HOLKERIN LAMAHALLITUS

27.10.2000 HS: "Politiikka on politiikkaa"
"Talous on taloutta ja politiikka politiikkaa, uskon mitä taloudesta sanotte, mutta juna meni jo, nyt on kyse poliittisesta vallasta."
Tästä lauseesta on virinnyt napakka poliittinen keskustelu. Keskustelijat ovat ihan eri mieltä siitä, onko tällaista edes koskaan sanottu.
Tohtori Risto Ranki kertoo tuoreessa väitöskirjassaan, että lauseen sanoi vuoden 1990 lopulla oppositiojohtaja Esko Aho (kesk) ja kuulijana oli pääministeri Harri Holkeri (kok). Tämä oli Holkerin ja Rankin mukaan Ahon vastaus, kun hallitus pyysi opposition apua niin sanottujen säästölakien läpiviemisessä.
Aho kiistää käyneensä tällaista sanailua Holkerin kanssa. Ahon mukaan hän ei keskustellut tuon vuoden aikana kertaakaan säästölaeista Holkerin kanssa. Torstaina Aho toisti kantansa avoimessa kirjeessään Rankille. Kirje on päivätty Belmontissa 26. lokakuuta.
Säästölait olivat vuonna 1990 kuuma poliittinen teema. Tuolloin oli voimassa valtiosääntö, jonka mukaan valtion lakisääteisiä menoja leikkaavat lait voidaan äänestää lepäämään yli seuraavien valtiopäivien, jos kolmasosa kansanedustajista niin haluaa. Tämä oli suuri ongelma hallitukselle. Talouden syöksykierre paheni ja valtion menojen leikkauksilla oli kiire – ei ollut aikaa makuuttaa lakimuutoksia. Nopeisiin ratkaisuihin tarvittiin siis opposition tuki.
Tuen antamista keskustaoppositio pohti Varkaudessa marraskuun lopulla 1990 puoluevaltuuskunnan kokouksessa.
Valtuuskunnalle Aho kertoi, että hallitus on ottanut häneen yhteyttä säästölakien tekemiseksi. Hän ei suostunut kertomaan, kuka tämä yhteyden ottaja oli.
Varkaudessa Aho paalutti ehdot, joiden täytyttyä keskusta voisi tukea säästölakien hyväksymistä. Ensimmäinen oli se, että säästöjä ei saa tehdä lainmuutoksilla kansalaisten perusturvaan, asumiseen tai aluepolitiikkaan. Toinen oli, että postien toimipaikkaverkostoa ei saa karsia. Kolmas, että lihan alkutuotevähennystä ei saa laskea. Neljäs, että säästölakien hyväksymistä ei saa helpottaa pysyvästi valtiosääntöä muuttamalla.
Ehdot olivat mahdottomat, ja Aho tiesi sen.
Vuosi vierähti. Aho oli noussut pääministeriksi ja talous sukelsi entistä pahemmin. Marraskuussa 1991 Aho kävi jo tiiviitä neuvotteluja oppositiopuolue Sdp:n kanssa siitä, että valtiosääntöä on muutettava siten, että säästölakeja voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Tavoite oli siis sama, jonka Aho vuotta aiemmin oli oppositiossa tyrmännyt – siis Varkauden kokouksen neljäs ehto.
Puuttumatta mitenkään siihen, ovatko Holkeri ja Aho tavanneet, ja onko Aho kiisteltyä väitettä sanonut, säästölakien kanssa keskusta ja Aho toimivat tavalla, jolle voisi antaa seuraavanlaisen moton:
"Talous on taloutta ja politiikka politiikkaa. Kyse oli poliittisesta vallasta."

SANOTAAN ETTÄ TALO ON SIINÄ KUNNOSSA KUN EDELLISET ASUKKAAT SEN JÄTTÄÄ. HOLKERI JA SOSSUT JÄTTIVÄT AHOLLE "LAMAAN AJAUTUVAN TALON".

SOSSUT LUIKKIVAT PIILOON ELI OPPOSITIOON VASTUUTA PAKOILLEN. AHO PITI SUOMEN HENGISSÄ - JOSTA LIPPOSEN OLI HYVÄ JATKAA, VALITETTAVASTI EI HÄN ONNISTUNUT SIINÄ. 7 LAIHAA VUOTTA JA 7 LIHAVAA VUOTTA VERTAUS SOPII HYVIN. Lipposelle sattui nuo parhaat vuodet. Tosin hän ei kyennyt nostamaan suomea tuon korkeammalle - ´valitettavasti. Onneksi Vanhanen on sentään mies Suomen peräsimessä.