Laiskan onni

max-life

Tapasin vanhan koulukaverini yläasteen ajoilta. Vaihdeltiin ensin fraaseilla kuulumiset ja aloimme sitten jutella enemmän.

Hän oli kerran yrittänyt päästä opiskelemaan eteenpäin, mutta ei onnistunut eikä toiste hakenutkaan. Kävi muutaman kuukauden armeijaa ja sen jälkeen oli kuulemma tehnyt kaikenlaista hommaa, päällimmäiseksi itselleni jäi tunne, että työpaikka oli tiuhaan vaihdellut. Juuri nyt oli työttömänä. Oli jokin aika sitten eronnut, kaksi lasta jäi exälle.

Kovasti hän löysi kritiikin aiheita. Kouluttautumiset, työllisyyspolitiikka, optiomiljonäärit, tukijärjestelmien heikkous. Mainitsi erään koulututtumme keinottelijaksi, yrittäjä kun oli. Erokin oli kuulemma vaimon syytä.

Erotessamme toivotimme toisillemme hyvät jatkot, soitella saa puolin tai toisin. Sama kaveri hän tuntui olevan kuin aiemminkin, mutta melkoisen väsyneen ja katkeroituneen oloinen. Mietin, että kuinka paljon hänen elämänsä vastoinkäymisistä ja hankaluuksista oikeasti johtui jostain muusta kuin hänestä itsestään?

29

1675

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pikku.musta

      että törmäsit ex-mieheeni,mutta ei kai kun on sentään töissä,muutoin juuri samaa"elämä potkii päähän ja itse en ole tehnyt mitään"juttua.Kyllä jokainen voi pitkälti vaikuttaa omaan elämäänsä,tietty joskus se voi potkia päähän myös muuten,mutta satunnaisesti,ei aina ja joka asiassa.

    • merliNi

      ne asiat mee niinkuin toivoisi läheskään aina.Musta tuntuu, että asenteesta se on kiinni.Epäonnistumisten keskelläkin pitäis pyrkiä löytämään jotain hyvää ja ennenkaikkea myös hyväksyä epäonnistumiset.
      Totta on myös se, että seuraukset ovat aika lailla samankaltaisia kuin ne sisimmät odotukset tai pelot.

      Itse olen seurannut hyvinkin läheltä samankaltaista tapausta..hyvinkin pahoilla mielin.Meidän ihmisten ajatusmaailmat ja vaatimukset itseä kohtaan ovat niin erilaisia.Ulkoapäin tulevat vaatimukset ja mallit eivät tee elämää yhtään helpommaksi.

      Itseasiassa epäonnistuminenhan antaa uuden mahdollisuuden, joskus kun menee oikein mäkeen niin tuon ajatteleminen lohduttaa.

      Pahinta mitä voi itselleen tehdä on jäädä murehtimaan ja syyttelemään itseään tai muita.Katkeruus on sellainen peikko, jota en toivoisi kumppaniksi.

    • SikurLiina

      ..oman asenteen korjaus olisi päällimmäisenä paikallaan tuolla kaverillasi.

      Toisaalta palikoitten asetteleminen uuteen järjästykseen saattaa olla joidenkin kohdalla ylipääsemättömän vaikeaa ilman ulkopuolista apua.

      Muiden syyttely voi ensialkuun helpottaakin omaa oloa,mutta jatkumona se johtaa ainoastaan kierteeseen ,jossa ulospääsyä ei ole näkyvissä.

      Herämiseen voitaasiin tarvita jonkun läheisen rehellistä ravistelua.Joissain tapauksissa se voi toimia,jos sanat saattelevat lähemmäksi oikaisevaa lähtökohtaa. Ainakaan en lähtisi tukemaan tuota katkeruuden sumentamaa ajattelua.

      Orjantappura kruunun päähänsä asettelun sijaan ,hän voisi alkaa rohkeasti pakertamaan kohti valoisampaa tulevaisuutta.

