Olemassa olon kokemus on todellinen, vaikka jotkut idän uskontojen suuntaukset väittävät sitä harhaksi. Olemassa olon kokemuksen vahvistavat meille kärsimys, kipu tai nälkä, mutta myös helpotus, rakkaus tai ilo. Mutta pohjimmiltaan olemassa olo voidaan kuitenkin kokea ainoastaan ei olevan kautta. Jos tunnustamme olemassa olon todellisuuden, on meidän tunnustettava myös ei oleva. Sillä ei ole kanaa ilman munaa.
Voimme siis kokea olemassa olon todellisuuden ainoastaan ei olevaa vasten. Se heijastaa meille meidän olemassa olomme. Olemme olemassa, koska ei oleva kertoo sen meille. Ilman ei olevaa olemassa oloa ei voitaisi pitää olevana. Koko maailman kaikkeuden olemassa olo perustuu siihen, että se heijastuu ei olevaa vasten.
Maailman kaikkeudella on alku ja sillä on mahdollisesti myös loppu. Jos esitämme sen vaiheet janana, on ei oleva se tausta, johon janan piirrämme.
Ei oleva on ei olevaa ainoastaan olemassa olon kokemukselle. Kun olemassa olon kokemus lakkaa, se sulautuu takaisin ei olevaksi. Emme voi tietää mitä ei oleva pitää sisällään, koska olemassa ololle se pysyy loppuun saakka ei olevana.
Eläköön ei oleva!
Voimme siis kokea olemassa olon todellisuuden ainoastaan ei olevaa vasten. Se heijastaa meille meidän olemassa olomme. Olemme olemassa, koska ei oleva kertoo sen meille. Ilman ei olevaa olemassa oloa ei voitaisi pitää olevana. Koko maailman kaikkeuden olemassa olo perustuu siihen, että se heijastuu ei olevaa vasten.
Maailman kaikkeudella on alku ja sillä on mahdollisesti myös loppu. Jos esitämme sen vaiheet janana, on ei oleva se tausta, johon janan piirrämme.
Ei oleva on ei olevaa ainoastaan olemassa olon kokemukselle. Kun olemassa olon kokemus lakkaa, se sulautuu takaisin ei olevaksi. Emme voi tietää mitä ei oleva pitää sisällään, koska olemassa ololle se pysyy loppuun saakka ei olevana.
Eläköön ei oleva!
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Jos tunnustamme olemassa olon todellisuuden, on meidän tunnustettava myös ei oleva."
Mitäs jos tunnustetaankin vain noiden suhde? Ei olevan ja olevan suhde. Eli tunnustetaan tila, jossa olemassaolon kokemukset määrittyvät ei olevassa tilassa.
"oleva syntyy, ei olevaan..tällöin tulee suhde"
"Maailman kaikkeudella on alku ja sillä on mahdollisesti myös loppu. Jos esitämme sen vaiheet janana, on ei oleva se tausta, johon janan piirrämme."
Voimme tuota janaa piirtää ei olevaa taustaa vasten tulevaisuuden suhteen (tosin teemmee silloin suhdetta), mutta emme menneisyyden..menneisyys on jo olevan ja ei olevan suhdetta.
"Kun olemassa olon kokemus lakkaa, se sulautuu takaisin ei olevaksi."
Kun olemassaolon kokemus lakkaa, niin vaikutus ei olevaan loppuu.(suhde loppuu)
"Emme voi tietää mitä ei oleva pitää sisällään, koska olemassa ololle se pysyy loppuun saakka ei olevana."
Ei oleva pitää sisällään mahdollisuuden olevan suhteelle.
Eläköön kuvaavat käsitteet..saiskos kuvaavimmat ;)
Eikö olemassa olon ja ei olevan suhde ole olemassa oloa? Ei oleva määrittelee olemassa ololle rajat. Ei oleva määrittelee rajat myös näiden kahden väliselle suhteelle. Suhteellisuus on olemassa olevaa. Ei oleva on tästä vapaa.
Olemassa olon ja ei olevan suhdetta voidaan tarkastella ainoastaan peilaamalla sitä ei olevaan. Suhde = olemassa olevaa, joka määräytyy ei olevan pohjalta.
