On mietittänyt seuraava raamatun lause usein, eli
"etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki muut teille annetaan".
Eli kun multa on lähtenyt nyt kaikki tuuleen, työkin lähtee, josta ehdin jonkun aikaa nauttia, niin onko niin että jos olisin harras lestaadiolainen, niin mua olis siunattu vakituisella työllä, talolla, miehellä, mersulla, matkailuautolla, kesämökillä, veneellä, moottorikelkalla, osakkeilla, perinnöillä ja muutamalla mukulalla. Mutta kun en ole harras lessu niin ei ole mitään noita. Mitä mieltä ootte. Johtuuko tämä kaikki siitä, etten ole lestaadiolainen?
"etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki muut teille annetaan".
Eli kun multa on lähtenyt nyt kaikki tuuleen, työkin lähtee, josta ehdin jonkun aikaa nauttia, niin onko niin että jos olisin harras lestaadiolainen, niin mua olis siunattu vakituisella työllä, talolla, miehellä, mersulla, matkailuautolla, kesämökillä, veneellä, moottorikelkalla, osakkeilla, perinnöillä ja muutamalla mukulalla. Mutta kun en ole harras lessu niin ei ole mitään noita. Mitä mieltä ootte. Johtuuko tämä kaikki siitä, etten ole lestaadiolainen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
...ei
Sanotaahan Raamatussa, että Jumala siunaa sekä vääriä että vanhurskaita.
Mielestäni tuo kohta kertoo siitä, että ihmiset etsisivät ensin rauhan sielulleen ennenkuin murehtisivat ajallisista asioista. Siis aioiden tärkeysjärjestyksestä.
"Vain yksi on tarpeellinen"
Ei se tarkoita, että kaikki maallinen hyvä olisi, siis auto, akka, talo, rahaa, terveyttä, mainetta jne. Kun omistaa uskon, luottaa ja turvaa Jumalan johdatukseen ja sallimukseen. Siis hyväksyy omalle kohdalleen Jumalan sallimana myös köyhyyden, sairauden, työttömyyden... Monesti on niin, että kun elämässä tulee vaikeuksia, vaikka taloudellisia sellaisia, kirkastuu ja vahvistuu usko Jumalaan ja Hänen armoonsa. Ja se riittää lopulta, että uskoo ja on synnit anteeksi. Mitään muuta ei tarvi olla. Ei autoa, eikä toimeentuloa. Ei edes suurta perhettä tai muuta seikkaa, joka kertoisi vakaumuksesta. Kun uskoo, ymmärtää.
"Mitään muuta ei tarvi olla. Ei autoa, eikä toimeentuloa."
sää pärjäät, ellet tuu toimeen?
Pärjään, kun minulla on ilo omistaa sydämen usko. Kun minulla on usko, minulla on kaikki. Nimenomaan köyhänä ja kipiänä, sairaana ja kurjana sen huomaa; usko riittää, se antaa voimaa. Usko ja se, että on kaikki synnit anteeksi on kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Inhimillisesti ajatellen tarvitsemme joka päivä paljon asioita, jotta voimme arjessa elää, mutta uskon rinnalla kaikki muu on toissijaista. Oletko muuten tavannut sokeaa, raajansa menettänyttä sydäntaudin riuduttamaa yksinäistä diabeetikkosvanhusta, sairaalan asukasta, joka sanoo olevansa onnellinen, ja että hänellä on kaikki, mikä on tarpeen. Tämä on mahdollista! Ei elämässä pärjääminen ja onni ole katsojan silmissä ja arvioitavissa, vaan ihmisen omassa sydämessä, omissa asenteissa ja arvoissa.
Kauniisti kirjoitit! Eiköhän se tyytyväisyys tai tyytymättömyys elämään ole asenteesta, uskosta tai muusta elämäkatsomuksesta kiinni. Joku ei ole koskaan tyytyväinen, joku taas on ilman suuria puitteitakin tai kulisseja tyytyväinen, kunhan perustarpeet on kunnossa. Pienikin on kaunista.
Niin köyhyyttäkin voi olla sallimuksesta, tai voi olla kyse kirouksestakin, jonka on teoillaan pääleen vetänyt.
Usein punnitsen että kumpaakohan se minun kohdallani on, eikä sitä yhtään helpota että juttelen asioita poikki ja halki täällä foorumissa.
