EU:n laajentuminen tuntuu suurimpana muutoksena irlantilaisten, tanskalaisten ja suomalaisten pussissa. Kaiken kaikkiaan EU:n suurinpia rahoittajia ovan kuitenkin hollantilaiset, ruotsalaiset ja saksalaiset.
Suomi kuuluu Italian, Itävallan, Ranskan ja Tanskan kanssa niihin nettomaksajiin, joilla ei ole mitään alennuksia. Siksi niiden maksut nousevat lähivuosina koko ajan.
Suurimmat nettomaksajat Saksa, Hollanti, Ruotsi ja Itävalta saivat puolestaan alennuksen, joka koskee niiden osuutta Britannian jäsenmaksun alennuksen rahoittamisesta. Britannia on saanut suuren jäsenmaksun alennuksen rahoittamisesta.
Irlantilaiset eivät joudu maksun puolelle laajentumisen jälkeenkään. Käytännössä he maksavat laajentumisesta kuitenkin siten, että heidän EU-hyötynsä pienenee. Uudet jäsenmaat saavat vuonna 2006 EU:lta 7 600 000 000 € enemmän kuin mitä ne itse maksavat EU:n kassaan. Vuoteen 20013 näiden nettosaatavat nousevat 24 000 000 000 €:oon.
Saksa, Ruotsi ja Hollanti pysyvät suurina nettomaksajina, mutta niiden maksujen kasvu pysähtyy 2009. Sen sijaan esimerkiksi Suomen nettomaksut jatkavat kasvuaan.
Suomi kuuluu Italian, Itävallan, Ranskan ja Tanskan kanssa niihin nettomaksajiin, joilla ei ole mitään alennuksia. Siksi niiden maksut nousevat lähivuosina koko ajan.
Suurimmat nettomaksajat Saksa, Hollanti, Ruotsi ja Itävalta saivat puolestaan alennuksen, joka koskee niiden osuutta Britannian jäsenmaksun alennuksen rahoittamisesta. Britannia on saanut suuren jäsenmaksun alennuksen rahoittamisesta.
Irlantilaiset eivät joudu maksun puolelle laajentumisen jälkeenkään. Käytännössä he maksavat laajentumisesta kuitenkin siten, että heidän EU-hyötynsä pienenee. Uudet jäsenmaat saavat vuonna 2006 EU:lta 7 600 000 000 € enemmän kuin mitä ne itse maksavat EU:n kassaan. Vuoteen 20013 näiden nettosaatavat nousevat 24 000 000 000 €:oon.
Saksa, Ruotsi ja Hollanti pysyvät suurina nettomaksajina, mutta niiden maksujen kasvu pysähtyy 2009. Sen sijaan esimerkiksi Suomen nettomaksut jatkavat kasvuaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nettomaksaja tuntuu olevan sulle kuin jokin taikasana. Kuten kunnon propagandisti, unohdit mainita mitä Suomi EU:lta saa... Myönnetään ettei rahassa mitattuna läheskään yhtä paljon kuin maksaa mutta kyllä kaikkiin muihinkin kansainvälisiin organisaatioihin kuuluminen maksaa.
Ennen EU jäsenyyttä syydettiin massiivisia tukiaisia Suomen maataloudelle. Ruoan hinta pysyi korkeana eikä tukimiljardeista tullut käytännössä mitään hyötyä veronmaksajille. Sekö sitten oli hyvää taloudenhoitoa? EU:n kautta Suomen talouselämä on päässyt pureutumaan laajeneville yhteismarkkinoille. Esimerkiksi Nokian menestys perustuu osin kiistatta myös tähän tosiseikkaan. Yhteinen valuutta on tuonut vakautta joka paniikkidevalvaatioiden aikana oli ennenkuulumatonta.
Luonnollisesti lähes kaikki jäsenmaat ovat nettomaksajia. Ei EU:n jäsenmaksu heilauta Suomen valtiontaloutta suuntaan eikä toiseen.
Otappa vähän selvää ensin ja höpötä vasta sitten.
Eu on varsinainen maataloustukien suurkuluttaja ja esim minä saan nyt moninkertaisen summaan maataloustukea verrattuna aikaan ennen eu-jäsenyyttä. Sopivasti junailtu poikkeustapaus :)
Suomi ON nettomaksaja ja siinä ei lohduta yhtään se, mitä saa. Olisitko itse tyytyväinen siihen, että saadaksesi vaikkapa 1000 € sinun on sijoitettava se saadaksesi 1200 € ?
Kunnon propagandistin tapaan päästit unohtumaan, että eu:n yhteismarkkina-alue on vain pieni murto-osa maailmanmarkkinoista? ;)
viennistä yli puolet menee EU-maihin. Oli sen
osuus koko maailmasta mikä tahansa, niin meille
se on ylivoimainen ykkönen.
>yhteismarkkina-alue on vain pieni murto-osa maailmanmarkkinoista? ;)
Eurooppalaiset yhtiöt ovat korkeintaan keskikokoisia amerikkalaisiin ja japanilaisiin verrattuna. Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa toisi Suomelle euja EU:sta irtauduttaessa ;)
Kyllähän kauppa kolmansiin maihin käy, jos vaan ostajia löytyy. Ei Eu ole kolmansiin maihin ryhtynyt vientikaupan esteitä tekemään. Somaliaan on vain kovin vaikea viedä Nokian kännyköitä ja paperituotteita.
Usassa esim. Kanada ja oma paperiteollisuus on hallitseva.
Sanotaan suoraan, että Eurooppa on Suomen markkinamaana ykkönen.
Täällä EU:ssa on sisämarkkinat. Ulkopuolisten ns. kolmansien maiden kanssa kaupankäynti on EU-oloissa - ellei peräti utopiaa, niin ainakin vaikeampaa kuin EU:n ulkopuolella! EU-mailla on alueellaan suosituimmuus ns. kolmansiin maihin nähden.
Onko Eurooppa maa? EU:n on PAKKO olla Suomelle ensisijainen markkinaalue - siitä unioni- ja vapaakauppa sopimukset ovat all about!
Suomi ei voi devalvoida - unionin ulkopuolinen maa, joka voi, saa etuaseman vientiinsä mutta eihän tätä tietenkään kukaan usko.
Nyt on Patille tullut lipsahdus!!!
EU ei juuri mitenkään rajoita Suomen myyntiä kolmansiin maihin. Ei Suomen ole pakko myydä EU:lle, jos parempi hinta tulee kolmansilta mailta. Ei EU rahoita toimintaansa vientitulleilla, vaan tuontitulleilla!!! Siinäkin EU on sidottu kansainvälisen kaupan sääntöihin.
Yleisin julkisuudessa esitetty esimerkki EU:n tuontikaupan vahingollisuudesta on liittynyt Suomen banaanikauppaan. EU:n alueella Ranskan ja Englannin yms. entisillä siirtomailla ja ns. ulkoisilla alueilla on jossakin määrin etuoikeutettu asema hedelmäkaupassa. Myös maataloustuonnilla on suojamuuritulleja ja erilaisia tuontirajoituksia (esim, geenimuuntelut yms.)
Delavoinnin kirouksen kääntäminen siunaukseksi on silmänkääntötemppu. Devalvoinnilla ovat omaisuuksia keränneet ne, joilla on ollut varaa ja omaisuutta ottaa suuria lainoja ja mahdollisuuksia sitoa niillä hankkimansa omaisuutensa reaaliomaisuuteen, kuten osakkeisiin, kiinteistöihin jne. Kun reaaliomaisuus säilyttää devalvaatiossa arvonsa ja devalvaation aiheuttama inflaatio syö lainojen arvon, syntyi aikanaan suunnattomia voittoja. Niitä ei tavallinen palkansaaja ja piensäästäjä saa, säästöjen arvo vain menetetään.
Suomi ei muuten vuosikymmeniin säännöstelyissä oloissaan ollut pystynyt devalvoimaan täysin itsenäisesti. Devalvointi menetetyn kilpailukyvyn saavuttamiseksi ilman kansainvälistä hyväksyntää johtaa muiden taholta vastatoimenpiteisiin. 1980/1990 -lukujen vaihteessa toteutui valtava markan pakkodevalvaatio, markka jäi kellumaan, ja sen seurauksena talouden syvät pudotus ja pitkäaikainen lama. Erikseen olivat tietysti ne markkinoilla toimivat toimijat, jotka tietoisesti ja tarkoituksellisesti kävivät vaiheittain pienvaluuttojen kimppuun. Näille soroksille markka oli vain pelinappula. Devalvaatiolla saattaa olla myönteisiä vaikutuksia pitkälle säännöstellyissä talousoloissa - ne ajat ovat olleet ja menneet.
