MOT on nyt rääpäissyt kahden filosofin pintaa: taannoion Reijo Wileniuksen ja nyt Georg Henrik von Wrightin. Molemmilla kerroilla jäi ihmettelemään: mitä varten? Ohjelmissa oli suttuisen tendenssin sävy - tuntui siltä kuin niillä olisi haluttu sanoa enemmän kuin mitä kyettiin sanomaan. Mitä oikein ajtettiin takaa?
von Wright-ohjelmassa vain itsetarkoituksellinen sensaationhakuisuus jäi käteen. Ihan kuin olisi ollut MOT-seiska asialla. Historiallisesta kontekstistä irroitettuja tekstejä luettiin erinomaisen valikoidulla artikulaatiolla, ikään kuin "merkitystäyteisesti". Jopa ruotsalaisittain korostaen. Ei oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.
Mitä ihmeellistä, ennalta-arvaamatonta, sensaatiomaista tai paljastavaa liittyy siihen, että natsismiin liitettiin aikanaan myös positiivisia odotuksia? Mitä ihmeellistä on siinä että sotapropagandaa tekemään asetettu ihminen tekee sotapropagandaa? Jos tällaisiin asioihin liimataan jälkikäteen merkityksiä päälle, pitäisi kai tällainen liimaaminen tehdä rehellisesti siitä ilmoittaen eikä mystifioiden?
Muutenkin ohjenlmantekijältä puuttui sekä tietoa että tarkkuutta. Viitattiin esimerkiksi sumeasti von Wrightin "spengleriläisyyteen". Kuitenkin Spengler, jolla kyllä esiintyi tiettyjä kansallismielisiä ja natsistisia äänenpainoja, liitettiin mukaan unohtaen, että natsit karsastivat Spengleriä. En suostu uskomaan, etteikö ohjelmassa esiintynyt asiantuntijakin olisi voinut panna Spengleriä paikalleen suhteessa natsismiin, jos sitä olisi häneltä pyydetty. Kysymys: miksi ei pyydetty?
Spenglerin suhteen käsittely muistutti taannoista toista MOT-ohjelmaa, jossa steinerkoulu yritettiin sijoittaa johonkin lokeroon poimimalla Steinerin ajattelusta natsimielisiä kohtia. Tämäkin ohjelma puksahti tyhjää - todistelut vaikuttivat kyhätyiltä ja kääntyivät itseään vastaan. Tämä jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi myös von Wright -ohjelmassa.
Ohjelman käsikirjoitukseen tutustuminen paljastaa sen pakkomielteen, joka toimittaja Olli Ainolalla näyttää olleen von Wrightin leimaamiseksi.
Heti alkulauseissa luodaan odotuksia ja viritys. Ammattilaiset nimittävät tätä temppua "istutukseksi":
"Muistelmakirjallisuudessa yleisesti sallitaan kaunistelu, mutta mitä voidaan hyväksyä ajattelijalta, joka puhuu totuudesta ja opettaa vihaamaan puolitotuuksia?"
Ohjelmassa ei kuitenkaan löydetä varsinaisesti mitään ihmeellistä, joka oikeuttaisi tällaisen mahtipointisen moralismin. On irroiteltu kahden lauseen tekstinpätkiä yhteyksistään, ja asiantuntijalausuntojakin on kertojaäänellä väritetty ja kommentoitu ennen ja jälkeen. Hyvää moraalia moralisoivilta toimittajilta?
Varsinainen limbo koko pannukakkuohjelmassa sijoittuu sen loppuun, jossa ennen ruotsalaisasiantuntijan Bergman-ylistystä pedataan pohjaa jonkinlaiselle loppuhuipennukselle:
"Kaiken kaikkiaan muistelmien puolitotuudet koskevat asioita hänen elämässään, joiden vilpitön esiintuominen epäilemättä olisi saattanut horjuttaa hänen asemaansa punavihreän älymystön esikuvana, jota konservatiivitkin rohkenevat myötäillä."
Mahtaisiko tässä paljastua toimittajan oma pukinsorkka? Mm. Stasi-jutuistaan kuuluisuutta saanut Ainola selittää maailmankuulun filosofin motiiviiveja omien poliittisten mieltymystensä pohjalta? Vihjaillaan vihreiden suuntaan - kas, kiusaa se on pienikin kiusa. Mutta vaarana on, että oma uskottavuus menee. Ja se meni.