    • Puhurix

      se ole niin, että aikuisen ja murrosikäisen ero on juuri siinä, että aikuinen ottaa itse vastuun asioistaan ja murrosikäinen etsii tapahtumille syitä aina jostain ulkopuolisesta kuten vanhemmista, kumppanista, lapsista tai jostain yhteiskunnallisesta tahosta? Jotkut ovat ikuisia murrosikäisiä. Itse asiassa varmaan suurin osa väestöstä.

    • Taikis

      sanani, ettei tule tappelu :)

      Olen lukenut tämän avauksen muutaman kerran ja joka kerta tästä tulee vaikutelma pahansuovasta juoruilemisesta ja ajatusten ohjaamisesta määrättyyn suuntaan.....

      • SikurLiina

        . ja aivan asiallisesti hämmästyin kommentiasi.
        En parhaalla tahdollanikaan kyennyt näkemään max-life;n aloitusta juoruiluna.
        Toki tuon ajatuksen siitä selkeästi näki,mutta samoin olisin itsekkin kokenut kuullessani vastaavanlaisen tilityksen elämästä.

        Harvapa sitä toisaalta alkaa ongelmiaan selittelemään,että olin niin hankala ja vaikea ihminen ja siksi oikein mulle, kun puoliso jätti.
        Tai kertoilisi ,kuinka minä itse työpaikallani lorviksin enkä viitsinyt töitäni tehdä.

        Tyypillisempää on epäonnistumisensa muiden ilkeydestä ja raadollisuudesta selittää johtuvan,kuin nähdä omien asenteidensa olevan suurimmat vaikuttajat.

        Tälläisia tarinoita on maailma pullollaan.

        Mietinkin mikseikäs keskustelut vaikkapa Matti & Mervi parisuhteesta tunnu juoruamiselle? Mites julkisten yksityiselämän kaivelu olisi jotenkin sallitumpaa? Voidaanko vaikka Lordista kirjoittaa täällä keskustelupalstoilla sivumäärin,tai Vanhasen tekstiviestejä rääpiä loputtomiin?

        Tästä kaverista kerrottiin täysin anonyymisesti.
        Tuskin tuo miehen elämä edes kovinkaan poikkeuksellinen on. Näitä katkeria kun löytyy lähi bubista ,tai yhtälaisesti markettien kassajonoista.

        Omalla lukemisellani sain tekstin sisällöstä pikemminkin sellaisen käsityksen, että kirjoittaja
        näki syntyjä syvemmälle ,muttein oikein tiennyt kuinka kaveria olisi voinut auttaa näkemään oman napansa nöyhtää.


      • Taikis
        SikurLiina kirjoitti:

        . ja aivan asiallisesti hämmästyin kommentiasi.
        En parhaalla tahdollanikaan kyennyt näkemään max-life;n aloitusta juoruiluna.
        Toki tuon ajatuksen siitä selkeästi näki,mutta samoin olisin itsekkin kokenut kuullessani vastaavanlaisen tilityksen elämästä.

        Harvapa sitä toisaalta alkaa ongelmiaan selittelemään,että olin niin hankala ja vaikea ihminen ja siksi oikein mulle, kun puoliso jätti.
        Tai kertoilisi ,kuinka minä itse työpaikallani lorviksin enkä viitsinyt töitäni tehdä.

        Tyypillisempää on epäonnistumisensa muiden ilkeydestä ja raadollisuudesta selittää johtuvan,kuin nähdä omien asenteidensa olevan suurimmat vaikuttajat.

        Tälläisia tarinoita on maailma pullollaan.

        Mietinkin mikseikäs keskustelut vaikkapa Matti & Mervi parisuhteesta tunnu juoruamiselle? Mites julkisten yksityiselämän kaivelu olisi jotenkin sallitumpaa? Voidaanko vaikka Lordista kirjoittaa täällä keskustelupalstoilla sivumäärin,tai Vanhasen tekstiviestejä rääpiä loputtomiin?

        Tästä kaverista kerrottiin täysin anonyymisesti.
        Tuskin tuo miehen elämä edes kovinkaan poikkeuksellinen on. Näitä katkeria kun löytyy lähi bubista ,tai yhtälaisesti markettien kassajonoista.

