Lupasin eilen kirjoittaa otsikon asiasta. Tein siitä äsken esityksen, jonka katsoin sittenkin paremmin kuuluvan historian saitille. Mutta laitan siihen toki linkin tännekin, jossa Kekkonen on viime päivinä(kin) keskusteluttanut kovin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000016608407
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000016608407
Vastaukset 42
Vanhimmat
Korhonen, kiitos!!!
...sinulta kuten minultakin. Miksi mielestäsi tai uskoaksesi Kekkonen halusikin vastoin aiempaa ilmoitustaan jatkaa 1974? Mitä seuraavista jutussani pohdiskelemistani syistä pitäisit todennäköisimpänä:
>> Päätöksessäänhän Kekkonen pysyi. Tavallaan. Ei halunnut asettua ehdokkaaksi enää 1974. Mutta antoi valita itsensä poikkeuslailla, ja taitavasti johdatteli asioita jo vuodesta 1971 alkaen niin, että suurimpien puolueiden johtajille ei jäänyt juuri muuta mahdollisuutta.
Mutta miksi niin tapahtui? Pelkäsikö Kekkonen vallan kenties joutuvan sellaiselle, joka rupeaisi tutkimaan ja julkistamaan hänen tekemisiään ja tulisi julki sellaista, joka murentaisi hänen kuvansa suurena valtiomiehenä ja Suomen pelastajana – jota hän ainakin uskotteli olevansa? Vai pelkäsikö hän kenties päinvastaista, eli vallan joutumista sellaiselle – esim. Ahti Karjalaiselle – joka olisi liian heikko vastustamaan Neuvostoliittoa pitääkseen Suomen puolta? Vai alkoiko jo silloin dementia, joka pani hänet uskomaan itsensä kaikin tavoin korvaamattomaksi?
Viimeksi mainittuun vaihtoehtoon viittaavia seikkoja löytyy moniakin. Niitä on luettavissa Kekkosen omissa päiväkirjamerkinnöissä, joita toistaiseksi vain Juhani Suomi on päässyt esittelemään, mutta niistä alkaa tihkua näyttöä myös hänen kirjeistään puheistaan, joista monetkin historiantutkijat ovat kertoneet.
Lauri A.Puntila kertoo kirjassa ”Huomautin hyvin täsmällisesti” päivämäärällä 14.8.1972 keskustelustaan Erkki Partasen kanssa. Partanen kertoi presidentin adjutantti kenraali Urpo Levon sanoneen ”Ei Urho Kekkosta enää uudelleen”. Puntila kertoo ymmärtäneensä heti Levon tarkoituksen ja sanoneensa Partaselle, että Kekkonen näyttää kuvista päätellen kuitenkin hyvin virkeältä. Tällöin Partanen oli vain toistanut Levon huomautuksen. Puntila toteaa, että omituista olisi, jos adjutantti olisi sanonut näin, jos sille ei olisi perusteita.
On siis uskottava, että ihmiset, jotka läheltä pitemmän aikaa näkivät Kekkosen, totesivat hänessä tapahtuneet muutokset ja tekivät niistä johtopäätöksensä.
jatkoon 1974 tuli Neuvostoliitosta sillä alla oli ETYK:in suunnittelu. NL halusi Kekkosen jatkavan ja uskon KGB:n jälleen suhmuroineen taustalla poikkeuslain. Kekkonen oli kaikessa riippuvainen NL:n tuesta, eli Mihail Kotovista, joka oli hänen henkireikänsä NL:n korkeimpaan johtoon. Kaikki tärkeimmät linkit ja suhteet hoidettiin KGB:n kautta.
...saattaa olla ihan merkittävä syy Kekkosen mielenmuutokselle eli halulle jatkaa. Hän varmaan oletti saavansa ETYK:in onnistuneesta junailusta kruunun uransa päätökseksi. Länsimaissa kylläkin pidettiin ETYK:iä lähinnä Neuvostoliiton hankkeena, kuten se olikin, mutta siinä se teki vain virheen sitoutuessaan asioihin, joiden noudattaminen tuli länsimaiden entistä terävämmän tarkkailun alle.
Mutta se ei poista sitä, että Kekkosen mahdollinen dementia jo vaikutti taustalla hänen ratkaisuihinsa, kun hän kuvitteli itsensä todellisuutta merkittävämmäksi niin ETYK:issä kuin muutenkin. Ja syyksi hänen asettumiseensa ehdokkaaksi vielä 1978 panisin vain Kekkosen dementian ja poliitikkojen härskiyden sen hyväksikäyttämiseen.
