Kirkon asettamía rajoituksia

Nämä kirkollisten seurakuntien edustajat yrittävät estää ihmisiä löytämästä sukulaisiaan.

Nyt Suomen sukututkimusseuralta vaaditaan sitä, ettei se saa julkistaa kuolleiden ihmisten hautakiviä internetsivuilla, koska jälkeläisten yksityisyys muka kärsii. Kaikkea sitä kuuleekin!

Väkisinkin tulee mieleen, keitä rikollisia kirkko suojelee salassapidollaan? Eihän rehellisillä ihmisillä ole mitään salattavaa. eikä kuolemisessa ole mitään salattavaa eikä hävettävää, julkaistaanhan ne kuolinilmoituksetkin julkisessa mediassa, samoin syntymätiedot.

Kirkko ei halua antaa kenelläkään henkilökohtaista oikeutta tutkia, ketkä ovat niitä mahdollisia sukulaisia ja ketkä eivät. Kirkko on ominut yksityisille ihmisille kuuluvan vallan tutkia ja tuntea sukunsa itselleen, kysymättä edes ihmisten mielipiteitä.

Miksi kirkko haluaa väen vängellä itselleen määräysvallan yksityisiä ihmisiä koskevissa asioissa rikkoen samalla ihmisten omia oikeustoimikelpoisuuksiaan ja -oikeuksiaan? Sekä itsemääräämisoikeutta.
Ei kirkko mene apuun ihmisten hädässäkään, eikä kanna vastuuta ihmisten toimeentulosta, niin miksi ihmeessä kirkko haluaa osaltaan myös pakkoholhota ihmisiä? Suomalaisten rekisteröinti pitäisi poistaa kokonaan kirkolta. Kirkko ei ole valtio, joten sille riittäisi vain nämä kastamis-, vihkimis- ja hautaamisoikeudet, mutta nekin vain pyydettäessä.

Entä jos esim. minä en halua solmia minkäänlaisia henkilökohtaisia suhteita kenenkään sukulaisen kanssa, pitäisikö minun jo ennen seurustelua mennä pyytämään kirkolta todistus siitä, etten seurustele sukulaisten kanssa?
Sukusiitoksia jokainen ihminen voisi halutessaan välttää parhaiten, jos olisi oikeus tutkia ja etsiä omat sukulaisensa. Onhan jokaisella oltava siihen myös laillinen oikeus.

Tuntuu järjettömältä myös se, miten kirkko uhkailee sukututkimusseuraa. Onko sekin uutta uskontoon kuuluvaa toimintaa kirkon taholta? Vähemmästäkin meikäläisen uskot rapisee kun tällaisia virallisia viestejä lukee.

Kuolleet ovat kuolleita. Jokainen aikuinen vastaa omista asioistaan. Kuolleiden maine ei eläviä suojele eikä tarvitse suojella. Vähemmänpähän on salattavaa.

Nyt eletään avoimuuden aikakautta. Kirkonkin olisi jo aika riisua se suvaitsemattomuutensa kaapu avoimuuden ja rehellisyydeen kaapuun. Emme me ihmiset sen tyhmempiä ole kuin kirkon väkikään pappeineen. Ei pidä väheksyä ihmisten arvoa. Myös siitä pakkoholhoudestaan kirkon on aika luopua. Emme me aikuiset ihmiset tarvitse niitä holhoajia, niitä on jo muutoinkin liikaa.