Sillä sitten, asiantuntijalausunnon jälkeen, kuva siirtyy von Wrightiin kirjamessuille, ja kuulemme von Wrightin suusta -- kas, kas - juuri niitä sanoja joita toimittajat ovat ohjelmaan istuttaneet sen alussa:
"Me ihmisethän yleensä elämme puolitotuuksien parissa ja koska se tekee elämisen helpommaksi. Silloin ei törmää yhtä räikeästi todellisuuteen, mutta toisaalta se ei ole totuudellinen tapa elää..."
jolloin katsoja tietysti assosioi sanat aikaisempaan yhteyteen ja kokee: ahaa, tässähän filosofi puhuu juuri päinvastoin kuin on itse tehnyt - mitä tekopyhyyttä...!, ja sitten seuraakin tarkennus:
"... ja Wittgenstein halveksi sitä kovasti",
eli käykin ilmi että akateemikko oli puhunut ystävästään Wittgensteinista!
Voiko toimittaja tarkoitushakuisia vaikutelmia luodessaan - informaatiota valikoiden ja leikkaussaksia käyttäen - enää alemmaksi vajota? Tässä käytetty leikkaustapa on sitäpaitsi säännöstöjen vastainen. Todellinen limbosaavutus. MOT:lta ei olisi odottanut tällaista. Korkea moraali on latistunut moralismiksi. Liian läpinäkyvää. Typerää, tekopyhää, tarkoitushakuista.
Sääli, että talousasioiden suhteen erinomaista tutkivaa journalismia harrastanut MOT jatkuvasti iskee teränsä kiveen käsitellessään kulttuurikysymyksiä ja -henkilöitä. On myös epäilemättä sääli, että stasi-työstään tunnettu toimittaja menee ja mokaa oman uskottavuutensa - siinä tehdään karhunpalvelus myös stasi-asialle. Nyt kriittiset, arvostelukykyiset katsojat eivät enää tiedä, voiko Ainolaan ylipäätään luottaa.
von Wright-ohjelmassa vain itsetarkoituksellinen sensaationhakuisuus jäi käteen. Ihan kuin olisi ollut MOT-seiska asialla. Historiallisesta kontekstistä irroitettuja tekstejä luettiin erinomaisen valikoidulla artikulaatiolla, ikään kuin "merkitystäyteisesti". Jopa ruotsalaisittain korostaen. Ei oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.
Mitä ihmeellistä, ennalta-arvaamatonta, sensaatiomaista tai paljastavaa liittyy siihen, että natsismiin liitettiin aikanaan myös positiivisia odotuksia? Mitä ihmeellistä on siinä että sotapropagandaa tekemään asetettu ihminen tekee sotapropagandaa? Jos tällaisiin asioihin liimataan jälkikäteen merkityksiä päälle, pitäisi kai tällainen liimaaminen tehdä rehellisesti siitä ilmoittaen eikä mystifioiden?
Muutenkin ohjenlmantekijältä puuttui sekä tietoa että tarkkuutta. Viitattiin esimerkiksi sumeasti von Wrightin "spengleriläisyyteen". Kuitenkin Spengler, jolla kyllä esiintyi tiettyjä kansallismielisiä ja natsistisia äänenpainoja, liitettiin mukaan unohtaen, että natsit karsastivat Spengleriä. En suostu uskomaan, etteikö ohjelmassa esiintynyt asiantuntijakin olisi voinut panna Spengleriä paikalleen suhteessa natsismiin, jos sitä olisi häneltä pyydetty. Kysymys: miksi ei pyydetty?
Spenglerin suhteen käsittely muistutti taannoista toista MOT-ohjelmaa, jossa steinerkoulu yritettiin sijoittaa johonkin lokeroon poimimalla Steinerin ajattelusta natsimielisiä kohtia. Tämäkin ohjelma puksahti tyhjää - todistelut vaikuttivat kyhätyiltä ja kääntyivät itseään vastaan. Tämä jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi myös von Wright -ohjelmassa.
Ohjelman käsikirjoitukseen tutustuminen paljastaa sen pakkomielteen, joka toimittaja Olli Ainolalla näyttää olleen von Wrightin leimaamiseksi.
