Prätkäkirkko!!!

Terveisiä Ristiinan moottoripyörä kirkosta!

(laitan tän uusiks, kun edellisessä oli jotain häikkää)

Oli aivan mahtava nähdä kuinka toista kertaa koko historian aikana tapahtuva moottoripyörä kirkko veti niin paljon pyöräilijöitä ja kävelijöitäkin prätkäkirkkoon.

Paikalla oli noin 100 moottoripyörää ja noin 150 ihmistä.
Eksyi sinne myös meidän rakkaita Gospel riderssejäkin.

Kirkko herra puhui lyhyesti ja suht hienosti siinä, että ei saisi unohtaa läheisijään prätkästä huolimatta, vaan nyt prätkällä mummoja, vaareja, vanhempia ja myös sisaria katsomaan. Muistutti hän myös siitä, että joku läheisistä kaipaa oikeasti, että hänen luonaan kävisi joku ja muistaisi häntä.

Moottoripyöräilijät ylisti ja kunnioitti Jumalaa kolmella kierrokset kaakkoon tyylillä ja koko piha raikui moottorien ulinasta ja paukkeesta.
Se oli saundia se!

Kolehtikin kerättiin. Rahat menee ensi jouluna vähäosaisten lasten hyväksi ruokaan ja muuhun tarvittavaan.
Ristiinan kirkon kautta

Tuli siellä mieleen, että monikaan lapsi, mies tai nainen ei voi sanoa tänäpäivänä olevansa ylpeä esimerkiksi isästään, mutta kun katsoin tätä kaikkea mitä siellä tapahtui, niin menin isäni luokse ja sanoin hänelle koko sydämestäni, että: ISÄ, MINÄ OLEN TODELLA YLPEÄ SINUSTA!
Minä saan olla ylpeä isästäni, joka kaasuttelee 1800 kuutioisella suzukilla liivit päällä pitkin suomen ja muittenkin maitten mantereita.

Kiitos Jumala isästäni. Kiitos siitä, että mitä on menneisyydessä tapahtunut välillämme, niin saamme silti itkien halata tänään toisiamme ja sanoa toinen toisillemme, että minä rakastan sinua.
Haluan antaa kunnian sinulle Jumala kaikesta ja pyytää, että varjelet häntä ja hänen vaimoaan ja johdatat heitä Sinun yhteyteesi. Amen