"Rajattu" seksinostokielto on poliittinen silmänkääntötemppu
Tämä "lievempi" seksinoston kielto ei oikeasti ole yhtään lievempi. Se on vain eri tavalla (eli hankalammin) määritelty.
Jos tämä "lievempi" kriminalisointi on tarkoitus toteuttaa siltä pohjalta, mikä oli oikeusministeriön työryhmän vaihtoehtoinen esitys, niin raingaistussäännös olisi tällainen:
Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa henkilön, jonka on olosuhteiden perusteella syytä olettaa olevan 9 tai 9a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena, ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, on tuomittava, jollei teko ole 8a §:n mukaan rangaistava, seksuaalipalvelujen ostamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
Tämän vaihtoehtoisen pykälän perustelut mietinnössä kuuluvat näin:
"Tässä mallissa palvelun ostaja ottaa riskin, että asiasta myöhemmin saatavan selvityksen mukaan palvelun myyjän on syytä olettaa olevan parituksen tai ihmiskaupan kohteena. Tämän riskin vuoksi säännös toteuttaisi tavoitetta vähentää kysyntää. Myyjän asemasta parituksen tai ihmiskaupan kohteena ei vaadittaisi täyttä näyttöä, vaan ostotapahtuman olosuhteiden perusteella tehtävä oletus olisi riittävä. Tuomioistuin siis jälkikäteen arvioisi niitä olosuhteita, joissa ostotapahtuma on tehty, ja päättelisi niistä, onko tilanne ollut sellainen, että ostajan on ollut syytä olettaa myyjän olleen parituksen tai ihmiskaupan kohteena. Tämä voitaisiin päätellä varsinkin tavasta, jolla yhteys ostajan ja myyjän välillä on solmittu, verrattuna siihen, mitä tiedetään järjestäytyneeseen rikollisuuteen yhteydessä olevan prostituution toimintatavoista."
Eli johtopäätöshän on tämä:
Jos ostaja-myyjä-kontakti tapahtuu kadulla tai yökerhossa tai muualla yleisellä paikalla, niin seksinosto on kielletty järjestyslailla.
Jos ostaja-myyjä-kontakti tapahtuu lehti-ilmoittelun, internet-ilmoittelun tai jonkun muun markkinakanavan kautta, niin olosuhteiden perusteella on kai oletettavaa kyseessä olevan parituksen kohteena oleva prostitutoitu. Paritusäädöstähän laajennettiin vuonna 2004 siten, että myös prostituution markkinointi ja prostituoitujen majoittaminen voivat täyttää paritusrikoksen tunnusmerkit.
Eli: ostaja voi valita, rikkooko järjestyslakia vai rikoslakia.
Että sellainen lievennys.
Tämä "lievempi" seksinoston kielto ei oikeasti ole yhtään lievempi. Se on vain eri tavalla (eli hankalammin) määritelty.
Jos tämä "lievempi" kriminalisointi on tarkoitus toteuttaa siltä pohjalta, mikä oli oikeusministeriön työryhmän vaihtoehtoinen esitys, niin raingaistussäännös olisi tällainen:
Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa henkilön, jonka on olosuhteiden perusteella syytä olettaa olevan 9 tai 9a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena, ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, on tuomittava, jollei teko ole 8a §:n mukaan rangaistava, seksuaalipalvelujen ostamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
Tämän vaihtoehtoisen pykälän perustelut mietinnössä kuuluvat näin:
"Tässä mallissa palvelun ostaja ottaa riskin, että asiasta myöhemmin saatavan selvityksen mukaan palvelun myyjän on syytä olettaa olevan parituksen tai ihmiskaupan kohteena. Tämän riskin vuoksi säännös toteuttaisi tavoitetta vähentää kysyntää. Myyjän asemasta parituksen tai ihmiskaupan kohteena ei vaadittaisi täyttä näyttöä, vaan ostotapahtuman olosuhteiden perusteella tehtävä oletus olisi riittävä. Tuomioistuin siis jälkikäteen arvioisi niitä olosuhteita, joissa ostotapahtuma on tehty, ja päättelisi niistä, onko tilanne ollut sellainen, että ostajan on ollut syytä olettaa myyjän olleen parituksen tai ihmiskaupan kohteena. Tämä voitaisiin päätellä varsinkin tavasta, jolla yhteys ostajan ja myyjän välillä on solmittu, verrattuna siihen, mitä tiedetään järjestäytyneeseen rikollisuuteen yhteydessä olevan prostituution toimintatavoista."