        Omalla lukemisellani sain tekstin sisällöstä pikemminkin sellaisen käsityksen, että kirjoittaja
        näki syntyjä syvemmälle ,muttein oikein tiennyt kuinka kaveria olisi voinut auttaa näkemään oman napansa nöyhtää.

        ihmisillä on näkemys-eroja asioissa, eikä kannata myötäpahastua vaikka mielipiteeni ilmaisinkin.Sallittakoon minullekin oikeuteni mielipiteeseen vaikka se eroaisikin myötäkarvaan silittelystä.

        Mielestäni juoruilemista ei tee sen siloisemmaksi se seikka että joku toinenkin tai jostain toisestakin juoruillaan. Vaikka niinhän ne lapsetkin puolustelevat, että kun sekin niin minäkin....Ainakin meillä koetettiin tätä taktiikkaa ;)

        Tämä ko juttu, mielestäni yhden rupattelukerran perusteella on aika hataralla pohjalla tekemään analyysiä kenenkään elämästä. Sen vähemmin meillä täysin tuntemattomilla palstahenkilöillä on mahdollisuutta tietää mikä on kyseessäolevan herran omaa syytä, mikä ei. Ja tätähän käsittääkseni avauksessa kysyttiin,tai ainakin aprikoitiin.


      • juoruiluksi
        SikurLiina kirjoitti:

        . ja aivan asiallisesti hämmästyin kommentiasi.
        En parhaalla tahdollanikaan kyennyt näkemään max-life;n aloitusta juoruiluna.
        Toki tuon ajatuksen siitä selkeästi näki,mutta samoin olisin itsekkin kokenut kuullessani vastaavanlaisen tilityksen elämästä.

        Harvapa sitä toisaalta alkaa ongelmiaan selittelemään,että olin niin hankala ja vaikea ihminen ja siksi oikein mulle, kun puoliso jätti.
        Tai kertoilisi ,kuinka minä itse työpaikallani lorviksin enkä viitsinyt töitäni tehdä.

        Tyypillisempää on epäonnistumisensa muiden ilkeydestä ja raadollisuudesta selittää johtuvan,kuin nähdä omien asenteidensa olevan suurimmat vaikuttajat.

        Tälläisia tarinoita on maailma pullollaan.

        Mietinkin mikseikäs keskustelut vaikkapa Matti & Mervi parisuhteesta tunnu juoruamiselle? Mites julkisten yksityiselämän kaivelu olisi jotenkin sallitumpaa? Voidaanko vaikka Lordista kirjoittaa täällä keskustelupalstoilla sivumäärin,tai Vanhasen tekstiviestejä rääpiä loputtomiin?

        Tästä kaverista kerrottiin täysin anonyymisesti.
        Tuskin tuo miehen elämä edes kovinkaan poikkeuksellinen on. Näitä katkeria kun löytyy lähi bubista ,tai yhtälaisesti markettien kassajonoista.

        Omalla lukemisellani sain tekstin sisällöstä pikemminkin sellaisen käsityksen, että kirjoittaja
        näki syntyjä syvemmälle ,muttein oikein tiennyt kuinka kaveria olisi voinut auttaa näkemään oman napansa nöyhtää.

        sanota juuri sellaista puhetta missä toisesta kerrotaan vain ikävät asiat?

        Olisihan asian voinut esittää aivan toisella tavallakin esim. myötätunnolla eikä kritisoiden toisen elämän asennetta, josta avauksen tekijä sai vain lyhyen tiedotuksen.

        En voi välttyä taipumasta Taikkiksen näkökannalle, sillä sama fiilis minullekin tuli lukiessani kirjoitusta.

        Se miten sinä kirjoituksen tunnuit ottavan, kertoo sinusta ja kyvystäsi nähdä asioita laajemmin, ei Mäksin.


      • max-life

        Pahansuopuus ei ollut sävy, joka mielessäni kirjoittaessani. Juoruilemisen yhdistäminen tähän.. en oikein ymmärrä.

        Tottakai halusin ohjata ajatuksia tiettyyn suuntaan, eikös sitä juuri kommentilla tai millä tahansa kirjoituksella yleensäkin haeta. Elää voi monella eri asenteella ja otteella. Mielestäni asenne, että "en voi elämälleni mitään" tai "kaikki vaan menee pieleen kuitenkin" ovat kovin yleisiä. vastoinkäymisiä tulee kaikille, aivan varmasti. Oleellista on, kuinka ne ottaa vastaan.