Menneisyys on ei olevaa, koska emme voi enää tavoittaa sitä. Samoin on tulevaisuus, koska emme vielä pääse sinne. Ainoaa olemassa olevaa on tämä hetki, nyt-hetki, joka saa muotonsa ei olevaa vasten.
Jos siis tahdomme kokea olemassa olon todellisuuden, meidän on pysähdyttävä tähän hetkeen, sillä kaikki muu on ei olevaa. Tässä hetkessä olemassa olo lepää piirtyen ei olevasta. Ei oleva määrittelee olemassa ololle rajat juuri tähän hetkeen. Olemassa olo ei toteudu sekuntiakaan tämän hetken ulkopuolella, vaan kaikki se on ei olevaa. Tavoittamatonta.
Olemassa olon kokemus voidaan määritellä ikuiseksi nyt-hetkessä. Tällöin saavutaan uskontojen tavoitteleman iankaikkisen elämän portille. Kun saavutamme nyt-hetken, olemme kokemuksellisesti kiinni iankaikkisessa elämässä. Sillä olemassa olo toteutuu nyt-hetkessä aikaan nähden ikuisesti. Kun aika katoaa, olemassa olo ankkuroituu nyt-hetkeen. Nyt-hetki puolestaan perustuu ei olevaan. Ei oleva määrittelee nyt-hetken, ja asettaa sille tarkat rajat. Nyt-hetki on tässä ja nyt. Siinä ovat sen rajat. Siinä ovat myös minun rajani.
Mainitsin noista kuvaavista käsitteistä...
"Eikö olemassa olon ja ei olevan suhde ole olemassa oloa?"
Eikö ei oleva ole olemassaoloa? Ei olevan olemassa oloa voidaan määritellä olemassolevan perusteella jne.(syntyy suhde)
"Kun aika katoaa, olemassa olo ankkuroituu nyt-hetkeen. Nyt-hetki puolestaan perustuu ei olevaan."
Kun AIKA katoaa (mitä ikinä tarkoitatkaan), niin ankkuroituminen tapahtuu mihin hetkeen?
Olemassa olo määräytyy ei olevan kautta, mutta ei oleva ei määräydy olemassa olevan kautta. Ei oleva pysyy ei olevana olipa olemassa oloa tahi ei. Olemassa olo ainoastaan tiedostaa ei olevan. Se ei tee sitä olemassa olevaksi. Jos olemassa olo tekisi ei olevan olemassa olevaksi, ei oleva ei olisi enää "oma itsensä".
"Ei oleva pysyy ei olevana olipa olemassa oloa tahi ei."
No näkemyseroks tuntuu jäävän mutta...
Nyt voisit hieman
määritellä tuota ei olevaa tilassa, jossa oleva ei ole sille suhdettaan tarjoamassa.
Se niistä käsitteistä..
kiitos.
"Nyt voisit hieman
määritellä tuota ei olevaa tilassa, jossa oleva ei ole sille suhdettaan tarjoamassa."
Kun olemassa olo lakkaa, siitä tulee ei oleva. Kun esimerkiksi ihminen kuolee, hänen ruumiinsa jää tänne mätänemään, mutta henkisesti hänestä tulee ei oleva meidän maailmaamme nähden. Ei olevaa ei voida määritellä olemassa olon piirissä. Niin kauan kuin olemassa olo sitoo meitä, emme voi saada ei olevaa "valtaamme". Aivan kuten pimeys ei saa valtaansa valoa tulematta itse valoksi.
Ei oleva ei siis ole rajattavissa kuten olemassa olo, jolle ei oleva asettaa rajat. Olemassa olo on tietyn muotoinen, kokoinen jne., mutta kaiken tämän määrittelee ei oleva. Ei oleva siis tekee olemassa olosta sellaisen kuin se on. Olemassa olo on toisin sanoen täydellisessä riippuvuussuhteessa ei olevaan. Sen sijaan ei oleva ei ole riippuvainen olemassa olosta. Ei oleva pysyy ei olevana sekä olemassa ololle että myös itselleen. Olisiko tämä jopa se paljon puhuttu salattu Jumala?
Kaiken takana on ikiaikainen sattuma,
aino "kasvoton voima", jonka avulla voidaan
selittää kaikki mahdollinen aina Jumalasta
evoluutioon...
Usko sinäkin sattumaan, usko sinäkin totuuteen.