Samassa kirjassa Virolainen sanoo suunnilleen näin, en muista ihan sanatarkasti, mutta asia on selvä:
"Kekkosen kanssa on mahdotonta enää sopia mitään, kun se EI aamulla kuitenkaan muista mitään koko asiasta"
...se on tapahtunut vasta 1978, eli juuri sen jälkeen, kun Kekkonen oli valittu viimeiselle kaudelleen.
Puntila on päivännyt 10.3.1978 seuraavaa:
"Oli keskusteltu UKK:n kunnosta. Johannes Virolainen oli todennut, että edessä on hyvin vaikea kuusivuotiskausi: presidentti on jo nyt siinä tilassa, ettei muista aamulla, mitä illalla on sovittu" (kirjan sivulla 394).
Olipa se kummallista valehtelua tuolloin lääkäreiden taholta!
Muka 40 -vuotiaan fysiikka, mutta jättivät kertomatta, että 90 -vuotiaan dementiikka!
Ei ihme jos lääkärien tekemät potilaskansiot ovatkin kadonnet...
( )-: )
Tämähän on surkuhupaisaa:
Jutun tekijää ajaa jokin vaivoin kätketty kauna, pahimmillaan suoranainen viha Kekkosta kohtaan. Näyttää aivan siltä kuin kieroon kasvatettu, vailla ajan ja paikan todellista tajuntaa oleva lapsi kiukutelisi murrosikänsä kynnyksellä.
Totta on että Urho Kekkonen, UKK oli kova ja taitava, eikä hänen raskasta työsarkaansa Korhosen tasoiset diletantit edes kyenneet käsittämään.
Todella omituiseksi avauksen tekee Korhosen yhteys puolustusvoimiin, sillä hän sanoo olevansa kapteeni evp!
Jos näin on, niin Korhonen on todella omituinen poikkeus kunniakkaitten upseereittemme sarjassa, josta joukosta ei yksikään psyykkisesti terve henkilö ryhtyisi törkeästi julkisuudessa panettelemaan esimiestään. Tässä tapauksessa Korhosen toiminta on erityisen tuomittavaa, kun kyseessä on edesmenneen suurmiehemme maineen mustamaalaaminen.
Osaako Korhonen lainkaan hävätä omituista puuhaansa, onko hänellä jokin psyykkinen häiriö, jonka johdosta hän saa anteeksi omituisen toimintansa?
ahdasmielinen, jonka mielestä Kekkonen oli suuri isänmaallinen presidentti. Kekkonen oli vallananastaja ja kansansa orjuuttaja.
...te kehotatte minun häpeämään. Minusta ei ole mitään hävettävää rehellisessä pyrkimyksessä totuuteen ja tiedon jakamisessa sinne, mistä siitä näkyy olevan puutetta. Sen sijaan häpeäisin itseäni kovin, jos jonkin poliittisen sidonnaisuuden tai muun arvottoman seikan vuoksi puhuisin vastoin todeksi näkemääni.
Ammattikunnallani on aina ollut aihetta ylpeyteen jäsenestään Jorma Korhosesta, ja sen ammattitoverini ja heidän edustajansa ovat usein ja monin tavoin osoittaneet. Edelleen he luottavat minuun kovin toimiessani mm. työryhmässä, jonka toiminnasta Harmaa-pantteri tuossa alampana kirjoittelee.
Samaa minulla on syytä uskoa myös Valiolla minusta vallitsevasta käsityksestä. Silloisten työtoverieni luottamuksesta minuun kertonee sekin, että he valitsivat minut Valioeläkeläisten hallitukseen ja sen sihteeriksi.
Sinä sen sijaan osoitat olevasi sellainen "ajattelun Kemijoki" ja myös esitystyylisi on sellainen, että sinusta tuskin kovin suuri joukko ylpeilee.
Juujuu, anasti Urkki valtaa, sinunkin puolestasi, mutta etpä taida sitä poika parka lainkaan ymmärtää. Onhan nimimerkkisikin suhteessa puheisiisi sopivasti metsässä kuin väittäisit varista joutseneksi. Taidat olla niitä viidennen kolonnan kätyreitä, sukua ainakin?
Kun sinulla näkyy olevan noin terävä havainnointikyky muihin kirjoittajiin nähden, niin varmaan sinulla on myös yhtä teräviä näkemyksiä linkkikirjoituksessani kyselemästäni arvoituksesta. Joten kerropa, ole hyvä!