Spekulantit heiluttivat valuuttoja. Nämä eivät olleet kuitenkaan ongelma, vaan yliarvostettu markka. Työttömyyden aiheutti liian korkea vaihtokurssi josta vienti kärsi. Mistä johtui vahvan markan politiikka - siitä että oli päätetty "mennä pää pystyssä Eurooppaan." Valuuttakeinottelijoiden merkitystä on liioiteltu. Väitetään että spekulantit heiluttelivat valuuttaa pelkästä pahasta tahdosta, mutta miksi Soros ryhtyisi myymään kasoittain markkoja? Mitä hän toivoi sillä voittavansa? Spekualntit myyvät valuuttaa tai osakkeita silloin KUN NE PITÄVÄT NIIDEN ARVOA LIIAN KORKEANA. Eivät ne ryhdy siihen pelkästä halusta "heiluttaa" jotain valuuttaa. Itse asiassa Suomen valuuttakriisiä eivät aiheuttaneet spekulantit, vaan poliitikot jotka päättivät vakiinnuttaa markan valuuttakurssin muun muassa valmistautumisena EU ja EMU-jäsenyyteen.
Ulkopuolisille maille on korkeammat tullit EU:n takia. EU:n myynnillä on etuoikeus kilpailutilanteessa kolmansien maiden suhteen. EU rajoittaa säännöillään ja direktiiveillään kaupankäyntiä ulkopuolisten maiden kanssa. EU:n paljon puhutut sisämarkkinat ovat erossa muusta maailmasta näillä säännöillä. Irtautuminen EU:sta antaisi Suomelle päätäntävallan omasta rahapolitiikastaan, ja kauppapolitiikasta jota EU nyt rajoittaa; tekee kaupan ja kilpailun esteitä, suosii keskieurooppalaisia suurbisneksiä ja vaikka pienillä mailla olisi etuja, niitä rajoitetaan noilla säännöillä.
Rahan arvon sääteleminen pitäisi säilyttää maan omissa käsissä. Koiviston aikanahan varsinainen virhe ei ollut devalvaatio, vaan päinvastoin se vahvan markan politiikka.
Säännöstelemätön talous aiheuttaa taantumia pääomien kasaantuessa yhä harvempiin käsiin yhä kauemmaksi.
Suomi ei voi käydä vanhaa idän kauppaa Venäjän kanssa, koska on suosittava Unionimaita.
sieltä tulee tuomio lähteineen ja linkkeineen. Katsotaan kumpi on oikeassa.
Minä siis väitän, että EU rajoittaa Suomen käymää kauppaa ns. kolmansiin maihin.
Voi, voi. Suomi on devalvoinut markkansa vaikka kuinka monta kertaa jo silloin, kun koko EU:sta ja Suomen liittymisestä siihen ei mitään tietoa ollut. Devalvaatiosta on Suomella erinomaisen perusteelliset kokemukset. Se toimii kuin kusi housuissa pakkasella: Ensin se vähän lämmittää, sitten käy kylmäksi ja jäätyy ellei sitä "lämmikettä" järjesty lisää.
Eikä sille Sorokselle Suomen markkoja tullut vahingossa eikä Suomen kanssa käydyn kaupan tuloksena. Soros ym. muut hankki niitä spekulatiivisissa tarkoituksessa ja toteutti rahastuksen. Sitten nämä spekulantit siirtyivät operoimaan muiden minivaluuttojen kanssa.
Markan yliarvostus ei johtunut siitä, että markan arvo olisi noussut liian vahvaksi, vaan siitä, että siihen kohdistui devalvatiivisia paineita. Laman pelossa näitä paineita pyrittiin ehkäisemään. Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen ensisijaisena ja ainoana tavoitteena oli Ahon hallituksen kaataminen poliittisesti ja ammattiyhdistystä käyttäen. Kansainväliset markkinat menettivät luottamuksensa siihen, että noissa poliittisissa ja talouspoliittisissa oloissa Suomi pystyisi harjoittamaan kansainvälisten markkinoiden edellyttämää talouspolitiikkaa... ja silloin sitä mentiin..
Huomaa, ei Suomi päättänyt devalvoida Suomen markkaa!!! Sen tekivät kansainväliset valuuttamarkkinat !!! - Se siitä valuuttaitsenäisyydestä.
Devalvaatiolla voitiin auttaa taloutta - toisin kuin nyt, jolloin valuutan arvo laskee tilanteessa kuin tilanteessa. Kyllä siitä olisi ollut hyötyä että valuutan arvon säätely olisi säilytetty omissa käsissämme eikä sinisilmäisesti heittää sitä suurten EU-maiden armoille. Suomalaisilla on aliedustus koko unionissa. Omat teollisuuspohatat heiluttivat valuuttoja, entäs sitten, paska se EU on siitä huolimatta: tässä siis yksi arvio EU:sta -paska mikä paska.
Höpöhöpö. Koko asia olisi jokatapauksessa selvinnyt parhaiten omissa oloissa ja lamaa syventävä ja pitkittävä leikkauslinja oli tarkoituksella jatkoa lamaa aiheuttavalle pääomien liikkeiden vapauttamiselle. Sillä lailla se on.
Tulihan se sieltä, vihdoinkin
Kun mielipiteen lähtökohtana on, että EU on paska, on EU-vastustajien tarpeetonta yrittää kummemilla asia-argumenteillä sitä todistella. Paska mikä paska.
Kun asiasta näyttää olevan virheellisiä näkemyksiä, toistan, että esim. viimeksi Suomen markka jouduttiin kelluttamaan, sillä Suomella ei ollut keinoja markan arvon puolustamiseen. Muut valuutat määrittivät markan arvon. Tämäkö oli sitä itsenäisen Suomen itsenäistä päätöksentekoa??? Kaikkea muuta, mistään Suomen edun hallitusta puolustamisesta siinä ei ollut kyse!!!
Suomen vapaasta päätösvallasta lienee syntynyt mielikuva takavuosien uutisista, joissa kerrottiin Suomen hallituksen päättäneen muuttaa Suomen markan ulkoitsa arvoa esim. 8 % jne jne. Vähemmälle jäi uutisissa tieto, että tästä päätöksestä oli jouduttu neuvottelemaan etukäteen keskeisten valuutta- ja kauppakumppanivaltioiden kanssa ja saatu niiltä hyväksyntä, etteivät ne koe toimenpidettä heille vihamielisenä kauppapoliittisena manööverinä. Hyväksynnän saamiseksi yleensä hallitus joutui antamaan lupauksia muille valtioille talouspoliittisista toimenpiteistä devalvaation jälkihoidosta ja kauppapoliittisista järjestelyistä.
1994 tehtiin päätös asiakirjoineen eurooppalaisen liittovaltion perustamisesta. Tehtiin siitä huolimatta, vaikka sitä ei kukaan usko. Ne jotka ovat EU:ta tuntevia kansalaisia ovat asiasta vakuuttuneita ja heidän ainoa ongelmansa on kuinka saada muut vakuuttuneeksi asiasta. Ennen aikojaan on turha jäkättää neuvostoliiton puolesta - aikahan sen näyttää.
>Suomella ei ollut keinoja markan arvon
>puolustamiseen. Muut valuutat määrittivätmarkan<
>arvon. Tämäkö oli sitä itsenäisen Suomen<
>itsenäistä päätöksentekoa??? Kaikkea muuta,<
>mistään Suomen edun hallitusta puolustamisesta<
>siinä ei ollut kyse!!!<
Vahvan markan politiikasta pidettiin katastrofaalisten sosiaalidemokraattisten talousmiesten toimesta kiinni vastoin parempaa osaamista. Että Suomen edun puolustamisesta ei ollut kyse, on harvinaisen selvä tosiasia, täällä on porukkaa jolle Suomen asiat eivät koskaan ole olleet ensisijaista. EMU:sta ja rahapolitiikasta kannattaisi avata uusi juttelu.
EU on mikä on.. paska mikä paska. Valitettavasti. On periaatekysymys, että päätökset tehdään Suomessa, mihin liittyy tietenkin se vähäpätöinen seikka, että quislingit on vaihdettava niihin joiden tavoite on ensisijassa ajaa Suomen etua. Puolustusvoimain komentajalta odottaisin kansainvälisten tehtävien asiantuntemuksen sijasta kotimaan puolustukseen liittyvää asiantuntemusta ja keskittymistä ennenkaikkea siihen.
sinulla on varmaan asiaomaisten asiakirjojen nimet
ja numerot tiedossa?