Heti alkulauseissa luodaan odotuksia ja viritys. Ammattilaiset nimittävät tätä temppua "istutukseksi":
"Muistelmakirjallisuudessa yleisesti sallitaan kaunistelu, mutta mitä voidaan hyväksyä ajattelijalta, joka puhuu totuudesta ja opettaa vihaamaan puolitotuuksia?"
Ohjelmassa ei kuitenkaan löydetä varsinaisesti mitään ihmeellistä, joka oikeuttaisi tällaisen mahtipointisen moralismin. On irroiteltu kahden lauseen tekstinpätkiä yhteyksistään, ja asiantuntijalausuntojakin on kertojaäänellä väritetty ja kommentoitu ennen ja jälkeen. Hyvää moraalia moralisoivilta toimittajilta?
Varsinainen limbo koko pannukakkuohjelmassa sijoittuu sen loppuun, jossa ennen ruotsalaisasiantuntijan Bergman-ylistystä pedataan pohjaa jonkinlaiselle loppuhuipennukselle:
"Kaiken kaikkiaan muistelmien puolitotuudet koskevat asioita hänen elämässään, joiden vilpitön esiintuominen epäilemättä olisi saattanut horjuttaa hänen asemaansa punavihreän älymystön esikuvana, jota konservatiivitkin rohkenevat myötäillä."
Mahtaisiko tässä paljastua toimittajan oma pukinsorkka? Mm. Stasi-jutuistaan kuuluisuutta saanut Ainola selittää maailmankuulun filosofin motiiviiveja omien poliittisten mieltymystensä pohjalta? Vihjaillaan vihreiden suuntaan - kas, kiusaa se on pienikin kiusa. Mutta vaarana on, että oma uskottavuus menee. Ja se meni.
Sillä sitten, asiantuntijalausunnon jälkeen, kuva siirtyy von Wrightiin kirjamessuille, ja kuulemme von Wrightin suusta -- kas, kas - juuri niitä sanoja joita toimittajat ovat ohjelmaan istuttaneet sen alussa:
"Me ihmisethän yleensä elämme puolitotuuksien parissa ja koska se tekee elämisen helpommaksi. Silloin ei törmää yhtä räikeästi todellisuuteen, mutta toisaalta se ei ole totuudellinen tapa elää..."
jolloin katsoja tietysti assosioi sanat aikaisempaan yhteyteen ja kokee: ahaa, tässähän filosofi puhuu juuri päinvastoin kuin on itse tehnyt - mitä tekopyhyyttä...!, ja sitten seuraakin tarkennus:
"... ja Wittgenstein halveksi sitä kovasti",
eli käykin ilmi että akateemikko oli puhunut ystävästään Wittgensteinista!
Voiko toimittaja tarkoitushakuisia vaikutelmia luodessaan - informaatiota valikoiden ja leikkaussaksia käyttäen - enää alemmaksi vajota? Tässä käytetty leikkaustapa on sitäpaitsi säännöstöjen vastainen. Todellinen limbosaavutus. MOT:lta ei olisi odottanut tällaista. Korkea moraali on latistunut moralismiksi. Liian läpinäkyvää. Typerää, tekopyhää, tarkoitushakuista.
Sääli, että talousasioiden suhteen erinomaista tutkivaa journalismia harrastanut MOT jatkuvasti iskee teränsä kiveen käsitellessään kulttuurikysymyksiä ja -henkilöitä. On myös epäilemättä sääli, että stasi-työstään tunnettu toimittaja menee ja mokaa oman uskottavuutensa - siinä tehdään karhunpalvelus myös stasi-asialle. Nyt kriittiset, arvostelukykyiset katsojat eivät enää tiedä, voiko Ainolaan ylipäätään luottaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tästä oli aiemmin tarinaa loistavassa mediakriittisessä ohjelmassa joka tuli aikoinaan tv2:lla. M.O.T on hyvä ohjelma ja Ylellä oli tarkoitus tehdä siitä juuri sellainen ikäviäkin asioita paljastava iskuryhmä. ainoa vika tuli tehtyä siinä että ohjelmalle annettin vakiopaikka viikoittain. Toimittajille tulee välillä kiire ja juttupula. Hätkähdyttäviä ohjelmia pitää saada aikaiseksi viikoittain ja siksi joskus ohjelmat ovat joko raakileita, tai väkisin väännettyjä aiheesta kuin aiheesta.
ohjelma oli kai "Maailma sanojen vankina", Erkki Saksan toimittama ohjelma, joka lopetettiin koska se oli liian loistava. Meillähän vallitsee tunnetusti sananvapaus.