Älä viitti ukko-paha rehennellä. Juttusi on itserakkaan pösilön omaakehua.
Perustele kerrankin selvin sanoin mihin upseerin vala velvoittaa suhteessa esimiehen kunnioitukseen?
Selvä virke riittää, ilman tyhjää paskanjauhamista.
...pyrkii aina kaikissa toimissaan toimimaan isänmaan parhaaksi, pyrkii elämään nuhteettomasti, on aina kuuliainen lailliselle esivallalle ja noudattaa tinkimättömästi esimiestensä laillisessa järjestyksessä antamia käskyjä, joiden ei katso olevan ristiriidassa lain, hyvien tapojen tai omantuntonsa kanssa (muistinvaraisesti jotenkin näin).
Sen voin vannoa, että siinä ei puhuta mitään ikuisesta uskollisuudesta jotakin entistä presidenttiä kohtaan. Palvovaa sitoutumista sellaiseen päinvastoin pidettäisiin upseerille sopimattomana puolueellisuutena.
Että vala ei velvoita ?
Heh..
Saattaa olla hyvinkin että tosipaikassa todettaisiin että ei se tietyn mentaalisen rajan jälkeen enää velvoitakkaan.
Samoin saattaa olla rikoslain 24§ luvun suhteen.
...missä ja miten minä tuossa linkkijutussani herjaan Kekkosta? Kerro, ole hyvä, niin tarkastelemme sitten asiaa lähemmin!
Mutta mieluummin toivoisin sinulta asiallista kannanaottoa eli vastausta kysymykseeni: Miksi Kekkonen halusi vastoin aikaisempaa ilmoitustaan sittenkin jatkaa 1974? Se on kiinnostava arvoitus!
Voi että olet tylsämielinen itsesi kehuskelija.
Asioista et tiedä mitään mutta Kekkosta ja kepua solvaat ja räkytät kuin harhainen pystykorva männynlatvoja.
Mokoma Harmaa-pystykorva!
…vannovat vain kadettiupseerit tasavallan presidentin edessä ylentämistilaisuudessaan, vaan toimiupseerina olen vannonut virkavalan, jonka sisältö on jokseenkin sama. Olennaista siinä on, että ennen vannomista meitä vannotettiin olemaan ”ei ketään vastaan, mutta aina Suomen puolesta”.
Virkavalan sanamuoto nykyisin näkyy olevan seuraava (oletan, että kyllä se pitempi on; tuossa lienee vain osa siitä):
Virkavala
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."
Katso tuolta lisää, ole hyvä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Virkavala#Virkavala
Ja upseerivalasta löytänet enemmän tietoa tuolta, jossa toisen linkin takana on presidentti Halosen puhe viimeisessä valatilaisuudessa:
http://www.kadettikunta.fi/
http://www.kadettikunta.fi/tasavallan_presidentti_tarja_hal.htm
Taatusti niistä et löydä mitään vahvistusta kuvitelmillesi. Tuottaneeko niitä vain tietämättömyys, vai olisikohan kyseessä ne mentaaliset tekijät, joihin viittaat?
...pitäisiköhän minun esitellä niistäkin saamani arvostelut? Tai antaa esimiesteni nimiä, joilta voisit kysellä? Heihin kuuluisi mm. yksi myöhempi puolustusvoimain komentaja ja monia muita nimekkäitä upseereja.
Palvelustovereitteni luottemuksesta minuun kertonee jotain se, että minut valittiin Suomen Sinibarettiliiton ensimmäiseen hallitukseen heti, kun se vuonna 1968 perustettiin. Kerronko kaikkien muiden hallituksen jäsenten nimet? Ja että Helsingin Sinibarettien esityksestä sain vuonna 1987 pohjoismaisen ansiomerkin "The Nordic Blueberets - Friensdship across the frontiers"
Kumpihan meistä muuten on ollut niissäkin tehtävissä yli kolme vuotta? Se, joka on ollut, tiennee paremmin.
Kyse ei olekaan siitä, mitä olet joskus tehnyt. Silloin et häpäissyt palvelustovereitasi mielisairailla kirjoituksillasi kuten nyt teet.
Otsikoissa osanottoa.
heh heh. Taitaa Kusisen ja Tinneri porukka olla vallanhaluisia lahtareita. Heh heh. Lahatari Kusinen ja Tinner.
Kekkosella lienee ollut halua luopua, mutta hän tuli toisiin aatoksiin jo 1970-lvun ensimmäisinä vuosina. Tähän olivat syynä neuvostovyörytys ja Karjalaisen heikkous sanoa venäläisille njet.
