Miksi näitä koodeja suojellaan?

Miksi näiden koodien tekemisiä ei vieläkään tutkita? Oheinen on Alpo Rusin kirjoitus HS:stä 15.1.2005.

"Sen sijaan muiden koodien toimittamien asiakirjojen joukossa oli salainen Suomen siviilipuolustussuunnitelma (koodi

XV/1129/62 luovutti 20.10.1976 Helsingissä) tai raportti Suomen "sionistisista piireistä" (koodi
XV/2160/73 luovutti 28.10.1982 Helsingissä).

Keitä vaikutusvaltaisia suomalaisia henkilöitä, Stasin aidompia agentteja , paljastuisi esimerkiksi näiden koodien takaa? Koodi XV/2576/77 luovutti 9.7.1985 pääministeri

Kalevi Sorsan DDR:n-vierailun valmisteluaineistoja. Sama koodi kertoi Stasille 18.9.1985 Sorsan vierailun tuloksista. Kuka kätkeytyy koodin taakse?

Julkisestikin käytössä oleva Stasi-tiedosto osoittaa , että XV/1129/62 luovutti ainakin 13 asiakirjaa, joiden joukossa on kiistatta salaista aineistoa.

Koodi XV/119/73 luovutti 12 asiakirjaa tai tietokokonaisuutta, joiden aiheet liittyivät sekä sosiaalidemokraattisen puolueen että ulkoasiainhallinnon sisäiseen informaatioon. Tämän koodin toiminta ajoittui ilmeisesti vuosiin 1973-79.

Koodi XV/2576/77 luovutti 17 asiakirjaa tai tietokokonaisuutta vuosina 1977-1987 erittäin herkistä ulkopolitiikan kysymyksistä, mikä viittaa asianomaisen yhteyksiin ulkoministeriössä. Tämän Stasin yhteistyöhenkilön tekemiset eivät ole vanhentuneita tavallisena vakoilunakaan, puhumattakaan törkeästä vakoilusta.

Lisäksi mainittakoon XV/251/79, joka vuosina 1979-84 luovutti ainakin 13 asiakirjaa tai tietoa esimerkiksi Saksan presidentin Suomen-vierailusta vuonna 1985.

Koodi XV/2575/77 luovutti vuosina 1977-1981 Moilasen mainitsemat kymmenen asiakirjaa tai tietoa, joiden joukossa virallisen Suomen arvioita Puolan kehityksestä 1981.

Erikseen keskustelu on vellonut jo mainitusta Tiitisen listasta, joka sisälsi Länsi-Saksan tiedustelulaitoksen koosteen niistä suomalaisista, joita epäiltiin jatkuvasta yhteistyöstä Stasin kanssa. Lista laitettiin ilman tutkintatoimia Supon kassakaappiin heinäkuussa 1990. Supon entinen päällikkö on todennut, että listalla ei hänen muistikuvansa mukaan ollut merkittäviä suomalaisvaikuttajia, mitä on syystä pidetty epäuskottavana arviona.

Saksan Stasi-arkistoista vastaava viranomainen

Marianne Birthler on korostanut eri yhteyksissä, että Stasin arkistojen tutkintaan tulisi aina osallistua useamman viranomaisen, ei vain poliisin. Saksassa ei turvallisuuspoliisi yksin voi päättää, keitä se alkaa tutkia. Asiantuntijoita käytetään aina kokonaiskuvan saamiseksi siitä, onko kyse Stasin uhrista vai agentista.

Saksan viranomaiset ovat tehneet päätöksiä, joiden seurauksena kaikki 280000 Stasin ulkomaanvakoilun virkailijoiden tekemää henkilökorttia voidaan arvioida. Kortit ovat siten periaatteessa tutkijoiden käytössä, myös kaikki suomalaiskortit. Saksan viranomaisten mukaan korttien henkilöistä vain 10000-15000:lla on ollut todellisia yhteyksiä Stasiin.

Tämän lisäksi aukeaa DDR:n ulkoministeriön ja puolueiden arkistoja joka vuosi. Näistä arkistoista professori

Seppo Hentilä on löytänyt raskauttavia tai ainakin hyvin kielteisiä muistioita esimerkiksi Skp:n entisestä puheenjohtajasta

Aarne Saarisesta ja Sdp:n pitkäaikaisesta puheenjohtajasta Kalevi Sorsasta.

Onkin paikallaan aktivoida professori Olli Rehnin talvella 2003 tekemä ehdotus erityisestä Stasi-listojen ja epäiltyjen tutkimuksesta osana "kansakunnan pesänselvitystä".

Samalla luotaisiin pelisäännöt, miten toimitaan, kun ulkomaisista arkistoista paljastuu suomalaisiin liittyviä aineistoja. Tämä eliminoisi turhat huhut, mutta samalla antaisi kuvan lähihistoriamme ongelma-alueesta. Tällainen pesänselvitys ennen muuta vahvistaisi suomalaista oikeusvaltiota."