Vaan mikä onkaan Se Sinun Salaisuutesi, jota mukanasi kannat ja ajatuksissa pyörität muiden ollessa autuaan tietämättömiä sen olemassaolosta?
Onko se ikioma vai toisen oma? Onko se Mikä vai Joka vai ehkä sittenkin Joku?
Onko se hyvä vai paha?
Vaan haluaisitko sitä koskaan muille kertoakaan? Vai toivotko että josvainkunpa saisit sen yhdessä jakaa?
Kerro ylpeänä sen haltijana tai kerro pahoillasi sen kantajana.Mutta kerro vain yksi, monista huolimatta. Vain täällä se pysyy silti salaisuutena.Kuin et koskaan olisi kertonutkaan.
Minun Salaisuuteni nykyisessä muodossaan on ikioma. Itseltäkin salaa hankittu. Hyvä mutta oikeasti paha. Väärinymmärrettynä pelottava ja tuhoisa. Se on syy kaksoiselämääni, jossa on molemmissa läsnä. Kukaan ei huomaa minun kantavan sitä, vaikka katsovat minua silmiin. Minä en ole minä enään vaikka haluaisin. Liian raskas taakka kannettavaksi.Tai kerrottavaksi. Ja minä olen juuri niitä, joista ei koskaan uskoisi.
Onko se ikioma vai toisen oma? Onko se Mikä vai Joka vai ehkä sittenkin Joku?
Onko se hyvä vai paha?
Vaan haluaisitko sitä koskaan muille kertoakaan? Vai toivotko että josvainkunpa saisit sen yhdessä jakaa?
Kerro ylpeänä sen haltijana tai kerro pahoillasi sen kantajana.Mutta kerro vain yksi, monista huolimatta. Vain täällä se pysyy silti salaisuutena.Kuin et koskaan olisi kertonutkaan.
Minun Salaisuuteni nykyisessä muodossaan on ikioma. Itseltäkin salaa hankittu. Hyvä mutta oikeasti paha. Väärinymmärrettynä pelottava ja tuhoisa. Se on syy kaksoiselämääni, jossa on molemmissa läsnä. Kukaan ei huomaa minun kantavan sitä, vaikka katsovat minua silmiin. Minä en ole minä enään vaikka haluaisin. Liian raskas taakka kannettavaksi.Tai kerrottavaksi. Ja minä olen juuri niitä, joista ei koskaan uskoisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tapahtuneen, koska vuodet kuluivat totaalisen uupumuksen kanssa taistellessa kuin sumussa. Kun kuulen tai luen siitä etäisesti muistuttavaa, henkinen paine käy sietämättömäksi ja alan itkemään. Varmaan se näkyy kuitenkin mun silmistä ja muusta olemuksesta, samanlainen tavoittamattomuus ja surumielisyys kuin aina ennenkin. Kyllä mä jaksan lyhyitä aikoja olla ihmisten kanssa kohteliaisuudesta, mutta en kauaa. Joka häpeää kantaa... Eikä pelkästään häpeää, vaan yleensäkin kysymystä ja vastausta siitä miksi ylipäätään kannattaa elää, kun on melkein tapahtunut se, mitä tapahtuu vain kun kaikki toivo on mennyt, kun ei kohtaa rakkautta missään, vain ja ainoastaan sääliä ja alentuvaisuutta, jonka lukee ihmisten kasvoilta ja kuulee kautta rantain kyliltä.