Karjalainen toimi aktiivisesti oman presidenttiehdokkuutensa puolesta. Kekkonen kuitenkin havaitsi, että Karjalainen on kotikommunistien ja neukkujen pompoteltavissa. Kekkonen viisaasti tajusi, ettei Karjalaisesta olisi Suomen presidentiksi Suomen etuja ajamaan. Kepun toinen vaihtoehto Virolainen taas oli venäläisten silmissä persona non grata. Kotikommunistit tekivät myös töitä sen puolesta, että Mauno Koivisto katsottaisiin myös itärajan tuolla puolen neuvostovastaiseksi henkilöksi. Karjalaista sen sijaan tuettiin sen, minkä kerettiin. Hänestä olisi tullut ihannepresidentti kaikille kommunisteille, rajan tällä ja tuolla puolen.
Kekkonen ei itse halunnut asettua vaaliin. Tässä häntä motivoi ehkä useampikin syy. Vennamo olisi jälleen ehdokkaana ja voisi saada viime kertaista suuremmankin kannatuksen ja se oli Kekkoselle ylitsepääsemättömän vitutuksen aihe. Mutta tätä arvovaltatappiota pelottavampi visio olisi ollut se, että kommunistit olisivat alkaneetkin vyöryttää Karjalaista mustana hevosena, jolloin Kekkoselle olisi käynyt paasikivet. Tilannehan oli arvaamaton sen vuoksi, ettei ollut varmuutta siitä, mitkä kaikki puolueet asettaisivat ehdokkaita. Pelko häviämisestä Karjalaiselle oli epärealistinen, mutta siinä pelissä oli ennenkin järjestetty vaalien alla teatterieistyksiä ja Kekkonen pelkäsi, ettei hän nyt itse istukaan ohjaajan tuolilla, vaan venäläisten vyörytys jatkuu, jolloin Karjalainen on todellinen vaara koko isänmaalle.
Minulla on useissa kohdin toisenlainen näkemys Kekkosesta kuin sinulla. Osin tässäkin asiassa. En näe Kekkosta aina näytelmän konnana, vaan myös sankarina. Poikkeuslaki on tietysti suomalaisen demokratian irvikuva. Kaikki keinot näyttivät olleen sallittuja silloisessa poliittisessa pelissä. Mutta uskon myös, että Karjalainen oli todella vaarallinen Suomen kannalta. Hänen nousunsa torjumistaan kyseenalaisillakin keinoilla voi katsoa vähän läpi sormien, kun tiedetään, miten vahvasti kommunistit tukivat Karjalaista. Niin vahvasti, että se alkoi pelottaa jopa Kekkosta.
halua luopua vallasta koska sisäpolitiikassa asema ei ollut vielä saavuttanut kliimaksiaan eli pääsyä SDP: presidenttiehdokkaaksi. Koko 1960-luvun Kekkonen harjoitti demareiden hajoitustoimintaa, joka päättyi Tannerin luopumiseen 1963 ja Paasion nousuun demareiden pjksi. Siitä alkoi SDP:n nousu hallitusvastuuseen. Paasio pääsi pääministeriksi 1966 ja sitä jatkoi Koivisto 1968-1970. Demareiden ehdokkuus kruunaantui sitten 1978 Kekkoselle.
Vaikka perustelet asian ansiokkaasti, koko rakennelmasi lepää lentohiekalla. Asioita ei minusta voi alkaa arvottamaan jonkun vallanhimosta ja korvaamattomuudestaan sokaistuneen käsitysten kautta. Demokratian pitäisi kaikkina aikoina lunastaa olemassa olonsa kunnioitus kansalaisten keskuudessa. Ei mitään sormien välistä katselua keksittyjen uhkakuvien varjolla. Maalaisliittolaiset toki ovat samaa juurta kommunistien kanssa, mutta ei sitä minusta voi pitää missään oloissa minään ansiona.
Koivistokin oli (kepulaisten mielestä) muutamia vuosia myöhemmin "neuvosto-vastainen", vaikka sittemmin takertui Neuvostoliittoon, kuin lapsi yörättiinsä.
..., mutta kyllä minä en ihan sulkisi pois Kekkosen mahdollisesti jo tuolloin akanutta dementiaa ja sen mukanaan tuomaa uskoa omaan korvaamattomuuteen.