        Minä en usko, etteikö elämälleen voisi jotain. En usko, että ihminen ei voisi itse ohjata, tehdä valintoja ja päättää, mitä elämältään haluaa. Se vaan vaatii oikean asenteen, otteen ja mikä taitaa monia kammoksuttaa.. joutuu ehkä näkemään himpun enemmän vaivaa kuin laakereilla lepäillessä.

        Kun elämässä tekee paljon pieniä asioita oikein ja laittaa himpun likoon itsestään, niin ihmeitä tapahtuu. Kammottavista lähtökohdista edetäänkin pienin askelein tilanteeseen, jossa ihminen huomaa olevansakin omituisessa mielentilassa. Hän on huomaa olevansa jokseenkin onnellinen.

        Eikä sanoja tarvitse niin kauheasti asetella. Tai itse en niitä hakemalla hae. Sen verran tuumaa, että saa jokseenkin oikeaan sävyyn puettua sanoiksi sen, mitä ajattelee. Joskus se onnistuu, joskus ei, mutta sekään ei ole maailmanloppu. =)


      • SikurLiina
        Taikis kirjoitti:

        ihmisillä on näkemys-eroja asioissa, eikä kannata myötäpahastua vaikka mielipiteeni ilmaisinkin.Sallittakoon minullekin oikeuteni mielipiteeseen vaikka se eroaisikin myötäkarvaan silittelystä.

        Mielestäni juoruilemista ei tee sen siloisemmaksi se seikka että joku toinenkin tai jostain toisestakin juoruillaan. Vaikka niinhän ne lapsetkin puolustelevat, että kun sekin niin minäkin....Ainakin meillä koetettiin tätä taktiikkaa ;)

        Tämä ko juttu, mielestäni yhden rupattelukerran perusteella on aika hataralla pohjalla tekemään analyysiä kenenkään elämästä. Sen vähemmin meillä täysin tuntemattomilla palstahenkilöillä on mahdollisuutta tietää mikä on kyseessäolevan herran omaa syytä, mikä ei. Ja tätähän käsittääkseni avauksessa kysyttiin,tai ainakin aprikoitiin.

        ..kuuntelijana olen varmaankin tottunut tekemään pienenmästäkin kertomuksesta havaintoja.

        Tämän aloituksen kirjoituksen perusteella näkemykseni on edelleenkin samanlainen ,kuin mitä lukiessani ymmärsin.Jos kaverin asenne oli syyttelevä kaikkia muita kohtaan,niin siinä se ongelman ydin nähdäkseni oli piiloitettuna.

        Naisille on yleisempää alkaa välittömästi myötäelämään kovan kohtalon kokenutta kohtaan.
        Myötätunnossa ei sinäänsä mitään väärää,mutta mikäli se sumentaa ymmärryksen ja saa aikaan myötä voivottelua ,niin tuskin se tätä kolhittua auttaa.

        Kuinka monesti olenkaan todennut,että syyllisen metsästys on loputon luola.Syyllisyys toistuu kalliosta kaikuna. Inhimillisyydessämme koemme helpotusta,jos jotain toista voi sormella osoittaa.

        Kasvu oman elämänsä korjaamiseen lähtee oivalluksesta,että minä itse olen, se jolle aivankin varmasti kykenen tekemään jotain.

        Läheisen muokkauksessa pyrkimys on saada toinen käyttäytymään,ajattelemaan ja kokemaan asiat minua mielyttävällä tavalla. Kuitenkin mitä selkeämmin tekee selväksi tosiasiat,sen parempiin tuloksiinkin pääsee. Onhan tosiasia ,etteivät lähestulkoonkaan aina toiset ihmiset muutu ,vaikka itse olisikin halukas parempaan suuntaan asioita muuttamaan.
        Siltikin näen tämän olevan se lähtökohta,mistä ponnistaa. Ainakin koen omalla kohdallani näin.
        En jätä omaa tenttiäni suorittamatta siksi,että joku muu ei viitsi.