Hyvä kun muistutit. meni melkein päivä pilalle varhaisiän dementian takia kun aloin miettimään mikä sen ohjelman nimi oli. Se oli muuten huippu.
...oli kyllä erittäin huono ohjelma.
kai rukattiin pari piirua vaarattomampaan suuntaan - muistaakseni siihen hommattiin toinen toimittajakin - ja sitten lopetettiin. Tai ei lopetettu, koska eihän tällaisia ohjelmia lopeteta, ne "vetäytyvät kehittämistauolle", tms. Eivätkä palaa, tai jos palaavat, taatusti hampaattomina versioina. Menettely on normaalikaava aina Reino Paasilinnan erikoistoimituksesta Iltalypsyyn saakka.
seikka joka saattaisi selittää sekä stasi-juttua että von Wrightin vainoamista. Olisikohan Ainolan kanssa mainittuja ohjelmia tehnyt toimittaja Boris Salomon mahdollisesti juutalainen? Jos näin on, kokonaiskuva loksahtaa saumattomasti paikoilleen. Mutta tämä on vain epäily ja kysymys - älköön vain kukaan vetäkö johtopäätöksiä ennen varmempaa tietoa. Tietääkö kukaan?
Tämähän selittäisi osaltaan myös sitä miksi von Wright vetäytyy irti ko. ohjelmasta - jos hän arvostelisi ohjelmantekijöitä, hän ehkä joutuisi tahtomattaan ottamaan kantaa juutalaisuuteen. Ehkä hän ei omalta osaltaan halua tulla leimatuksi antisemiitiksi.
Eihän toimittaja ajattele mitään muuta kuin myyntiä tai julkisuutta. Ainoastaan häpäisy ja asioiden vääristely ovat näiden haaskatoimittajien ohjenuoria. Toimittajilla ei ole omaatuntoa sillä he ajattelevat vain tekevänsä jutun ja vastuu jutun jälkeisestä prosessoinnista on katsojalla tai lukijalla. Eipä ole ihme että toimittajien ammatti on arvostustilaston häntäpäässä. Wrightiltä kieltämättä järkevä valinta jäädä pois ohjelmasta koska muuten hänen sanomisistaan olisi tarkoin valikoitu lyhyet pätkät ja ne eivät varmasti olisi olleet oikeissa asiayhteyksissä. Toivoisin että Ainola osaa tehdä ns. henkilökohtaisen ratkaisun itse tai avustettuna.
haaveilemassai kansanedustajan urasta toimittajakollegoidensa Kekkosen tai Salolaisen tapaan. En usko moinen kommunistitoimittaja ikinä tulee valituksi mihinkään ja enintään sopisi Venäjälle duumaan. Sen verran puoluepoliittisilta vaikuttavat hänen lausumansa että toivoisin hänen poistuvan tästä maasta tuonne itäsuuntaan. Ihmettelen että voiko kyseisellä toimittajalla olla mitään läheisiä ihmisiä. Jos on niin säälin heitä ja neuvoisin hankkiutumaan eroon tällaisesta moraalittomasta henkilöstä. Erityisesti hänen mahdollisiaan lapsiaan säälin suuresti. Itse en ainakaan voisi elää moisen isän kanssa.
tämä lähinnä (?) antikommunisti-Ainola lähinnä kokoomuslaisten ja äärioikeistolaisten kannatuksella.
Seuratkaapa 'tutkija' Rautkallion edesottamuksia,
ottakaa ensin värilliset lasit pois silmiltänne.
Havaitsette, että termi 'tutkija' voidaan
kokonaan poistaa. Jäljelle jää, mitä otsikossa
jo lukeekin!
Mutta, kyllähän suomi oli 30-luvulla niin sysimusta
, että tuota tahraa on vielä tänä päivänäkin
vaikea 'siniristilipusta' edes arielilla pois pestä.
Noita aikoja ei muut kuin mot juuri näytä suurennuslasilla
tutkivan. Silloiset saksasympatiat olivat täkäläisessä
'älymystössä' ilmeiset, olihan sisällissodan velka
tuoreessa muistissa.