En minäkään näe Kekkosta aina näytelmän konnana. Olisi sinun pitänyt se huomata silloin, kun luit ja kommentoit kekkostutkielmaanikin. Sinuun on tainnut vaikuttaa se, että kepulaiset ovat täällä pari vuotta vaahdonneet minun niin aina tekevän?
Kekkosen presidenttiyden lähtökohdat muistaen harvoin tosin häntä minään sankarina näen, mutta annan kyllä hänelle tunnustusta monessa asiassa ja suorastaan ihailen hänen monia ominaisuuksiaan. Mutta kun hänessä oli niin paljon myös muuta ja vähemmän ihailtavaa....
...asian, joka on mitä ilmeisemmin ihan totta. Mutta jotain muutakin kenties Kekkosen mielenmuutoksen taustalla vielä oli. Onhan sitä jo tuotu esillekin noissa muissa puheenvuoroissa.
Huomio kiinnittyy siihen, että kepulaiset eivät ole edes yrittäneet vastata kysymykseeni, vaan ovat keskittyneet vain räksytykseen moista kyselevää henkilöä - siis minua - kohtaan!
Historia palstalla tuohon Korhosen avaukseen vastasin, ja hiukan samoilla linjoilla olen. Kekkosen liian pitkäksi venyneen valtakauden takana oli varmasti Kekkosen itse itsensä korvaamattomaksi kuvittelun lisäksi turhan yksipuolisen idänsuhteiden hoidon mukanaan tuoma kuvitelma että vain "oikeat" suhteet ja menettelytavat omaava voisi jatkaa menestyksellisesti Kekkosen jälkeen. Koivistohan tuon tavallaan todistikin jatkamalla yliherkkää linjaa suhteessa naapuriin, seikka jonka J.Suomi on nähnyt haukkumakirjan arvoiseksi.
Kekkosta näissä henkilökysymyksissä ohjattiin niin kotimaasta kuin Neuvostoliitosta, kun Karjalainen juopottelun pehmentämänä muodostuikin ongelmaksi alkoi taustapeli jossa mm. Väyrynen petasi omaa tietään presidentiksi. Kekkonen jo valmiiksi epäluuloisena ja vielä vanhuuden väsyttämänä suhtautui varauksellisesti lopulta kaikkiin, eikä osannut luopua ennen kuin oli pakko. Avoimmuuden puute, NL:n painostus, Kekkosen väsyminen, Kepun sisäinen valtataistelu, Koiviston kansansuosio. Kaikki nämä vaikuttivat yhdessä siihen että Kekkonen sai itse asiassa turhan nolon lopun uralleen
Sekä asiasisällöltään että sanonnaltaan! taptaptaptap...! (nuo ovat alpodeja, sanoisi eräs tunnettu kepulainen saittipersoona)
...vastauksena kysymykseeni. Kiitos niistä!
Tuossa toisessa kappaleessa Väyrysestä sanomasi on varmaan totta, vaikka sitä silloin en ainakaan minä tullut ajatelleeksi, kun pidin Väykkyä vielä nulikkana.
Ja surullinen totuus taitaa olla tuo:
>> Kekkonen jo valmiiksi epäluuloisena ja vielä vanhuuden väsyttämänä suhtautui varauksellisesti lopulta kaikkiin, eikä osannut luopua ennen kuin oli pakko
Väyrysen rooli maamme politiikassa Kekkosen viimeisten vuosien aikana oli ehkä merkittävämpi kuin miltä päälle näytti. Väyrynen hakeutui Kekkosen suosioon K-linjan tukijana. Hän "kunnostautui" eritoten hallitusten kampittamisessa sisältä päin, Kekkosen toimeksianosta tai Kekkosta miellyttääkseen. Epätoivoisiksi nuo yritykset muuttuivat lopulta keväällä -81 kun Koivistoa kammettiin valtapoliittisista syistä sivuun sairaan presidentin nimissä. Väyrynen ei saanut hallitusta nurin eikä kepulaista pääministeriä kun Koivisto tukeutui eduskuntaan Virolaisen ansiollisella avustuksella.
Väyrysen toimista saa aikalaiskuvaa mm. Virolaisen ja Koiviston muistelmista. Koivisto tosin antaa ymmärtää että Väyrynen sittenkin oli suhteellisen helppo vastustaja koska hänestä aina tiesi mitä hän juonii. Liekö vilpittömyyttä vai yksinkertaisuutta?
Ryhtyi isänmaan petturiksi vehkeillessään KGP:n kanssa.
