"......Kuten jo aiemmin oli esillä, meidän länsimaisessa kristillisyydessämme on hyvin harhautunut kuva Jumalasta. Todellisuudessa Jumala ei ole vain jossain avaruuden mittaamattomissa ulottuvuuksissa asuva persoona, vaan Jumala on kaikkialla elollisen luomakunnan keskuudessa läsnä oleva Henki. "Herran Henki täyttää maanpiirin ja hän, joka puheet kuulee, on joka paikassa". "Hänessä me olemme ja liikumme". Myös meidän henkinen minuutemme on samaa olemusta kaikkialla läsnä olevan Jumalan Hengen kanssa. Ja samoin on kaikkien elollisten olentojen. Koirien, hirvien, muurahaisten, veden kalojen sekä taivaan lintujen. Niinikään tämä sama Jumala Henki asuu elämän henkenä kaikissa elävissä metsän puissa, kedon kukissa, maan ruohossa jne. Nyt kun me tämän oivallamme, alamme päästä sisälle henkisen maailman ulottuvuuksiin ja alamme ymmärtämään myös edellä kertomiani esimerkkitapauksia.
Henkisessä ulottuvuudessa me kaikki olemme yhtä suurta kokonaisuutta ja osallisia iankaikkisen, kaikkialla läsnä olevan kuolemattoman Hengen olemuksesta. Todellinen hengen ykseys - harmonia - josta mm. intialaisessa filosofiassa puhutaan tarkoittaa juuri tätä koko luomakunnan ja sitä hallitsevan Hengen ykseyttä......."
http://www.aretalogia.com/hyp/jatkoa_telepatia.html
Henkisessä ulottuvuudessa me kaikki olemme yhtä suurta kokonaisuutta ja osallisia iankaikkisen, kaikkialla läsnä olevan kuolemattoman Hengen olemuksesta. Todellinen hengen ykseys - harmonia - josta mm. intialaisessa filosofiassa puhutaan tarkoittaa juuri tätä koko luomakunnan ja sitä hallitsevan Hengen ykseyttä......."
http://www.aretalogia.com/hyp/jatkoa_telepatia.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
vaan, vastaisitkos jos tiedät mikä ero on uskovaisten tai muuten vaan kirkollisten ihmisten ja kirkonkin näkemys ykseydestä? Mitä kirkko sillä tarkoittaa?
Tämä siksi, kun ja jos uskovaisten kanssa puhuu ykseydestä lähinnä buddhalaisuuden kautta avautunesta ykseyden ymmärtämisestä ( jumala on kaikkialla tai elämä ilmene samalla tavalla kaikessa) niin ilmiselvästi puhumme eri asioista.
Miten hahmottaisit tämän?
Kotoisen kristilisyytemme piirissä ei juuri ykseyden käsitettä tunneta tai tunnusteta. Meillä on jo sliki tuhannen vuotta opetettu oppia jossain tähtien takana olevasta hirviöjumalasta, joka etsimällä etsii ihmisistä vikoja ja virheitä päästäkseen kostamaan ja rankaisemaan. Tämä siis kirkon ja kirkon sisäisten herätysliikkeiden oppia.
Toisaalta joissain vapaissa suunnissa korostetaan Pyhän Hengen merkitystä, muta näisäkin tämä mielletään lähinnä kielillä puhumisena ja hurmiokokemuksina, mutta todellinen hengen ykseys Jumalan kanssa on jäänyt kirkastumatta ja löytymättä.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "Joka yhtyy Herraan, on yksi Henki Hänen kanssaan". Käytännösä tämä tarkoittaa sama kuin mitä Intiassa ymmärretään kontemplaatiolla. "Mielen keskittämisestä Jumalaan seuraa kontemplaation kyky".
voi tietysti ymmärtää ilman uskonnollista viitekehystäkin..mistähän johtuu ettei ev lut ole siitä kiinnostunut, ehkä siksi että haluaa korostaa ulkopuolista lunastajaa ja kirkon(auktoriteetti)roolia tässä pelastus hommassa.
Uskovaiset kuitenkin puhuvat ykseydestä eli edelleen mietin mitähän mahtavat sillä täsmälleen tarkoittaa?
