralta vastauksia saaneet kauttani.
EIKÖ OLEKIN JUMALA IHMEELLINEN JA HÄNEN APUNSA JA RAKKAUTENSA VALTAVAA MEITÄ PIENIÄ JA HEIKKOJA IHMISISÄ KOHTAAN!? KIITOS JA YLISTYS!
Vastaukset 3
Vanhimmat
:)
...lähettämänsä enkelin kautta.
Oli kiva lukea jännittävä "matkaraporttisi" :D
Siunausta Jeshuassa !
Heip,
olipa ihana lukea ihmeellisestä varjeluksestasi matkallasi Italiassa. Kyllä Pyhän Hengen johdatuksessa kulkevan tie on yllätyksellistä, Jumalalla on NIIN tarkka tieto mitä milloinkin tarvitsemme.
Itse olen saanut myös lähipäivinä yhden rukousvastauksen - asuinalueelleni ollaan saamassa kuulumaan Radio Dei. Ensin Kristityt yhdessä ry:n jäsenmaksun maksamalla voi kuunnella nettiradiota ja syksyllä pitäisi sitten alkaa kuulua ihan oma radio-ohjelma. Olen keväästä saakka rukoillut asian puolesta ja näin rukouksiin vastataan.
Nyt vielä pitäisi saada mukaan jäseniä Kristityt yhdessä ry:een jotta jäsenmaksuilla saadaan rahoitettua radiotoimintaa. Luonnollisesti voimme rukoilla myös myönteistä asennoitumista seurakuntien taholta l. nekin voisivat lähteä tukemaan Radio Dein toimintaa jollakin summalla.
Iloa ja valoa kaikille palstalaisille=)