Ilmeinen tosiasia.

Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
kysymyksissä. Suo siellä vetelä täältä sopii
opillisesti kuvaamaan tuota porttokirkon oppia.

Kastelulaitoskirkko on pystytetty ihmisvoimin ja pysyy
pystyssä ja voi jatkaa olemassaoloaan vain
lapsikastelun tyhjän ulkonaisen
petostaikarituaalimenon perusteella ja voimalla.

Luonnollisen ihmisen henkinen isä on saatana, jolta
jokainen on perinyt luontonsa ja taipumuksensa, jotka
ilmenevät hämmästyttävän voimakkaina ja saavat ihmiset
pakenemaan Jumalaa ulkonaisten menojen ja toimitusten
välityksellä. Se kaikki muodostuu kuitenkin vain
itsepetokseksi ja tyhjäksi tavaksi ilman mitään iäistä
arvoa.

Vain epäraamatullisella lapsikastelulla porttolaitos
voi tehdä maailman "kirkkolaitokseksi" ja koko kansan
"kirkoksi", jolta se pumppaa etunsa ja hyötynsä
lähinnä rahana.

Lapsikastelurituaalin taianomainen merkitys on
porttolaitoksen elämän ehto, josta se ei voi luopua.
Porton palvelija palveleekin pakotetusti kirkkoaan
eikä ELÄVÄÄ HERRAA Kristusta!

Kirkollisesti eksytettyjen kirkollinen käsitys kasteesta on hyvin
epämääräistä ja tyhjän päällä tyhjin perusteluin
sepitettyä, koska tahdotaan pitää kiinni vallalla
olevan laitoksen porton lahkoharhaoppeja.

Laitoksen etuja nauttivien omatunto on valaistu siten,
että hän katsoo laitoksensa pääjohtajien olevan
vastuusssa siitä, mitä he teettävät alaisillaan. He
sanovat vain: "Vanhemmat viranhoitajat ovat
menetelleet aina näin." Ja se tyynnyttää valheellaan
heidän omaatuntoaan. Laitosporton palvelijoiden
yleinen tunnuspiirre on Raamatun huono tunteminen ja
Raamatun sivuuttaminen ratkaisuissa.

Valveutuneimpien ja parhaimpien jäsenten täytyy
erottautua sen piiristä, koska he toteavat
poikkeuksetta, että laitoksen "seurakunta"
-kasteltujen maailma! on kaikkea muuta kuin maailmasta
uloskutsuttu pyhien yhteys, elävä Kristuksen ruumis,
seurakunta, jonka jokainen jäsen on omakohtaisesti
uskoon tullut ihminen.

Edellä esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
lapsikastelulahkolaisten sepustuksiin on todettava,
että ne ovat taas kerran vain näyte selvästä
yrityksestä pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan
tottuneita kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen
vängällä pitää siinä
vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
hyödylliseksi.

Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.

Leikki sikseen!

Tuo umpimähkäinen sepustaminen lapsikastelun puolesta
ei voi näyttää ainoatakaan Raamatun jaetta, jossa
olisi puhuttu selkeästi sanallakaan lapsikasteesta,
vaan Raamatussa on totta aivan päinvastainen kuin se,
mitä lapsikasteluharhalle tunnustautuneet esittävät.

Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
uskoon tulleille ihmisille.

Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.

Ellei lapsikastelua puoltavat henkilöt ole selvillä
siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.

Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä
muodossa.

Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
lapsikasteluksi.

Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja
selostavat lapsikasteesta niin kuin Raamattu siitä
mukamas selvästi jotakin opettaisi!

Raamattu EI kuitenkaan mainitse lapsikasteesta
sanallakaan!

Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen apostoleilta
ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet
Raamattuun näin: "Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen
astumistaan, että "joka uskoo ja kastetaan, se
pelastuu"; niin apostolit tottelivat Herraansa ja
Mestariaan eivätkä toimineet päinvastaisessa
järjestyksessä."

Lapsikaste ei ole mikään kaste vaan epäraamatullisia
perinteitä ylläpitävän kirkon tyhjä taikarituaali,
jolla se saa pirun kierosti veronmaksajat ja jäsenet.

Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.

Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
välihuomautuksia: "Eivät toimineet monella eri
tavalla, vaan noudattivat Herransa ja Mestarinsa
ohjeita!"

Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.

Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
lapsikastelun raamatullisuutta.

Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
epäraamatullisia muotomenoja ylläpitävää
valtiokastelukirkkoaan.

Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.

Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
kysymyksissä. Suo siellä vetelä täältä sopii
opillisesti kuvaamaan tuota porttokirkon oppia.