Mitenkähän uskovainen sitten kokee kontemplaation? Sen täytyy olla erilainen kokemus kun itämaisen version jossa kaikki rajat kaiken välillä katoavat ja kaikki on yhtä ja samaa.
Rukoushan on myös tie kontemlaatioon. Siinäkin joskus mietin miten dualistinen kontemlaatio on mahdollista? Eli mikä on kirkon oppien mukainen kontemlaatio? Mitä ajattelet?
kolme kertaa taisi olla sana kontemplaatio väärin ,no joo, pitäisi lukea kirjoittamansa teksti läpi.
että nyt kun meillä Suomessa kirkko on toiminut jo satoja vuosia valtiovallan käsikassarana kansan hallitsemisessa, niin tähän on erittäin huonosti sopinut se, että kirkon yksilöjäsenillä olisi suora ja välitön yhteys Jumalaan ja Hänen johdatukseensa. Tämä yksilön omassa sydämessä tahtomista ja tekemistä vaikuttava Jumala kun voisi vaikuttaa kokonaan muuta kuin on kirkon tarkoitusperät ja näin nämä alueet on pitänyt täysin unohtaa kirkon uskonnollisessa opetuksessa.
Latinan kielen sana "kontemplaatio" tulkitaan tietosanakirjoissamme käsitteellä "hartauteen hiljentyminen", mutta vasta itämainen uskontofilosofia tuo tälle sanalle todellisen sisällön. Eli "kosminen tajunta", jossa yksilö on yhtynyt Jumalaan ja ajattelee kuin Jumala ajattelee, puhuu kuin Jumalan sanoja sekä toimii Jumalan tahdon mukaisesti kussakin tilanteessa.
samaa mieltä tuossa . Kirkko ei halua, että sen jäsenet itsenäistyisivät jumala suhteissaan, siihenhän tuo homma perustuu .
Alkuperäisessä muodossaan luulen, että rukouksenkin tarkoitus on vapauttaa ihminen.. Sehän on paljolti samaa kuin mietiskely.
Voisiko muuten ajatella, että alitajunta on sama kuin ns "taivasten valtakunta"?
Ollakseen terve tulee ajatella, että on terve, eli täytyy tulla yhdeksi terveyden kanssa..eli sisäistää ja kokea ko asia.
Eli kontemplaatiota voi käyttää kun sisäistetään taitoja jne.vai mitä?
Mietiskelyssä ja joogassa aikoinaan sisäistetty ykseys kaiken kanssa on suuresti rikastanut omaa elämääni. Tosin nykyisin se toimii vaan yhtenä näkökulmana mutta erittäin hyvänä sellaisena.
Itämaisissa uskontojen paras pointti on tuo itsensä löytämisen tie.. on vaan sitten niitäkin jotka jäävät siihen koukkuun..
Et ole sattunut huomaamaan, että ihmiset haluaa tulla huijatuiksi, ihan omasta vapaasta tahdostaan se on järkkyä.
että kontemplaatio ei ole täysin sama asia kuin alitajunta.
Jos ajatellaan jonkun asian, mielikuvan tai käsitteen sisäistämistä, tämä toimii alitajunnan alueella ja tämä sisäistäminen on yhtä kuin suggestio.
Sen sijaan kontemplaatiossa pyritään todellisuuden kohtamiseen ILMAN MINKÄÄNLAISIA ENNAKOIVIA MIELIKUVIA TAI AJATUKSIA. Eli kontemplaatiossa pyritään kohtamaan jotain sellaista, joka on kaiken inhimillisen ajattelun yläpuolella ja tällöin kontemplaatio toimii ihmisen henkisen minän alueella. Sillä alueella, jonka kautta ihminen vain voi saavuttaa todellisen yhteyden Jumalan kanssa; ja jolla alueella myös intuitiot toimii.
on taas paljon erilaista näkemystä.
Aivan suggestiot menevät alitajuntaan.
Mutta taitoja voi omaksua,sisäistää kontemplatiivisesti.
Alitajuntaakin voi lähestyä ilman mitään ennakkoajatusta.
Eli miten erotat altajunnan tai ylipäätään rajaat yliminän tai jotain muuta?