Ja josko siitä kenellekään on ollut hyötyä.
Joo, tässä taas 'mamma' huomaa jälleen kommentoivansa Tzantan kirjoitusta, yllätys...:-) Mutta en malta olla vastaamatta parilla sanalla, sillä pidän sinusta jotenkin tosi paljon - ehkä kuitenkin olemme ihmisinä jossain määrin samanlaisia, näkemyseroistamme huolimatta.
Olipa juttusi pelkkä joke tai ei, itse en ainakaan menisi sanomaan, että mainitsemasi asiat noin yksiselitteisesti korreloisivat keskenään. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että sekä omalla että monien hyvien ystävieni kohdalla olen nähnyt ko. raamatunlauseen tietyllä tavalla toteutuvan. Miestä, Mersua tai mökkiä allekirjoittaneella ei kylläkään ole (kahta jälkimmäistä en tosin huolisikaan :-)), osakkeista ja perinnöistä nyt puhumattakaan, mutta muuten elämä tuntuu kotiinpaluun jälkeen menneen sujuvammin ja paremmin kuin itse olisi osannut edes suunnitella tai toivoa, opiskelu- ja työpaikat tuntuvat tipahtaneen kuin apteekin hyllyltä ja näin jälkeenpäin ajateltuna pidän sitä osoituksena kaikkivaltiaan strategiasta joka elämääni loppupelissä ohjaa, teinpä tai suunnittelinpa sitten itse mitä tahansa. Mutta on the other hand, uskon avulla oppii myös pysymään valmiina luopumiselle, ymmärtäen että työpaikan lisäksi kaikki muutkin 'luontoisedut' (terveys, ystävät, kaikki mitä pidämme itsestäänselvyytenä) saattavat hetkessä kadota elämästä. Se on ehkä tuon mainitsemasi raamatunlauseen pointti: sekä menestys että vastoinkäyminen kuuluvat jossain määrin sekä uskovaisten että ei-uskovaisten elämään, mutta ensiksimainituiden on ehkä helpompi suhteuttaa niiden merkitys omaan elämään ja sitä kautta kyetä olemaan kiitollinen molemmista aspekteista. Kuten joskus aiemminkin olen todennut, Jumalan valtakunnan löytymisen jälkeen maailma ei enää riitä. Ts. maalliset asiat, niin positiiviset kuin negatiivisetkin, menettävät huomattavasti merkitystään olemassaolon ainoina määrittelijöinä tai menestyksen mittareina. 'Kaikki muu' tarkoittaakin siis ehkä pikemminkin uutta elämänasennetta ja näkökulmaa, ei niinkään eksessiivistä määrää materiaa.
Mutta kuten sanottua, elävä usko l. sydämen (ei siis järjen) yhteys Jumalaan on kaiken lähtökohta, a ja o. Muodollinen 'kuuluminen' tai 'liittyminen' seurakuntaan sen sijaan on tyystin eri asia.
Juttu ei ollut joke, vaikka olisin sellaisenkin voinut keksiä, mutta ei tällä kertaa.
mutta ahneelta/ tyytymättömältä puuttu kaikki.
Kiitos vastauksista. Mielenkiintoista, että kukaan ei suoraan väittänyt, että niin se on että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin sitten saatte sitä ja tätä. Mulla kun on muutama tuttu, jotka ovat joskus heittäneet mulle sitä lausetta ja se on äärimmäisen ärsyttävää, koska silloinhan on kyse jostain menestysteologiasta, jos tosissaan ottaa, että usko poistaisi kaikki ongelmat ja muut ei-kivat jutut.
Ei johdu! Toi raamatunkohta "etsikää ensin Jumalan valtakunta niin kaikki muu teille annetaan" tarkoittaa sitä että kun olet Jumalan valtakunnassa osallisena, Jumala varjelee sinua ja antaa kaiken sen minkä näkee parhaaksi. Ja kaikkein paras ja tärkein asia on se että Jumalan valtakunnan lapset (lestadiolaiset) pääsevät taivaaseen. muut joutuvat ikuiseen kadotukseen! Suosittelisin sinulle lestadiolaista uskoa, vaikka et saisikaan mersua tai perintöjä. jos Jumala näkee tarpeen mersuun,perintöihin tai mieheen Hän kyllä antaa sen!!!!!