>1994 tehtiin päätös asiakirjoineen eurooppalaisen liittovaltion
>perustamisesta. Tehtiin siitä huolimatta, vaikka sitä ei kukaan usko. Ne
EU:n perustuslaista ja lopullisesta liittovaltiomallista käytiin neuvotteluja 9. 10.1994, samalla kun Heikki Haavisto ja Pertti Salolainen kävivät Unionin edustajien kanssa neuvotteluja Suomen liittymisestä ehdoitta Maastrichtin sopimukseen. Euroopan parlamentti hyväksyi äänin 154-84(48tyhjää/poissa)liittovaltiomallisen perustuslain aikaansaamisesta samoin kuin unionin institutionaalisia kysymyksiä valmistelevan komitean laatima, parlamentissa tiedoksi merkitty liittovaltion perustuslakiluonnos. Luonnos(1994) oli tarkoitettu hyväksyttäväksi 1996. Erkki Liikaselta voi kysyä asiasta - hän salasi perustuslakipäätökset aikoinaan.
"Yksi federalistien osavoitto oli se, että Euroopan parlamentti vuonna 1994 hyväksyi päätöslauselman, joka sisälsi luonnoksen EU:n perustuslaiksi." Tämä on taivahan tosiasia!
Heitin meilin Europarlamenttiin kaverille, joka oli aikoinaan tuota päätöstä asiakirjoineen esittelemässä ja käsittelemässä.
Mutta eihän tätä tietenkään kukaan usko..
Olkoot uskomatta - ei se mikään uskonkappale ole!
Uskomisesta puheenollen, uskon, että jo 1940-luvulla vedettiin linjoja Euroopan Yhdysvaltojen perustamiseksi, mutta sitäkään ei kukaan muu usko. EU-liittovaltio on jo kauan ollut päätettynä asiana!
No nyt sitten voidaan spekuloida, oliko markka liian vahva vai ei. Markkinat sen määrittävät - kansallinen valtio voi vain hiukkasen räpiköidä. Esim. itsenäisen Ruotsin kruunu kelluu tänä päivänä valuuttamarkkinoilla eikä Ruotsin hallitus sosialidemokraatteineen kykene sitä pysyvästi kiinnittämään eikä edes yritä.
Tästä EU:n perustuslakikeskustelusta. Harva on tietoinen siitä, ettei EU ole oikeestaan oikeushenkilö ollenkaan. Esim yhdistyksellä on virallisesti vahvistetut säännöt, joita noudatetaan. Eu-säännöstö muodostuu jäsenvaltioiden välisistä sopimuksista, Eurooppaneuvoston (valtionpäämiesten) ja ministerineuvostojen sekä EU parlamentin eri menettelyin syntyneistä yhteispäätöksistä ja niiden nojalla annetuista säännöksistä. Näitä nivoo yhteen valtioiden välinen sopimus noudattaa näitä säännöksiä. Kiinnitän huomiota mm. siihen, ettei juridista statusta vailla olevan sopimusyhteisön ole voitu katsoa ylläpitävän riippumatonta oikeusistuinta. Tämän vuoksi tuomioistuimena ei toimi EU-tuomioistuin, vaan jo vuonna 1952 perustetun Euroopan Yhteisöjen EY:n tuomioistuin.
Vuosien kuluessa on ollut useitakin hankkeita muuttaa edellä mainittua tilannetta luomalla Unionille toiminnan perussäännöt, jossa selkeästi ja pysyvästi määriteltäisiin jäsenten velvollisuudet ja oikeudet, EU:n sisäiset päätöksentekojärjestelmät ja muodot, taloudenhoidon periaatteet jne. Onko kysymyksessä "liittovaltiosääntö" tai yhdistyssääntö, riippuu täysin säänntöluonnoksen sisällöstä. 90-luvun alkutaipaleella erityisesti parlamentilla oli sääntöhankkeita esillä sen vuoksi, että parlamentti pyrki lisäämään valtaansa erityisesti EU-neuvoston kustannuksella.
Federalistilla täytyy olla korkeita ulkomaalaisia ystäviä, koska ennen Suomen liittymistä EU:iin ei sen palveluksessa ole ollut yhtään suomalaista esittelijää. 1990 -luvun alussa parlamentillakin oli lähinnä statistin osa.
numerot jäi pois tekstistä.
Ruotsi on mukana rahaliitossa siten että sen päättäjät ja rahavoimat haluavat olla. Federalistilla on korkea-arvoisia ystäviä maailmalla, ei hän suotta ole moderni ja kansainvälinen kaveri. Mutta en muista väittäneeni että vuoden 1994 EU-perustuslakiesitystä olisi esittänyt kukaan suomalainen - ei tietenkään! Kirjoitusvirheshittiä tapahtuu, vaikka olenkin sentään lehtimies.
Ruotsi kuuluu pahaksi onnekseen EU:n rahaliittoon Maastrichtin sopimuksen nojalta ja on ajanut maansa eurokuntoon - ei kuitenkaan sillä tavalla oman kansansa unohtaen kuin Suomi on tehnyt. Ruotsin rahapolitiikka, samoin kuin EU:ta myötäilevän hallitus Norjassa pyrkii mukautumaan suurpääomapiirien ja ylikansallisten sijoittajien etujen mukaiseksi, vaikka mitään pakkoa ja vastaetua se ei kykene näille suhteellisen rikkaille maille sinänsä tarjoamaan. Ainoastaan haittoja.
Markan arvosta ja talouspolitiikasta riittäisi juttua. Mutta kun talouspolitiikan ja Euroopan integraation toteuttamisessa on vallalla periaate: Hinnalla millä hyvänsä ja verukkeella millä tahansa, on vaikea uskoa välttämättömyyden pakkoon.
EU:n tulevaisuutta valmisteleva konventti, jonka puheenjohtajistossa ei ole ketään suomalaista tekee salaa perustuslain lopullista ehdotusta.
Sinula jäi NE numerot, että näin EI ole asian laita.
Tämä tuli Bryssän selustasta vastaukseksi:
Euroopan parlamentissa helmikuussa 1994 hyväksytty luonnos Euroopan unionin perustuslaiksi:
Tämä asiakirja on luonteeltaan perustuslain muotoon kirjoitettu Maastrichtin sopimus, mutta joiltakin osin siinä mennään pidemmälle kuin tässä sopimuksessa.
Monien federalistien kaavailut menevät paljon pidemmälle, kuin tässä asiakirjassa esitetyt tavoitteet: niiden mukaan komissiosta tulisi Euroopan liittohallitus ja ministerineuvosto "kuihtuisi" parlamentin toiseksi kamariksi, joka muistuttaisi Yhdysvaltain kongressin senaattia.
Tätä asiakirjaa ei ole selvitystemme mukaan aikaisemmin julkaistu suomeksi. Tähän on ilmeisesti syynä se, että tämän asiakirjan käsittelyä ei ole jatkettu Suomen EU-jäsenyyden aikana.
Euroopan parlamentin ehdotus
Euroopan unionin perustuslaiksi
Johdanto
Euroopan kansojen puolesta;
– kun yhä tiiviimpi unioni Euroopan kansojen kesken ja eurooppalaisen poliittisen identiteetin syntyminen ovat sopusoinnussa ensimmäisistä yhteisösopimuksista alkaneen yhdentymisen kanssa, ja kun näköpiirissä on kehitys kohti liittovaltion kaltaista Eurooppaa,
– painottaen, että jäsenyys Euroopan unionissa perustuu sen kansojen yhdessä jakamiin arvoihin, erityisesti vapauteen, tasa-arvoon, solidaarisuuteen, ihmisarvoon, demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioitukseen ja lailliseen järjestykseen,
– tahtoen vahvistaa solidaarisuutta näiden kansojen välillä samalla niiden moninaisuutta, historiaa, kulttuuria, kieliä sekä institutionaalisia ja poliittisia rakenteita kunnioittaen,
– tietoisena tarpeesta varmistaa se, että kansalaisia koskevat päätökset tehdään niin lähellä kansalaisia kuin vain on mahdollista ja ylemmille tahoille delegoidulla päätösvallalla, vain silloin, kun se todistetusti edistää yhteistä hyvää,
– Euroopan unionin tarkoituksien ollessa taloudellinen kehitys, sosiaalinen edistyminen, yhteenkuuluvuuden vahvistaminen, alueellisten ja paikallisten viranomaisten aktiivinen osallistuminen, yhdessä luonnon ja kulttuuriperinnön kunnioittamisen kanssa,
– tahtoen taata kansalaisille ja kaikille Euroopan unionin alueen asukkaille paremmat elinolosuhteet ja aktiivisen osan taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä,
– julistaen, että Euroopan unionin täytyy tehokkaasti osallistua kansojensa turvallisuuden luomiseen, unionin ulkorajojen loukkaamattomuuteen, kansainvälisen rauhan ylläpitämiseen, kaikkien maailman kansojen kestävään ja oikeudenmukaiseen taloudelliseen kehitykseen ja tarkoituksenmukaiseen maailman ympäristön suojeluun,
– varmistaen sen, että Euroopan unioni on avoinna niille Euroopan valtioille, jotka tahtovat siihen samojen yhteisten arvojen pohjalta osallistua, toteuttaa samoja tavoitteita ja hyväksyä saman acquis communautairen, yhteisön säännöstön,
– hyväksyen sen ajatuksen, että jotkut jäsenmaat saattavat kyetä etenemään toisia nopeammin ja pidemmälle yhdentymisen tiellä, mikäli taataan että sama prosessi pysyy avoinna jokaiselle jäsenvaltiolle, jotka siihen haluavat osallistua ja joiden toteuttamat tavoitteet pysyvät yhdenmukaisina Euroopan unionin tavoitteiden kanssa, ovat jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti hyväksyneet tämän perustuslain Euroopan unionille:
– määritelläkseen sen tavoitteet,
– lisätäkseen tehokkuutta, läpinäkyvyyttä, ja instituutioiden demokraattista kutsumusta,
– yksinkertaistaakseen ja selkeyttääkseen sen päätöksentekotapoja,
– turvatakseen lailla ihmisoikeudet ja perusvapaudet.
