Luterilaisuus, oikeako

Uskonto on minulle melko tuntematon asia, vaikka olenkin luterilainen, äitini oli uskovainen, luki joka päivä raamattua ja kuunteli radiosta aamu- ja iltahartaudet, sekä kirkonmenot sunnuntaisin, koska maalta ei päässyt kirkkoon. Kävimme Tampereella Aleksanterin kirkossa usein, kun tätini lauloi siellä kirkkokuorossa. Pidin kyllä lapsena kirkossa käymisistä ja lauloin mielelläni virsiä.
Aikuisena kirkko käynnit ovat jääneet todella vähiin, mutta en ole voinut erotakaan kirkosta, vaikka minulla ei ole sen palveluksista enää tarve. Kuitenkin kunnioitus uskontoa kohtaan on saanut minut pysymään luterilaisena.

Myös helluntalaisuuteen olen tutustunut ja olen varsin yllättynyt, että heidän uskontonsa on niinkin erillaista kuin luterilaisuus, joka on ollut aika paljon vakavampaa ja sanoisin, melkeinpä synkempää, kuin helluntalaisuus.
Heidän laulunsakin soinniltaan ovat kaunista kuultavaa ja ihmisenä heitä ei erota tavallisista kansalaisista. He eivät tuputa uskontoaan, kuten taas jehovan todistajat, jotka käyvät häiritsemässä oven takana, että olen antanut kiellon heille, etten halua heidän käyvän luonani.
Tässä näitä mietteitäni, jotka ovat, kuten kaikki uskontoon liittyvät, ainainen erimielisyyden kohde, jokaisella on oma näkemyksensä omasta uskonnostaan, mutta minä ainakin luulen, että kaikilla uskovilla on sama Jumala, kuka Hänen sanansa sitten mitenkin tulkitsee.