Miksi ei kestetä hiljaisuutta

Minäkin olen huomannut tämän nykyihmisiä vaivaavan
'hiljaisuuden kammon'. Itselleni hiljaisuus on tärkein rukouksen muoto - eihän Jumalan ääntä voi kuulla jos on koko ajan äänessä. Eikä mikään saarna tai luettu rukous tai laulu voi olla niin virkistävää kuin yhteys Jumalaan hiljaisuudessa.

Hiljaisuuden rukous on myös opettanut minulle paljon Jumalan olemuksesta. Kuten Johannes sanoo, Jumala on rakkaus - ja silloinhan rakkaus on Jumala. Rakkaus ei ole pelkästään Jumalan ominaisuus vaan sisin olemus. Siksi rakkaus ei koskaan häviä, ja siinä rakkaudessa mekin pysymme iäti.

Rakkauden silmin maailma ei ole paha ja pimeä paikka vaan täynnä sitä kauneutta, iloa ja hyvyyttä jonka Jumala meille loi - eikä kukaan ihminen ole sisimmässään todella paha vaan pelkästään eksyksissä, niinkuin lampaat vailla paimenta.

Siinähän voisi joutua olemaan itsensä, ja mikseipä luojansakin kanssa kahden kesken. Parempi on hukuttaa häiritsevä ja tuskallinen hiljaisuus meteliin ja möykkäämiseen: uskosta piittaamattomat omaansa ja uskovat omaansa.

Toivon, että Jumalan annettaisiin olla seurakunnan päänä.

Toivon, että ihmiset kuulisivat, mitä Pyhä Henki tahtoo kertoa.

Toivon, että seurakunnassa odotettaisiin ja herkistyttäisiin Jumalan äänelle.

Toivon, että raamattu olisi, niin ja amen, Pyhän Hengen kirkastamana jokaiselle sielulle hengellisine opetuksineen, jotka ovat hullutus maailmalle.

Toivon, että rukoiltaisiin ahkerasti kokouspaikkojemme puolesta, että sudet lentäisivät sieltä pois häiritsemästä ja tärkeillä paikoilla olevat ihmiset palvelisivat hengessä.

Olin yhessä kokouksessa, jossa tulkki oli tavallaan uskossa, mutta välillä kiroili ja sen tulkkausta oli vaikea kuunnella, kun hänellä ei ollut mitään rauhaa itsellään -eikä tämä johtunut teknisistä syistä, vaan tän ihmisen hengellisestä tilasta.

Raamatussa kerrotaan miehestä, joka oli täynnä henkeä ja totuutta ja kuitenkin hän teki ensin vain pöytäpalvelusta.

Apt. 6:
2 Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta.
3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
4 Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa."
5 Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen,

Sanoisin asian hieman toisin. Ihmiset eivät enää osaa olla yksin. Useinhan yksinolo merkitsee myös hiljaisuutta.

Ajattelen myös niin, että hiljainen ympäristö on normaali ja meluisa epänormaali. Tarkoitan, että melu on saaste, siinä kuin pöly tai pakokaasut.

Monet nuoret ihmiset eivät tule toimeen ilman musiikkia. Työ ei suju, jos korvilla ei ole korvalappustereoita.

Vastaan samalla tässä nimim. isän prinsessalle:
Olet väärässä siinä, että ihminen on onnellisin vain uskossa. Suurinpiirtein noin käsittääkseni väitit.
Varsin monet "epäuskoiset" elävät onnellista, tasapainoista ja tyydyttävää elämään ilman uskoa. Tosin se, joka väittää olevansa aina, joka hetki, onnellinen, valehtelee.

Onnellisuus on suhteellista. Kukaan ei pysty mittaamaan onnellisuutta muuten kuin omilla mittareillaan: toisinaan ihminen on onnellisempi, toisinaan taas vähemmän onnellinen. Pääasia on, että tuntee useimmiten olevansa onnellinen.

Arvelen myös, että onnellisuuteen turtuu. Jos kaikki menee hyvin liian pitkän aikaa, niin erittäin hyväkin olotila alkaa tuntumaan tavalliselta ja lopuksi pitkäveteiseltä. Ihmisluonto on sellainen (luulen), että se tarvitsee ylä- ja alamäkiä. Kohtuudella kuitenkin.

80 luvun lopulla kyseltiin nuorilta muutamia asioita henkellisestä elämästä ja siihen vietetystä ajasta.

Muistan vain muutaman kysymyksen.

Kuinka kauan voit olla? 1. rukoilematta 2. lukematta Raamattua 3. käymättä seurakuntasi kokouksissa 4. Kuuntelematta musiikkia.

Tuohon viimeiseen oli yhdistetty myös kysymyksiä , hengellisen ja maallisen musiikin suhteen, mutta mikä ihmetytti minua.
Se että nuoret eivät voineet päivääkään ilman olla kuulematta musiikkia, ehkä ei aivan jokaisen kysyjän kohdalla noin, mutta melkein kaikki.

Eli "melua" pitää löytyä.

Eiks sen huomaa, kun hetken hiljaisuus rukous kokouksessa syntyy, niin johan jonkun pitää äänensä koroittaa, muuten tulee niin kiusallisen hiljaista, että ei tiedä, vaikka itse Jumala alkaa puhumaan, jos ei kiireesti joku avaa suutaan.

No yksinäinen taas tietää, miltä hiljaisuus tuntuu???

Selvä vihjaus kirkkokansaan ja ei siinä mitään. Miten voi uskovainen olla muotomenoissa mukana kun uudestisyntymätön pappi saarnaa mieluisia. Siksi sinne moni kaljasieppo onkin siirtynyt helluntaiseurakunnasta.

Pidän paljon ylistyksestä ja olisi kiva käydä illoissa, joissa ylistetään, mutta kun tulee rukouksen aika ja haluaisi hiljentyä kuuntelemaan, mitä Pyhä Henki puhuu, ei kuule sen häiritsevän metelin läpi. Nykyisin rukoilen yksin ja hiljennyn hiljaisuudessa kuuntelemaan. Kyllä me litanjoita esitämme: tee Herra tätä, auta Herra tässä! Kuunteleeko kukaan mitä Hän vastaa? Ja jos Jumala erehtyy vastaamaan "väärin" siis erilailla kuin me tahdomme, alkaa uusi rumba Jumalan puoleen, että Hän vastaisi niin kuin me haluaisimme.

Joskus menee vuosia, että hänen lupaukensa täyttyvät. Tällä viikolla olen saanut kokea lupausten täyttymistä, ilman että itse teen juttuja, vaan olen saanut kulkea valmiita teitä pitkin. Tuntuu hyvältä! Hän on ihmeellinen neuvonantaja!
Siunattua loppuyötä! :)