Luku I: Periaatteet
Artikla I: Euroopan unioni
1. Euroopan unioni (tekstissä tästä eteenpäin "unioni") koostuu sen jäsenvaltioista ja niiden kansalaisilta, joilta kaikki unionin valta on lähtöisin.
2. Unionin tulee kunnioittaa jäsenvaltioiden historiallisia, kulttuurisia ja kielellisiä perinteitä, sekä niiden perustuslaillisia järjestelmiä. Unionin tulee ottaa vallankäytössään huomioon subsidiariteetin ja suhteellisuuden periaatteet.
3. Unioni on oikeustoimija.
4. Unionille tulee taata tarpeelliset keinot, joiden avulla se voi kantaa vastuunsa ja saavuttaa tavoitteensa, ja sen tulee kehittyä kohti läheisempää ja tiiviimpää yhdentymistä acquis communautairen nojalla.
5. Jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä keskenään ja unionin toimielinten kanssa unionin tavoitteiden saavuttamiseksi. Unionin toimielinten tulee huolehtia niistä tehtävistä, jotka niille perustuslain myötä kuuluvat.
6. Unionin lainsäädäntö on jäsenvaltion lainsäädännön yläpuolella.
Artikla 2: Unionin tavoitteet
Unionin tärkeimpien tavoitteiden tulee sen toimivallan puitteissa kuulua seuraavasti:
– edistää koko Euroopassa rauhaa, demokratian kunnioitusta, taloudellista ja sosiaalista kehitystä, täystyöllisyyttä ja ympäristön kunnioitusta;
– kehittää sosiaalisen markkinatalouden periaatteen hallitsema oikeudellinen ja taloudellinen alue ilman tuon alueen sisällä olevia rajoja;
– avustaa jäsenmaita ja niiden kansalaisia sopeutumaan sisäisiin ja ulkoisiin taloudellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin muutoksiin;
– tukea kansojensa kulttuurista ja henkistä hyvinvointia, samalla niiden erilaisuutta kunnioittaen;
– vahvistaa identiteettiään kansainvälisellä tasolla yhteisin toimenpitein rauhan, turvallisuuden sekä sellaisen vapaan ja rauhanomaisen maailmanjärjestyksen luomiseksi, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen, lakiin, ympäristön kunnioitukseen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.
Artikla 3: Unionin kansalaisuus
Jokainen henkilö, jolla on jonkun jäsenmaan kansalaisuus, tulee tällä perusteella unionin kansalaiseksi.
Artikla 4: Kansalaisten oikeudet vaaleissa
Unionin kansalainen, joka oleskelee jossain jäsenvaltiossa olematta sen kansalainen, saa äänestää ja asettua ehdokkaaksi kunnallisissa ja Eurooppa-vaaleissa asuinpaikassaan samoin ehdoin kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset. Näiden oikeuksien tarkasta laajuudesta säädetään lailla.
Kansalaisten oikeuksia vaaleissa voidaan laajentaa perustuslailla.
Artikla 5: Kansalaisten poliittinen toiminta
Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus osallistua poliittiseen toimintaan kaikkialla unionin alueella.
Jokaisella kansalaisella tulee olla unionissa oikeus julkisiin virkoihin.
Jokaiselle unionin kansalaiselle kuuluu unionin ulkopuolella unionin diplomaattinen tai konsulaarinen suoja, ja mikäli unioni ei ole edustettuna, sama suoja sellaisen jäsenvaltion taholta, joka on kyseissä maassa edustettuna.
Artikla 6: Kansalaisten vapaa liikkuminen
Jokaisella kansalaisella on liikkua, oleskella ja asettua vapaasti jäsenvaltioiden alueella, sekä harjoittaa valitsemaansa ammattia samoilla ehdoilla kuin jäsenvaltion kansalaistenkin, huomioiden ne rajoitukset, mitä säädetään julkista valtaa käyttäviin tehtäviin palkkaamisesta.
Unionin tulee auttaa varmistamaan mahdollisuuksien tasa-arvo, erityisesti poistamalla esteitä kansalaisille kuuluvien oikeuksien toteuttamiselta.
Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus lähteä unionista ja palata unioniin.
Unionin kansalaisilla sekä unionissa asuvilla kolmansien maiden kansalaisilla ja vailla kansalaisuutta olevilla tulee olla oikeus vedota Euroopan parlamentin virkaansa nimittämään oikeusasiamieheen tai osoittaa vetoomus Euroopan parlamentille, mikäli on joutunut epäasianmukaisen hallinnollisen kohtelun kohteeksi.
Artikla 7: Unionin takaamat ihmisoikeudet
Niillä alueilla, joissa unionin lakia sovelletaan, tulee unionin ja jäsenvaltioiden kunnioittaa luvussa VIII esitettyjä oikeuksia. Unionin tulee kunnioittaa perusoikeuksia sellaisina kuin ne on Euroopan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien konferenssin sekä muiden soveltuvien kansainvälisten elinten toimesta vahvistettu ja sellaisina kuin ne johtuvat jäsenmaiden yhteisistä perustuslaillisista periaatteista.
Luku II: Unionin toimivalta
Artikla 8: Toimivalta
1. Unionilla on tässä perustuslaissa ja yhteisösopimuksissa annetut valtuudet.
2. Unionin ja jäsenvaltiot työskentelevät solidaarisesti yhdessä täyttääkseen yhteiset tehtävät ja tavoitteet. Niiden on pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan perustuslain tavoitteiden saavuttamisen.
3. Sopimusten tavoitteita ja sovellusaluetta koskevat määräykset, joita ei tässä perustuslaissa muuteta, muodostavat osan unionin laista. Niitä voidaan muuttaa vain perustuslain uudistamisen keinoin.
4. Muut sopimuksiin sisältyvät määräykset muodostavat myös osan unionin laista, elleivät ne ole perustuslain kanssa yhteensovittamattomia. Niitä voidaan muuttaa vain lainsäädäntömenettelyn kautta.
5. Euroopan yhteisöjen asetukset ja toimenpiteet koskien jäsenvaltioiden yhteistyötä pysyvät voimassa niin kauan, kun ne eivät ole yhteensopimattomia tämän perustuslain kanssa ja niin kauan kun niitä ei ole korvattu unionin toimielinten niille kuuluvin valtuuksin toimeenpanemilla asetuksilla ja toimenpiteillä.
6. Unioni kunnioittaa Euroopan yhteisöjen sitoumuksia, erityisesti solmittuja sopimuksia ja konferensseja yhden tai useamman kolmannen maan tai jonkun kansainvälisen organisaation kanssa.
Artikla 9: Tavoitteiden saavuttaminen
Mikäli unionin asetus/toimenpide on välttämätön jonkin sen tavoitteen saavuttamiseksi, eivätkä perustuslaki tai sopimukset takaa riittäviä toimeenpanovaltuuksia tähän tarkoitukseen, tulee tällaisista valtuuksista päättää erillisellä lailla.
Artikla 10: Subsidiariteetti- ja suhteellisuusperiaatteet
Unionin vallankäyttö ja sen artikla 9:n mukainen laajentaminen tulee olla alisteista subsidiariteetin ja suhteellisuuden periaatteille.
Subsidiariteetin periaate tarkoittaa sitä, että unionin tulee toimia vain silloin kun kyseessä olevan toimenpiteen tavoitteita ei riittävän hyvin kyetä saavuttamaan jäsenmaiden toimesta ja ne siksi voitaisiin joko niiden laajuuden tai tehokkuuden perusteella saavuttaa paremmin unionin toimenpitein.
