MIKSI ET VALINUT SIVIILIPALVELUA?

Asepalvelus oli itselleni luonteva valinta.

Armeija opettaa myös aseelliseen puolustautumiseen ja omalta osaltaan tukee rauhan säilymistä tavalla, jota muut organisaatiot eivät tee.

Armeijan jälkeen sitten olen hyödyttänyt yhteiskuntaa ja itseäni työskentelemällä siviilihommissa.

Miksi olisin jättänyt hyvän kokemuksen käymättä, kun ei mitään syytä siihen ollut.

Toivottavasti tähän ei nyt sitten tule mitään älyttömiä kommentteja.

Totean siis jo nyt, ettei armeija sovi kaikille ja siviilipalvelukseen meno on jokaisen oma asia. Näinhän se on.

Kaikkien Suomalaisten velvollisuus on puolustaa maataan mahdollisen uhan edessä, siksi valitsin armeijan. Mutta toki siviilipalveluksen suorittaineitakin henkilöitä tarvitaan, jos ei rintamalla, niin sitten kotosalla pesemässä pyykkiä, tekemässä ruokaa jne.

Valitsin asepalveluksen, koska se oli minulle "luonteva" vaihtoehto. Siviilipalvelu, vapautus tai totaalikieltäytyminen ei käynyt mielessäkään. Mitään paineita ympäristön taholta ei ollut, enkä ole sopuliluonne.

Jotenkin huvittava kysymys, intti sinänsä on automaattinen vaihtoehto, joka ei välttämättä vaadi henkilökohtaista syytä. Enemmänkin pohdiskelun paikka on sivarin tai totaalin valitsijalla.

halusin päästä vähällä.

siksi että harrastan aseita ja metsästystä.. suomen puolustaminen pitää myös huolehtia. armeijassa oppii myös käytännön selviytymistä ja voi saada lisää kavereita. kyllä se on mukavampi työhakemuksessa kirjoittaa sotilasarvoksi "sotamies" kuin "ei ole/sivari" (toki mielipidekysymys).

1) Minulla ei ollut/ole uskonnollista tai omantunnon syytä, joka olisi estänyt minua suorittamasta asevelvollisuuslaissa määrättyä rauhan ajan asepalvelusta. En halua antaa väärää todistusta ja allekirjoittaa sitä kunniani ja omantuntoni kautta enkä halunnut rikkoa lakia ja valehdella valtion virallisessa asiakirjassa, siis tehdä petosta, vaikka siihen mahdollisuus olisi ollutkin, koska asiaa ei tutkita kummemmin.

2) Haluan olla osaltani turvaamassa rauhan säilymistä maailmassa ja maassamme. Paras keino taata rauha ja estää väkivalta ja sota on valmistautua sotaan. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

3) Armeijassa oli kivaa ja se oli elämyksenä erittäin mukava, sain hyvin paljon elämänkokemuksia ja muistoja.

4) Halusin ehdottomasti käydä RUK:n, kyseinen kirjainyhdistelmä on kaikunut mielessä jo jostakin rippikouluajoista lähtien sellaisena paikkana, minkä käymällä voi ylpeillä, ja mikä kertoo miehestä hänen kuuluvan miesten parhaimmistoon. Vaikka asialla ei tulisi olemaan käytännön merkitystä (sitähän ei voi tietää), niin silti on jotenkin mukavaa ajatella, että on ylennetty upseeristoon reserviin tasavallan presidentin toimesta ja on erittäin mukavaa, että pöytälaatikossa on sininen risti kultaisella leijonalla ja ruusukkeella...

Olisin mennyt sivariin, jos se olisi ollut 6kk mittainen, tai sanotaan että edes 8-9kk mittainen. Menin siis armeijaan, koska siten pääsee nopeiten eroon tuosta palveluksesta.

Varmasti helpompaa ja mukavempaa olisi ollut sivarissa se 13kk, olisi saanut hyvää työkokemusta jne., mutta halusin päästä mahdollisimman nopeasti opiskelemaan ja töihin. Opiskelupaikka oli jo valmiiina.

Motivaatiota ei ollut yhtään, hommasin itselleni selkäkipuja valittamalla B-paperit, ja peruskoulutuskauden jälkeen pääsin ns. huoltojoukkoihin, joihin kuuluivat mm. kirjurit. Tein tälläistä yleisluontoista apumiehen hommia. Kun muut olivat rämpimässä tai oppitunnilla, niin itse olin jossain varuskunta-alueella, järjestelemässä, auttamassa, siivoamassa, tai sitten vaan kahvilla/nukkumassa.

Parilla leirillä ja parilla marssilla piti käydä vielä kuitenkin. Yllättävää kyllä, peruskoulutuskauden jälkeiset leirit olivat yksiä parhaimpia kokemuksia koko intissä. Mentiin jonnekkin päin suomea ammuskelemaan ja räjäyttelemään noin viikoksi. Hyvät kelit, hyvät kaverit, hyvät johtajat jne... ei ollut rankkaa eikä vittumaista. Hyvin harvinaista intissä.

Eli lyhyesti: valitsin armeijan, koska sivari oli liian pitkä. Halusin siis päästä mahdollisimman nopeasti elämään omaa elämääni.

En valinnut sivaria, armeijaa enkä totaalia, koska kaikissa vaihtoehdoissa olisin hukannut 6-13 kuukautta täysin hyödyttömään pelleilyyn. Suomessa saa vapautuksen ilman mitään todellista lääketieteellistä vaivaa uskomattoman helposti ja se oli oma valintani. Pari käyntiä yksityislääkärillä oli kyllä vaivan arvoista.

Sillä aikaa kun muut reppanat olivat armeijassa tai sivarissa kärvistelemässä minä opiskelin ja tein työtä, joka oli rahallisesti ja tulevaisuuden suunnitelmien kannalta paljon hyödyllisempää.