        En myöskään koe tuolla komentillani ilmaiseeni pelkkää myötäkarvaan silitystä.Enkä koe ,että olisin myötäpahastunut. Ilmaisin oman näkemykseni aiheesta ja siitä kokemuksesta ,joka minulla oli sitä lukiessa.


      • Taikis
        max-life kirjoitti:

        Pahansuopuus ei ollut sävy, joka mielessäni kirjoittaessani. Juoruilemisen yhdistäminen tähän.. en oikein ymmärrä.

        Tottakai halusin ohjata ajatuksia tiettyyn suuntaan, eikös sitä juuri kommentilla tai millä tahansa kirjoituksella yleensäkin haeta. Elää voi monella eri asenteella ja otteella. Mielestäni asenne, että "en voi elämälleni mitään" tai "kaikki vaan menee pieleen kuitenkin" ovat kovin yleisiä. vastoinkäymisiä tulee kaikille, aivan varmasti. Oleellista on, kuinka ne ottaa vastaan.

        Minä en usko, etteikö elämälleen voisi jotain. En usko, että ihminen ei voisi itse ohjata, tehdä valintoja ja päättää, mitä elämältään haluaa. Se vaan vaatii oikean asenteen, otteen ja mikä taitaa monia kammoksuttaa.. joutuu ehkä näkemään himpun enemmän vaivaa kuin laakereilla lepäillessä.

        Kun elämässä tekee paljon pieniä asioita oikein ja laittaa himpun likoon itsestään, niin ihmeitä tapahtuu. Kammottavista lähtökohdista edetäänkin pienin askelein tilanteeseen, jossa ihminen huomaa olevansakin omituisessa mielentilassa. Hän on huomaa olevansa jokseenkin onnellinen.

        Eikä sanoja tarvitse niin kauheasti asetella. Tai itse en niitä hakemalla hae. Sen verran tuumaa, että saa jokseenkin oikeaan sävyyn puettua sanoiksi sen, mitä ajattelee. Joskus se onnistuu, joskus ei, mutta sekään ei ole maailmanloppu. =)

        etkai tosissasi edes uskonut että olettaisin sinun jättävän vastaamatta ;D

        Niin, kaikkein eniten ihminen voi omalle elämälleen itse ja omat asenteet vaikuttavat siihen mihin suuntaan elämäänsä muokkaa. jonkunverran myös ympäristön ja tuttavien asenteet vaikuttavat, joten tuossakin tapauksessa ehkä kannustava ja parempaan rohkaiseva asenne lähimmäiseltä voisi olla oikeampi kuin syyttävän sormen nostaminen tyyliin oma vikasi, mitäs olet tuollainen.. ;)

        Tiedätkö että jos ihminen on masentunut niin ystävän tuki voi olla joskus korvaamaton. Vahvan ihmisen on helppo antaa tuomionsa, vaikka vahvan ihmisen olisi myös helppo tukea. Miksikähän kuitenkin niin usein valitaan se tie jolla saadaan peilattua omaa itseään hiukan korkeampaan kurssiin suhteessa kaveriin.....


      • Taikis
        Mil-laN kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        sellaiselta voisi kuulostaa? :)

        Ihan vain yleisesti kirjoittelen niinkuin muutkin........


    • Pumpulipaj

      Mistä sitä tietää, miten hankalaa toisen ihmisen elämä on? Jos joku katkeroituu, niin se on jo niin suuri rangaistus sille ihmiselle, että voi vain toivoa ko. henkilölle parempaa tulevaisuutta.

      Jos joku on katkera, niin minkäs teet? Itsekin saatetaan vielä vanhoina katkeroitua ihan huomaamatta?

    • alkaa aiheet

      loppumaan, kun pitää tällaisestakin kirjoittaa.
      Mutta kukapa kissan/koiran hännän nostaisi kuin kissa/koira itse!