Suhteellisuuden periaatteen mukaan minkään unionin käyttöönottaman toimenpiteen ei tule ulottua pidemmälle kuin tämän perustuslain tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen.
Artikla 11: Jäsenvaltioiden yhteistyö
Unioni pyrkii vahvistamaan jo jäsenmaiden välillä olemassa olevia yhteistyön muotoja pyrkien soveltamaan yhteisötoimintoja ja mekanismeja niihin.
Tätä tavoitetta silmälläpitäen unioni toimii omaksuen yhteisiä kantoja ja toteuttaen Euroopan neuvoston ja Euroopan parlamentin asettamien yleislinjausten kanssa yhteensopivaa toimintaa.
Artikla 12: Jäsenvaltioiden toiminnan edistäminen
Unioni suosittaa, rohkaisee ja vauhdittaa jäsenvaltioiden toimintaa sellaisilla alueilla, jotka johtuvat unionin tavoitteista tai ovat yhteydessä niihin ilman, että tällaiseen toimintaan kohdistetaan mitään pakkoa.
Luku III: Institutionaaliset puitteet
Artikla 13: Toimielimet
1. Euroopan unionin toimielimet ovat:
– Euroopan parlamentti
– Eurooppa-neuvosto
– Neuvosto
– Komissio
– Tuomioistuin
2. Seuraavilla toimielimillä on erityistehtäviä perustuslain nojalla
– Alueiden komitea
– Euroopan keskuspankki
– Tilintarkastajat
– Talous- ja sosiaalikomitea
3. Sopimusten ehtoja vahingoittamattomalla tavalla voidaan erillisellä lailla perustaa muita toimielimiä ja toimintoja, joilla on oikeudellinen asema, ja joiden säännöistä ja erityisesti valvontajärjestelyistä säädetään erillisellä lailla.
Artikla 14: Euroopan parlamentti; kokoonpano
Euroopan parlamentin muodostavat unionin kansalaisten edustajat, jotka valitaan yleisen äänioikeuden perusteella käytävällä, suoralla ja salaisella vaalilla viideksi vuodeksi kerrallaan.
Paikkamäärä, paikkajaon periaatteet ja äänestysmenettely tullaan säätämään perustuslailla.
Artikla 15: Euroopan parlamentti – valtaoikeudet
Euroopan parlamentti
– osallistuu Eurooppa-neuvoston toimintaan määritettäessä unionin yleiset poliittiset linjaukset;
– yhdessä neuvoston kanssa säätää lakeja, päättää budjetista ja antaa hyväksyntänsä unionin kansainvälisille sopimuksille;
– valitsee komission puheenjohtajan ja äänestää komission luottamuksesta;
– harjoittaa unionin toimintojen poliittista valvontaa ja voi asettaa tutkimuskomiteoita;
– käyttää sille perustuslain ja yhteisösopimusten nojalla kuuluvaa nimitysvaltaa;
– käyttää muita sille perustuslain ja yhteisösopimusten nojalla kuuluvia valtaoikeuksia.
Artikla 16: Eurooppa-neuvosto
Eurooppa-neuvoston muodostavat jäsenvaltioiden valtionpäämiehet tai hallituksien pääministerit sekä komission puheenjohtaja.
Eurooppa-neuvosto tarjoaa unionille sen kehityksen kannalta tarpeellisen voiman ja määrittelee, yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, unionin yleiset poliittiset suuntaviivat.
Artikla 17: Neuvoston kokoonpano
Neuvosto muodostuu kunkin jäsenmaan lähettämistä ministereistä, yksi kustakin jäsenmaasta, joilla on toimivalta käsitellä unionin asioita. Ministeri johtaa kansallisten sääntöjen mukaan nimitettyä delegaatiota. Jokaisella delegaatiolla on yhdessä käytettävänään sille myönnetty painotettu äänimäärä.
Artikla 18: Neuvosto – valtaoikeudet
Neuvosto
– säätää lakeja, hyväksyy budjetin ja antaa hyväksyntänsä unionin kansainvälisille sopimuksille yhdessä Euroopan parlamentin kanssa;
– koordinoi jäsenmaiden politiikkaa silloin kun perustuslaki sen sallii;
– käyttää sille perustuslain ja yhteisösopimusten nojalla kuuluvaa nimitysvaltaa;
– käyttää muita perustuslain ja yhteisösopimusten antamia valtaoikeuksia
Artikla 19: Neuvoston puheenjohtajuus
Neuvoston puheenjohtaja valitaan painottamattomalla 5/6 jäsenvaltion enemmistöllä yhden vuoden ajaksi. Toimikauden kesto ei saa ylittää kolmea vuotta.
Artikla 20: Äänestäminen neuvostossa
Tullakseen hyväksytyksi on neuvoston päätösten saatava taakseen jäsenvaltioiden väkiluvun enemmistöä edustava jäsenvaltioiden enemmistö.
Yksinkertainen enemmistö koostuu jäsenvaltioiden väkiluvun mukaista enemmistöä edustavasta jäsenmaiden enemmistöstä.
Määräenemmistö koostuu sellaisesta jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöstä, joka edustaa kahta kolmasosaa unionin väkiluvusta.
Kaksinkertainen määräenemmistö jää saavuttamatta, mikäli päätöstä vastustaa vähintään sellainen neljäsosa jäsenvaltioista, joka edustaa vähintään kahdeksasosaa unionin väkiluvusta, tai sellainen kahdeksasosa jäsenmaista, joka edustaa vähintään neljäsosaa unionin väkiluvusta.
Artikla 21: Komissio – kokoonpano ja riippumattomuus
1. Komission kokoonpano määrätään erillisellä lailla.
2. Komission jäsenten tulee unionin yleisen edun nimissä olla täysin riippumattomia velvollisuuksiensa suorittamisessa. Näitä velvollisuuksiaan täyttäessään komission jäsenet eivät saa pyytää tai vastaanottaa ohjeita miltään hallitukselta tai muultakaan elimeltä. Heidän on pidättäydyttävä kaikista toiminnoista, jotka ovat heidän virkavelvollisuuksiensa kanssa yhteensopimattomia. Jokainen jäsenvaltio lupaa kunnioittaa tätä periaatetta ja pidättäytyä vaikuttamasta komission jäseniin näiden hoitaessa heille kuuluvia tehtäviä.
Artikla 22: Komissio – nimittäminen – epäluottamuslause
1. Komissio nimitetään kappaleessa 2 mainitun menettelytavan mukaisesti viiden vuoden toimikaudeksi.
2. Kunkin toimikauden alussa Euroopan parlamentti nimittää komission puheenjohtajan Euroopan neuvoston esityksen pohjalta, parlamentin jäsenten enemmistön nojalla.
Komission jäsenet valitsee puheenjohtaja yhdessä neuvoston kanssa, neuvoston määräenemmistön nojalla. Näin muodostettu komissio astuu virkaansa saatuaan luottamuslauseen Euroopan parlamentilta.
3. Euroopan parlamentti voi jäsentensä enemmistöllä antaa (komissiolle) epäluottamuslauseen annettuaan siitä ilmoituksen vähintään kolmea työpäivää aikaisemmin; tämän epäluottamuslauseen hyväksyminen johtaa komission jäsenten kollektiiviseen eroamiseen, kuitenkin niin että he jatkavat tehtävissään kunnes heidät on korvattu uusilla jäsenillä.
Artikla 23: Komission puheenjohtaja
Komission puheenjohtaja jakaa komissiolle kuuluvat valtuudet komission jäsenten kesken.
Komission puheenjohtaja koordinoi komission työskentelyä ja äänestyksissä hänellä on ratkaiseva ääni äänten jakautuessa tasan.
Komission puheenjohtaja voi erottaa komission jäsenen Euroopan parlamentin tai neuvoston vaatimuksesta.
Artikla 24: Komission valtaoikeudet
– valvoa perustuslain ja unionin toimenpiteiden noudattamista;
– komissio on osana lakiasäätävä valtaa ja sillä on aloiteoikeus lainsäädännössä;
– toteuttaa unionin lakeja ja budjettia sekä antaa täytäntöönpanosäännöksiä perustuslain ehtojen mukaisella tavalla;
– neuvotella ja päättää unionin kansainvälisistä sopimuksista;
– käyttää muita perustuslain ja yhteisösopimusten mukaisia valtaoikeuksia.
Artikla 25: Tuomioistuin
Tuomioistuimen velvollisuudet säädetään artikloissa 36–39.
Tuomioistuin koostuu tuomareista ja julkisasiamiehistä.