Itse ajattelen että tämä alitajunta on nimi ja yliminä tms on vain nimi ja esim. ykseyden ymmärtämisen kautta voi lähestyä mitä vain aluetta ilman että niitä rajataan tai määritellään kovin tarkasti.(kun rajat ovat keinotekoisia kuitenkin)?
Eli itse en välttämättä haluakaan vetää rajaa alitajunnan tai jonkun muun tietoisuuden tilan kanssa, loppujen lopuksi niistä on niin vähän tietoa.
Kokonaisvaltaisesti ajattelen että ihminen käyttää aina kaikkia puoliaan tiedostaa tai ei ja tiedostamisen kautta aukeaa varsinainen arreaitta.
Myös intuitiota voi käyttää koko ajan kunhan mieli on rauhallinen ja avoin, kun ihminen on vain oma itsensä?
Eli mikä on näkemyksesi miten eroitat nämä eri puolet ja onko se tarpeellista?
Alitajunnan ja henkisen minän välinen raja on kuin veteen piirretty viiva, joten selvää rajaa on täysin mahdotonta vetää. Ja eikä liene usein tarpeellistakaan.
Näkisi silleen, että tarpeelliseksi tämän rajan vetäminen tulee kuitenkin silloin kun analysoidaan eri uskontoihin liittyviä ilmiöitä. Suggestioilla kun saadaan hyvinkin voimakkaita uskonnollisia tunnekokemuksia, joita usein erheellisesti pidetään hengen ilmiöinä; mutta eivät sitä kuitenkaan ole ja monesti nämä suggestiovaikutteiset kokemukset johtavat vilpittömänkin harhaan sen vuoksi, ettei näitä tarpeeksi hyvin tunneta.
Raamatussa puhutan "henkien erottamisen lahjasta" yhtenä henkilahjana ja näkisin, että kysymys on juuri tästä suggestioiden ja hengen toimintojen eroista ja niiden tunnistamisesta.
Uskonnolliset kokemukset ja uskominen ovat usein pelkkää tunnehysteriaa.. niinhän se vaan taitaa olla.
Kaikki kirkonmenot jne ovat suoria suggestioita.
Tuossa joutuu erotus kyky koetukselle,koska
joskus on todella vaikea eroittaa ilmiöitä asiasta.
Sitäpaitsi ihminen, joka ei tiedä mitään siitä miten etevä mieli on luomaan kaikenlaista mitä ihmisparka toivoo ole mitään mahiksia eroittaa näitä ilmiöitä itse asiasta.
Siinä voi todella joutua itsepetoksen tielle vilpittömin mielin , siis kaikki nuo näyt, äänet , kehotukset, mahdolliset suuret tehtävät jne jne.
Minusta kuitenkin valtio pitäisi eroittaa kirkosta ihan vain selvyyden vuoksi . Periaatteessa voidaan sanoa ,että valtio on sitoutunut näihin kirkon nukuttaviin suggestioihin.(Siis suggestioihin, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen opin kanssa).
Kirjoita kun ehdit tänne siitä miten hypnoosi ja suggestio vaikuttavat uskonoissa.
löytyy mm. osoitteissa
http://www.aretalogia.com/hyp/hypnoosi_3.html
http://www.aretalogia.com/kuva.html
http://www.aretalogia.com/profeettakoulu/profet_8.html
Ykseyden määritelmässäsi on musta aukko: sen mukaan esimerkiksi hiekanjyvänen ei edustaisi jumaliasi sillä tavalla kuin esimerkiksi bakteeri tai juolavehnä.
Aukko paikkaantuu toteamalla, että aiemmin kuolleeksi mielletty materia on kaiken elollisen perusta ja rakennusaine. Kyse on siis vain kielen aiheuttamasta todellisuuden vääristymästä kiihottaessaan mielen luokittelukoneistoa luokittelemaan olevaisuutta elolliseen ja elottomaan.
Tämän jälkeen voi kuulla hiekanjyväsenkin luennot, joita se pitää kaikille tarkkaavaisille. Tämän jälkeen edes avaruuden tyhjyys ei kuulu eri ryhmään kuin sen tarkkailija.
[Huoh, miks näist jutuist tulee aina näin melodramaattisii:]