      Tuossa kirjoituksessa ei tuntunut olevan myötätunnon häivääkään, kun hän loppu lauseessaan( Mietin, että kuinka paljon hänen elämänsä vastoinkäymisistä ja hankaluuksista oikeasti johtui jostain muusta kuin hänestä itsestään?)
      epäili kaverinsa kertomusta:(

      • haistan

        provoa


      • max-life

        En toki kaverini kertomusta epäillyt. Toin esille näkökannan, että kuinka ihmiset ja hän muiden mukana usein hakevat syyn ulkopuolelta, eivät itsestään.

        Tuo totta, että kukapa kissan/koiran hännän nostaisi ellei kissa/koira itse. Juuri tuota asennetta soisin olevan jokaisessa ihmisessä elämässään. Syyttä suotta värjötellään nurkissa ja pidetään kynttilää vakan alla. Oman häntänsä nostaminen ei tarkoita, että se olisi joltain muulta pois. Muiden ansioilla ratsastaminen on eri juttu.

        Loppulause kieltämättä pitää sisällään empatiavajeen, toisaalta juuri noin se samalla herättääkin? Mitä omaan persoonaani taasen tulee, olen mielestäni melkoisen empaattinen ja intuitiivinen.=)


      • Pumpulipaj
        max-life kirjoitti:

        En toki kaverini kertomusta epäillyt. Toin esille näkökannan, että kuinka ihmiset ja hän muiden mukana usein hakevat syyn ulkopuolelta, eivät itsestään.

        Tuo totta, että kukapa kissan/koiran hännän nostaisi ellei kissa/koira itse. Juuri tuota asennetta soisin olevan jokaisessa ihmisessä elämässään. Syyttä suotta värjötellään nurkissa ja pidetään kynttilää vakan alla. Oman häntänsä nostaminen ei tarkoita, että se olisi joltain muulta pois. Muiden ansioilla ratsastaminen on eri juttu.

        Loppulause kieltämättä pitää sisällään empatiavajeen, toisaalta juuri noin se samalla herättääkin? Mitä omaan persoonaani taasen tulee, olen mielestäni melkoisen empaattinen ja intuitiivinen.=)

        joskus hyviä ihmisiä. Joskus olemme vain ihmisiä.


    • vastailijat

      ...ottaneet huomioon sen, että tällä avaajan kirjoittamalla kaverilla saattoi juuri sinä päivänä olla "se huono synkkä päivä"?

      Ja eiköhän itse kullakin synkkänä päivänä ole tunnut, että kaikki mättää ja mikään ei ole hyvin ja kaikki ihmiset ovat sellaisia tai tällaisia jne.?

      Avauksestahan ilmenee, ettei Mäksi tavannut tätä kaveria kuin vain yhden kerran.

      • Taikis

        myös mainitsin, että yhden tapaamiskerran perusteella on tosi hataralla pohjalla minkäänlaisen diaknoosin tekeminen. Entäpä meillä jotka emme ole tavanneet kertaakaan, olemme vain kuulleet toisen käden tietoja. Pystymmekö me sanomaan mikä on tilanne todellisuudessa tämän henkilön elämässä. Emme pysty.


      • merliNi

        omassa vastauksessani niinkään tuota Mäksin mainitsemaa henkilöä, vaan ajatukseni oli tuoda esiin ihmiset joita tuntuu vainoavan ikuinen epäonni ja sen seuraksena masentuu ja katkeroituu ja kenties ei jaksa enää yrittää.

        En tiedä ymmärsinkö aloituksen väärin, mutta kirjoitin millaisia mietteitä se itsessäni herätti.

        Huonoja päiviä on luojan kiitos jokaisella, ilman niitä ei voisi nauttia niistä hyvistä päivistä:)


    • sinä

      hyviäjatkoja toivottaessasi kaverillesi lähteväsi juoruamaan palstoille hänen elämästä niinkuin mies???

      • mainitaan

        nimi?


      • haluaisi
        mainitaan kirjoitti:

        nimi?

        olla tuon miehen tuttava, jos tietäisin, että hän toisi oman henkilökohtaisen elämäntilanteeni tänne yleiselle palstalle puitavaksi, vaikka nimenäni ei mainittaisikaan.

        Kysytäänkö yleisöiltä kuinka moni oikeasti hyväksyisi, että hänen henkilökohtaisia asioita luvatta puitaisiin täällä vaikkakin anonyymisti?