Jälkimmäiset valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuudesta ei ole epäilystä ja jotka omissa maissaan täyttävät korkeimpiin oikeudellisiin virkoihin vaaditut pätevyysvaatimukset, tai jotka ovat tunnustetun pätevyyden omaavia oikeudellisia neuvonantajia ja jotka Euroopan parlamentti nimittää jäsentensä enemmistöllä neuvoston kanssa yhdeksän vuoden toimikaudeksi. Nimittämisen järjestelyistä säädetään erillisellä lailla.
Artikla 26: Tuomioistuimen puheenjohtaja
Tuomarit valitsevat tuomioistuimen puheenjohtajan keskuudestaan kolmen vuoden toimikaudeksi. Sama henkilö voidaan valita tehtävään uudelleen.
Artikla 27: Tuomioistuimen järjestäytyminen ja säännöt
1. Tuomioistuimen esityksestä säädettävä erillinen laki määrää sen menettelytavat, jäsenmäärän, heitä koskevat säännöt, oikeusistuimen kamarien kokoonpanon, ja tapaukset, joissa tuomioistuimen on kokoonnuttava yleisistuntoon.
2. Tuomioistuin nauttii unionin budjetin rajoissa taloudellista ja hallinnollista riippumattomuutta.
Artikla 28: Muut oikeusistuimet
Tuomioistuimen esityksestä voidaan erillisellä lailla perustaa yksi tai useampia muita oikeusistuimia vastaamaan tiettyjen toimenpiteiden kuulemisesta, tuomioistuimelle osoitettavan vetoamisoikeuden alaisiksi, ja asiayhteydestä riippuen vain tiettyihin lainkohtiin liittyvän vetoamisoikeuden alaisiksi.
Muiden oikeusistuinten velvollisuuksista, koostumuksesta ja menettelytavoista päätetään sen mukaan, mitä artikloissa 25, 26, ja 27 on asetettu.
Artikla 29: Alueiden komitea
Alueiden komitea muodostetaan valitsemalla siihen kuuluvat edustajat jäsenvaltioiden tunnustamien alueellisten tai paikallisten toimielinten piiristä.
Alueiden komiteaa on kuultava kaikissa sellaisissa aloitteissa, jotka sille kuuluviksi erillisellä lailla säädetään.
Artikla 30: Euroopan keskuspankki
Euroopan keskuspankki huolehtii unionin valuutan liikkeelle laskemisesta ja sen vakauden varmistamisesta sekä käyttää sille perustuslain nojalla kuuluvia valtaoikeuksia.
Euroopan keskuspankki nauttii sen tehtäviin välttämättä liittyvää riippumattomuutta. Tuomioistuin varmistaa tämän riippumattomuuden kunnioituksen.
Luku IV: Unionin tehtävät
1. Kappale – Periaatteet
Artikla 31: Unionin toimenpiteet
1. Unionin toimielimet säätävät perustuslain mukaisesti:
– perustuslakeja, jotka muuttavat perustuslakia tai sisältyvät siihen; Euroopan parlamentti jäsentensä 2/3-enemmistöllä ja neuvosto kaksinkertaisella määräenemmistöllä.
– lakeja, jotka säätelevät erityisesti unionin toimielinten koostumusta, tehtäviä ja toimenpiteitä; Euroopan parlamentti jäsentensä enemmistöllä ja neuvosto määräenemmistöllä.
– tavallisia lakeja; Euroopan parlamentti annettujen äänten ehdottomalla enemmistöllä ja neuvosto yksinkertaisella enemmistöllä.
2. Lakien ja perustuslain mukaisesti unionin toimielimet hyväksyvät
– täytäntöönpanosäädöksiä
– yksittäisiä päätöksiä
3. Lait ja säädökset ovat kokonaisuudessaan sitovia koko unionin alueella.
Päätökset sitovat niitä koskevia tahoja.
4. Lait voidaan tehdä puitelain muotoon silloin kun ne on sidottu asiaa koskevaan yleiseen periaatteeseen, määräävät jäsenvaltioita tai muita viranomaisia aikaansaamaan tietyn tuloksen ja jättävät täytäntöönpanon kansallisen tai unionin tason viranomaisten vastuulle. Laki voi sisältää varaumia, joita sovelletaan mikäli jäsenmaat laiminlyövät puitelain täytäntöönpanon.
2. Kappale – Lainsäädäntötehtävä (valta)
Artikla 32: Lainsäädäntöaloite
Lakeja säätävät Euroopan parlamentti ja neuvosto.
Lainsäädäntöaloite tavallisissa laeissa kuuluu komissiolle, paitsi niissä tapauksissa, joissa se perustuslain nojalla kuuluu tuomioistuimelle.
Ellei komissio kykene antamaan aloitetta, voivat Euroopan parlamentti ja neuvosto yksimielisellä päätöksellä tehdä lakiesityksen.
Perustuslakeja koskeva aloiteoikeus on Euroopan parlamentilla, komissiolla, neuvostolla tai jäsenmaalla.
Artikla 33: Lainsäädännön valtaoikeuksien delegointi
Erillisellä lailla, joka määrittelee valtuutuksen sisällön, tarkoituksen ja keston, voidaan komissio velvoittaa toimenpiteisiin, jotka saattavat poiketa voimassa olevista tavallisista laeista tai muuttaa niitä.
3. Kappale – Toimeenpanovalta
Artikla 34: Lainsäädännön täytäntöönpano
Jäsenvaltioiden on pantava unionin lait täytäntöön.
Edellisessä kappaleessa sanottua loukkaamattomalla tavalla kuuluu komissiolle unionin lakien täytäntöönpanoa koskeva säätelyvalta, ja komissio voi yhteisösopimuksen tai kyseeseen tulevan erillisen lain asettamalla tavalla ryhtyä yksittäisiin toimenpiteisiin unionin lain soveltamisen suhteen. Neuvosto voidaan velvoittaa vastaamaan tietyillä aloilla säätelyvallan käytöstä.
Artikla 35: Kansallisten täytäntöönpanotoimien valvonta
Komissio valvoo unionin lakien täytäntöönpanoa jäsenmaissa. Tätä koskevista yksityiskohtaisista järjestelyistä säädetään erillisellä lailla.
4. Kappale – Tuomiovalta
Artikla 36: Tuomiovalta
Tuomioistuin ja muut yhteisön ja kansalliset oikeusistuimet, toimiessaan niille kuuluvissa asioissa, varmistavat lain kunnioituksen tämän perustuslain tulkinnan ja soveltamisen, sekä kaikkien unionin toimien suhteen. Yhdenmukaisuus unionin lain tulkinnassa varmistetaan erityisesti valtuudella antaa ennakkopäätöksiä.
Artikla 37: Tuomioistuimen valtaoikeudet
Tuomioistuimelle tässä perustuslaissa määriteltyä valtaa voidaan muuttaa ainoastaan perustuslain muutoksella.
Artikla 38: Ihmisoikeusrikkomukset
Tuomioistuimella on valtuudet päättää kaikissa sellaisissa tapauksissa, joissa yksilö katsoo unionin loukanneen tämän perustuslain takaamaa ihmisoikeutta.
Perustuslaissa määrätään ehdot joiden vallitessa edellä mainittuja toimenpiteitä sovelletaan ja millaisia rangaistuksia tuomioistuin voi langettaa.
Artikla 39: Vallanjaon kunnioittaminen
Neuvosto, komissio, Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot voivat ennen voimaantuloa mitätöidä säädöksen, joka ylittää unionin valtuudet. Tätä koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt säädetään perustuslaissa.
5. Kappale – Rahoitus
Artikla 40: Resurssit ja budjetti
1. Unionin taloudellisista resurssien luonteesta ja enimmäismäärästä säädetään lailla. Tullakseen hyväksytyksi tämä laki vaatii taakseen Euroopan parlamentin jäsenten enemmistön, ja äänestäneistä parlamentin jäsenistä 2/3-osa-enemmistön sekä neuvoston erityisen määräenemmistön.
2. Kaikki unionin vuosittaiset tulot ja menot on tuotava budjettiin. Budjetti hyväksytään vuosittain lainsäädäntömenettelyllä.
3. Uusia menoja koskevan esityksen yhteydessä edellytetään esitys vastaavasta tulosta.
4. Unioni on saman budjettikurin alainen kuin jäsenmaatkin unionin lainsäädännön kautta ovat.
6. Kappale – Jäsenvaltioiden politiikan koordinointi
Artikla 41: Periaate
Jäsenvaltioiden yhteistyön ja koordinoinnin piiriin kuuluvissa asioissa käyttää valtaa neuvosto.
Komissio ja Euroopan parlamentti ottavat osaa neuvoston toimiin.
Luku V – Ulkosuhteet
Artikla 42: Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
1. Euroopan neuvosto määrittelee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päälinjat ja periaatteet. Tähän sisältyvät yhteinen puolustuspolitiikka ja yhteinen puolustus.