Sorsan ja Liikasen monivuotinen ystävyys kepulaisten kanssa johti ylilyönteihin idän-politiikassa. Itse asiassa Sorsan ja Väyrysen suhteet menivät tärviölle juuri sen vuoksi, että mustasukkaiset kilpailivat siitä, kuka on neukkujen bestis. Sorsalle olisi mainiosti sopinut se, että Karjalaisesta olisi tullut presidentti Koiviston sijaan (noh, kepu jo onneksi toimi filtterinä).
...tuossa Virolaisen ja Koiviston yhteistyössä, kun tietää, miten Kekkonen Virolaista simputti. Myös Virolaisen ja Sorsan yhteistyö oli saumatonta, ja Sorsa muistelmissaankin "Kansankoti ja punamulta" antaa Virolaisesta paljon parempia lausuntoja kuin esim. Puntila.
Koiviston muistelmat, kaksi kirjajärkälettä "Kaksi kautta" ja "Historian tekijät" ovat olleet vuosia hyllyssäni, mutta täytyy tunnustaa, että vain kahlaillen olen niitä toistaiseksi lukenut.
Mitähän Virolaisen muistelmia tarkoittanet? Hyllyssäni on kyllä useita Virolaisen kirjoittamia kirjoja, jotka olen aikoinaan lukenutkin ("Sanoi Paasikivi", "Yöpakkasista juhannuspommiin" ja "Viimeinen vaalikausi" sekä Lasse Lehtisen hänestä tekemä kirja "Virolainen - tasavallan isäntärenki"), ja kyllähän ainakin tuossa "Viimeisessä vaalikaudessa" Väyrysestä varsin suorasukaisestikin puhutaan, mutta onkohan vielä jokin muu Virolaisen muistelmat, joihin mahdollisesti viittaat?
Sorsa ja Virolainen tulivat hyvin juttuun. Sorsa kehuikin aina, että "Jussin sanaan voi luottaa" (se on ilmeisesti huomion arvoista Virolaisen viiteryhmän huomioonottaen?). Sorsa ja Virolainen kasvoivat yhteen niinä monina vuosina, kun Koivisto ja Karjalainen lusivat pankissa.
Toisaalta Kekkonen oli Sorsalle niin iso auktoriteetti, että se meni aina loppupeleissä Virolaisen edelle. Äärikommunistit halusivat Karjalaisesta presidenttiä Kekkosen jälkeen, Aarne Saarinen (sinänsä fiksu mies) haikaili Sorsan perään. Sorsa oli (jäätyään ulos)sisimmissään Karjalaisen takana, Väyrynen virallisesti. Siinä olivat muutoksen suunnat sinänsä. Hyvät voittivat pahat.
Onneksi hyvä voittaa pahan useimmin kuin päinvastoin. Lopulta siis, vaikka hirveitä se paha usein aikaan saa ennen häviötään.
Mutta puheena olleessa asiassa voitaneen kuitenkin sanoa: loppu hyvin, kaikki hyvin.
Näissä tunnelmissa on mukava mennä vuoteeseen. Hyvää yötä!
ymmärrä mitään. Kapi on kuin demarit yleensä. Tekee lainkin mieleiseksi historian lisäksi.
Sinäpä se. Kepulainen milipiteen ilmaus.
Juuri tuosta teidät tunnistaa kepulaisiksi. Jatkakaa samaan malliin
(-; >
Ja valmiina puukottamaan selkään.
Avaukseni tuotti paljon hyviä vastineita, joissa esitettiin minulle uusiakin, mielenkiintoisia häkökantoja asiaan. Kiitos niistä!
Kepulaisilta en näy saaneen yhtään asialliseksi katsottavaa vastinetta, tavanomaista typerehtimistä kylläkin.
Tuolla historian saitilla sain myös erittäin hyviä vastineita. Siellä onneksi vielä ovat enemmistönä sellaiset, joilla on asioista tietoja ja mielipiteitä ja osaavat niitä myös esittää. Oli sinnekin mennyt eräs täältä tuttu törkyilijä - nikittömänä, mutta hyvin tunnistettavana - mutta oli saanut siellä kovin tylyn vastaanoton ja kehotuksen painua sinne, mistä on tullutkin, eli tänne!
Nyt en aikoihin - en ehkä koko kesänä - täällä esiinny. Kerroin siitä jo tuolla historian saitilla ja tännekin teen siitä kohta oman avauksensa.
Nyt vain kiitän kaikkia tässä keskusteluun osallistuneita, siis keskusteluun osallistuneita, en noita asiattomuuksiaan heitelleitä idiootteja!
Näkemiin ja hyvää kesää!