      • jutusta
        haluaisi kirjoitti:

        olla tuon miehen tuttava, jos tietäisin, että hän toisi oman henkilökohtaisen elämäntilanteeni tänne yleiselle palstalle puitavaksi, vaikka nimenäni ei mainittaisikaan.

        Kysytäänkö yleisöiltä kuinka moni oikeasti hyväksyisi, että hänen henkilökohtaisia asioita luvatta puitaisiin täällä vaikkakin anonyymisti?

        ei voi päätellä yhtään mitään kenestä se kertoo. Satoja samankaltaisia tarinoita Suomi pullollaan.


      • kyse
        jutusta kirjoitti:

        ei voi päätellä yhtään mitään kenestä se kertoo. Satoja samankaltaisia tarinoita Suomi pullollaan.

        tunnistamisesta vaan siitä että haluaako herkutella palstoilla kaverin vaikeuksilla


      • siitä
        kyse kirjoitti:

        tunnistamisesta vaan siitä että haluaako herkutella palstoilla kaverin vaikeuksilla

        on kysymys.


      • max-life

        Sillä tuollaista keskustelua en ole käynyt, tarina keskusteluhetkestä siis fiktiivinen. Ja vaikka juuri noin olisi tapahtunutkin, en näkisi siinä juoruamista.

        Tosin monikin tuon ajan kavereista ihan samanlaisessa tilanteessa juuri nyt on ja heitä tavatessani he juuri noin tekevät: syyttelevät ympäristöään. Tarina tapaamisesta toimi esimerkkinä itse asialle eli sille, että joskus vikaa ja kehitettävää on myös itsessään.

        Hyvä, että avaukseni sai sinutkin reagoimaan ja ehkä syyttelyjen lomassa ehdit miettiä myös omaa asenettasi suhteessa itseesi, muihin ja ylipäätään elämääsi...?


      • Tuhiwai*
        max-life kirjoitti:

        Sillä tuollaista keskustelua en ole käynyt, tarina keskusteluhetkestä siis fiktiivinen. Ja vaikka juuri noin olisi tapahtunutkin, en näkisi siinä juoruamista.

        Tosin monikin tuon ajan kavereista ihan samanlaisessa tilanteessa juuri nyt on ja heitä tavatessani he juuri noin tekevät: syyttelevät ympäristöään. Tarina tapaamisesta toimi esimerkkinä itse asialle eli sille, että joskus vikaa ja kehitettävää on myös itsessään.

        Hyvä, että avaukseni sai sinutkin reagoimaan ja ehkä syyttelyjen lomassa ehdit miettiä myös omaa asenettasi suhteessa itseesi, muihin ja ylipäätään elämääsi...?

        On mahdollista tulkita niinkin, että vian etsiminen itsen ulkopuolelta on myös, tietystä näkökulmasta tarkasteltuna, osa terveen ihmisen käyttäytymistä; eräänlainen suojamekanismi. Sillä, mikäli emme koskaan tai missään muodossa toimisi niin, nääntyisimme varmasti taakkojemme alle.


      • max-life
        Tuhiwai* kirjoitti:

        On mahdollista tulkita niinkin, että vian etsiminen itsen ulkopuolelta on myös, tietystä näkökulmasta tarkasteltuna, osa terveen ihmisen käyttäytymistä; eräänlainen suojamekanismi. Sillä, mikäli emme koskaan tai missään muodossa toimisi niin, nääntyisimme varmasti taakkojemme alle.

        Pelkkä itsensä ruoskiminen tai pelkkä ympäristön syyttely ovat molemmat vahingollisia. Kohtuus kaikessa, luonnollisesti. Kuitenkin tuntuu tuo muiden syyttely olevan paljon yleisempää.

        Uskon myös, että moni alituiseen ympäristöä syyttelevä tiedostaa vikaa olevan itsessäänkin. Sen myöntäminen itselleen saati sitten muille on kuitenkin vaikeaa.


    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      263
      16822
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5414
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2560
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2036
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1755
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      986
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      948
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      30
      861
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      856
    Aihe