2. Neuvosto päättää unionin yhteisistä kannoista ja toimenpiteistä komission esityksestä tai jäsenmaan vaatimuksen perusteella. Kaikkein kiireellisempiä tapauksia lukuun ottamatta neuvoston tulee neuvotella Euroopan parlamentti kanssa asianmukaisin menettelytavoin. Kaikissa tapauksissa sen on informoitava Euroopan parlamenttia ja raportoitava sille toimenpiteistään.
Neuvoston on päätöksissään oltava yksimielinen, paitsi silloin kun aloite tulee komissiolta, jolloin se tekee päätöksensä kaksinkertaisella määräenemmistöllä. Viiden vuoden periodin jälkeen neuvosto päättää määräenemmistöllä ja yksinomaan komission aloitteesta.
Artikla 43: Unionin edustaminen
Unionia edustaa kansainvälisesti neuvoston puheenjohtaja tai komission puheenjohtaja, riippuen asiasta. Komissio vastaa unionin diplomaattisesta edustuksesta, josta se päättää neuvoston kanssa hyväksyttyjen muotojen pohjalta. Maissa, joissa unioni ei ole edustettuna, voivat komissio ja neuvosto sopia, että unionia edustaa parhaiten tehtävään soveltuva jäsenmaa.
Artikla 44: Sopimukset
1. Unioni valtuutetaan solmimaan sopimuksia.
2. Komission neuvottelemat sopimukset alistetaan Euroopan parlamentin hyväksyttäviksi, joka päättää niistä jäsentensä enemmistöllä, sekä neuvostolle, jossa päätökseen tarvitaan määräenemmistö. Tämän jälkeen komissio ilmaisee unionin suostumuksen.
3. Ehdoista, joiden vallitessa hyväksyntä voidaan antaa yksinkertaistetulla sisäisellä menettelyllä, säädetään erillisellä lailla.
4. Täten solmitut sopimukset ovat unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita sitovia.
5. Euroopan parlamentti, komissio, neuvosto tai jäsenvaltio voi vaatia tuomioistuimen kannan siitä, onko sopimus tämän perustuslain kanssa yhteensopiva. Sellainen sopimus, jota koskien tuomioistuin antaa poikkeavan kannan, voidaan hyväksyä ainoastaan perustuslailla.
6. Mikäli on solmittavana sellainen kansainvälinen sopimus, joka sisältää poikkeuksen perustuslaista, on perustuslakiin tulevista poikkeamista päätettävä ensin.
7. Sopimusten purkamisesta on päätettävä samojen menettelytapojen mukaan, jotka niiden solmimistakin koskevat.
Luku VI: Unioniin hakeutuminen
Artikla 45: Uusien jäsenmaiden hakeutuminen
Jokainen Euroopan valtio, jonka instituutiot ja hallintojärjestelmä perustuvat demokratian periaatteille ja lailliselle järjestykselle, ja joka kunnioittaa perusoikeuksia, vähemmistöjen oikeuksia, ja kansainvälistä oikeutta sekä lupaa hyväksyä acquis communautairen voi hakea unionin jäseneksi.
Yksityiskohtaiset järjestelyt unioniin hyväksytyksi tulemisesta ovat unionin ja jäsenyyttä hakevan valtion välisen sopimuksen alaisia. Sopimus on hyväksyttävä perustuslailla.
Luku VII: Muut määräykset
Artikla 46: Muut määräykset
Jäsenmaat, jotka niin tahtovat, voivat keskenään hyväksyä varaumia, jotka mahdollistavat niiden nopeamman ja pidemmälle menevän etenemisen Euroopan yhdentymisessä, näiden jäsenmaiden samalla taatessa, että tämä prosessi on aina avoinna mille tahansa jäsenmaalle, joka siihen tahtoo yhtyä, sekä taatessa sen, että näiden jäsenmaiden hyväksymät varaumat ovat yhteensopivia unionin tavoitteiden ja tämän perustuslain periaatteiden kanssa.
Erityisesti Euroopan unionia koskevan sopimuksen lukujen V ja VI alaisissa asioissa ne voivat omaksua sellaisia varaumia, jotka sitovat vain niitä itseään.
Euroopan parlamentissa, neuvostossa ja komissiossa muiden kuin sellaisten jäsenmaiden edustajat, joita nämä varaumat koskevat, eivät osallistu näitä varaumia koskevaan päätöksentekoon.
Artikla 47: Voimaanastuminen
Perustuslakia on pidettävä hyväksyttynä ja se astuu voimaan, kun se on hyväksytty sellaisella jäsenmaiden enemmistöllä, joka edustaa 5/6 koko väkiluvusta. Sellaiset jäsenmaat, jotka eivät ole määräaikaan mennessä kyenneet suorittamaan ratifiointia, velvoitetaan valitsemaan joko unionin jättäminen tai siinä pysyminen uusien perusteiden pohjalta.
Mikäli jokin tällaisista valtioista päättää jättää unionin, päätetään erityissopimuksilla sen erityisasemasta suhteissa unioniin.
Luku VIII: Unionin turvaamat ihmisoikeudet
1. Oikeus elämään
Jokaisella on oikeus elämään, johon kuuluvat fyysisen loukkaamattomuuden, vapauden ja henkilökohtaisen turvallisuuden kunnioittaminen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, eikä alistaa kidutukseen eikä epäinhimilliseen tai häpäisevään rangaistukseen.
2. Ihmisarvo
Ihmisarvo on loukkaamaton: siihen kuuluu yksilön perusoikeus oikeus riittäviin voimavaroihin ja palveluihin häntä itseään ja hänen perhettään varten.
3. Tasavertaisuus lain edessä
a) Jokainen on lain edessä tasavertainen
b) Sellainen syrjintä, joka perustuu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, synnynnäiseen tai muuhun asemaan, on kielletty.
c) Sukupuolten välinen tasa-arvo on taattava.
4. Ajattelun vapaus
Ajattelun, omatunnon, ja uskonnon vapaus on turvattava.
Oikeus kieltäytyä aseellisesta palveluksesta vakaumuksellisista syistä on turvattava; tähän oikeuteen tukeutumisesta ei saa aiheutua minkäänlaista syrjintää.
5. Mielipiteen ja tiedotuksen vapaus
a) Jokaisella on oikeus vapaaseen mielipiteensä ilmaisemiseen. Tähän kuuluvat mielipiteen vapaus ja vapaus tuoda esiin ja ottaa vastaan tietoja ja ajatuksia.
b) Taiteen, tieteen ja tutkimuksen tulee olla vapaita rajoituksista.
6. Yksityisyys
a) Jokaisella on oikeus henkilönsä kunnioitukseen ja suojaan.
b) Yksityisyyden, perhe-elämän, maineen, kodin ja yksityisen yhteydenpidon kunnioitus on taattava.
c) Viranomaisten harjoittama valvonta on mahdollista ainoastaan asianmukaisen ja siihen valtuudet omaavan oikeusviranomaisen valtuuttamana.
7. Perheturva
Jokaisella on oikeus perustaa perhe.
Perheelle kuuluu oikeudellinen, taloudellinen ja sosiaalinen turva. Isien, äitien ja lasten oikeudet on turvattava.
8. Kokoontumisen vapaus
Jokaisella on oikeus järjestäytyä ja osallistua rauhanomaisiin kokouksiin ja mielenosoituksiin.
9. Yhdistymisen vapaus
Jokaisella on oikeus vapaaseen yhdistystoimintaan.
10. Omistusoikeus
Omistusoikeus on turvattava.
Keneltäkään ei voida ottaa hänen omaisuuttaan, paitsi sellaisissa tapauksissa, joissa se on yleisen edun nimissä välttämätöntä lain sallimien ehtojen ja oikeudenmukaisen, ennalta määrätyn korvauksen mukaisesti.
11. Vapaus ammatin ja työolosuhteiden valintaan
a) Jokaisella on oikeus valita ammatti ja työpaikka vapaasti ja harjoittaa ammattiaan vapaasti.
b) Keneltäkään ei voida mielivaltaisesti viedä työpaikkaa eikä ketään saa pakottaa ottamaan jotakin työtä.
12. Kollektiiviset sosiaaliset oikeudet
a) Työntekijöille taataan oikeus järjestäytyä kollektiivisesti puolustamaan etujaan, ja oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä.
b) Unionin tasolla taataan oikeus neuvotteluihin työnantajien ja työntekijöiden välillä sekä oikeus solmia kollektiivisia sopimuksia.
c) Oikeus kollektiivisiin toimiin ja lakkoihin taataan.
d) Työntekijöillä on oikeus saada säännöllisesti tietoa yrityksensä taloudellista ja rahoituksellisesta tilasta ja tulla kuulluiksi tilanteissa, jotka mahdollisesti vaikuttavat heidän etuihinsa.