Eli johtopäätöshän on tämä:
Jos ostaja-myyjä-kontakti tapahtuu kadulla tai yökerhossa tai muualla yleisellä paikalla, niin seksinosto on kielletty järjestyslailla.
Jos ostaja-myyjä-kontakti tapahtuu lehti-ilmoittelun, internet-ilmoittelun tai jonkun muun markkinakanavan kautta, niin olosuhteiden perusteella on kai oletettavaa kyseessä olevan parituksen kohteena oleva prostitutoitu. Paritusäädöstähän laajennettiin vuonna 2004 siten, että myös prostituution markkinointi ja prostituoitujen majoittaminen voivat täyttää paritusrikoksen tunnusmerkit.
Eli: ostaja voi valita, rikkooko järjestyslakia vai rikoslakia.
Että sellainen lievennys.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen vastannut tähän samaan kysymyksenasetteluun jo pariin otteeseen mutta edelleen.., oletetaan että haen maksullista seuraa esim. Sihteeriopiston sivuilta.
Mitään varsinaista seksin "tilaamisesta" ei voi olla kyse (kuten Rahkonen ja eräät toimittajat blogissaan asian ilmaisevat lehdessään), en *tilaa* yhtään mitään millään maililla tai lomakkeella tai vingutta VISA-korttiani.
Ainoa asia minkä saan SO:n sivuilta on maksullisen naisen puhelinnumero. Jos poliisi pystyy osoittamaan että hankin yhteystiedon esim. SO:n sivuilta, silloin on hyvä syy olettaa että minun pitäisi tietää että kyseessä on parituksesta ja niinmuodoin syyllistyn rikokseen uuden (sikäli kun nyt se edes tulee voimaan siinä sanamuodossa) lain nojalla.
Tämä kuitenkin aiheuttaa tiettyjä kysymysmerkkejä:
1.
Miten poliisi osoittaa että hankin yhteystiedot SO:n sivuilta? Voin ihan huoletta sanoa että sain yhteystiedot joltain tuntemattolata häiskältä baarissa ja kannan vielä suttuista muistilappua taskussani. Jos maksimirangaistus on 6kk vankeutta, se tarkoittaa sitä että poliisilla ei esim. ole oikeutta kotietsintään (vaaditaan minimirangaistus 2v).
Voin myös käyttää internetkahviloita ja kirjastoja tarvittaessa tai erikoistyökaluja millä putsaan kotikoneeni. Itse HTTP-yhteden SO:n sivuille voi tehdä helposti ulkomaisen välityspalvelimen kautta, kts esim. http://www.tehbox.com/proxy/?typefilter=3&anonymous
2. Jos todella olen (ihan tosiasiallisesti) saanut tietää maksullisen naisen tarjoamista palveluista esim. jossain baarissa ja tämä kaveri on vakuuttanut että kyseinen naishenkilö on n.s ykistyisyrittäjä ilman parittajaa (jonka vielä kyseinen prostituoitu varmistaa kun kysyn häneltä paikan päällä), niin pitääkö minun mennä läpi kaikki mahdolliset nettisivustot ja tarkastaa että sama numero ei löydy niistä ..ettei vaan syyttäjä päättelisi että kyse on parituksesta?
Hulluksihan tämä tilanne menee jos Rahkosten ajama "selonottovelvollisuus" (jonka hän lanseerasi blogissaan eilen) laajenee vainoharhaisuuteen asti.
Masa
vaan, mutta kyllä virkavallalla ja lainsäätäjillä keinot löytyy huorien ja huorien pumppaajien siivoukseen. ja se on hyvä!!!
Siitä vaan jahtaamaan ihmisiä jotka eivät ole rikollisia!Siitähän se vikinä alkaa kun varsinaiset rikolliset saavat vapaasti mellastaa.
meuhkaaminen ja huorien rahastaminen makaamalla ja feikkaamalla. ja jos ei lopu niin ainakin vähenee ja siirtyy viemäriosastolle pois silmistä. sinne ne kuuluukin.