13. Sosiaaliturva
a) Jokaisella on oikeus terveydenhuoltotoimenpiteisiin.
b) Jokaisella, jolta riittävät varat siihen puuttuvat, on oikeus saada sosiaalista ja terveydenhoidollista apua.
c) Työntekijöillä ja yksityisyrittäjillä sekä heistä riippuvaisilla ihmisillä on oikeus sosiaaliturvaan tai sitä vastaavaan järjestelmään.
d) Niillä, joilla itsestään riippumattomista syistä ei ole mahdollisuutta hankkia kelvollisia asuinolosuhteita, on oikeus saada tätä koskevaa avustusta asiaankuuluvilta viranomaisilta.
14. Oikeus koulutukseen
a) Jokaisella on oikeus koulutukseen ja taipumuksiaan vastaavaan ammatilliseen koulutukseen.
b) Vanhemmilla on oikeus esittää varaumia koulutukseen nähden omien uskonnollisten tai periaatteellisten vakaumustensa nojalla, mutta samalla kunnioitettava lapsen oikeutta omaan kehitykseen.
15. Oikeus tietojen saantiin
Jokaisella on oikeus päästä tutustumaan itseään koskeviin hallinnollisiin asiakirjoihin, ja saada niihin tarvittaessa oikaisuja.
16. Poliittiset puolueet
Kansalaisilla on oikeus muodostaa poliittisia puolueita. Tällaisten puolueiden on pohjauduttava jäsenvaltioiden yhteisiin demokratian periaatteisiin.
17. Asian saattaminen oikeusistuimille
a) Jokaisella on oikeus saada asiansa oikeuden tai lain määräämään tuomioistuimen käsittelyyn
Se on ikävä juttu, että kaikkien maailmojen kansojen hallitukset näyttävät liittoutuneet Federalistia vastaan. Demokraattisesti valitut edustajat siis toimivat ja jopa tietoisesti vastoin kansalaisten etuja ja hyvinvointipyrkimyksiä. Vain valistuneet filosofit tietävät, mikä on oikein - muut ovat väärässä. Onko valistuneiden filosofien aika tullut...lukenet itsesi ehkä joukkoon???
Toki Ruotsi kuuluu rahaliittoon ja kansainvälisen kaupan säätelemiin valuuttapooleihin. Tiedät kai, että Maastrichtin sopimuksesta voitiin jättäytyä ulkopuolelle ja EMU-sopimus toteutui vain sen hyväksyneitten maitten osalta. Ei mikään pakota Englantia, Ruotsia tai Tanskaa Emuun - voivat olla ulkopuolella. Faktana kuitenkin pysyy, ettei Ruotsi pysty itse määrittämään kruunun arvoa maailmanmarkkinoilla. Sen tekevät valuuttamarkkinat.
Mielenkiintoinen tämä "salaa" termin käyttö. Mikäli EU:lle perussääntöä esitetään, se tullaan julkisesti käsittelemään komissiossa, neuvostossa ja parlamentissa. Ennenkuin Suomi perussäännön hyväksyy tai hylkää, se edellyttää ainakin eduskunnan suuren valiokunnan (mahd.täysistunnon)hyväksyntää ja mandaattia. Siis varsin avointa ja julkista keskustelua.
Markan arvosta ja talouspolitiikasta toki riittää juttua. Merkillistä tässä on se, että Emuun liittymistä eniten vastustavat näyttävät eniten katsovan suomalaisten oman talouspolitiikan ja valuuttapolitiikan olleen ylimalkaan täysin epäonnistunutta ja taitamatonta. Uskovat itse olevansa talouspolitiikan "viisauden avaimen haltijoita"! Tämähän kuuluu erityisesti lehtimiesten toimenkuvaan ja selittää ilmiön, miksi hyvistä lehtimiehistä tulee yleensä erityisen huonoja poltiikkoja.
>Demokraattisesti valitut edustajat siis toimivat<
>ja jopa tietoisesti vastoin kansalaisten etuja<
>ja hyvinvointipyrkimyksiä.<
Näin näyttää käyneen. Kun piti vaikuttaa EU-asioihin, niin sen sijaan kaikki ehdoitta hyväksytään - ainoina pohjoismaista. Eurokuntoon... rakennemuutokseen -kelvoton politiikka oli integraatiopolitikkaa! -Ei Suomen etuja ajavaa politiikkaa.
>Faktana kuitenkin pysyy, ettei Ruotsi pysty itse<
>määrittämään kruunun arvoa maailmanmarkkinoilla.<
>Sen tekevät valuuttamarkkinat.<
Eivät ne valuuttamarkkinat mitään meinaa.. se on pörssien virtuaalista hötörahaa pelkkää. Ruotsilla on vahva hyvinvointivaltio sen ottaessa harkitsevaa takapakkia EU-byrokratian kelvottoman ahneuden ja diktatuurin markkinoilta toisin kuin Suomessa, jonka johtajat tappavat vaikka kansansa nälkään mieluummin kuin pettävät vaalirahoittajansa, ylikansalliset suurfirmat ja sijoittajat. Ei saa jäädä vain pyörittelemään peukaloitaan ja luovuttaa yhä ennemmän ja enemmän päätäntävaltaa ja ylettömiä rahasummia ulkomaille ikään kuin se olisi pienen maan hyöty, kun ei tajuta, että nimenomaan pienen valtion olisi pyrittävä täysin päinvastaiseen suuntaan.
Mikään ei tosin pakota tanskalaisia -ym. emuun, paitsi näidenkin maiden vallanpitäjäeliitti. Ne jankkaavat yksiä ja samoja propagandafraaseja ikään kuin asiat niillä paranisivat.
EU:n päätöksenteko on salaista. Komiteoiden jäsenistä ja linjoista ei tiedoteta ulospäin eikä komissiokaan ole vastuussa kenellekään. Komissio ei käsittele asioita julkisesti, siitä on ollut puhetta - jos joku ei uutisia seuraa, niin se on hänen murheensa. Lipposen Suomi on ehdoitta hyväksynyt kaiken mitä bryssä keksii! Mikään muu maa ei ole yhtä vähän puolustanut etujaan.
Epäonnistunutta oli ainoastaan integraatiopolitiikka, "hallittu" rakennemuutos ja eurokuntoon meno sekä leikkaukset, jotka tosiaankin syvensivät ja pitkittivät lamaa.
Talouspolitiikan viisaat ovat alan professoreita ja ovat kriittisiä.
mopo?
>Sinula jäi NE numerot, että näin EI ole asian laita.
Sinä kirjoitit asiakirjasta, minä kyselin sille numeroa.
Täytynee etsiä itse. En tosin odottanutkaan sinulla
niitä numeroita olevan.
>Tämä tuli Bryssän selustasta vastaukseksi:
Kerro Pohjantähdelle terveisiä. Pelkkä linkki olisi
varmaan riittänyt (paitsi jos haluat peittää lähteen).
Ja minä kysyin, ja kysyn edelleen, että pystytkö todistamaan, että tuo paperi ei ole jo 1994 laadittu linjanveto liittovaltion perustuslaiksi?
Etsi itse, ei siellä ole kuin tyhjää jauhantaa vaan koko vieraan vallan koneistossa, jonka alaisuudessa ei voida enää mitään muuta kuin laittaa toimeen mämmi, kortonki ja kurkkudireksiivejä.
Sano sinä terveisiä isälles. Lähde on eräästä kirjasta, josta en tarkemmin puhu, että voisimme pysyä asiassa henkilöihin kohdistuvan nimittelyn ja herjaamisen sijasta. Kansalaisilta salattiin vuonna 1994 tehty liittovaltioluonnos.
Ps. Viimeistään vuonna 1948 alettiin väsäämään Euroopan Yhdysvaltoja niin että revi siitä huumoria.
EU on liittovaltio alusta saakka! Vähän hämmästyttävää ovat puheet, että unioni olisi liittovaltio kysymysmerkin kanssa ehkä piankinko?
Mikä tässä asiassa on niin vaikeaa?
>Ja minä kysyin, ja kysyn edelleen, että pystytkö todistamaan, että tuo
>paperi ei ole jo 1994 laadittu linjanveto liittovaltion perustuslaiksi?
Minä en väitä etteikö ko paperia olisi olemassa. Minä kysyn sen
arkistonumeroa. Jos asia menee yli, niin sille ei sitten voi mitään.
Siis mitäh?!?
tuo Il Federalissimo tarjoitli tälläistä:
http://www.vayrynen.com/pohjantahti/nro4_98/laki.htm
niin minä kaipailin alkuperäistä arkistonumeroa:
vaikkapa ko esitys A3-0064/94